Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä ainutkertaisen keskinkertainen kirjoittanut 02.02.2014 klo 21:11

saloka,

alan käsittää tätä kuviota. Haluaisin tosiaankin keskustella asiasta kanssasi.

Yritä jaksaa. Jos lepääminen auttaa jalan kipuun, lepää. Sinä olet tärkeä ihminen monelle täällä. Sinä olet vielä nuori, sinulla on aivan varmasti myös paljon hyvää vielä edessäsi, vaikka et nyt vaikeuksiesi takia huomaa sitä. Tulevaisuus on pakostakin parempi.

🙂🌻

Käyttäjä saloka kirjoittanut 03.02.2014 klo 12:33

ake 🙂🌻

Jotenkin en vaan pääse tästä olosta eroon, vaikka kuinka yritän. En tahtonut herätä aamusta, joten makoilin sängyssä yli 11. En tahtonut aamupalaa, joten otin ison tuopillisen mehua ja pillerit sain sillä alas. EN halua laittaa päivvävaatteita, joten yökkäreillä mennään. Teen kaiken sellai miten ei sais. Ehkä on parempi mennä takas sänkyyn ja nukkua hetken.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 03.02.2014 klo 16:35

jotenkin en tänään pääse oikee eteenpäin. Huomasin että ruokaa en ole ajatellut ja enkä oo ottanut lihaa pakkasesta. Pitää kehittää joko pelkkää nuudelia tai sit kasviksia ruuaksi. Menin heti nukkuu kun olin edellisen kirjoittanut ja nousin vasta klo 15. Saa nähä miten ensi yö sitten menee. Olen vaan todella väsynyt.

Tyttö on kaverinsa kanssa täällä. Hauskaa heillä tuntuu olevan. Ite istun oloh. nuorkassa, pimeessä.

Mahtaako mulla olla 2½ euroo jossain, että saisin ees maksalaatikkoa. Jos vaikka saisin tytön kauppaan hakemaan. Saisin ees ruuasta sen energian.

Käyttäjä repukka kirjoittanut 03.02.2014 klo 17:14

Mulla samanlainen olo, saloka. En jaksaisi aamulla nousta ollenkaan. Haluaisin jäädä vain sänkyyn nukkumaan. Valitettavasti on noustava ja tehtävä monenlaista. Lähinnä käytävä terapiassa ja hankittava lapsille ruokaa ja pestävä pyykkiä. Ja on paljon muutakin. Niinpä pakotan itseni nousemaan ja hommiin. Oikeasti haluaisin vain hautautua vällyjen alle ja unohtaa koko maailman. Näillä mennään.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 04.02.2014 klo 11:46

Repukka ☺️❤️, onko yhtään parempi päivä tänään?

Mulla olo menettelee. Luulin että saan olla loppu päivän kotona, mut ei niin ei. Äiti soitti, että pitää mennä pehmoja pussittaa heille. tyttö on luopumassa niistä ja ne myydään.

Äiti sano eilen että he on menossa tänään aamusta kauppaan. Sanoin sitten että mä voin tulla mukaan. Kävimme kaupassa. Tuli ostettua hiukan kaikkea.

Tytön kanssa meni ihan ok. Hän meni kiltisti nukkumaan illalla ja heräsi ite aamulla. Kouluun lähti hyvin kiltisti.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 04.02.2014 klo 16:00

Olen ollut tänään reippaampi mitä eilen, mutta silti sisällä olo on maassa. Olen ulkoillut. Aamulla kävin kävellen kaupassa ja sitten kotona hetken olin ja nukuin ja menin vanhemmille. Eihän toi jalka siitä kävelemisestä tykännyt, mut otetaan sit panadolia illalla jos tarvii.

Isän kans puhuttiin tänään mun sairaslomasta. Sanoin sille että aijon kysyy lääkäriltä jos kokeillaan eläkettä. Olen varmaan 10 vvuotta ollut jo kuntoutustuella tai sairaslomalla. Tiedän että se on iso kynnys mulla ja tulen hermoilemaan sitä todella paljon.

Tyttö on tossa ja meikkaa ja puunaa itteään. Hänellä on kaverikin. Hasusti molemmilla on sama nimi. He menevät illalla koulun diskoon kuuntelee musaa ja iskemään poikia. Heillä oli pikku vahinko käynyt, kun olivat täällä hetken kahestaan. Kaverille oli tullut palovamma hiuksia suoristaessa. Toivottavasti se menee ohi, vaikka kuulemma kipeetä tekee koko ajan.

Kohta puolin tarvii kehitellä jotain ruokaa itelleni. Eilen en syönyt ku nuudelia. Ei tehnyt mitään oikee mieli, tosin ei nytkään tee. pakko on va jotain syä.

Käyttäjä repukka kirjoittanut 05.02.2014 klo 10:32

Hassua, että mä olen koko ajan kuvitellut, että sun tyttö on vielä aika pieni, mutta ilmeisesti ei niin pieni enää olekaan? Mun pojat on jo isoja. Eka on jo aikuinen ja armeijassa. Toinenkin jo aikuisuuden kynnyksellä. Kuopus on vielä esiteini. Mulla tuntuis nyt olevan vähän virkeämpi päivä. Ainakin olen suunnitellut päivään kaikenlaista. Vielä pitäis toteuttaa se kaikki. Saa nähdä, mihin voimat riittävät. Mukavaa päivää sulle, saloka!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 05.02.2014 klo 20:04

Repukka, esiteini hän on. odotan koska se teini sieltä kuoriutuu ja minkälaiset ongelmat tulee vastaan.

...
Mä olen tänään taas menny ja tullu ku päätön kana. Jalka on pirun kipee, mut yritän olla ilman särkylääkettä. Olo on tosi väsynyt. Nyt ajattelin, jos menisin sohvalle maate peiton alle ja katon telkkaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 06.02.2014 klo 08:48

Kohta pitäis lähtee kohti kaupunkia ja yrittää siellä olla ku tavallinen ihminen. Tarkat suunnitelmat on, mihin mennä ja mitä sieltä katsoa. Onneks tutun pitäisi tulla mun kanssa sinne, ettei yksin tarvii olla.

Tytön laturia ei ole vieläkään löytynyt. Omituista, mihin yksi laturi voi kadota. Ei mun kameran laturiakaan ole vielä löytynyt. Sanoin eilen tutulle että jos hän tulis joku kerta, että aletaan noita mun tavaroita kattoo, mitkä joutaa roskiin ja mitkä kaappiin tai myyntiin.

Olo on väsy, mut huudan itelleni sisäisesti "jaksaa, jaksaa". Olen klo 8 herännyt tänään.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 06.02.2014 klo 20:06

ravitsemusterpalla meni ihan ok. Se kerto että juon liikaa, mikä on totta. Sain kehuja eilisestä syömisestä ja muutamasta muustakin päivästä. En mene hänelle enää.

Kaupungilla tuli ostettuu lankaa taas. mutta oli niiherkulliset värit et oli ihan pakko ostaa. Tuli ostettuu tytölle hiuspinnejä, kun hän kaipas niitä niin paljon. Sit tuli kaikkea muutakin ostettuu.

Vkl:na mun hiukset värjätään. Liukuvärjätään punaiset latvat. Saa nähä minkälainen mäsitten olen ja miten ne sopii mulle.

nyt olen koko kotona olon kärsinyt jalan kivusta. Millään ei tunnu särky loppuvan. Olen panadolia ottanut ja otan vielä ennen kun menen nukkumaan.

Sit mua odotti vessas inhottava yllätys. Muurahaisia. Ne tulee lattiakaivosta. laitoin isännöitsijälle vviestiä ja huomenna on pakko ottaa urakaksi ja pestä toi vessa niin paljon kun pystyy.

Mut nyt taidan suunnata sohvalle peiton alle ja alkaa kattoo telkkarii...

hyvää yötä/ huomenta

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.02.2014 klo 12:29

en sit ottanut illalla panadolia, kun särky alkoi olla siedettävä.Mut nyt taas on kipuja ihan tarpeeksi. Tekisi mieli ranteet vetää auki. Tiedän että jos otan särkylääkkeen, se ei kumminkaan auta yhtikäs mitään.

Isä soitti aamulla että tarvii sinne mennä. Siellä sit siskon kanssa jotain tehtiin. EN ymmärrä miksi mun sinne piti mennä.

Nyt mun pitäis isälle soittaa ja keksiä joku keino ettei hän mene mökille tänään. Sisko on menossa viikon päästä ja he sitten siitä seuraavana maanantaina.

Soitin isälle. TOivottavasti mun sanani tehosi. Nyt pitää va alkaa laskuja maksaa...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 08.02.2014 klo 09:47

Käyn niin ylikierroksilla, ku ihminen voi vaan. EN paljoo nukkunut yöllä ja hetken sohvalla maattua tein leivän valmiiksi. Nyt se on jo uunissa. Nyt mietin mitähän sitä seuraavaksi.Söin tossa, tai join, mansikkakeittoakin jo. Keskittyminen kisoihin ei ole mitä mainioin, kun koko ajan tekee vaan mieli tehä jotain. Mennä ja mennä. Ihan kun olisin jonkun uudet akut saanut. Ehkä se, että tiedän että saan tänään nollata kaiken. Ajattelin tavoista poiketen terästää colan tänään. Eilen sanoin tutulle, että musta on tullu juoppo. Ennen olen selvinyt 2 kertaa vuodessa ja nyt tulee ainakin 3.

Mulla on pitkä lista mitä tarvii tehä. Mä en vaan osaa aloittaa mistään. Ehkä tyydyn siihen että otan kutimet käteen ja teen sukkaa niin kauan että tuttu tulee mua auttamaan ja antaa seuraa. Muuten tästä ei tuu mitään. Äiti tosin faceen kirjoitti, et ala imuroimaan. Mut sitä ennen täällä tarvis hiukan lattiaa siivoo.

Eilen illalla äiti toi jotain hevosille tarkoitettua kylmärasvaa. Oliko se jotain limettiä tai mitä lie. Pistin sitä tohon koipeeni. Ja PAH, ei tuntunut missään. Tänään sit nyt aamulla katoin nilkkaa, kipee on ja turvoksissa. Eli toikin kokeilu oli kai ihan floppi mulle. mä niin toivoisin että satuttaisin ton koipeni ja näin siihen löytyis joku syy sitten.

Kotieläimet vessan viemäristä on hiukan vähentyneet. Ehkä tämän päivän siivous lopettaa ne kokonaan. Mä en kaipaa sinne mitään kotieläimiä.

Tekstiä tulee näköjään aika kovaa tahtia. Jotenkin tuolla päässä hiiret tekee töitä nopeaan tahtiin. pitäis varmaan kohta mennä kattoo tota hirssileipää, mitä se sanoo, ettei mene ja kärvenny.

Käyttäjä pippa2 kirjoittanut 08.02.2014 klo 15:00

Repukka

Ikävää, että sulla on nilkkakin kipeä, Toivottavasti siihen löytyy syy miksi on kipeä.
Mulla kans polvea särkeny lokakuulta lähtien, mutta oon nyt menossa ortobedille.
Psyykkisten ongelmien ja sairauksien päälle ei enää tarttis tulla fyysisiä vaivoja,
mutta kaikkea sitä vaan tulee.

Vointeja ja hyvää jatkoa sinulle🙂🌻

Terveisin, Pippa2

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 08.02.2014 klo 15:21

Heikkuli!

Toivottavasti kierrokset on riittäneet tänne asti tai sitten uutta virtaa terästyksistä😉 Kuulosti ihan kivalle Sinun päivä ja suunnitelmat. Joo, sellaiset muurahaiset ym. on kyllä ihan kivoja luonnossa, mutta ei sisällä. Toivottavasti ne tajuavat häipyä. Joskus ollut kylppärissä ja viemäreissä jotain sokeritoukkia ja ne vasta on iljettäviä pikku otuksia.

Kauhein kokemus noista elukoista oli, kun asuimme eräässä talossa, jossa alkoi yöllä aina lattioilla käymään kova rapse ja ratina. Kun sytytti valot niin lattialla oli useita sellaisia mustia, melko isoja koppakuoriaisia, siivekkäitä. Hyi olkoon, sitä rapisevaa ääntä ja niitä muutenkin. Se vasta oli vänkää, kun kerran pimeässä menin vessaan yöllä ja pari sellaista lensi ilmassa suristen ja päin minua ja tarttuen (silloin pitkiin) hiuksiini ja jääden siihen surisemaan. Huusin, kuin järkeä vailla, meinasin saada inhosta sydärin. Se oli oikeasti ihan hirveää..😝 Puhumattakaan tukkimiehen täistä, joita elää tuoreissa lautakasoissa jne. Pudottautuvat yöllä katosta sänkyyn ja jäävät esim. hiuksiin kiinni väkäsillään tiukasti. Siis hyi olkoon...

Eipä enempää elukoista. Hauskaa Lauantai-iltaa Sinulle ja otahan rennosti🙂

Käyttäjä saloka kirjoittanut 08.02.2014 klo 18:08

vaikka kuin kloritella pesin, ni silti 2 muurahaista selvis. Nyt sit yrotän maanantaihin selvitä ja sitten soitan taloyhtiöön ja kerron missä vika.

Olen tällä hetkellä kännis ku käki. uskallan sen kertoa, sillö tytt. on hyvässä hoidossä tutlla ja sitten hän menee kohta mummille. Olen tehnyt töitä. tein täysin kasvis ruuan ja siitä tuli ihan hyvää. söin itekin sitä, Huomiwsesta en tiä. nukunko koko päivän vai olenko hereill'. ätll'ä hetkell'ä eläm on ihan hyvää...

Älk'' epäilkö mua. En ole paha, vaikka juon. olen ihan hyvä ihminen ja tulen olemaan. Luin teidän viestit ja seuraavaksi kun tulen, luen uudestaan. olette kirjoittaneet kivoja juttuja ja asiaa. antakaa mulle tämän päivä anteeksi, ni olen pari kuuakutta kiltista. mun vaan piti nollata täm päivä ja kattoa rajoja uudelleen.