saloka,

AK:n kanssa sovittiin, että minun lyhenteeni on ake pienellä kirjoitettuna. Keskinkertaisena olen joukkoonsulautuva huomaamaton yksilö, ja nimimerkkini pitää olla sen mukainen.

Oikeasti minäkin kyllä ajattelin, että se piikki se varmaan sinussa vaikuttaa ja tuli mieleen, että se mahdoton ahdistus ennen sitä, ettei se vain ollut vieroitusoireita. Mitä ne sinuun piikittää?

Minä olen tietääkseni kerran saanut jotain opiaattia. Nielurisaleikkausta ennen antoivat sellaisen tabletin esilääkityksenä, jonka piti rentouttaa. Minusta se tuntui karmealta, ei se oikeasti rentouttanut vaan tunsin, että en pysty hallitsemaan kroppaani normaalisti, ja päinvastoin se teki hieman paniikinomaisen olon. Mutta yhtäkaikki, parin tunnin sisälle nukuttivat, joten ei sitä onneksi kauan tarvinnut kestää. Jälkeenpäin olen käsittänyt, että kyseessä oli ilmeisesti jokin rauhoittava opiaatti. Minusta kuitenkin lamaava olisi ollut oikeampi nimitys.

Tekstistäsi huomaa, että olet aivan kuin toinen ihminen nyt. Tosi hienoa, että olosi parani.
🙂🌻

tyttö on iloinen, kun sai facen tunnukset. Sanoin sille säännöt ja aijon seurailla sitä. Tosin nyt mun tarvii enemmän varoa mitä kirjoitan sinne.

Iltaan ei ole kuulunu oikee mitään. Nukuin tunnin päikkärit. Kävin suihkussa lämmittelemässä ja sen jälkeen olen ollu vaan peiton alla. Ruokaa tuli tehtyy myös ja tyttö otti jopa lisää. Huomenna teen aamusta riisipuuroa pariksi päiväksi.

Mieli on tyhjä ja ahmiminen jatkuu. Mitähän sitä seuraavaksi tunkis kurkusta alas? ihan ku ei ole mahalle pohjaa ollenkaan...

Nyt mun täytyy jollekin kertoa, ja sinä saloka käsityöihmisenä varmasti ymmärrät ahdinkoni. Olen koukunnut eli virkannut tunisialaisella virkkauksella viime talvena yhden lapasen. Nyt yritän tehdä toista, mutten millään saa ihan samanlaista kuin se ensimmäinen. Koukkuan ja puran, koukkuan ja puran ja ihan kohta kyllästyn koko hommaan, jos ei lähde sujumaan. Ärsyttävää. Ei ikinä pitäisi jättää pitkäksi aika lapasia tai sukkia vain ensimmäiseen, kun jälkikäteen ei enää muista, miten ensimmäisen teki. Että tällaista tänään. Halusin vain tulla kertomaan. 😀

ake, saan yhden kolmesta masennuslääkkeestä injektiona. Siinä voi olla joku rauhottavaa mukana. En ole ikinä kysynyt.

Repukka, tollaisen tilanteeseen olen varautunut aina, sillä teen sukkia ja lapasia 2 samaan aikaa. Ekana toista ja sitten toista. ja jne. Olis varmaan siistiä osata tehdä yhtäaikaa pyörypuikoilla niitä, mut en osaa vielä. Pidän sulle täällä peukkuja. Kyl sä onnistut, jollet nyt, ni varmasti myöhemmin.

....
Mun mieli on tosi maassa. Laitoin äitille viestin että antakaa mun kuolla täältä maailmasta pois. Päässä pyörii, ottaisko lääkkeitä kaksin käsin tai viiltäiskö ranteet auki. Ja tähän on ihan yksi syy. Ortopedi soitti ja kertoi ettei mun jalkakipuun ole syytä löytänyt ja heidän kanssa yhteistyö loppuu tähän. Eli joudun loppu elämäni kärsii järkyttävistä jalkakivuista jotka saa kyyneleet silmiin ja tuskahien päälle. Särky alkaa heti aamulla ja jatkuu läpi päivän. Iltaisin olen ihan toimintakyvytön, kun en uskalla liikkua enkä pahemmin pysty. En pysty menee kauppaan, ilman kipua. Enkä mihinkään muuallekaan. Taidan lukita itteni tänne kotiin vaan ja hakata ton jalan tuusan nuuskaksi.

Olen niin väsynyt ja loppuun palanut tohon kipuun. En jaksa enää yhtään sitä. Haluan että se loppuu NYT. 😭

meinasin eilen vetästä ranteet auki, mut en sit vetässykään. Joku järki istui päähän ja sai mut lopettamaan. Menin sit hakee miranaxia ja toivoin että toi jalkakipu loppuu.

Olen niin maassa ton kivun takii ja elämän halu on mennyt. Kun sitä ei kerran hoideta, ni mitä järkeä mulla on enää täällä kitua?

Iloa ei ole missään. Toi uutisvuodon jututkaan ei laita hymyilemään. Pakko oli aamulla nousta sängystä ja nyt jotenkin tuhlata aikaa niin että illalla pääsee nukkumaan taas.

Mietin tässä, pitäiskö laittaa leipää tulemaan. Onko mulla voimia tehdä taikina ja antaa sen nousta ja sitten oottaa että se kypsyy uunissa. Mulla on yksi hyvä ja helppo leipäohje, jota hiukan muuttamalla saisin taas hiukan erinlaista leipää.

Voi voi. Surullista kuulla, että voit noin huonosti. Tuli mieleen, että jos olet ihan loppu etkä meinaa enää pärjätä omin voimin tai jos itsemurha-ajatukset ovat kovin voimakkaita, pitäisikö sinun hakeutua sairaalaan? En muista oletko ollut aiemmin sairaalassa. Ei hatara pää kaikkea muista. Minä olen ollut monta kertaa ja siitä on kyllä ollut iso apu silloin, kun olen voinut tosi huonosti, ollut masentunut ja ahdistunut. Tai no, olenhan minä noita oikeastaan aina, mutta silloin, kun olen ollut todella pohjalla, umpikujassa.

Olisiko mitään asiaa tai tekemistä, josta voisit nauttia? Joka edes vähän helpottaisi oloa. Mulla joskus lämmin suihku (jos olisi kylpyamme, kävisin varmaan joka päivä kylvyssä) auttaa ahdistukseen. Kai se on jotenkin turvallista, kun lämmin vesi hyväilee ihoa. Tai jos pystyy tekemään ihan mitä vaan, niin aina se vähäksi aikaa helpottaa, kun saa kiinnitettyä huomionsa muuhun kuin masennukseen ja ahdistukseen.

Kivut ovat kyllä inhottavia ja todella toivon, että ne voisivat sinullakin helpottaa. On se nyt kumma, jos ei koipea hoideta! Ihmettelen vaan. Auttaisko yhtään, jos pontevasti pitäisit puolesi ja vaatisit päästä tarkempiin tutkimuksiin. Tietty se on silloin vaikeaa, kun voimat ovat vähissä. Tarkoitan vain, että jaksaisitko tehdä sen? Perusteeksi riittävät hyvin nuo jatkuvat kivut.

Voi, kun lähtisi nyt edes vähän olo sinulle helpottamaan.

Repukka, mä en tiä mitä tutkimuksia enää voi tohon jalkaan tehä. ENkä oikeastaan jaksa hoitaa asiaa eteenpäin. Tossa se koipi on ja pysyy.

...
Tein leivän tänään. Periaate oli hiukan tota jauhoa ja tota ja tota. loppujen lopuksi siinä on hirssihiutaleita, kurpitsan siemeniä, tattarijauhoa, täysjyvä riisijauhoa ja maissijauhoa. Sain taas yhden pussin lopun kulutettuu. Maistoinkin jo ja olis hiukan saanut suolaa laittaa enemmän, muuten ihan hyvää. Seuraavalla kerralla ajattelin kokeilla pellavasiemen rouhetta hiukan.

Tyttö tuli ja meni. Isä tuli ja meni. Ei ne kauan täällä viihtynyt.

Saloka🙂🌻

Minullakin oli eilen olo, että haihdun savuna ilmaan, koska lääkäri oli aivan fiasko. Näköjään sinunkin tapauksessasi ihan törkeää, tottakait siinä jalassa jotain on vialla jos särkee tai sitten ne säryt heijastuu selästä tai lantiosta tms. Mutta pitäishän sitä enemmän tutkia ja miettiä lääkevaihtoehtoja ja sen sellaista. Jatkuva kipu tekee ihmisen hulluksi. Toivottavasti tämä päivä on sinulle parempi. Minulla oli tänään parempi, vaikka eilen olin jo valmis heittäytymään ikuiseen uneen, niin paha mieli tuli minullekin lääkärikäynnistä..

*Halit*

repukka 🙂🌻

mä oon tosiaan ihan maassa. Nuokun tässä. Ei väsytä, mut voimat on tosi poissa. Ajatukset pyörii vaan siinä että miten tämä kaikki päättyis. En jaksanut ees äitin kanssa puhua, vaikka yleensä pölpötän puhelimes koko ajan. En jaksa ees tänne kirjoittaa. Pelkkä näppäimien painaminen tai tässä istuminen on raskasta. huomenna en taida nousta ees sängystä...

Saloka,

Nuo lääkärit on sitten masentavia. Ei sitä jaksa olla niin pirteänä jos tuntee menettävänsä toivonsa, tunnen tunteen erittäin hyvin. Surullista, mutta toivon, että sinulla olisi tänään jotain ilonpilkahdusta, vaikka auringonpaistetta, kuten täällä. Minäkin olen pettynyt lääkäreihin, mutta aion vain jatkaa "taistelua" omin avuin niin kauan, kuin henki pihisee.

Parempaa tätä päivää sinne🙂🌻

Kirjoittele jos jaksat.

AK 🌻🙂🌻

Äiti tulee "vahtimaan" mua täksi illaksi joksikin aikaa. Kerroin sille eilen että on paha olla. Pyysin häntä soittamaan mun prykalle, kun en ite uskalla. Ei hän sit soittanut vaan vei mun ostoksille. Ostin itelleni 2 farkut ja 1 collarit ja ruokaa. Rahat tietenkin ei riittänyt, mut äiti lainasi lisää. Kyl mä hiukan naureskelin siellä, mut en sellai koko sydämelläni.

Jalka ei ole sellai kipee, ainakaan vielä. Ehkä se ei kipeydykään niin pahasti. Mieli on mennä lämpimään suihkuun ja ehkä menenkin. Soitan äititlle että tulee avaimilla tänne.

Ehkä tähän mustaan mieleen alkaa tottua. Suunnittelen hiihtolomaa ja sitä että vedän silloin kunnon kännit. Jaksan sen vuoksi eteenpäin. Jollei mulla ole sitä ni en jaksais yhtikäs mitään.

Olen todella väsynyt ees ajattelemaan ja tietenkin toi nilkka on pirun kipee. Saa nähä mitä tästäkin päivästä sit loppujen lopuksi tulee. Illalla pitää tattari omenahyvettä tehä, kun on omenaa ja tekis mieli hiukan herkutella.

Olin auttamassa äitiä, kun se siivvosi vaatehuonetta. Sain palkaks lankaa ja hiukan kangasta. Ei musta paljoo ollu apua, mut kuhan olin.

Mietin tässä, sinnittelenkö pari viikkoa, kun sitten on lääkäriaika, va yritänkö saada äitin soittamaan mulle maanantaina sen lääkärin.

Heikkuli🙂🌻

Tattari-omenahyve kuulostaa tosi namille. Minun pitää kohta mennä keittiöön hakemaan safkaa. Mies syö pyttipannua. Minulla on eri ruoat. Taidan ottaa vain leikkelelautasen vihannesten kanssa. Taivaalta sataa lunta sakeanaan ja lumitöitäkin on tänään tehty🙂

Kuuntelen Nostalgialta mahtavan hyvää musaa ja tutkin netistä ruoka ja ravinnejuttuja yms.

Hyvää Lauantai-iltaa.

saloka,

minulla oli joskus pari vuotta sitten jalkapöydässä sellainen lievä kipu. Se oli varmaan jonkinlainen rasitusvamma, mutta kesti pitkään. Iltaisin se joskus oli hieman turvoksissa. Öisin ei koskenut, mutta monesti aamulla yllätti kun jalalla astui. Aamupäivän joutui hieman linkkaamaan kun ei kärsinyt aivan kunnolla astua, mutta se jotenkin "vertyi" liikkeestä niin, että sitten iltapäivällä ei kipua enää tuntenut. Se ehti vaivata varmaan puoli vuotta, sitten kyllästyin siihen siinä määrin, että kävin lääkärissä. Hän ei sitä kauheasti tutkinut, mutta röntgenkuvat otettiin. Minulta jäi soittamatta ja kysymättä, mutta kun kävin sitten jonkin muun asian takia, niin samalla katsottiin ne kuvatkin. Ei niissä mitään vikaa näkynyt, mutta sen näki selvästi, että kipu oli tarkalleen jalkapöydän päällä olevan nivelen kohdalla. Varmaankin johtui osittain lievästä asentovirheestä, joka on jalassani. Ei siihen muuta hoitoa määrätty kuin tarvittaessa kipulääkettä. Turvotus oli sen verran vähäistä, että en kylmälläkään sitten hautonut. Olisiko kaikkiaan vaivannut reilun vuoden, sitten se vähin erin katosi. Pari kertaa sen jälkeen on uusinut juuri sellaisissa tilanteissa kun on tullut paljon kävelyä, varsinkin jos kävelee kovalla alustalla kengittä. Mennyt sitten noin viikossa ohi. Tuo sinun on erilaista, minun ei koskenut kovinkaan kovaa. Se pitkä kipuilujakso kyllä välillä turhautti kun toisinaan sai linkuttaa kun piti liikkua asioillaan.

Hieman kyllä kiinnostaisi tietää tarkemmin noista oireista ja oireilun historiasta. Tällä tavalla avoimen keskustelupalstan kautta hirveän hidasta ja hankalaa tämä keskustelu. Paljon helpompaa olisi puhumalla.

Toivon että jaksat ja kestät. Hyvää sunnuntaita! 🙂👍

AK 😍

ake, mitä tosta kertoisi. Siinä on tehty 2 leikkausta, jotain luupesäkkeitä ja sit nivelsiteet kiristetty. Kipu on heti aamusta asti ja turvotus ei koskaan helpota. Turvotus on niin paha että se luu kohta on kuopalla. mä en sellai tiä koska toi on alkanut, mut muistan että viime kesänä siinä oli jo kipua. Kipu on lisääntynyt koko ajan. Öisin siinä ei ole kipua, onneks.

...
Laitoin pesukoneen päälle ja juon toista mukillista kaakaota. Olo on masentunut ja yritän pärjätä sen kanssa. Katon välillä ikkunasta ulos ja toivon että pystyisin nauttimaan siitä. Onneksi eilen taittamani jalka ei ole kipee. Jotenkin petyin vaan siitä, sillä olisin halunnut että se olis ollut toi kipee jalka. Heräsin taas turhan aikaisin ja varmaan jouddun nukkumaan päikkärit. Miettisin, pitäiskö mun pyytää äitiä soittaa lääkärille huomenna. Tiedän että ulkoapäin olen ihan ok, mut sisällä olen täysin turta ja huono. En vaan jaksa enää taistella itteni kanssa. Mä en vaan uskalla ite soittaa sinne.