http://aijaa.com/wMzPgq Tossa on yksi tytön tekemä piirustus.

Laitoin heti herättyäni pesukoneen päälle. Se pyörii tuolla ja se ääni ahdistaa. Mutta yritän tässä olla ja rauhottua. Ajatella että kohta saan laittaa puhdasta hyvän tuoksuista pyykkiä kuivumaan.

Taustalla kaaton ampumahiihtoa. Mäkäräisellä menee todella huonosti. Jotenkin arvasin sen.

Yö meni hyvin. En muista unista mitään. Illalla sain unesta ihan hyvin kiinni.

Maanvaiva. Ne ahtaa koulun pieneen ruokalaan koko koulun oppilaiden vanhemmat. Äiti on sanonut että siellä happi loppuu. Mut äiti sano että vaikka tyttö on sanonut ettei tarvii mennä, ni hän menee.

Mulla on jotenkin surullinen fiilis. Vanhemmat ostavat niin paljon kaikkea mulle ja tytölle. Yritän sit ite ostaa kanssa jotain. TUlee semmoinen olo että mun pitäisi olla iloinen ja jaksava, kun kerta saan lahjojakin. Ei mun vanhemmilla rahaa ole ihan kauhiasti.

Juttelimme äitin kanssa. Peruun tytön dvd kerhon ja ehkä mun käsityökirja ryhmän. Ne on semmoisia että joka kk tulee joku uusi juttu.

Hei Saloka🙂!

Hieno tuo tyttäresi piirustus. Piirustuksen tyttö näytti hieman onnettomalle/hämmentyneelle, mutta kauniille.

Meillä eilen jo pesukone härräsi, joten tänään ei härrää mikään kone. Hyvin hiljaista on, lunta sataa ja mies on pihalla korjaamassa naapurin autoa.

Tuntuu kummalle kirjoittaa "vieraalle" ihmiselle, mutta kuitenkin kivalle. Minulla ei nyt ole tämän järkevämpää sanottavaa vaan toivotan sinne tsemppiä ja voimia päivään.

Mennään hetki kerrallaan.

Kiitos AK. Mulla on monta hänen piirustuksista kuva koneella. Ehkä mä joskus näytän taas jonkun niistä.

Mulla tyssähti vointi alas. Kutoes huomasin että kädet alko painaa ja pää alko painaa. Sitten nukahin sohvalle. Kaikki on tekemättä. Pyykit on koneessa (konekin heitti veet pellolle kun on vissiin nukkasihti huonosti) suihkussa käymättä (siirrän sen huomen aamuun, syömättä (jäähtymässä tossa) tiskeihin koskematta (siirrän sen). Olen vaan niin väsy taas etten jaksa mitään tehä. Se aamupäivän pari tuntia olisi pitänyt käyttää hyödyks, mut en sit tajunnut.

TÄnään ei tuu telkkaristakaan mitään. Katotaan kuinka kauan jaksan kattoa sitä.

Olen yli viikon ollut ilman kofeiinia. Ja olen ilman limuakin, paitti pari kertaa olen ½ litraa juonut. Eilenkin ostin ison pullon, mut en mä sitä taas juonut. Ei tee enää sellai mieli jua. En juo vettäkään sellai. Olen varmaan liian väsynyt juomaan enää iltaisin jotain, sillä aamusin voin jua kaakaota 1½ litraa.

Mut nyt tarvii alkaa syömään...

Sain eilen kudottuu sukkia aika paljon. Ihmeen paljon, kun ajattelee että en ole viikon aikana saanut paljoo tehtyy. Ehkä sain jonkin verta voimia siihen.

Olen tänään käynyt jo suihkussa. Oli pakko mennä heti aamusta, että en väsähä sitten. Aamukaakao olis tossa pillereiden kanssa.

Mitään erikoista ei tänään ole ajatuksissa. Aijon pitää pyjamapäivän. Mulla on villasukat jalassa ja yöpuku päällä. En ajatellut vaihtaa ees niitä normi vaatteihin. Otan ja nautin, jos pystyn.

Tyttö tulee koulusta kotiin. En tiä jääkö yöksi. Taata lähtee ainakin mökille yksin. Mä en voinut mennä, kun mulla on menoja. Ahdistavat pari päivää. Miten isä pärjää siellä. ryyppääkö se. jne.

Huomenna tarvis jaksaa kaupunkiin mennä. Ajattelin palkita itteni lankakaupassa, joko ennen tai jälkeen ravitsemusterapeutin. Pelottaa mennä sinnekkin, kuulemaan että edelleen syön liian vähän (vaikka paino nouseekin). Keskiviikkona olis aamusta lääkäri. Hermostuttaa ja pelottaa sekin. Sitten onkin vapaita päiviä.

Yöpaitapäivät on joskus ihan tarpeen. Mulla niitä harvemmin tulee, koska tekemistä ja menemistä on niin paljon. Tällä viikollakin on joka päivälle jotain ohjelmaa. Toisaalta ihan hyvä, etten jämähdä kotiin, koska helposti käy niin, että sitten vaan kökin koneella netissä enkä tee mitään järkevää.

Neulominen on ihanaa. Mulla on nytkin menossa muutama projekti. Yhden sain valmiiksi. Loppuja pitäis tässä viimeistellä vielä ennen joulua.

Miten aiot viettää joulua? Meille tulee miehen vanhemmat, mun äiti ja sisko aattona ja ollaan ihan vaan meillä. Just eilen kuopus sanoi, että vaikka enää kukaan ei uskokaan joulupukkiin, niin olisi ihan kiva, jos joku toimisi pukkina. Että se on sellainen kiva perinne. Jos ei kukaan muu halua, niin minä voin kyllä esittää pukkia. Voisi olla ihan hauskaakin.

Repukka, ei mun jouluun kuulu mitään erikoista. Sanoin isälle että yritän keittää riisipuuron jossain vaiheessa. Tyttö menee kuoroesitykseen ja taata menee mukaan kai. Äiti on töissä. Kai mä ramppaan kodin ja vanhempien välillä ja toivon päivän loppuvan.
Kiitos kun kävit.

Mangeettiin tuli aika 2. pvä. Huomenna pitää soittaa sinne ja kysyy toista aikaa.

Keskiviikon piparkakkutalon kokoaminen on vaarassa. Tyttö valittaa toista päivää jo kurkkuaan. Saa nähä meneekö se ohi itestään, vai tuleeko vielä jotain vakavempaa.

Huomasin että olohuoneen patteri on kylmä. Mahtaako muutkin olla. Ei ihme että täällä on ku jääkaapissa. Nytkin on näpit ihan jäässä.

Yriitin tossa nukkua hetken, mut asiat pyöri päässä niin etten saanut unesta kii. Lepäilin sit ½ tuntia tai hiukan alle. Se riitti saamaan voimia.

Miettisin, että en voi ke mennä osastolle, jos mut pistetään. Tytöllä ei ole ketään hoitajaa, kun äitikin menee töihin. Isä lähti mökille ja tulee torstaina vasta. Mut ehkä mua ei pistetä minnekkään, vaan tuputetaan lisää lääkettä naamaan.

Yö oli yhtä painajaista.

Äiti soitti klo 23 aikaa että tyttö on kuumeessa ja hän ei uskalla olla hänen kanssa kahden. Mun piti lähtee sinne.
Yön pyörisin sohvalla ja sitten jossain vaiheessa sain idean repästä nenän verille. Sitä verta tuli aika paljon ja mitä enemmän tuli, sitä paremmaksi olo muuttui. Onneks kukaan ei tiä siitä.
Aamulla heräsin siihen että tyttö teki kouluun lähtöä.
Ite nousin sängystä vasta n. 10 jälkeenn ja lähdin suoraan kotiin.

Nyt ootan että kello käy ja pääsen lähtemään ravitsemusterapeutille ja samalla käymään yhessa lankakaupassa kattomassa uutuus lankoja. Haluaisin niin jotain neon väriä tällä hetkellä puikoille. Illalla kumminkin pitää laskea hiukan kerroksia (sukista) ja sit päätellä ja aloittaa uudet sukat taas.

Illalla on tytön joulujuhlat. Hän ei järin innostunut ole. Huomenna yritän jaksaa rakentaa piparkakkutalon tytön kanssa. Mä kokoan ja tyttö koristelee. Riippuu jos hän on kovin kipee, ni sitä ei tehä.

Tervehdys🙂!

Kiva lukea, että sinulla on toimintaa. Itselläni kun ei tänään ole oikein mitään. Tuo verijuttu jäi mietityttämään. Anteeksi, kun kyselen ehkä tyhmiä, mutta saatko helpotusta ahdistukseen olemalla itsetuhoinen? Minä en satuta itseäni, mutta onhan ajoittainen rauhoittavien lääkkeiden väärinkäyttökin itsetuhoisuutta, kuten kaikki päihteet. Ja liikaa syöminen on myös itsetuhoista. Minähän syön välillä hirveästi ja välillä en ollenkaan..

Kesällähän viilsin pari kertaa, kun ahdistus oli pahimmillaan. En ollut koskaan aiemmin tehnyt niin. Siitä huomasin, että taitaa olla kovalevy täynnä. En ole tehnyt sen jälkeen, eikä ole tehnyt mielikään. Puhutko näistä terapiassa? Vai pidätkö omana tietonasi? Sanoit muistaakseni, että pelkäät sut laitettavan osastolle. Ymmärrän. Minulla oli tosi tympeä kokemus osastosta syksyllä pari viikkoa. Sinne en enää tule menemään. Kauhea paikka.

Tsemppiä ja jaksamista. Hienoa, että sinulla on tyttäresi ja puuhat hänen kanssaan. Harmi kyllä minulla ei ole lapsia. Siinä olisi syytä elää..Vaikka en usko, että osaisin olla hyvä äiti. Olen lähinnä teini-ikäisen tasolla useimmiten. Mieskin on minulle enemmän huoltaja, kuin mies. Olen aina tarvinnut huoltajan. En kait koskaan kasva aikuiseksi.

Jäin tänne löpisemään..

Ravitsemusterapeutin kanssa yritetään laittaa mun syömiset ruotuun, mut silti mun päässä soi että mulla ei ole yhtään lupaa syä. Nytkin kun söin salaattia, ni tuntuu että se lihottaa mua edelleen ja edelleen. Että kaikki ruoka mitä suuhuni pistän, on mulle pahasta. Tästä peikosta yritän päästä pois. Pitkä ja raskas tie siitä tulee, mut tulkoon. Ajattelin huomenna kokeilla aloittaa...

Kerroin yhdelle tutulle tästä. Hän lyttäs ajatukset heti. Kuulemma on puppua käydä siellä ja korjata jotain. Hän heittää bensaa liekkeihin vaan, että mun ajatukset syömisesta menis enemmän vaan harakoille. Ehkä mä en huomenna kerro sille lääkärin juttuja. Ehkä on vaan parempi olla hiljaa vaan.

Tyttö on oma itsensä jo. Hän jaksoi olla koulussa, kaupungilla ja illaksi menee joulujuhliin. En tiä, mikä pöpö sitten hänellä oli, mut parani ainakin. Kuulemma kurkkukaan ei enää satu.

ahdistaa ja mietin mitä tekisin asian suhteen. En jaksa taistella sitä vastaan. Haluaisin vajota vaan siihen maailmaan. Siihen rauhalliseen maailmaan. En pelkää enää jälkiä. En pelkää enää mitään. On ihan sama, teenkö ittelleni ihan mitä vaan, kun olen niin turha muutenkin. Kaikki mitä olen tehnyt tai yritän tehdä, ni aina joku lyttää mun yritykset. En jaksa enää taistella.

Mulla on niin ikävä Beniä, ikävä kummisetääni, ikävä mammaa, ikävä sitä huoletonta elämää. Ikävä kaikkea. 😭

Autiotalon Kuunvalo kirjoitti 17.12.2013 15:25

Tervehdys🙂!

Kiva lukea, että sinulla on toimintaa. Itselläni kun ei tänään ole oikein mitään. Tuo verijuttu jäi mietityttämään. Anteeksi, kun kyselen ehkä tyhmiä, mutta saatko helpotusta ahdistukseen olemalla itsetuhoinen? Minä en satuta itseäni, mutta onhan ajoittainen rauhoittavien lääkkeiden väärinkäyttökin itsetuhoisuutta, kuten kaikki päihteet. Ja liikaa syöminen on myös itsetuhoista. Minähän syön välillä hirveästi ja välillä en ollenkaan..

Kesällähän viilsin pari kertaa, kun ahdistus oli pahimmillaan. En ollut koskaan aiemmin tehnyt niin. Siitä huomasin, että taitaa olla kovalevy täynnä. En ole tehnyt sen jälkeen, eikä ole tehnyt mielikään. Puhutko näistä terapiassa? Vai pidätkö omana tietonasi? Sanoit muistaakseni, että pelkäät sut laitettavan osastolle. Ymmärrän. Minulla oli tosi tympeä kokemus osastosta syksyllä pari viikkoa. Sinne en enää tule menemään. Kauhea paikka.

Tsemppiä ja jaksamista. Hienoa, että sinulla on tyttäresi ja puuhat hänen kanssaan. Harmi kyllä minulla ei ole lapsia. Siinä olisi syytä elää..Vaikka en usko, että osaisin olla hyvä äiti. Olen lähinnä teini-ikäisen tasolla useimmiten. Mieskin on minulle enemmän huoltaja, kuin mies. Olen aina tarvinnut huoltajan. En kait koskaan kasva aikuiseksi.

Jäin tänne löpisemään..

Helpottaa se olo silloin. Mitä enemmän tulee, sitä parempi ja rauhallisempi olo. Tulee semmoinen rauha sisälle siksi illaksi.
En mä hoitajalle ole paljonkaan puhunut viiltelystä, mut lääkärille olen. Se hoitaja on hiukan semmoinen ja tämmöinen. Ennemmin puhun sen kanssa säästä kun mun pään sisäisistä asioista.

Olin lääkärissä tänään. Pelkäsin että se pistää mut osastolle, kun otti pari kertaa puheeksi ja sitten hiljeni. Mut ei onneks. EI mulla ole sitä vastaan, mut tytölle ei olis ollut hoitajaa täksi illaksi, jos mä en olis ollu kotona.
Puhuimme itsetuhoisuudestani. Hän ehdotti että menisin joka viikko jakaa sinne lääkkeet, ettei mulla olis kotona lääkkeitä. Hän ei vaa tiä että mulla on muitakin lääkkeitä kaapissa ku näitä mitä nyt syön. Hän sano että sitten ku tulee semmoinen olo, ni sit ennen ku teen jotain ni soittaisin hänelle tai jonnekkin.

TÄnään illalla aijon olla Äiti. Aijon tytön kanssa leipoa joulutorttuja (hakaristejä) ja koristelemme piparkakkutalon. No tyttö koristelee ja mä ihailen vieressä.

Vaikka aloitin aamun ilman mitään ruokaa tai juomaa, ni ehtisin kotiin jo klo 10. Söin sitten sen leivän. Tosin heti sen jälkeen maha alko sattuu ja oli huono ja kipuinen olo. Mielessä pyöri, miksi tein taas näin. Mutta lupasin lääkärille syä ees yhen palan leipää joka aamu. Mut aina en siihen kykene, va on syötävä jotain muuta. Sit kun kivuista selvittiin alko tavaraa tulee. Sen jälkeen olen sit jäätynyt peiton alla ku horkkatautinen. Onko tämä tämän arvoista? kuinka kauan mun tarvii kokeilla, ennen kun uskotaan että aamupala ei ole mulle tehty. Kaikkein kamalinta tässä on, etten saa jua mitään. Olen ton ½ litraa kaakaota juonut, mut en saa jua enää ennen kun seuraavalla aterialla. TÄ on niin hermoja raastavaa...

Nyt kuljen vissiin nimikkeellä masentunut ja syömishäiriöinen.

Heippa! Kiitos, kun vastasit minulle. Ymmärrän kyllä tuon itsetuhoisuuden ja helpotuksen mekanismin. Minä en ole vieläkään saanut/ehtinyt niitä "hakaristejä" leipomaan (alkoi naurattamaan tuo nimitys..) No, ehkä olisin tänään ehtinyt, mutta just nyt ei huvita. Minulla on joulufiilis nyt vähän lässähtänyt, kun tulee musta joulu. Minusta se ei ole oikea joulu. Olin kait ennalta viisas ja vietin niitä pikkujouluja jo silloin aikaisemmin, kun oli lunta ja tunnelmaa. Toki joulua vietetään nyttenkin, mutta en tiedä, ei ole enää sellaista samaa tunnetta, kuin aikaisemmin. Vähän tympeä juttu. Yritän repiä ne fiilikset jouluun mitä on vielä olemassa. Kiva, että olet tyttösi kanssa jaksanut hommailla.

Tsemppiä ja jaksamisia🙂!

Kiitos AK

Ei me eilen tehty sitä piparkakkutaloa, kun en löytänyt äitiltä sokeria. Kokeilemme huomenna uudelleen. Mutta "hakaristejä" tein 2 kiloo.

Illalla sit klo 20 jälkeen huomasin että en ollu koko päivänä syönyt kun yhden hesen gl sämpylän ja metwustia. Eikä ollut ees nälkä. Oli pakko kotona sit kattoa jotain syötävää.

Äiti soitti klo 22 mulle ja pyysi sinne yöksi. TYttö oli nii onneton kun oli kuulemma kurkku kipee. Aamulla hän ei kuitenkaan halunnu lääkäriin. Mikä kumma tyttöä vaivaa. Onneks isä tulee tänään kotiin, ni mun ei tarvii sit enää lähteä yöllä sinne.

Söin taas aamupalaa, tällä kertaa muroja. Tietenkin alkoi maha tulee kipeeksi. Ootan koska tyhjenen taas. Entiä kauanko jaksan tätä enää. Mun on helpompi jakivuttomampi olla, kun en syö. Mua ei ole tehty syömään. Kuljen nesteellä ennemmin. Harmittaa kun en saa jua kaakaota /teetä enää kun ton yhden mukillisen ja muutenkin mun juomista on säänöstelty.

Mut kaipa tässä tarvii sukkia kaivaa ja alkaa niitä päättelemään, että ne sais joskus pakettiin asti...

laitoin leipää tulee leipäkoneessa.Mietin vaan millaista sieltä tulee, kun jouduin hiukan vaihtelee jauhojen paikkoja tai sellai että kun ohjeessa luki maissijauho niin laitoin sen tilalle tattarijauhoa ja kun luki tattarijauho niin laitoin maissijauhoa. Laitoin myös tummaa riisijauhoa puolet täysjyväriisijauhon tilalle. Ehkä ei olis kannattanu ihan näin paljon tehdä muutoksia, mut halusin noita vajaita pussija ja purkkeja käyttää pois.

En ole tänään saanut mitään aikaan. Nukuin päikkärit tossa ja ne sukat on vielä päättelemättä. Vaikka nukuin, olen silti väsy. Voisin mennä uudelleen nukkumaan, mut en mene.

Lämmitin tossa maksalaatikkoa. Huomenna vois tehdä vaikka italianpataa. Leipää en syönyt, vaikka mun pitäis joka aterialla syä yksi viipale. Jogurtin menen kohta hakemaan, kuhan tästä menen vettäkin hakee samalla. Koko ajan on vaan hirvee jano, mut en saa jua. Ajattelin täyttää ton mun yks limppapullon vedellä ja jua se tässä illan aikana. En kestä tätä janoa enää.

Hei Saloka!

Miten sinun päivä on mennyt? Minulla ei kovin hyvin, kuten olen kertonut. Toivon, että huominen päivä olisi parempi. Hyvää illanjatkoa sinulle ja tytöllesi🙂🌻