Saloka🙂🌻

Hyvää Joulupäivää! Toivottavasti eilinen meni edes siedettävästi ja tämä päivä.. Onkohan mitään ohjelmaa suunniteltu? Jos olis jotain kivaa sinulla tälle päivälle? Kun se arkikin jo kohta puskee tulemaan tylsyyksineen niin olis vielä tämä joulu jonkinlaista levon aikaa.

Kaikkea hyvää sinulle ja kirjoittele vaikka tänne jos potuttaa ja muutenkin. Minä ainakin luen mielenkiinnolla sinun kuulumisia, myös näin Jouluna🙂

Palaillaan!

Eilen petin itteni, mutta tästä noustaan taas. En ollu eilen tarpeeksi vahva. Tänään olen hiukan vahvempi ainakin vielä.

Söin äskön viimisen annoksen riisipuuroa. Hyvää oli. Tekis mieli tehä lisää, mut ajattelin tehä leivän leipäkoneella. Mulla on yks ohje jota haluan kokeilla. Olisi sit pakkasessa vaihtoehtoja leivän suhteen. Nyt siellä ei ole ku 2 erii leipää ja niitäkään ei ole ku muutamia paloja. Parempi tehä sinne nyt, ku vielä jaksaa.

Kudoin hiukan tossa sukkia. Eilen sain aika paljon sukkia tehtyä. Enää ei ole ku varsi tekemättä, molemmissa. Sitten pääsenkin niihin junasukkiin, joihin on lanka jo hommattu. Puikkoja vaan tarviin. Vois muutenkin noi kahdet sukat laskea kerrokset ja ottaa puikoilta pois. Ne on niin kauan ollut tossa jo joutilaana että vie vaan tilaa. Sittenhän saan taas lisää sukkia puikoille 😉

Tyttö soitti ennen 9 mulle ja tietenkin herätti. Luulin että hän tulee aikaisin tänne, mut ei ole mitään sen jälkeen kuulunu.

Muistatko vielä nimimerkki GADin, me yllättäen äsken törmäsimme netissä ja hän pyysi sullekin sanomaan hyvää joulua.
Oli hieno jouluyllätys.

Saloka, olet ansainnut joululahjan, jota minulla ei ole Sinulle antaa. Siksi yritän tehdä sen näin: nimitän Sinut virallisesti Prinsessa Rohkeaksi ja Urheaksi. Keski-ajan ritarit olivat, paitsi pääosin miehiä, raskaissa haarniskoissa heiluneita heppuja, jotka huitoivat toisiaan pitkillä peitsillä. Sinä olet heitä kauniimpi ja... järkevämpi. Sinun sukkapuikkosi ehkä muistuttavat peitsiä mutta ovat paljon paremmat nujertamaan todellisia elämän lohikäärmeitä.

Jonain päivänä tulevaisuudessa tyttäresi ymmärtää kaiken ja hän ei voi ajatella tätä tarinaa ilman silmiensä kyyneltymättä. Hän näkee kuinka Sinä rakastit häntä kaikessa heikkoudessasikin niin paljon. Äitisi on myös urhea ihminen. Hän on saanut paremman terveyden, mutta häneltä olet perinyt sen kunka välität ihmisistä omista vastoinkäymisistäsi huolimatta. Teissä on samaa. Muista kiittää häntä, sillä vaikka hän ei sitä pyydä ja on toiminnan ja tarmon ihminen, syvimmällä sisimmässään hänkin on haavoittuvainen. Se, kuinka huolehdit isäsi voinnista, on liikuttavaa. Te olette ehkä parasta terapiaa toisillenne. Ja tyttäresi teille, vaikka se joskus tuntuisikin ylivoimaisen väsyttävältä.

Saloka, vika tuskin on ensisijaisesti päässäsi. Silti voi olla että sitä ei koskaan tarkasti löydy. Sellaisia tarinoita on tässä maailmassa, useitakin. Voit olla yksi heistä. Sinussa on heikkoja kohtia, jotka eivät kuitenkaan ole niin selviä, että ne tuosta vain löytyisivät. Sinun on vain elettävä sen mukaan. Ja aina etsittävä ja kokeiltava, eikä koskaan lannistuttava. Jokainen pienikin askel parempaan on aina askel, joka kannattaa ottaa. Kun kokeilemisesta ja etsimisestä tulee toinen luontosi, et enää välitä pettymyksistä vaan vain siitä mitä löydät. En ole lukenut tätä ketjua (se on niiiin pitkä) kokonaan, joten en tunne tarinaasi täysin. Ehkäpä keliakian, laktoosi-intoleranssin ja ruoka-aine allergioiden mahdolisuudet on tutkittu ja suljettu pois. Jotenkin hieman kuitenkin keliakiaan tai laktoroosi-intoleranssiin viittaavia nuo Sinun vatsaoireesi ovat. Koska vatsasi näyttäisi vaivaavan eniten, kannattaa, vaikka tutkimuksia olisi tehty ja syytä ei olisi löydetty, kokeilla ruokavalioita ja hakea tasapainoa sen suhteen. Jotkut lääkkeet voivat myös aiheuttaa vatsaongelmia. Itse kävin läpi lyhyen mutta rajun antibioottikierteen ja sen seurauksena vatsani lakkasi sietämästä maitotuotteita. Nyt 15 vuotta myöhemmin, hyvin rajoittuneen ruokavalion jälkeen pystyn taas niitä syömään, mutta koska totuin niistä pois, en niitä paljolti edelleenkään käytä. Jotkut särkylääkkeet ovat ongelmallisia vatsalle ja joitakin varten saa erillistä suojalääkettä vatsaa varten. Mielialalääkkeistä en tiedä, itsellä ei ole koskaan ollut kuin parin viikon Xanor-kuuri. Tekihän se rauhallisen ja mukavan olon, mutta kivut, joita tuolloin oli, eivät sillä hävinneet. Päinvastoin, koin oikein mielenkiintoisia ilmiöitä kropassani, kipu tuntui surinana korvassa! Ja olo oli vallan ihmeellinen, kivun jotenkin aisti mutta kokonaisuutena tuntui vain niin hyvälle ettei se haitannut ollenkaan. Se pani ajattelemaan, että entä jos saan vaikka pahan haavan jonnekin huomaamattomaan paikkaan enkä itse tajua sitä kunnolla... Kun kerroin lekurille lääkkeen vaikutuksista, hän totesi, että ei kannata jatkaa, seuraus on vain että jää turhaan koukkuun. Hengityselinten ongelmiin auttoi lopulta, jossain määrin, allergialääkitys, vaikka virallisissa allergiateisteissä ei pahkuroita noussut. Sitä en ihmettelekään, sillä iho-ongelmia minulla ei ole koskaan ollut, lukuunottamatta kuivuutta joissain paikoin. Iän myötä hengityselin ongelmien laatu on muuttunut, mutta tavalla, joka oikeastaan on ollut ennustettava. Eli keuhkoputki alkoi reagoida ja sitä varten on nyt inhalaatiolääkitys. Mitään noista en kuitenkaan tarvitse jatkuvasti, vaan olen tottunut erittäin rajoittuneeseen elämääni, jonka avulla voin minimoida lääkkeiden tarpeen. Ja samalla maksimoida niiden tehon, jatkuvassa käytössä nuokin lääkkeet menettävät tehoaan jonkin verran. Iän myötä olen alkanut käsittää tätä kaikkea hieman paremmin. Äitini suvussa on hengityselin sairauksia ja enollani oli melko vaikea astama, jonka kanssa hän kuitenkin pärjäsi suhteellisen hyvin. Jos en olisi näin herkästi reagoiva, olisin varmaan minäkin kehittänyt astman, nyt kaikista ongelmista huolimatta tilanne on parempi. Itselläni pöly ei ole se joka aiheutta ongelmia, tai tietyt pölyt kyllä, mutta tavallinen huonepöly ei juurikaan. Sen sijaan jotkut hajusteet ja mikä kiusallisinta, savut ja käryt, jotka kipeyttävät limakalvot. Lyhyt altistus ei vaikuta oikeastaan mitään, mutta pidempiaikainen saa lopulta veren irti ja poskiontelo- ja päänsärky on mahtava. Keuhkoihin alkaa viiltämään ja hengittäminen vaikeutuu. Ja siinä tilassa ohuet pölyt alkavat selvästi vaivata.

Kyllähän oireet joskus moraalia koettelevat. Varsinkin kova kipu on sellainen, että kun se jatkuu pidempään, alkaa ajatella, että eroon on päästävä keinolla millä tahansa. Ja jos toimintakyky laskee kovin paljon, miettii kyllä synkkiä. Elämä tuntuu täysin turhalle, mutta kun tähän on tottunut, että tilanne joskus on tuollainen, niin sitä vain aivan kuin automaattisesti tekee sen mitä asialle voi ja toistaiseksi se on aina paremmaksi siitä kääntynyt. Sitten taas kun tilanne helpottaa, on olo aivan taivaallinen. Saattaa nauraa aivan ilman syytä tai aivan mitättömille vitseille, koska tunnelma on niin helpottunut, ja synkät jutut unohtuvat hetkessä. Seuraavana hetkenä huomaa taas olevansa kiinni arkisissa asioissa, joita sitten voi ollakin rästissä. Vuoristorataa tietyllä tavalla, toisinaan, mutta tuohon on jo niin tottunut, että se vaan on noin ja sen mukaan on mentävä. Mutta kun minullekin nuo oireet tulivat nuorella iällä, niin helppoa sopeutuminen ei ollut. Tilanne raivostutti joskus aivan älyttömästi. Se, ettei pystynyt enää elämään kuten oli tottunut, otti aluksi koville. Itsemurha ei kyllä käynyt mielessäkään, päin vastoin, kaikin keinoin etsin keinoja pysytellä hengissä. Oli hetkiä, että elämä tuntui käsittlmättömän synkälle ja värittömälle. Mutta jos elämä ottaa, se myös antaa. Menetettyjen asioiden tilalle tuli uusia, ja joskus olen jopa miettinyt, että entä jos elämä olisi mennyt "niin kuin sen olisi pitänyt", mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi. On koko joukko asioita ja ihmisiä, joihin en koskaan olisi törmännyt, ja käsitykseni maailmasta olisi ehkä montakin piirua tyhmempi nyt.

Juuh, no niin, se on vain elämää, ei sen enempää. Tykkäsin Irwinistä aivan älyttömästi kun olin pieni 🙂 Yksi asia ei ole elämässäni kuitenkaan muuttunut: rakastan hyvää musiikkia. Tai siis sellaista, mitä itse pidän hyvänä musiikkina. Juuri nyt se on esim tuo, jonka laitan tähän linkkinä sullekin Saloka. Jos pidät, hyvä nin, jos et niin just ignore it. Ehkä juuri Sinä olet tuo intiaanityttö noissa kuvissa.

http://www.youtube.com/watch?v=nhOWn1sI1JQ

Eksyin tänne jonkun google-haun kautta ja lueskelin tarinoita silkasta mielenkiinnosta. En ehtinyt kovin pitkälle siinä, kun tuli halu kirjoittaa itsekin hieman. Toivottavasti tästä ei ole haittaa kenellekään enkä ole sotkenut kenenkään ketjuja. En oikein pidä kertoa asioistani julkisesti, joten tämä on erittäin poikkeuksellista. Olen aika huono seuraamaan foorumeita, mutta silloin kun on yksin ja ei ole mitään muuta järkevää tekemistä, sitäkin tulee tehtyä. Joten en tiedä onko minusta virtuaaliystäväksi, vaikka tämä paikka on täynnä ihmisiä, joiden kanssa voisi hyvin ystävä ollakin. Tämä on jotenkin todella lämminhenkinen paikka, harvinaista netissä.

Kiitos teille kun olette kirjoittaneet. En jaksa tällä hetkellä teille oikee vastata. Isä vietiin aamulla sairaalaan ja jää sinne. Ei tiedetä varmaksi mikä hänellä on ja kuinka kauan hän siellä on. Kaikki tuntuu sekaiselta päässä. Yritän jaksaa tytön takia. Onneksi hän lähtee huomenna siskoni kanssa pois kaupungista ja tulee vasta uuden vuoden jälkeen. Ehkä sitten on täälläkin tilanne rauhottunut ja selvinnyt. Pelkään että menetän isän. Ne jutut mitä tapahtu ennen ambulanssin tuloa, mitä äiti on kertonut, niin on pelottavia. Epilepsia kohtausta hän ei saanut.
😭

Saloka🙂🌻

Hienoja oli Keskinkertainen kirjoitellut edellä. Minulla ei ole mitään niin syvällistä. Tulin vain tänne kurkkimaan, mitä täällä tapahtuu. Toivottavasti sinulla on jotain niin mieluisaa tekemistä, että siksi et ole täällä🙂 Ja toivottavasti loppujoulu on sujunut kelvollisissa merkeissä. No, kuulemme sinusta jälleen, kun niin haluat🙂

See You!

saloka kirjoitti 26.12.2013 13:51

Kiitos teille kun olette kirjoittaneet. En jaksa tällä hetkellä teille oikee vastata. Isä vietiin aamulla sairaalaan ja jää sinne. Ei tiedetä varmaksi mikä hänellä on ja kuinka kauan hän siellä on. Kaikki tuntuu sekaiselta päässä. Yritän jaksaa tytön takia. Onneksi hän lähtee huomenna siskoni kanssa pois kaupungista ja tulee vasta uuden vuoden jälkeen. Ehkä sitten on täälläkin tilanne rauhottunut ja selvinnyt. Pelkään että menetän isän. Ne jutut mitä tapahtu ennen ambulanssin tuloa, mitä äiti on kertonut, niin on pelottavia. Epilepsia kohtausta hän ei saanut.
😭

Voi Saloka..Olen niin pahoillani. Tuo ensimmäinen viestini kirjoitin tänne ennen kuin sinun viineisesi oli päivittynyt ja korjaan nyt, ettei noin kevyt viestini ole "vastaus" sinun viimeisimpään, ettei tule väärinkäsitys, että olen ihan bimbo. Paljon voimia sinulle ahdistavassa ja pelottavassa tilantessa. Kunpa Isäsi tulisi pian paremmaksi, eikä mitään peruuttamatonta olisi tapahtunut. Olen ajatuksin mukananne. Yritä jaksaa☺️❤️

Saloka. Paljon paljon voimaa sulle vaikeeseen tilanteeseen.<3

AK, kyl mä ymmärsin. Nä viestit tulee tänne miten sattua.
Salaatti, kiitos.

Isä on edelleen sairaalassa. Äiti ja sisko menee tänään sinne kattoo mikä meininki. Tyttö lähtee tänään siskoni kanssa mökille. Siskonpoika on myös mukana.

Äiti oli viime yön meillä. Ei ahdistanut yhtään ja oli muutenkin levollinen olo. Nukahin aika äkkiä illalla. Kuulin vaan ku tyttö huusi sängystä jotain ja äiti sano sille että rupee nukkuu tai tulee hänen viereen. Sen jälkeen olin jo höyhensaarilla. Äiti oli lämmittänyt veden aamulla, joten mun ei tarvii kaakaota lämmittää enää.

Kohta me lähetään tytön kanssa kauppaan. Mun tarvii hakee laturi äitiltä, käydä hakee lääkkeitä apteekista ja tyttö haluu kauppaan.

Kaipa tämä päivä tässä menee. TOivon etten retkahda illalla sitten, kun saan olla ihan yksin täällä.

Ai niin, mun tuoli... Istumaan siinä pystyy, mut katotaan kuinka kauan. Äiti on ehdottanut mulle mökin sohvaa.

Tyttö lähti, eikä ees halia antanut. Ei hän ehtinyt oikee. Näemme varmaan viikon päästä seuraavaksi. Toivottavasti hänellä on mukavaa.

Porukka lähti isää kattomaan. Saan tietää sitten jälkikäteen mitä on sanottu. Annoin suklaalevyn, isälle. Mut äiti sano että hänen tarvii kysellä saako isälle antaa. Isäl on eilen paastosokeri ollu 8.

Mitähän sitä tekis? Olen hiukan lamaantunut. Olen jätskiä syönyt. Pitkästä aikaa ostin. Telkkarista ei tuu yhtikäs mitään. Plää... Tylsää...

Saloka🙂🌻!

Kiitos vierailusta minun puolella. Toivon edelleenkin, että isäsi tila lähtisi nopeasti paranemaan ja että pääsisi kotiin. Minulla on tehnyt jäätelöä mieli koko päivän, nami! Miehen tekemää pizzaa kohta ajattelin ottaa lisää ja kipata vitamiinit sen kanssa🙂 Parempi se vaan on syödä jotain, kuin ei syödä mitään. Ainakin siihen saakka, että saa syömisiinsä jotain järkeä. Johan tuo kesä meni syömättä minulla.

Minulla ollut vähän aktiivisempi päivä, mutta tuo PIMEYS ja sateen lotina yrittää tehdä minusta hullun..että olisin masentunut, enkä jaksaisi mitään ym. P-aska koko pimeys. Kirkasvalolampunkin lahjoitin viime keväänä naapurille, tosi viisasta. Nyt sitä olisi tarvinnut ja nyt ei ole rahaa ostaa uutta. Ehkä pyydän sen lampun sieltä lainaan..Sanon, että pakko saada se..että olen tulossa hulluksi jos en saa sitä🙂: No joo, eipä ollut kovin huvittavaa..

Ihan hyvä varmaan, että saat "huilata" äitinä olemisesta ja ottaa aikaa ihan itsellesi.

Kaikkea hyvää Sinulle ja Palataan☺️❤️

HuomentaPäivää🙂🌻!

Mitenkähän se on siellä päivä lähtenyt käyntiin? Toivottavasti sairaalasta tulee hyviä uutisia ja Isäsi pääsisi kotiin nopeasti. Kaikkea hyvää sinulle tähän päivään ja kirjoittelehan kuulumisia jos jaksat. Ajatuksin mukana,

A.K

Kiitos AK kun olet jaksanut kirjoitella.

Muut oli eilen isää moikkaamassa. Suihkuun se oli mennyt. Aika väsy hän oli. Mun piti eilen soittaa isälle, mut unohin. Ehkä tänään sit soitan. Jotain äiti sano et isä oli puhunut 3sta viikosta. Onkohan isän muisti tai kuulo pettänyt.

Äiti herätti, tai käski herätä 10.20. Olin puoliks hereillä. Luulin että kello on jotain 9. Olin saanut taas illalla hyvin unesta kii. Näin pari unta, mut en mitään painajaista. Nukuin aamuun asti.

Kaakao on tossa jäähtymässä. Äiti oli veden laittanut lämpeemään. Nyt katomme master chefiä. Ei mitään kiirettä kummallakaan. Ollaan vaan ja nautitaan tästä. Äiti oli aamulla tyhjentänyt tiskikoneen ja täyttänyt. Täytyy se laittaa päälle.

kävin isää moikkaamassa ja siellä se istui sängyssä. Muisti sillä on huono, ainakin lähimuisti. Mut ollaan siihen jo totuttu.

Äiti osti mulle ruuaksi kanasalaattia. Harmitti vaan ku siinä oli kastiketta. Mut söin sen silti.

Oltiin äitin kanssa alennusmyynneissäkin. OStin yhen pitkän tuninkan ja sit yhen paidan. Sit tuli eväsrasioita ostettuu 2. EN kyl tiä mitä niillä teen, ehkä mä jotain keksin.

Olo on pitkästä aikaa ihan ok, vaikka jalat sattuu ja olen väsy. Äiti kyl kysy, miten kummassa voin olla väsynyt.

Nyt loppu illan olen vaan. Ehkä kutoon telkkarii kattoessa.

Yö oli pitkästä aikaa aika huono. Oliko syy sitten se että olin sairaalassa vai mikä lie. Aamilla söin aamupalan ja olen tässä koittanut kuluttaa tämän tabin akkua että saan sen ladattua huomiseksi.

Huomenna isän pitäis tulla kotiin, jollei ne väsymyksen vuoksi pidä sitä kauemmin. Emme mene tänään sinne ja huomenna äiti menee yksin.

Alan tottua jo siihen että äiti on tääll.. onhan se tossa jo torstaista asti ollukin jo. Jos isä tulee huomenna kotiin, ni sitten äitikin menee. Pelkään että alkaa ahistaa. Vielä ei ole ja olen saanut elää aika normaalia elämää.