Kiitos Repukka 🙂🌻

en saa oikee itteäni millään liikkeelle. Aamulla kirosin kun piti herätä. Olisin halunnut nukkua koko päivän tai koko loppu elämäni. Mut mä sit heräsin ja piti nousta. en ole saanut vieläkään pyykkejä koneeseen enkä astioita koneeseen. Eli en ole tehnyt yhtikäs mitään. Jos jatkan näin, ni en saa mitään aikaiseksi.

Mieli on va niin matala. Olen oikeastaan aika toivoton. Haluan syä itteni kuoliaaksi tai laihsuttaa niin että olen kävelevä luuranko. mut tiedän ettei noista kumpikaan onnistu. Painoa on tuplatusti enemmän mitä saa olla.

Katon taas käteeni, niitä jälkiä mitä ite aiheutan kropalle. Yritän vetästä haavani yhä uudelleen ja uudelleen auki. En halua niiden umpeutuvan. En jaksa piilotella niitä enää kenellekään. En jaksa piilotella enää kenellekään mitään.

saloka,

sinun ei tarvitsekaan piilotella mitään, sillä sinussa ei ole mitään hävettävää.

Olet ehkä sympaattisin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Läpikotaisin hyvä ihminen.

🌻🙂🌻

ainutkertaisen keskinkertainen kirjoitti 25.1.2014 1:38

saloka,

meinaatko, että jalassa voisi olla psykosomaattista turvotustakin... johan nyt, sanoisi jo itse Freudkin.

Jos nyt sanon aivan suoraan, niin kyllä nuo oireet ovat sellaisia, että raskaan luokan vakaviakin asioita tulee mieleen, mutta kun kipua on jatkunut jo pidempään ja lääkäri on jalkaa jo katsonut, niin ne pitäisi olla suljettu pois. Mutta kaiken varalta sanon nyt kuitenkin: jos jalkaan koskee todella kovaa, se turpoaa ja jos vielä värikin alkaa muuttua, niin voi olla laskimotukos ja se on erittäin vaarallinen tilanne. Silloin pitäisi hakeutua hoitoon mahdollisimman pian ja liikuttaa jalkaa mahdollisimman vähän.

Vähemmän vakavista tulee tässä mieleen kihti. Yleensä se on vanhojen ihmisten tauti, isäni sairastui siihen seitsemänkympin jälkeen, äitini äskettäin yli kahdeksankymppisenä. Käsittääkseni se johtuu munuaisten toiminnan heikkenemisestä ja vanhuksilla jotkut verenpainetaudin hoidossa käytetyt lääkkeet voivat edesauttaa sen syntymistä. Äidiltäkin vähennettiin verenpainelääkitystä ja saikin, nyt se välillä meinaa olla liian alhaallakin. Mutta jos aineenvaihdunnassa on ongelmia, niin voi se kihti varmaan tulla nuorempaankin. Verikokeella sen pitäisi löytyä, en tiedä miten hyvin löytyy silloin, jos kokeet otetaan kun oireet eivät ole päällä. Perinteinen kuva kihdistä on isoisän turvonnut varvas, mutta se voi tulla mihin niveleen tahansa. Isälläni se tuli rystysiin ja sorminiveliin, äidilläni nilkkaan. Isäni tapauksessa lääkäri tutki ja ihmetteli, eikä keksinyt, mikä olisi vikana. Isäni itse sitten ehdotti, että voisiko se olla kihti. Lääkäri ei oikein uskonut, mutta otatti ne kihtikokeet ja sehän se oli. Lääkkeillä ja ruokavaliolla kipu ja turvotus katosivat.

Seuraavana tulee mieleen iskiashermon tulehdus. Sen ei kyllä pitäisi turvottaa ja kipu tuntuu kai enemmänkin pakaran luona kuin jalassa. Monilla yllättävän nuorillakin lievästä ylipainosta kärsivillä ihmisillä olen kuullut sitä vaivaa olevan. Ja voi varmaan vaivata ihan normaalipainoistakin, liittyy varmaankin vähän ruumiinrakenteeseen.

Voisi olla myös rasitusvammaa jossain lihaksessa tai nivelessä. Nekin ovat kivuliaita.

Minulla se yksityislääkäri silloin aikoinaan kokeili kortisonikuuria ihan vain sen takia, että selviäisi oliko kyse tulehdusperäisestä kivusta. Kyllä oli, kun se kuuri tehosi. Se olisi yksi juttu, jota tuossa sinunkin tapauksessasi pitäisi kokeilla. Tuollaisissa kivuissa sitä kai piikitetään.

Eräs tuntemani nainen, maatalon emäntä, sai kipuja hartianiveliinsä. Hän meni paikalliseen TK:een, maanviljelijöiden työterveys kun on siellä. Tohtori oli alkanut epäillä vian olevan korvien välissä ja se käynti oli loppunut siihen. Kyseinen nainen on itse työskennellyt sairaanhoitajana, keskoshoitajanakin joskus nuoruudessaan, ja tiesi asioista siis jotakin. Hän varasi ajan yksityiselle ja vika löytyi. Raskaiden esineiden nostelu ei tee hyvää naisten luustolle ja niveliin oli kehittynyt vaurioita. Nyt sitten käy silloin tällöin piikittämässä kortisonia. Paras hoito on tarjota liikettä sopivasti. Aika ajoin kipu on kuitenkin niin kova, että ei kärsi liikuttaa ja sitten hartiat jumiutuvat kokonaan ja kipu vain pahenee. Käyttää joskus särkylääkettäkin, mutta todella kovaan kipuun niitä tarvitsisi sitten ottaa kourallinen, joten kortisonipiikin paikka se sitten on. Siinäkin vain on sivuvaikutuksensa pitkäaikaisesti käytettynä, melko hankalia ovatkin. Täytyy nyt vain toivoa, kun heilläkin karjatalous loppui, että saa hoidettua muilla keinoilla edes sen verran parempaan kuntoon, ettei tarvitsisi jatkossa muutaman kuukauden välein piikittää kuten vielä joku aika sitten.

Paikoitellen tuntuu, että TK-puolella on tuo psykodiagnosointi mennyt vähän liiankin pitkälle. Täällä kaupungissa ovat kyllä lääkärit olleet tuolla TK:kin asiansa osaavia. Tosin pitää sanoa, että silloin kun siellä sellaisia on. Välillä saa aikoja odottaa kun ei ole lääkäriä ollenkaan. Sitten tulee joku vastavalmistunut, mutta ne ovat hyviä, sillä heillä on uusin tieto juuri opittuna päässään ja kokemukseni mukaan tutkivat todella tarkasti. Ja ovat löytäneet viat ja hoitokeinot myös, ainakin minun kohdallani. Hyvä niin, minulla ei nykyisellään ole varaa edes katsoa yksityislääkäriin päin.

Joka tapauksessa, jos nyt jotain sen peikon kanssa aiot tehdä, niin sen, että otat särkylääkettä. Ei yliannostusta vaan normaaliannoksen. Se voi taas aiheuttaa ongelmia vatsaan ja heikotusta mutta tuo mielialasi on sellainen, että jotain helpotusta on syytä etsiä. Kuten sanottua, kovaan kipuun ei tahdo kyllä käsikaupan napit paljon auttaa, mutta jos edes hieman lievittää. Ja tosiaan jos oikein kovasti koskee, niin TK:een ja vaikka piikki tarvittaessa. Kokemuksesta tiedän, että mieliala korjaantuu aika äkkiä kun kipu helpottaa.

Saloka, kyllä sinä tästä selviät. Kun olet jo päässyt tännekin saakka, ei se tuohon tyssää. 🙂👍

En usko että tossa on tukosta, kun ei ole oudon värinen. Ne katto että onko jänteet ja kantapää kondiksessa. Nyt vaan pelkään että siellä on jotain, kun soittoaika tuli niin äkkiä. Jos on, ni joudun taas leikkaukseen.

otan särkylääkettä aina silloin tällöin ja väliajan yritän vaan selvitä. Nytkin vvois ottaa, mut en halua. Pelkään että niiden teho loppuu.

.....
Sisko on suututtanut vanhemmat ja nyt äiti on surullinen. Tietenkin se heijastaa muhun. Mä en ymmärrä siskoani ja sitä miksi hän haluaa satuttaa heikkoja vanhempia. Meillä on niin räjähdysaltis tilanne, koska kuulimme isän voinin huonontuneen niin, että hän tarvii apua melkein koko ajan. Isä sai tossa yks vuosi aivoinfaktin, onneksi pienen, mut se vei osan isän kävelykyvyn. sitten kun hänellä on polyneuropatia, ni ne yhdessä heikentää isän jalkoja koko ajan niin että hänet joutuu välillä nostaa lattialta ylös. Äiti on nyt tunnustanut että hän ei enää kauan kykene nostamaan isää, vaikka hän nostelee työkseen vanhuksia. Sanoin äitille että sit hän soittaa rohkeasti vaan 112 ja kertoo tilanteen ja pyytää sieltä hoitohenkilöstöä tulee nostamaan isää. Ainakin telkkarissa niin on tapahtunut.

tein eilen taas tyhmää ja nyt käteni on todella kaameessa kunnossa. jos nyt lekuri kattois, ni en saa 10 pistettä. jos nyt mistään saan. Tuntuu että olen vaan pettänyt kaikki. lääkärin sillä että lupasin syä aamupalaa joka aamu, mut alussa se onnistui, mutta sitten alko ahdistaa liikaa ja tulee kaikki, ja olen taas samassa tilanteessa. Tosin eilen söin aamupalaa. Olen pettänyt ravitsemusterapeutin, En ole pysynyt siinä kalorimäärässä. En ole pysynyt missään mitä hänen kanssa on sovittu. Olen pettänyt tytön, en ole ollu hänelle se tuki ja turva. olen pettänyt itteni, kämppä on ku räjähyksen partaalla. lankaa pitkin lattiaa. sekottuneena sähköjohtoihin ja kaikkeen. roskia ja mainoksia pitkin lattiaa. tytön likapyykit viellä siellä mihin hän perjantaina jätti. tiskejä pöytä täynnä ja tiskit tiskaamatta. olen niin jämähtänyt tähän.

Saloka🙂🌻

Jos asuisin sinun lähellä niin tulisin heti auttamaan sinua ja vaikka siivoamaan. Halaus sinulle ja voimia. Sinulla on monta vaativaa roolia. Olet vanhempiesi tuki ja olet tyttäresi äiti. Se on "terveellekin" vaativaa, joten minusta ei ole mikään ihme jos ei siitä kaikesta aina niin täydellisesti selviydy. Varmasti yrität parhaasi. Tiedän kuitenkin sen tunteen jos ei omasta mielestään saa aikaiseksi, kuten haluaisi tai pysty pitämään lupaamiaan asioita niin siitä tulee kova morkkis. Ihmisarvoonhan se ei mitenkään vaikuta, enkä usko, että kukaan järkevä ulkopuolinen siitä mitään sellaista ajattelee, kuin itse ajattelee. Sinulla on paha olla ja se purkautuu itsetuhoisuutena.

Mikä sinua on yleensä parhaiten auttanut?

Minullahan on jaloissa neuropatia, ei ole vielä tutkittu paremmin onko pelkkä neuropatia vai polyneuropatia, eli rajoittuuko vain jalkoihin vai muuallekin. Inhottava se on. Onko isällesi tullut se diabeteksen kylkiäisenä? Minullehan se tuli sytostattimyrkkyjen haittavaikutuksena.

Paljon enkeleitä luoksesi🙂🌻

saloma,

AK kirjoitti todella hienosti, juuri niin kuin asia on. Sinä et saa olla liian julma itsellesi. Monet täällä ovat kokeneet samoja asioita ja sen kuinka voimat loppuu, kun kaikkea tulee liikaa. Ei sille vaan voi mitään. Etkä sinä ole ketään pettänyt. Aamupalaa voi taas alkaa syömään uudelleen. Ja siivoilla voi kun jaksaa.

Minäkin kävisin auttamassa jos asuisin lähempänä. Välillä kyllä minusta paljon apua ole kenellekään, mutta sitten kun tilanne on parempi, niin jotain pystyy tekemään. Ainakin tuolia korjaamaan 🙂 Jouduin korjaamaan omaanikin joku aika sitten, oli jo niin vanhaa mallia, että piti tilata varaosat tehtaalta. Löytyi kuitenkin. Itse asiassa siitä on jo pidempi aika. Josta tulikin mieleeni eräs ihana aamu, jonka koin sen tuolin kanssa.

Se oli niitä päiviä kun juuri olin jäänyt työttömäksi. Oli jo valmiiksi melkoisen ankea tunnelma, kun istahdin tietokoneen ääreen. Hetken kuluttua se meni täysin solmuun ja kaatui. Seuraavaksi tuoli potkaisi allani minua istumalihakseen ja kun nousin ylös, se kaatua pätkähti. Sylinterin jousi pilkisti tuolin alta, se oli laeunnut pihalle. Hetken aikaa ajattelin, että jaahas, tästä taitaa tullakin oikein mainio päivä. Normaalisti olisin hyppinyt jonkin aikaa tasajalkaa, mutta siinä vaiheessa oli kyllä sen verran synkkää, että istahdin sohvalle ihan vain nähdäkseni, että mitä seuraavaksi tapahtuu, kaatuuko kenties kirjahylly kuten elokuvissa. Siinä sitten sieluni silmillä näin kauhuskenaariossa ensin itseni ravaamassa käytettyjen tietokoneen osien perässä ympäri kaupunkia ja seuraavaksi istumassa, hah, keittiöjakkaralla tietokoneen ääressä kurottelemassa alasuuntaan näppäimistöä kuin Uuno Turhapuro rautakaupassa. Siinä kypsyi vakaa asenteeni, että tuolista se on aloitettava. Olin varma, että nyt se on lopullisesti sippi ja osia siihen ei ainakaan saa enää mistään, mutta katso, päättäväinen yritykseni palkittiin ja onnetar soi hymynsä minulle: tutkailtuani huomasin, että olin silloin aiemmin koonnut sylinteriosan hieman väärin ja ihme olikin itse asiassa se, että se oli pysynyt kasassa ja kestänyt istumista ne vuodet. Yksi rikka oli vääntynyt ja pihdeillä se oikeni ja vahingosta viisastuneena laitoin sen tällä kertaa siihen väliin, jossa se kuuluikin olla. Ja tuolla toisessa huoneessa se on vieläkin ja on istuttu ihan kiitettävästi sen jälkeenkin. Seuraavaksi sitten kävin tietokoneen kimppuun, siinä meni hieman enemmän aikaa, mutta ei siihenkään osia tarvinnut. Sitten piti tietysti kokeilla, että toimiiko ne varmasti, se tuoli ja tietokone, ja kuten voitte arvata, niin se siivoaminen... no sen ehti pari päivää myöhemminkin.

Anteeksi, saloka, että höpötän tuollaisia hölmöjä juttuja... on vain niin helpottunut olo, kun taas kirjoitit tänne.

AK, ei mun isällä ole diabetestä, kaikkea muita tauteja melkein onkin sit. ei ole tietoa mistä on tullut. kiitos kun kirjoitit niin ihanasti. <3

Käytiin äitin ja isän kanssa kaupassa. Tuolla hiukan pidemmällä. käveltiin sinne ja juteltiin hiukan matkalla. Vaikka oli kylmä viima, ni ei se haitannut.
kun pääsimme kotiin, äiti hoiti tiskit. Pesi osan tiskeistä ja osa on koneessa ja osa oottaa koneelle pääsyä. sit keräsimme pullot, roskat ja lankakerät. Nyt pystyy hengittää hiukan. Tarjosin vanhemmille kahvia ja äiti osti kaupasta vienettaa.
Nyt ne tossa istuu, tai isä istuu ja äiti torkkuu. Ootan koska ne lähtis, ni sitten pääsen suihkuun ja tekemään itelleni ruokaa.

Nyt tajusin, että olen kirjoittanut nimimerkkisi väärin. Olen varsinainen nakkisormi. Anteeksi. 😳

saloka, varoitus

linkkiterroristi taas liikkeellä. Saatujen tietojen mukaan vaanii ketjusi lähettyvillä. 🙂

Disclaimer:

Jos tämä aiheuttaa jalassasi liikettä, jonka takia se myöhemmin saattaa olla kipeä, linkin jakaja vetäytyy kaikesta vastuusta. Jos liike vetreyttää, vyöryvät aplodit ja vuolaat kiitokset otetaan ilomielin vastaan. Jos et voi sietää tätä, älä kerro sitä minulle, en kestäisi totuutta... ei vaiteskaan, sano suoraan vaan 🙂

Katsoin äsken komeroon, ja totesin, että viikkoni alkaa varmaankin kaupassa käymisellä:

http://www.youtube.com/watch?v=DEK80nboK1w

Kutkuttavan hipsututtavaa viikon alkua 🙂🌻

ainutkertaisen keskinkertainen, ihanaa että olet jaksanut kirjoittaa. TÄnne voit kirjoittaa ja yritän vastata aina, jossain vaiheessa.

Ite yritän korjata asioita (tavaroita), jos vaan jotenkin voin. mutta aina siihenkään en kykene. Isoin työ mikä olen korjannut, on toi olohuoneen kaappi. Se on valtava, iso. Ei se ole ihan ok, mut menettelee. Siinä on ruuveja ja jotain valkoista liimaa laitettu ihan kiitettävästi. Ei ainakaan vielä ole tullu korttitalo-efektiä. Hiukan joutuu liukuovia fiksaamaan, mut tiedän sen ja niin sinne ei ainakaan ketään ylimääräinen mene tai sit ainakin huomaisin sen.

...
herätys oli tänään 7.30 ja arvaa kuka idiootti oli ylhäällä jo 6.30. mä en käsitä. Herään aina ½-1 tuntia ennen kun kello soi, jos jonnekkin olen menossa.

injektio meni hyvin. Hiukan sattui, mut ei mitenkään itkettävästi.

Hoitajalla meni miten meni. Olen kuulemma vihainen. Mun mielestä se on toisinpäin. Puhuttiin peikoista ja mun syömisistä. Ei me tultu juurta pidemmäksi asioista.

Odotusaikana puhuin toiselle hoitajalle ja se auttoi. Tämä hoitaja vaan ihmetteli miten mä oikeastaan jaksan ja kykenen olemaan. Sitä mä itekkin mietin.

Kotiin tullessa äiti soitti ja pyys sinne. Mä sanoin etten jaksa lähtee. Äiti löi luurin korvaan. Jonkin ajan päästä soitin takas ja äiti ei ollukkaan vihanen.

En jaksa tätä elämää enää. Tä on niin räjähdysaltista tai sit mä vaan olen. Olen ni väsynyt tähän kaikkeen. En löydä ulospääsyä mistään, vaikka kuinka yritän ettiä. Alan olee väsynyt ettiä sitä.

Taidan hakee peiton ja mennä sohvalle maate... Ei mua väsytä va on pirun kylmä... Istuin 20 minuuttia ja odotin linja-autoa. siihen tuuli suoraan ja oli muutenkin tosi kylmä. saisimpa jonkun kuoleman taudin, mut epäilen etten saa ees nuhaa siitä.

saloka,

täällä sama vika, että kylmä tuuli ei tee hyvää. Maalla on kunnon karvalakki, se pitää tuulta ja on takuulla lämmin, täällä huomasin kaupassa fleece-vuorisen pipon, jonka ostin. Liikun vain niin lyhyisiä matkoja ulkona täällä ja nyt taas ollut päiviä, ettei ole paljon tuullut, niin en ole sitä vielä kokeillut vaan pärjännyt tavallisella pipolla.

Villasukkia voisin tosiaan ostaa sinulta 🙂 Tai oikeastaan onhan noita kun vaan parsisi. Se taito on vielä opettelematta, joten olen ostanut aina uudet, jos en ole voinut viedä äidille parsittaviksi 🙂 Kaupasta ostetut villasukat nyt vaan ei oikein edes tunnu oikeilta villasukilta. Osa noista minunkin on äidin tai sisaren tekemiä, tosi vanhoja, kummatkaan eivät enää yli kymmeneen vuoteen ole harrastaneet käsitöitä. Niinpä nuo ihan oikeat villasukat onkin osa aika moneen kertaan korjattuja 🙂

Äiti oli ennen käsityöihmisiä. Ei mikään himo, mutta viikoittain kävi jossain kerhossa ja aina jotain työn alla. Ihan nuorena sisko teki itselleen joitain vaatteitakin, mutta 10 työvuoden jälkeen väheni huomattavasti ja nyt ei ole aikoihin tehnyt enää mitään käsitöitä.

ainutkertaisen keskinkertainen , mä nyt yritän tehä käsilläni jotain. mulla on monen monta projektia täällä kaapit täynnä. Eikä kaikki liity ees lankoihin ja puikkoihin. Olen sanonut äitille että parempi laittaa lankoihin ja puikkoihin lankaa kun tupakkaan, alkoholiin tai huumeihin. Mulla on erinlaisia lankoja ihan mahottoman paljon. Saan monen monta sukkaa tehtyä, ilman että menen kauppaan. Mutta kun kaupassa on niin ihania lankoja.

...
Mulla on jotenkin ihme fiilis. Olen rauhallinen ja ihan ku toisessa maailmassa. Tuntuu kun leijuisin täällä kämpässä. Jaloissa on pientä kipua, mut se johtuu asennosta. Mahtoko tossa teessä olla jotain mitä en tiedä... Taidan mennä hakee uuden kupin ja leijua sinne, tänne....

saloka kirjoitti 27.1.2014 20:33

ainutkertaisen keskinkertainen , mä nyt yritän tehä käsilläni jotain. mulla on monen monta projektia täällä kaapit täynnä. Eikä kaikki liity ees lankoihin ja puikkoihin. Olen sanonut äitille että parempi laittaa lankoihin ja puikkoihin lankaa kun tupakkaan, alkoholiin tai huumeihin. Mulla on erinlaisia lankoja ihan mahottoman paljon. Saan monen monta sukkaa tehtyä, ilman että menen kauppaan. Mutta kun kaupassa on niin ihania lankoja.

...
Mulla on jotenkin ihme fiilis. Olen rauhallinen ja ihan ku toisessa maailmassa. Tuntuu kun leijuisin täällä kämpässä. Jaloissa on pientä kipua, mut se johtuu asennosta. Mahtoko tossa teessä olla jotain mitä en tiedä... Taidan mennä hakee uuden kupin ja leijua sinne, tänne....

Puuuhh, se olikin siis tee... minä jo luulin, että sait yliannostuksen minua, kun kirjoitan yhtenään. Tulee muuten mieleeni Viivi ja Wagner-strippi, jossa Viivi pakottaa Wagnerin syömään kevytruokia ja salaattia ja Wagnerista tulee niin kevyt, että hän alkaa leijua. Sitten käy niin, että tuuli vie Wagnerin Pariisiin. Monien seikkailujen jälkeen Wagner palaa takaisin, ja Viivillä on ollut niin ikävä, että hän lupaa, ettei Wagnerin enää koskaan tarvitse syödä kevyttuoteita eikä kasviksia.
🙂

Äidillä oli kanssa kaikenlaista lankaa sun muuta vähän joka nurkalla. Niitä löytyy vieläkin, vaikka vuosiin ei ole enää tehnyt muuta kuin paikkaillut joskus jotain. Löysin ihan äskettäin ulkovarastosta matonkuteita ja kun kysyin, että mitä niille tehdään, niin käski heittää roskiin. Muistan vieläkin elävästi, kuinka hän ja mummoni silloin aatamin aikaan leikkasivat niitä monta viikkoa. Ison kasan vanhoja vaatteita silppusivat. Ja tilasivatkin niitä sitten vielä valmiita jostain lisää. Kyllä niistä mattoja tulikin, monta vuotta äiti niitä kutoi. Mutta silti suurin osa jäi käyttämättä ja nyt on heitetty pois. En minä noitakaan kaikkia raaskinut sitten kuitenkaan nakata roskiin, vaikka tiedänhän minä, ettei niitä kukaan tarvitse. Mutta sellainen työ, ja sitten vain pitäisi heittää pois. En minä voi.

Siskokin teki nuorempana kaikkea, mutta hän on niin pedanttinen järjestyksen ihminen, että hänen jäljiltään ei löydy mitään. Heittää itse aina heti kaiken sellaisen pois, mitä ei enää tunne tarvitsevansa.

Kaikesta huolimatta äiti tilasi vielä äskettäin jotain käsityölehteä, siinä taisi tulla ihan kaavojakin välissä. Halusi seurata käsityötrendejä vaikka ei itse enää tehnyt. Nettiä kun ei käytä, niin tilasi lehteä. Mikä on kyllä kallista. Nyt onkin sitten lehtien tilaus minimissään hänelläkin kun jäi oman eläkkeen varaan isän kuoltua. Itse en ole kymmeneen vuoteen tilannut lehtiä.

Saloka🙂🌻

Vieläkö leijut? Jos se oli levitaatioilmiö😀 Ei vainkaan. Kävin lukemassa ja ajattelin hyvät päivät toivottaa.

Kirjoitellaan taas!

Ps. ake, tosi hyvä tuo juttu Viivistä ja Wagnerista😀 Pätisi varmaan hyvin minun mieheenikin.

Minullakin on erilaisia käsityöprojekteja menossa koko ajan. Olen kerännyt juomatölkkien klipsuja ja tehnyt niistä vyön ja kaulakorun. Noita koruja voisi tehdä enemmänkin ja vaikka myydä jossain. Neuletöitäkin on koko ajan menossa. Tällä hetkellä yhdet palmikkosukat, tunika ja poika haluaisi, että koukkuaisin hänelle lapaset. Pitäisi vain yhdessä valita värit. Ihastuin koukkuamiseen viime talvena. Helppo ja nopea tekniikka ja tulee tosi kivan näköistä ja tukevat, lämpimät lapaset. Samalla tekniikalla voisi tehdä vaikka kännykkäpusseja tai jotain pikkulaukkuja. Kivaa!

Ooo... tänne on moni kirjoittanut. Kiitos teille <3.

Tulin juuri ulkoa, kaupasta. Äiti patisti mut taas kauppaan ja sit saatoin hänet töihin. Onneksi äiti on tossa lähellä töissä. Juttelin isän kanssa myös hiukan.

AK, en leiju enää. Olo on aika raskas ja tosi väsynyt. Tuttu luulee että se eilinen johtuu siitä injektiosta. Tiedä sitä sitten.

Repukka, mulla ei ole enää kun yhdet sukat ja yhdet lapaset puikoilla. Tosin tekis mieli kaivaa lisää lankaa ja puikkoja ja laittaa lisää sukkia puikoille. Tosin tänään löysin kangasta ja miettisin, jos siitä tekisin äkkiä pari kukkaa.

AKE (olikohan se noin), ei mulla ollut 10 vuotta sitten ollenkaan lankaa. En ees tienyt koko käsityöjutusta mitään. Äiti välillä antaa mulle lankaa, kun olen sanonut että mulle kelpaa pienetkin mitä voi sukkiin käyttää.

Nyt alkaa taas kylmä tulee. Pitää varmaan tehä mukillinen teetä ni lämpenee.