Mie epäilen,että oikea vastaus on masennus,se teitä vaivaa.
Mulla ei ole masennusta,pelkästään vituttaa,eikä mulla ole tuollaista kuin teillä.

Jp, masennus se voi hyvin olla ja pelko. On niin paljon tapahtunu suomessa ja ulkomailla. Ja koko ajan lisää saa lukea. Vaikkakin va otsikot luenkin.

..

Mut ilmoitettiin juhannuksen jälkeen laivalle. Ahdistus saa kasvua, jollen saa unohtumaan sitä. Olen n. 20v. Sitten ollu viimeks laivalla. Silloin olin suht terve. Nyt tulee kaikkee kauhukuvii titanicist lähtien.

Aamun tääl on jotain remppaa tehty. Alkaa kyllästyttää jo.

Isää pitää hakee kirjastosta. Sit mennä kauppaan ja sieltä kotiin.

Ja taas toi ihan h.lääkärin poraamisääni....

Tänään on suht hyvä päivä. Heräsin ajoissa kun menin 21.30 nukkumaan. Tosin meinasin jo 4ltä nousta.

Äiti kannusti mua menee sinne laivalle. Sit se myös kannusti mua laihtumaan lisää, kun kerroin kuinka paljo oon tänä vuon laihtunu jo. Vähän ristiriitainen tunnelma.

Laitoin ruuan uuniin, perunaa ja porkkanaa soijakermalla höystettynä. En tiä laitanko huomen jotain lihaa joukkoon lautaselle, mut tänään en. Kattelin kaupassa lihoja ja ne ällötti. Onhan mul pakkases, mut nekin ällöttää. Syödään sit virneksii, ni ku tyttö sanoo.

Toin tytön peikon kotiin ja sain enkelin alkuja, jotka pitäis istuttaa myös multaan. Kaikki olis valmiina, mut tällä hetkellä ei o voimii.

Kävin äitillä kattomas isän lääkkeet ja isän uuden sängyn. Saa nähä mitä tästäkin 1.5 vrk tulee.

Perhetyö ehotti ensi viikolle aikaa, joka ei sovi mulle. Harmittaa. Se olis ollu ainut vapaapäivä mulla ja mun täytyy seikkailla pitkin kaupunkii. Toivon vaan että jaksan kaikki ilman vapaapäivää. Onneks toi aurinko paistaa ja täältä on lumet sulaneet teiltä jo. Illat on onneks pimeitä, et saa unta. Ei mun väsymys o nukuttavissa. Se on henkinen juttu ennemmin.

Mitäs viel? Muuten kai kaikki on ok. Nyt käsien rasvausta ja hetken hengähdystä.

Olen tainu herätä "talviunesta" niin kun karhut. Aamut alkaa yhä aikaisemmin. Jaksaa jotenki enemmän, ainakin vielä.

Isällä on kaikki hyvin. Ei tarvii pelätä ihan niin paljoo.

Tais olla va joku mielenhäiriö, viime yönnä tuli mittariin 12.20h. Mut nyt jaksaa taas. Kävin jo suihkussa. Ajattelen huomenna mennä aamuryhmään. Otan kutimet käteen ja katon urheiluu. Ruoka on valmiina jääkaapissa. Huomenna täytyy keksii uusi ruoka. Selkä hiukan kertoo olemassa olonsa. Yritän unohtaa sen. Kukat pitäis istuttaa isompaan purkkeihin ja muuten huolehtii niistä. Tarvisin lisää multaa.

Olo on siedettävä. Ihanaa ku aurinko paistaa keittiön läpi olohuoneeseen. Lumet sulaa kasoista ja kohta saa lenkkarit jalkaan. Tuulee nii et tuntuu peltikatossa. Näen puiden latvojen keikkuvan. Aikamoinen tuuli.

Otin eilen yhden norjalaisen langan. En löytäny samaa kohtaa, joten niistä tulee eripari sukat. Langas ei oikee mikään väri innosta mua, mut ehkä jotain innostaa sit moniväri-eriväri sukat.
Mulla ei ole hajuakaan mikä käsityö mulla on kassis. Minkävärinen ja missä vaihees. Otan huomenna repun va mukaan. Ehkä mun kannattaa ottaa noi valkoiset keränloput mukaan.

Kädet tuoksuu hyvälle. Pesin hyvällä saippualla itteni. Harmi va ku se loppuu ihan kohta. On puhdas olo. Laitoin mymmelipuseron päälle. Ei pesu tätä pienentäny ollenkaan.

Aurinkoista päivää sinulle!

Otin jo iltalääkkeet, ajatuksena päästä aikaisemmin nukkuu ja nukkuu ku aamulla tarvii herätä. Toivottavasti mun keino onnistuu.

Eilen jouduin 2 kertaa lääkitsee itteni kipujen vuoksi. Kivut oli maksimissa ennen kun luovutin. Nyt alkaa kipuja taas, joten otan lääkkeen ennen lähtöä.

Eilen heräsin 5 aikaa, mut torkahin hetkeks. Tänään 7 aikaa ja torkahin tunniks.

Nyt vaa ootellaan että pitää lähtee linsellä kaupunkiin ja sieltä eteenpäin ettii yht paikkaa.
Sit meen kirpparille.
Kaupassa tarvis joskus käydä, mut se ei o akuuttia.

Muistan, et mul oli ihan samat vaatteet viikko sit. Mut tykkään näistä. Enkä jaksanu hakee muita.

Päivän touhut taakse jää, minua jo väsyttää. Kiitos että oli seuraa ees toisella reissulla. Linja- autokin meni suht mukavasti. Nyt ootellaan lääkkeen vaikutusta. Sitten on helpompi olla. Huomenna pakkolepo. Sanoo kuka sanoo, mitäkin. Olen jo julkisesti itkenyt ja se riitti mulle. Liikaa on joskus liikaa. En ole niin vahva, mitä kuvittelen ja sit menee mielenkiinto kaikkeen.

Kivuton.

Mietin, ku öisin kädet tuuppaa puutuu ja ne väsyy kauhian nopeesti, ainakin jos tarvii ylhäällä pitää, pitäiskö kysyy aamulla tk:sta, onko se normaalia.

Ilta menny levätessä. Paha mieli. Onneks kohta voi mennä nukkuu, tai sänkyyn ainakin.

Olen hiljalleen menettämässä maan jalkojeni alta. Minulla ei ole voimaa enää. On mahdotonta kuvailla tätä tilannetta, jossa olen. On mahdotonta saada kaikkia näitä tunteita ulos.

Olen niin väsynyt, että sieluni repeytyy palasiksi.

En pysty sietämään tätä sontaa tapahtumasta joka päivä. Olen niin kyllästynyt tähän tekohymyyn kasvoillani. Olen kyllästynyt esittämään, että kaikki on hyvin. Olen väsynyt pysymään vahvana.

Eikö minulla ole oikeutta hajota palasiksi? Eikö minulla ole oikeutta kadottaa itseäni hetkeksi, ottaa happea?

Kyllä, minä olen vahva. Kyllä, pystyn sietämään paljon, mutta tämä jättää jälkensä.

Tuo jatkuva kasassa pysyminen ja ongelmien kohtaaminen on jättänyt suuret jäljet minuun enkä ole varma, kuinka kauan pystyn kestämään tätä enää.

Vahvat alfa-naiset pystyvät ottamaan vastaan kaiken. Eikö niin? Kyllä, totta kai, mutta onko kukaan koskaan pysähtynyt ajattelemana, mitä heidän päänsä sisällä liikkuu, kuinka he tuntevat, jos heillä ei ole enää yhtään voimaa jäljellä?

Olen kyllästynyt ja väsynyt esittämään.

Olen vahva, mutta minun vartaloni ja mieleni on väsynyt. Ja jos raaputat hieman pintaa syvemmälle ja jos käytät hetken aikaa katsoakseni minua syvälle silmiin, sinä näet sen. Sinä näet, että olen hajoamaisillani.

En koskaan valinnut olla vahva, mutta elämä pakotti minut siihen.

Minun tuli kohdata ongelmani.

Sen sijaan, että olisin paennut ja piiloutunut painajaisiltani, minun tuli nousta niitä vastaan. Minä olin niin peloissani, että hetkeen en pystynyt liikkumaan enkä päässyt niistä irti, mutta minä pakotin itseni siihen.

Se oli joko taistelu selviytymisestä tai kohdata tappio. Minun piti valita.

Ja mihin minä päädyin?

Ainoa asia, jota nyt tunnen on kulunut ja väsynyt. En ole valmis uuteen taistoon ja usko minua, tämä ei ole loppu. On niin monta asiaa tulossa.

Kuinka löydän voimaa pysyäkseni voittajana? Kuinka löydän rohkeutta teeskennellä vielä yksi hymy, kun haluaisin vain kömpiä sänkyyn ja itkeä?

Muut ovat aina nähneet minut pelottomana ja kasassa. Muut olivat aina varmoja siitä, että voin ratkaista jokaisen ongelma, joka tielleni tulee. Heillä oli enemmän luottamusta minuun kuin minulla itselläni.

He tiesivät, että minulla on voimaa, mutta kukaan ei nähnyt sitä taistelua, joka oli sisälläni käynnissä. Kukaan ei koskaan tiennyt, että sieluni oli väsynyt ja olin hajoamassa. En koskaan antanut kenenkään nähdä sitä.

Totuus on se, että elin koko elämäni itsenäisenä. Pidin huolta itsestäni enkä koskaan pyytänyt keneltäkään apua. Ajattelin, etten tarvitse apua. Mutta minä todella tarvitsin.

En pystynyt tekemään kaikkea itse enkä pysty vieläkään. Nyt olen ymmärtänyt, että vaikka olisin kuinka vahva, minä saavutan hajoamispisteeni. Minä saavutan sen sillä hetkellä, kun sanon, etten pysty tähän enää yksin.

Loppujen lopuksi kenenkään meistä ei tule olla täysin yksin. Me kaikki tarvitsemme tukea. Ehkä emme koko ajan, mutta ehdottomasti heikkouden hetkellä, hetkillä, joissa emme näe tietä ulos.

Meidän kaikkien tulee kuulla kauniita sanoja ja saada taputuksia selkään aina silloin tällöin, vaikka olisimme kuinka vahvoja tahansa.

En koskaan halunnut pyytää kenenkään apua. Ajattelin, että se on heikkouden merkki. Mutta nyt kun olen hajoamisen partaalla, ymmärrän, että ei ole koskaan häpeä pyytää apua silloin, kun sitä tarvitsee.

Ennemminkin mahtavuutesi ja voimasi oikeasti näyttävät, milloin sinä et pysty jatkamaan yksin ja milloin sinun on otettava tarjottu apu vastaan. Silloin sinä voit olla oikea voittaja.

Nyt kaiken tapahtuneen jälkeen oikeasti haluan jonkun pitelevän minua. Ei väliä, kuinka vahva toivoisin olevani, päivän päätteeksi haluan jonkun ottavan minut syliinsä ja pitävän minua siinä.

En tarvitse taloudellista apua, olen itsenäinen. En tarvitse kenenkään fyysistä apua, koska löydän aina keinon tehdä mitä haluan itse.

Mutta joskus tarvitsen henkistä tukea.

Tarvitsen jonkun hemmottelemana minua ja kertomaan, että kaikki selviää kyllä, kun minä epäilen ja kun en kestä enempää. Ja siinä ei ole mitään häpeämistä.

Me kaikki tarvitsemme sen jonkun, joka on siinä meitä varten silloin kun sitä tarvitsemme. Me emme pysty kulkemaan elämämme läpi yksin ja jos meidän on pakko, jos valitsemme niin, silloin se ei ole elämisen arvoista.

On ok, ettei ole vahva koko ajan. On ok olla vahva muita varten, mutta sinun tulee antaa itsellesi tauko.

...
Mulle tuli tämmöinen puhelimeen. En pysty linkittää sivua, mut osu ja uppos muhun. Alku oli ihan ku oisin ite kirjoittanut omasta olostani.

Mut nyt nukkumaan....

https://hanentavallaan.fi/elama/olen-vahva-mutta-aarimmaisen-vasynyt/
Tuolla oli teksti mistä äskön kirjoitin.

Hei, Saloka! 😍 Tunnistin tuon iltarukouksen! 🙂 Se oli tyttöni iltarukous lapsena. En silloin halunnut sitä samaa, mikä mulla oli ollut, jossa puhuttiin kuolemasta. ("Levolle laske luojani..., Jos sijaltain en nousisi,...") Mun mielestä tuo sun käyttämä rukouksen alku on lapselle - ja aikuisellekin - paljon turvallisempi... Oletko itse rukoillut tuolla rukouksella tai opettanut sitä tytöllesi?

Onko sun olosi yhtään parempi kuin eilen illalla?

Mä sain yhden kirjeen, joka liittyy mun hoitooni, eilen. Se oli viimeinen kirje tähän liittyen. Se teki yksinäisen olon. Ja hylätyn.

Olen juonut kahvia kaksi kupillista. Tuntuu jo siltä, että on parempi olla juomatta enempää. Alkaa olla huono olo jo nyt. Oletko sinä huomannut kahvin/teen/jonkin muun altistavan ahdistukselle tai muuten huonolle ololle?

Hyvää päivän jatkoa!

JP

Jp 🌻🙂🌻
Luin sitä ittekseni kun yritin selvitä koulusta ja luettiin me se tytönki kanssa yhteen aikaa, mut ei se varmaan muista enää.
Mä en juo kahvii ja teekin on melkein kieltolistalla. Ei ahin va mahan takii.
Kyl tässä mennään joten kuten. En ottanu illalla särkylääkettä. Tänään pitäis leipoo kardemummakakku, jos on ainekset. Jossain vaihees pitäis ne pari kukkaa istuttaa. Eli töitä olis, kuhan teen ekana aamuhommat.

mssä se aurinko on? missä on ne kivat ja iloiset päivät?

Ei ku taas masennus nosti päätään ja väsy tapissa. EN jaksa en, mut silti on jaksettava.

Kakun tein, mut siitä tuli niin murenevaa että tiä voiko isälle ees antaa. Heitänkö koko kakun roskiin.

Kipuja on ollut joka puolella, mut en ole lääkettä ottanut, kun se sekoittaa mahan. Lasken tunteja, kun pääsen nukkumaan. Lasken minuutteja. Siihen vaan on liian pitkä aika.

On toivoton olla.

Äiti sai itkemään ja mä laitoin välit poikki. En tiä miten isän hoito onnaa tästä eteenpäin. Mä en sinne mee.ehkä hänellä on jokin suunnitelma sitten. Kaikkeni oon tehny, mitä pyydetään ja käsketään ja paskaa saan käteen.kuljen ite äärirajoilla koko ajan, mut kuka siitä enää välittää. Sehän on va mun sanomista aina, ni ku hoitaja sanoo. Mut nyt loppu mun tekemiset ja menemiset, vastaamiset ja soittamiset. Vaikka joutuisin olee loppu elämän ilman oven ulkopuolista elämää, ei haittaa. Kyl nä kyyneleet joskus loppuvat. Viimeistään sitten ku päätä alkaa sattuu. Ei niitä o ku yli tunti tullu vasta.