Saloka ja Kuunvalo, oikein hyvää Joulua teille!
Samoin muille ketjuun kirjoittaneilla, ketkä vielä seuraatte tätä ketjua.
Luin paljon tätä ketjua ja monta asiaa tuli mieleeni, täytyy miettiä mitä ehkä kirjoittaisin niistä. Mutta eniten tuli mieleen halu toivottaa teille ja kaikille muillekin hyvää Joulua. Mulla ei ole noin rajuja kokemuksia kuin useimmilla kirjoittajilla on, mutta jotain kyllä ja siksi ymmärrän mitä on yksinäisyys ja kamppailu mahdottomalta tuntuvien ongelmien kanssa.
Tietyllä tavalla kai olen taistelijaluonne, mutta olen kyllä kokenut myös masennuksen. Fyysiset probleemani ovat jokapäiväisiä, taas nyt. Saloka sai aika monta vierelleen kun istui ihmettelemässä elämänsä tarkoitusta. Kovaakin elämää kestää paremmin kun on tavoite, jota kohden pyrkii. Saloka, sun elämällä on tarkoitus, se on sun lapsesi ja isäsi. Ja Kuunvalo, sulla se on olla Salokan ystävä.
Vaikka moni tähän ketjuun kirjoittanut ei ehkä sitä tule ajatelleeksi, niin teillä kaikilla on sekin tarkoitus, että te osoitatte hyväsydämisiä ihmisiä olevan olemassa!
Lämmintä Joulua teille kaikille.
P.S. Oli hupaisaa lukea kuinka moni jännittää sovittuja menemisiä. Itsekin teen sitä joskus, riippuu hieman mihin pitää mennä. Pienenä jännitin paljonkin, nyt aikuisena se on vain tilanteissa joissa on noudatettava tarkkaa aikataulua ja jostain syystä tapaamisen kohde tuntuu etukäteen ei niin miellyttävältä (jälkikäteen voi olla toinen tunnelma 🙂 ) tai koko tapaaminen tarpeettomalta kun olisi muutakin tekemistä (siitäkin usein olen jälkikäteen toista mieltä). Yleensä kaikkien menojen suhteen teen aina muistilistat sitä mukaa kun asioita tulee mieleen ja samoin kasaan tavarat valmiiksi, vaikka päiviä ennen, sitä mukaa kun tulee mieleeni, että niin tosiaan, sitä ja sitäkin saatan tarvita. Kun yleensä vielä olen aamu-uninenkin niin toisinaan kannan roskapussitkin jo illalla ovensuuhun odottamaan aamua 🙂 Ja sitten aamulla kannan roskia keittiöstä oven suussa olevaan roskapussiin kun en perfektionistina voi heittää niitä juuri vaihdettuun roskapussiin, koska olisivat siellä päivän verran pidempään kuin on optimaalista 😀 Tosin silloin kun jännitän jotain aamuksi sovittua menoa, herään aina ennen kellon soimista, jos ylipäätään olen nukkunut juuri lainkaan. Iltapäivällä se kostautuu, sitten tahtoo nukahtaa istualleen. Omassa kaupungissa liikkuessa tätä ei tapahdu oikestaan koskaan, se liittyy aina siihen että joutuu matkustamaan pitemmän matkan ja varsinkin jos pitää käyttää julkisia liikennevälineitä. Silloin aina pyörii taustalla pelko, että jokin menee pieleen ja myöhästyy. Ja tosiaan, joskus kun sitten kun ei jännitä ja alkaa tekemään jotain, niin sitten olen onnistunut myöhästymäänkin. Teki mitä tahansa, ajan seuraaminen on silloin mulle vaikeaa, ajattelen vaan sitä tekemistä, normaalisti kun en juuri mitään halua jättää kesken, kaiken pitää olla jotenkin jossakin järkevässä vaiheessaenne ennen kuin alan tehdä jotain muuta. Varmaankin olen hieman assberger 😀