Kiitos Animi 🌻🙂🌻

Tein isälle, tytölle ja myöhemmin äitille ruuan. Ite syön vasta myöhemmin kun olen yksin. Menee se sit iltaan tai ihan sama. Isä ainakin piti ruuasta, joka oli melkein valmisruokaa.

Viime yönnä meni taas peloissa. Toivon että ens yönnä saan jo nukkua ihan rauhassa. Sain mä viime yönnäkin sen jälkeen kun otin tytön viereeni.
En käsitä mistä tämä taas on tullu.

Kävin ulkonakin, kun menin tytön kanssa hammaslääkäriin. Huoleni oli ihan turhaan.

Mut nyt en valitettavasti jaksa enempää kirjoittaa, joten taidan mennä lepämään.

Olen hiukan pelon sekaisin mielin tällä hetkellä. Olen "jutellut" parin henkilön kanssa netissä ja heidän keskustelut on laittanut mut hiukan miettimään, kuinka sairas mä olenkaan. Olenko mä enemmän tai vähemmän sairas. Äitille en uskalla kertoo missä mennään, kun hänen harteilla on enemmän ja vähemmän asioita. Isälle en todellakaan puhu. Mulla siis ei ole kun tä netti.

Tunnen itteni ainakin vielä ihan siedettäväksi, mut hyvin huomaan että tuleva pimeys saa mut varpailleen olemaan. Tarkkailen ympäristöä, enkä uskalla pitää ääntä.

Olenkohan mä vaan liian väsynyt...

Päätä särkee ihan kivasti, tai en tiä särkeekö sitä oikeesti vai ihan leikisti. Kumminkin pää on ku "haminan kaupunki".

Saan olla ihan rauhassa tämän päivän, Ilman että tänne tulee joku. TYttö on lähtenyt vanhaan paikkaan (paikka josta muutimme 2 vuotta sitten) tapaamaan entistä koulukaveriaan.

Ite yritän pätkissä tehä käsitöitä. Kädet ei vaa tykkää ollenkaan tehä niitä. Koko ajan on kipuja sormissä ja ranteessa. Ollut kai liian pitkä tauko. Pakko yrittää jotain saada tehtyy, että porukoilla on jouluksi jotain antaa. Ja saapahan noita lankavarastoja pienemmäksi sit.

Aamulla join mehua ja maha ei reagoinut ollenkaan. Mahtoko noi 3 kamalaa päivää johtuu siitä Lopexista sit. Jollei se auta mun vaivoihini sittenkään, ni ku aika monet lääkkeet tekee.

Ruokaa tarvii kehittää täksikin päiväksi. Taidan tyytyy vaan paistin pottuihin ja nakkeihin. Haluaisin niistä potuista rapeista kuorta, mut en o näistä uusista potuista onnistunut.

Yön olen saanut nukuttuu, sit kun joskus sain unen päästä kii. Nukuin pitkään aamulla. Silti vielki väsyttää ja voimat on minimissä. En uskaltanut käydä ees vaa´alla, kun eilen tuli syötyy kaikkee epäterveellistä.

Mut tällä täällä mennään, tällä kertaa...

Menin eilen tekee jotain, mikä aiheutti koko illan hymyn ja naurun mulle.

Tapasin chatis yhden miehen ja jonkin aikaa kirjoiteltua, soitimme skypellä sit toisille. Siinä me sit puhuimme aamuyöhön asti.
Hän kehus mua.
Mua harmittaa, kun mä en osaa kehua toista.
Sain jotenkin ajan kanssa unen päästä kiinni, tosin näin mitä kummallisempii unia sit.

Heti oli päästävä koneelle.

Ehkä mut sittenkin voi joku haluta ym. Ehkä mun läskit ja ruma naama ja mt- ongelmat ei estä olla iloinen ja hymyilevä.

Mikäköhän ongelma tästäkin ilosta sitten tulee... Jään odottelee...

Hei Saloka!

Mukavaa että iltasi oli noin onnistunut. Äläkä sano itseäsi läskiksi. Ehkä olet vain runsasmuotoinen kuten itsekin olen. Ja mieheni pitää siitä. Toivotan sinulle mukavaa alkavaa viikkoa!

Niin just elä sano itseäsi läskiksi. Sopiva sie olet.
Ole sitten varovainen nettisuhteen kaa, jos alatte livenä tapaileen, niin sovi eka kerta julkiselle paikalle.
Miehän ihan kuullostan äidiltäni.

kiitos Arka ja Maanvaiva. Lupaan olla varovainen ja kaikkea.

vitsi ku väsyttää. Olen nukkunut huonosti 2 yötä jo. NÄen erinlaisia sekavia unia. Toivon että saisin ens yönnä nukkua hyvin, muuten päivisät tulee pitkiä.

heippa Saloka.

kiva kuulla että sua on hymyilyttänyt;)

täälä talo tyhjeni just ihmisistä,ja yksin, mutta tolkuttoman ahdistunut.
tänään paloivat jätesäkit roviona pihan perällä - sydäntä särki nähdä lapsuuden nalle tulessa. mutta muu sai mennäkin...

juu saloka,kyllä kelpaat, se on selvä;) kun vain kelpaisit myös itsellesi... oman itsen hyväksyminen on usein vaikeeta, puhua itselle kauniisti.

kaunista kesäiltaa tai aamua, tuskin ne täällä yätä myäten moderoi;)

kuulemisiin taas.
A

kiitos animi

edelleen valvoskelen tai yöt huonoja. eikä asiaa auta se yhtään että tyttö oli mulla yön ja hän haahuili pitkin kämppää unissaan. Miten kummassa se mun vanhemmilla sit nukkuu.

Kävin lääkärissä aamulla ton mahani kanssa. Nyt lääkäri jopa suostu tekee kunnon tutkimuksen. Mitään vakavaa ei löytynyt. Nyt kokeillaan yhtä lääkettä tai kuitua, jos se hidastais tota suolistoa joka on jostain syystä ärtynyt nyt todella pahaksi. Mut se ei saa mua syömään oikee. Juomaan pystyn ilman kipua, mut toi ruuan kanssa on hiukan ongelmallista.

Tyttö näytti eilen mustasukkaisuutta. Olin koneella ollu hiukan kauan ku hän kiehnäs ku kippiä kissa.

Salokaaa!!!

sano jotain, edes pöö🙂

Animi

PÖÖ 🙂

Mitäpä tässä. Tyttö oli reissussa tätinsä ja mumminsa ja serkkunsa kanssa. He lähtivät torstaina illalla laivalla ja tuli eilen aamusta takas.

Mulla on ollut suht hyviä päiviä. Olen jaksanut jotenkin olla, vaikka yöt onkin ollu hankalia. Nä 2 edellistä yötä olen pelännyt, kun on ukkostanu. Toivon ettei ens yönä ukkosta, että saan nukkua.

mahan tilanne on hiukan omituinen. Jotenkin tuntuu ettei se oli kunnossa. On kipuja ym. Mut kamalia ripuli jaksoja ei ole oikeastaan ollu. Ehkä toi lääke auttaa sittenkin. Täytyy vaan osata ottaa se juuri ennen syömistä.

Palopaikalla remontti edistyy. Siellä on lattia tasoitettu, kaapit kasattu olohuoneeseen. Kai jotain seiniä on maalattu ja putsattu.

Kohta alkaa koulutkin. Taas pitää opetella arkea, pelottavaa arkea. Tulee uudet haasteet eteen.

Monta ajatusta olisi päässä, mut en uskalla tänne niitä laittaa. En tiä mitä uskallan enää missäkin puhua. Mut tunnistetaan jo niin hyvin joka puolella.

Saloka, täälä taas annonyymi animi. en oo vielä tunnistanut sua livenä, kun taidetaan asuu eri kaupungeissa;) mietin kyl itekin mitä tänne kirjoittelen, kun mielenterveysongelmaisia kavereita löytyy enkä tosiaan toivo et muakaan tunnistettais...mut joskus todella toivosin että tietäsin ketä te oikeesti ootte ---
oishan se jännää🙂

ompa kiva kuulla että sulla on ollut parempia kesäpäiviä, niitä kyllä ihminen tarvitsee.
Mä oon siivonnu koko päivän. hengitys kulkee heikosti ja päätä särkee. huh. ja koko ajan tekee mieli tupakkaa. mut en polta. en. lääkäriin sen sijaan kai pitää mennä joka pvä tutkituttamaan keuhkot. kyl tää hengityksen hinkuminen on aika kamalaa. toivottavasti ei oo täysin tuhoutuneet homeista ja tupakansavuista.... huokaus.

saloka, mä jo ootan nettiyötä kun päästään taas nuorison messissä matkalle😀

mietin myös oisko voimia tulla käymään sielläpäin, jos vaikka tunnistaisin sut;) ei vaan, vaan pikkuveljiä moikkaamassa, en oo nähny niitä vuosiin ja siellä ne asustaa. mut luulen et siirtyy kuiteskin taas ensi kesään, ei vaan ole voimia...

sentään sain yhtenä päivänä meren rannalla käytyä,
lempipaikkani oli kauniimpi kuin koskaan.
aurinko ja meri silmänkantamattomiin.
ensin tyveneen lampeen uimaan keskellä paratiisia,
vanhat puut kumartelee kummissaan veden ylle
sorsanpoikaset lipuu hiljaa äidin perässä.
metsä piilottaa meren,
ja lammen vesi on ruosteenkeltaista, lämmintä päältä ja hyytävää syvemmältä.

kun sieltä nousee, on limainen mutta onnellinen olo, ja juoksee äkkiä mereen jossa tuuli ja laivat nostattaa aaltoja risteilemään rantakallioihin.

tulipas musta runollinen;)

kuulemisiin saloka.
A

Ootpas sä runollisella päällä, Animi.

Tos 10 pvä päästä olis pieni retki tiedossa saaristoon. En tiä menekö vai en. Se riippuu siitä, saanko mä ton mahan rauhottuu. Olis kyl mulle ja tytölle hauskaa mennä vesibussilla saareen ja olla siellä ja tulla illalla takas. Ollaan kerran oltu siellä, sillon ku ite olin ekaa kertaa sairaalassa. Pitää miettii asiaa.

Eilen mulla oli aamu tuskien taival. Onneks tänään on jo parempi. Huomenna on taas mitä on, kun vesi on poikki.

Kuuntelen kun ulkona tuulee. Ei siellä mitenkään lämmintä o, mut ei oikee kylmäkään. Sellainen sopiva. Varmaan se teettää taas sadetta.

Saloka, mee ihmees saareen jos suinkin jaksat. ne on niin ihania paikkoja.
kumpa itekin jaksasin vielä kerran tänä kesänä meren rantaan...
päätä särkee ja henkeä ahdistaa - särky varmaan vierotuskipua kahvista ja tupakasta. en anna periksi...
yritän lukea koulujuttuja mutta ei oikeen onnistu. en vaan jotenkin jaksa. pitäis tehdä vaan tentti jossain vaiheessa syksyä. ja olis monta kurssia jotka pitäis tenttiä, eli suorittaa itsenäisesti, mutta en vaan saa aloitettua, edes. jotenkin itseluottamus kadoksissa, että uskoisi siihen että saa kirjoitettua hyvää tekstiä... tai edes jotenkin kelpaavaa.

aamulla hurja sade ja nyt enteilee sitä taas, täälläkin.

heipat.
A

Kiitti Animi

oon yrittänyt pikku hiljaa kaikesta huolimatta ottaa elämästä kiinni, vaikka se olis pelkästään kaupassa käyntiä ja istumista pihalla. En pelkää mahaani enkä kipuja. Yritän ne sitten kestää kun ne tulee.

Tänään oli erikoinen aamupäivä ja iltapäivä, kun vesi katkastiin. Kun vesi saatiin kämppään, katkes sähköt ja tietenkin mulla oli apk ja telkkari ja kaikki maailman laitteet päällä. Olis voitu siitäkin sit sanoo.

En nähnykään, ainakaan vielä, tyttöä. Tyttö oli menny siskoni kanssa seikkailee. Huomenna näen hänet varmaan tai ehkä illalla, jos päättää tulla.