ainutkertaisen keskinkertainen, kiitos kun kirjoitit. Ihanaa että joku uskaltaa kirjoittaa mulle.

AK, Kiitos. Samoin sinulle.

TÄ päivä on taas tämmöistä. Sain leivän tehtyy ja siitä tuli jopa ihan syötävää. Maistoin 2 palaa jo ☺️ Ruuan muutin helpommaksi, kun nukuin 2 tunnin päikkärit. Nyt pitäisi pysyy hereillä iltaa asti. Massu on täynnä ihan hyvää ruokaa ja ootan koska menen jogurtin hakemaan.

Isälläkin on kaikki ok. Pelätään äitin kanssa että isä sairastuu taas, kun samat merkit pitävät mitä silloin jouluna, kun hän sairastui. Tyttö sano et taata nukkuu vaan, joten hiukan alan pelätä että huomenna lanssi käy tapaamassa isää. Toivon todella että isä on vaan tosi väsynyt matkasta, eikä kipee.

Nyt muistin, mun pitää täyttää asumistukilaput. Täytyykin huomenna ottaa se asia ykkösasiaksi, ettei ne katkase multa sitä rahaa.

On jotenkin niin masentava olo ku voi olla va. Kropassa tai jaloissa on kipua. Pelkään lääkärin soittoa 29. pvä. Tuleeko leikkaustuomio tai tuleeko yhtikäs mikään.

TÄmä päivä on taas mennyt va maaten ja nuokkuen. Mitään järkevää en ole tehnyt. Huomenna pitäis kattoa jostain kankaanpaloja. Mun on raahattava itteni keskiviikkona kurssille, vaikka kuinka olis huono olla ym. Ehkä mä piristyn siitä hiukan.

Nyt lasken tunteja, että pääsen nukkumaan... Mahtaisko jaksaa tehä kässäjuttuja hiukan...

Sain astiat pesuun taas ja varmaan tarvii toinen koneellinen vielä tänään laittaa.
Pyykitkin tarvis laittaa koneeseen ja puhtaat kaappiin.
Roskia tarvis kerätä ja viä.

Paljon olis asioita tehtävänä, mut en jaksa. Jos tekisin pikku hiljaa. Mahtaisiko mulle riittää sitten voimia.

Olo on jotenkin ku katujyrän alle jäänneellä. Sain onneksi nukuttua hiukan pidempään. Huomenna kun en saa. Ai ni, niitä pirun kankaita tarvis kans ettiä jostain. Kelan lappuja pitäisi täytellä. En tiä osaanko tehä ees sitäkään. Kumminkin laitan rastin väärään paikkaan.

Musta ei ole mihinkään. Olen täys nolla tällä hetkellä.

Saloka🙂🌻

Et sinä ole täysi nolla. Minustakin aina tuntuu, että olen ihan luuseri silloin, kun en jaksa tehdä jotain tai joskus mitään. Mutta se tunne on vain omassa päässä. Ja silloin voi lohduttautua sillä, että onneks se parempi päivä tulee aina kuitenkin.

Minulla ei ole tänään mitään, mitä pitäisi tehdä. Kaikki on tehty. Olisin mielellään mennyt käymään jossakin, mutta autossa on nyt melkein bensa loppu ja tankata voi vasta huomenna, kun tulee rahaa. Eli olen kotona tämän päivän. Lueskelen kirjaa ja kuuntelen musaa. Kyllä se vähän tympi, kun ei päässyt, mutta toisaalta..huomenna onkin sitten sata paikkaa käytävä läpi, kaikki asiat hoidettava apteekkia, kelaa ja kauppoja myöten.

Tee vaikka pikkuhiljaa jotain, mikä on tärkeintä? Eihän kaikkea tartte kerralla.

Tsemppiä sinun päivään🙂👍

Tuttu tunne minullekin tuo, että on täysi nolla, jos ei jaksa tehdä asioita. Ehkä pitäisi vain oppia hyväksymään se, että masentuneella on noita päiviä. Onhan välillä helpompiakin päiviä, jolloin jaksaa tehdä asioita. Onneksi.

Kiitos AK ja Repukka, kun ootte jaksaneet täällä käydä 🙂🌻

TÄytin netissä kelan laput ja ootan että sieltä tulee kirje että tätä ja tätä tarvii vielä. Saan hiukan lisäaikaa. Tosin mun pitäis saada 4 pvä rahaa sieltä, enkä tiä saanko. tai olikohan se kuukauden päästä vasta. Kumminkin.

Tein ison pannullisen italianpataa. Sitä riittää pariksi päiväksi mulle. Ei tarvii huomenna kurssin jälkeen kun ottaa kippo jääkaapista ja lämmittää.

Innostuin ajatuksesta ja ajattelin jos vaikka ettisi erinlaisten patojen ohjeita netistä. Nyt kun olen uskaltanut lisätä nakkeja ruokavalioon, tosin isolla varauksella. Ehkä mä joskus syön ihan normaalisti.

saloka,

nolla sinä et ainakaan ole. Olet kyllä oikeassa, aiheutti sen voimattomuuden mikä vain, masennus tai jokin muu, niin turhauttavaa se on. Hölmöä on juuri se, että silloin kun on voimaton, niin ei siitä olostaan nauti yhtään vaikka ei tekisikään mitään, ja sitten kun jaksaa, on tekemistä niin paljon, ettei ole aikaa nauttia. Se on kuitenkin niin, että ihminen tarvitsee sen rentoutumishetken niin, että voi vain olla ja nauttia siitä, että on. Silloin se elokuva tai kirja todella vie sitä stressiä pois.

Työttömyys on tehnyt elämästä kyllä uskomattoman monimutkaista. Saa ravata sen kolmella luukulla lappuja täyttämässä, ja kun rahaa on niukalti, pitää kaikki aina suunnitella sentilleen, jahdata alennuksia ja huutonettiä, miettiä kaupassa mitä ostaa ja sittenkin, aivan varmasti jostain tulee jokin ylimääräinen meno, joka sotkee kuviot. Suoraan sanottuna tämä on paljon stressaavampaa kuin töissä, vaikka joskus painoin ylitöitäkin aika reilusti. Mutta kun töistä tuli kotiin, niin se kiire oli siinä ja rahaa oli niin, että saattoi huoletta ostaa mitä tarvitsi, ilman että sitä olisi pitänyt etsiä pitkin ja poikin, että mistä sen saa siihen hintaan, että on vara ostaa. Ja sitten puhuvat vielä, että tässä tarvitsisi aktivoitumista... no, kaikkeen tottuu, olen huomannut.

Itse käytän aika paljon nettiä asiointiin, mutta asumistukilaput käyn täyttämässä aina kelalla virkailijan kanssa. Joka hänkin katsoo ne rastitukset edellisen vuoden lapusta 🙂

Lisää voimia sinulle, saloka, kyllä sinä jaksat. *vilkuttaa villasukalla* 🙂👍

ainutkertaisen keskinkertainen kirjoitti 21.1.2014 19:40

saloka,

nolla sinä et ainakaan ole. Olet kyllä oikeassa, aiheutti sen voimattomuuden mikä vain, masennus tai jokin muu, niin turhauttavaa se on. Hölmöä on juuri se, että silloin kun on voimaton, niin ei siitä olostaan nauti yhtään vaikka ei tekisikään mitään, ja sitten kun jaksaa, on tekemistä niin paljon, ettei ole aikaa nauttia. Se on kuitenkin niin, että ihminen tarvitsee sen rentoutumishetken niin, että voi vain olla ja nauttia siitä, että on. Silloin se elokuva tai kirja todella vie sitä stressiä pois.

Työttömyys on tehnyt elämästä kyllä uskomattoman monimutkaista. Saa ravata sen kolmella luukulla lappuja täyttämässä, ja kun rahaa on niukalti, pitää kaikki aina suunnitella sentilleen, jahdata alennuksia ja huutonettiä, miettiä kaupassa mitä ostaa ja sittenkin, aivan varmasti jostain tulee jokin ylimääräinen meno, joka sotkee kuviot. Suoraan sanottuna tämä on paljon stressaavampaa kuin töissä, vaikka joskus painoin ylitöitäkin aika reilusti. Mutta kun töistä tuli kotiin, niin se kiire oli siinä ja rahaa oli niin, että saattoi huoletta ostaa mitä tarvitsi, ilman että sitä olisi pitänyt etsiä pitkin ja poikin, että mistä sen saa siihen hintaan, että on vara ostaa. Ja sitten puhuvat vielä, että tässä tarvitsisi aktivoitumista... no, kaikkeen tottuu, olen huomannut.

Itse käytän aika paljon nettiä asiointiin, mutta asumistukilaput käyn täyttämässä aina kelalla virkailijan kanssa. Joka hänkin katsoo ne rastitukset edellisen vuoden lapusta 🙂

Lisää voimia sinulle, saloka, kyllä sinä jaksat. *vilkuttaa villasukalla* 🙂👍

kiitos
🙂

kävin tekemässä taas pari kukkaa kurssilla. laitan tänne kuvaa, heti kun kuvaan ne ekana. Ei niitä sittenkään ole vaikeaa tehdä. ENsi kerralla tehään tikkuista jotain, mut mä en ole mukana, onneks 2 seuraavaa kertaa on tilkuista.

Kotimatkalla iski toivottomuus. Jos mulla olis ollut saha, vasara tai ees puukko, olisin pamauttanut tohon jalkaan. se kipeytyi ihan sairaan paljon ja miettisin miten pystyn olee huutamatta. Onneks se kipu sitten pikku hiljaa laantui. Odotan kovasti ensi keskiviikkoa ja toivon että kipuun ja turvotukseen saa selvyyden.

Äitin pitäis tulla iltaa istuu tänne. Mun tarvii yrittää ennen sitä saada astiat koneeseen, ettei äiti ala häslää niitä.

Olen ihan jäässä. Laitoin jo lisää vaatetta päälle, mut tarvii varmaan hakee peitto päälle vielä. Ei tuolla ulkonakaan näin kylmä ole, mitä täällä sisällä, tai sitten mä luulen va. Ikkunoista vetää niin penteleesti että verhot heiluu.

Olin äitin kanssa isolla kaupalla. Tuli sit tuhlattuu 100 eukkoa. Ostin vaatetta ja sit ruokaa. Olis sitä voinut hiukan vähemmän mennä ja jättää ostamatta jotain.

Mielialal alkaa laskea.

mulla menee hermot, ne viimisetkin mitä päässä on.

Huomenna on PAKKo ottaa lepopäivä. Ei mun jalkani kestä enää. En kestä tätä särkyä ja kipua. Haluaisin tuhota ton jalan. haluaisin ottaa veitten ja puukottaa sen ja sahalla sahata luun poikki. Olen niin kyllästynyt siihen ja kipuun jo.

saloka,

jos et jäätynyt, tai jos jäädyit mutta olet jo ehtinyt sulaa, niin hyvää huomenta 🙂 Tai päivää, milloin tämä nyt tuleekaan boardille.

Koulussa, silloin kauan kauan aikaa sitten, porukat aina valitti ikkunan vieressä vedosta ja teippasi rakoja umpeen, minä en sitä huomannut. Nyt käsitän, miksi. Huoneessa, jossa nukuin, vetää melkoisesti ja olin kai niin tottunut siihen. Nyt kun vain käyn maalla, huomaan sen vedon aivan selvästi. Se on naurettavaa, siinä huoneessa saa vetää villapaitaa päälle, vaikka eihän se oikein auta, ilmavirta menee läpi ja sitten kun niissä varusteissa menee toiseen huoneeseen, tulee hiki. Tietenkin juuri pohjois- ja itätuuli käyvät sille seinälle, muilla tuulilla sekin huone on suurin piirtein yhtä lämmin kuin muut.

Lämpimämpää päivää🙂👍

Uskon, että varmasti kauhea tunne tuollainen kipu. Minun mies aina sanoo, että se lyö kirveen selkään pystyyn, kun se kipu on niin kauhea. Se on aika kuvaavaa, kuinka se kipu syö hermoja. En usko, että paljon hirveämpää voi olla, kuin jatkuva kipu.

Toivottavasti vika löytyy ja apu siihen sitten lääkäristä.

Ja toivottavasti tämä päivä on parempi🙂👍

ainutkertaisen keskinkertainen, tä on tälläinen vanha kerrostalo. Kesällä täällä on viileetä, vaikka ulkona olis +30. talvella sit kylmä. mut tässä on ni ihana asua. Isot huoneet.

AK, mulla on va joku pelko että tossa ei ole mitään vikaa, että se vika on mun korvien välissä va.

En mä kokonaan ottanut levoks. kävin kaupassa hakemassa lisää läskiä mahaani ja perseeseeni. Piti myös hakea jotain lihaa ruokaan ja tyydyin tällä kertaa nakkeihin.

Mieliala on maassa. EN jaksa mitään erikoista tehä. Peikko olalla haluaa että teen itelleni jotain. Taistelen sitä vastaan koko ajan. en jaksa enää kauan taistella. en jaksa välittää mistään enää. haluan olla ja kuolla vaan pois. Tiedän että huomenna voin olla erii mieltä.

Jatkuva kipu on varmasti todella rasittavaa. Mulla ei ole kuin satunnaisia kipuja, mutta yhdellä ystävällä on enemmänkin selässä ja polvissa ja sääliksi käy, kun sitä tuskailua seuraa läheltä.

Mä en ole jaksanut viime päivinä paljon mitään tehdä. Raahaudun vain aamusta iltaan ja teen vain pakolliset. Kaikki muu aika kuluu netissä, lukiessa tai neuloessa. Toivottavasti sulla on edes vähän parempi viikonloppu. 🙂🌻

saloka,

meinaatko, että jalassa voisi olla psykosomaattista turvotustakin... johan nyt, sanoisi jo itse Freudkin.

Jos nyt sanon aivan suoraan, niin kyllä nuo oireet ovat sellaisia, että raskaan luokan vakaviakin asioita tulee mieleen, mutta kun kipua on jatkunut jo pidempään ja lääkäri on jalkaa jo katsonut, niin ne pitäisi olla suljettu pois. Mutta kaiken varalta sanon nyt kuitenkin: jos jalkaan koskee todella kovaa, se turpoaa ja jos vielä värikin alkaa muuttua, niin voi olla laskimotukos ja se on erittäin vaarallinen tilanne. Silloin pitäisi hakeutua hoitoon mahdollisimman pian ja liikuttaa jalkaa mahdollisimman vähän.

Vähemmän vakavista tulee tässä mieleen kihti. Yleensä se on vanhojen ihmisten tauti, isäni sairastui siihen seitsemänkympin jälkeen, äitini äskettäin yli kahdeksankymppisenä. Käsittääkseni se johtuu munuaisten toiminnan heikkenemisestä ja vanhuksilla jotkut verenpainetaudin hoidossa käytetyt lääkkeet voivat edesauttaa sen syntymistä. Äidiltäkin vähennettiin verenpainelääkitystä ja saikin, nyt se välillä meinaa olla liian alhaallakin. Mutta jos aineenvaihdunnassa on ongelmia, niin voi se kihti varmaan tulla nuorempaankin. Verikokeella sen pitäisi löytyä, en tiedä miten hyvin löytyy silloin, jos kokeet otetaan kun oireet eivät ole päällä. Perinteinen kuva kihdistä on isoisän turvonnut varvas, mutta se voi tulla mihin niveleen tahansa. Isälläni se tuli rystysiin ja sorminiveliin, äidilläni nilkkaan. Isäni tapauksessa lääkäri tutki ja ihmetteli, eikä keksinyt, mikä olisi vikana. Isäni itse sitten ehdotti, että voisiko se olla kihti. Lääkäri ei oikein uskonut, mutta otatti ne kihtikokeet ja sehän se oli. Lääkkeillä ja ruokavaliolla kipu ja turvotus katosivat.

Seuraavana tulee mieleen iskiashermon tulehdus. Sen ei kyllä pitäisi turvottaa ja kipu tuntuu kai enemmänkin pakaran luona kuin jalassa. Monilla yllättävän nuorillakin lievästä ylipainosta kärsivillä ihmisillä olen kuullut sitä vaivaa olevan. Ja voi varmaan vaivata ihan normaalipainoistakin, liittyy varmaankin vähän ruumiinrakenteeseen.

Voisi olla myös rasitusvammaa jossain lihaksessa tai nivelessä. Nekin ovat kivuliaita.

Minulla se yksityislääkäri silloin aikoinaan kokeili kortisonikuuria ihan vain sen takia, että selviäisi oliko kyse tulehdusperäisestä kivusta. Kyllä oli, kun se kuuri tehosi. Se olisi yksi juttu, jota tuossa sinunkin tapauksessasi pitäisi kokeilla. Tuollaisissa kivuissa sitä kai piikitetään.

Eräs tuntemani nainen, maatalon emäntä, sai kipuja hartianiveliinsä. Hän meni paikalliseen TK:een, maanviljelijöiden työterveys kun on siellä. Tohtori oli alkanut epäillä vian olevan korvien välissä ja se käynti oli loppunut siihen. Kyseinen nainen on itse työskennellyt sairaanhoitajana, keskoshoitajanakin joskus nuoruudessaan, ja tiesi asioista siis jotakin. Hän varasi ajan yksityiselle ja vika löytyi. Raskaiden esineiden nostelu ei tee hyvää naisten luustolle ja niveliin oli kehittynyt vaurioita. Nyt sitten käy silloin tällöin piikittämässä kortisonia. Paras hoito on tarjota liikettä sopivasti. Aika ajoin kipu on kuitenkin niin kova, että ei kärsi liikuttaa ja sitten hartiat jumiutuvat kokonaan ja kipu vain pahenee. Käyttää joskus särkylääkettäkin, mutta todella kovaan kipuun niitä tarvitsisi sitten ottaa kourallinen, joten kortisonipiikin paikka se sitten on. Siinäkin vain on sivuvaikutuksensa pitkäaikaisesti käytettynä, melko hankalia ovatkin. Täytyy nyt vain toivoa, kun heilläkin karjatalous loppui, että saa hoidettua muilla keinoilla edes sen verran parempaan kuntoon, ettei tarvitsisi jatkossa muutaman kuukauden välein piikittää kuten vielä joku aika sitten.

Paikoitellen tuntuu, että TK-puolella on tuo psykodiagnosointi mennyt vähän liiankin pitkälle. Täällä kaupungissa ovat kyllä lääkärit olleet tuolla TK:kin asiansa osaavia. Tosin pitää sanoa, että silloin kun siellä sellaisia on. Välillä saa aikoja odottaa kun ei ole lääkäriä ollenkaan. Sitten tulee joku vastavalmistunut, mutta ne ovat hyviä, sillä heillä on uusin tieto juuri opittuna päässään ja kokemukseni mukaan tutkivat todella tarkasti. Ja ovat löytäneet viat ja hoitokeinot myös, ainakin minun kohdallani. Hyvä niin, minulla ei nykyisellään ole varaa edes katsoa yksityislääkäriin päin.

Joka tapauksessa, jos nyt jotain sen peikon kanssa aiot tehdä, niin sen, että otat särkylääkettä. Ei yliannostusta vaan normaaliannoksen. Se voi taas aiheuttaa ongelmia vatsaan ja heikotusta mutta tuo mielialasi on sellainen, että jotain helpotusta on syytä etsiä. Kuten sanottua, kovaan kipuun ei tahdo kyllä käsikaupan napit paljon auttaa, mutta jos edes hieman lievittää. Ja tosiaan jos oikein kovasti koskee, niin TK:een ja vaikka piikki tarvittaessa. Kokemuksesta tiedän, että mieliala korjaantuu aika äkkiä kun kipu helpottaa.

Saloka, kyllä sinä tästä selviät. Kun olet jo päässyt tännekin saakka, ei se tuohon tyssää. 🙂👍