Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 11.03.2019 klo 13:06

Alan seota. Se h.lääkäri on vasta kk päästä.
Kuulin just et isä on jossain vaihees viety sairaalaan taas. Senki luin facest ekana ja sit kysyin. Nyt sit syytän itteäni, kun en eilen käyny.

Nyt istun vanhemmilla. Isän tuoli on tyhjä. Jollen olis ennen lähtöö tieny, olisin hälyttäny vaik armeijan isää hakee. Mä en yhtään tiä mitä vuorokauden aikana on tapahtunu.

Laitoin vihdoin köynnöksen ja muraatit isompaan purkkiin. Muraatit pääsi yhteen. Köynnös oli puskenu vahvan juuren läpi altakastelujutun. Sitä sai hetken irrottaa. Muraateissa oli kans juuret ulkopuolella. Nyt ne saa kasvaa rauhassa. Toivottavasti eivät kuole.
Mun täytyy vielä miettii appelsiinien jatko. Laitanko va isoon altakasteluun ja harvakseltaan,vai mitä teen niille. Ekana tarviin enemmän multaa.

Jp, kyl mulla on purutunto hampaassa,mut se ei tunne kylmää eikä kuumaa. En tiedä mitä ne tekee sille.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 12.03.2019 klo 10:05

Kävin isällä eilen. Kovin väsyny oli ja hiljainen. Ei siinä paljoo puhuttu. Ruuan jaksoi syä, mut nukahti heti sen jälkeen. Tästä päivästä ei o tietoo vielä.

Mun pitäis alkaa urakalla siivoo täällä. Kattoo ja koota kässäpaikka. Imuroida, siivota vessa. Pestä lattiat. Tiskit hoitaa. Klo 14 alkaa hiihto, jos siihen mennessä saisin hoidettuu.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 12.03.2019 klo 11:27

Vessa ja lattia viel. Nyt hiukan aikaa selälleen, et pystyy taas jatkamaan. Vessassakin pitäis mennä, mut se istuminen pytyl oli aamulla yhtä tuskaa, enkä taho sitä kokee enää.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.03.2019 klo 10:39

Sain eilen hoidettuu asiat. Tänään taas uusi päivä ja uudet menot. Kohta puolin täytyy lähtee toiselle puolen kaupunkii, hoitajalle ja ryhmään. Tytön hammasl. Sain järkättyy äitil.

Mut mä taidan laittaa itteeni kuntoon....

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.03.2019 klo 13:52

Ryhmä peruuntu mun osalta, kun isä tulee kotiin. Odottelen täällä sitä.

Hoitaja käynti olis voinu peruakin. En mä siitä mitään hyödy. Turhaa mä siel aikaani kulutan.

Olen henkisesti ihan naatti. En taho ees telkkuu pistää päälle.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.03.2019 klo 20:52

Onneksi aamulla pitäis saada nukkuu ja käynnistyy hitaasti. Mut se voi vielä muuttua.

Tyttö oli h.lääkärissä. sillä on kuollu hammas joka juurihoidettiin. Kuulemma paikka menny liian syvälle ja tuhonnut hermon. Kivaa 😭

Ite pelkään omaa juurihoitoo ihan järkyttävästi, sillä edelliset on joko epäonnistuneet tai sattuneet ihan järkyttävästi. Ei kivaa 😞

Isä tuli sit kotiin. Auttelin ja katoin perään. Kun äiti tuli, lähdin. Isä ei pysty enää ku n. 2min seistä paikoillaan. Mihinkään laitokseen ei halua. Huomenna pitää kattoo, miten sen ilta menee. Saanko siskon menee sinne, vai tarviiko mun tehä lyhyessä ajassa 2 keikkaa. Pe tulee hoitaja taas.

Paino laskee. Melkein 6kg tänä vuonna. Saa nähdä mitä se on huomenna. Jos joulusta kattoo ni n.8kg,mut olinki silloin ummessa ja ähkyssä.

Mieli on maassa. Haluis syä, mut ei halua. Huomiseks on vähän puuroo viel. Perjantaina pitäis keksii jotain syötävää taas. Turhaan mä syön. Jaksan ilmanki. Tekiskö vkl:ksi kevyttä lasangea. Löysin joskus jostain ohjeen ja mul pitäis olla se vielä. Aineksetkin pitäis olla.

Pitääkö huomen men kauppaan. Ei kai. Mulla on vähän kaikkee kaapissa ja pakkasessa. Mehunki ostin viime käynnillä margariinin kanssa.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 13.03.2019 klo 21:25

Hei, Saloka! ☺️❤️☺️ Et voi sinäkään hyvin... jos en nyt minäkään. Chattasin Solmussa-chatisssa ja tein uuden löydön elämästäni, mutta nyt olen sen taas kadottanut. Ehkä, jos se pysyy kuitenkin asiana mielessäni, voin siihen palata toistekin.

Tunnen itseni heikoksi.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 14.03.2019 klo 12:04

Jp ☺️❤️☺️

Mä löysin sen ohjeen. Mietin, ehinkö huomenna tekee sitä vai meneekö lauantaiksi.

Heräsin ja sormi oli vääntynyt ni ettei saanu liikutettuu sitä. Annoin levätä ja kyl se nyt 30min pääst liikkuu, vaikka kankee on.

Parin tunnin päästä isän haku kirjastosta. Ei millään jaksais, mut pakko. Iltajuttuu en tiä, ku sisko keksii miljoona tekemistä ettei tarvii isää hoitaa.

Jaksoin vasta sohvalle kömpii ja kerämään voimii.

Jp, mä en saa tätä oloo paremmaksi puhumalla, kun oon henkisesti loppu. Siihen ei riitä sanoja. Pitäis saada olla rauhassa va monta kk.

Olen eilen taas miettiny noita kukkii ja sitä miksi mun peikko voi huonosti. Ainoan syyn epäilen, ettei ole tilaa kasvaa. Mun pitäis päästä kukkakauppaan ostaa isompi purkki, multaa ja tuki. Ennen kun toi on entinen tai purkki on entinen. Pitääpä laittaa siskolle viestii ja kysyy kyytii.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 14.03.2019 klo 19:42

laitoin siskolle viestin ja menemme alku viikolla kukkakauppaan. Saan lisää kukkia 🙂 Mahtaako oikee kukkakaupasta löytyy isompaa kukkapurkkii tolle peikolle. En uskalla oikee alkaa puolittaa sitä tai muuten pienentää.

KOko päivän särkenyt pää sain hellittemään, kun otin särkylääkkeen ja join 8dl mehua. Olisko ollut nestevajautta kropassa. se tässä vielä puuttuisi. EI toi särky ihan loppunut ole.

Kohta haen iltapalaa. TÄllä kertaa kuningasvispipuuroa. EN jaksa nakertaa leipää taas, ainakaan tällä päällä.

selkäkin kertoo olemassaolonsa. TOivon että ei ole aamusta jumissa taas.

Huomenna olis isän vastaanotto kerhosta. SIt saakin loppu illan olla. Hoitaja menee huomenna isää kattomaan. Ei ole vissiin hälyä tullu, kun ei mulle asti o soitettu. MÄhän en sinä hälylostalla ole. EN tiä miksi mua ei ole siihen pistetty. Mähän olen se ainut ihminen joka sinne voi mennä ihan koska vaan melkein. Äiti on muutenkin tukennu siskoon enemmän, nyt kun sillä on mies. Ilmeisesti hyvä mies onkin. EI silläkään o hyvä alku, ku joutuu auttaa isän nostamisessa heti. Mut jokainen tyylillään.

Mut just joo, meen hakee sen puuron ja syön ennen striimii ja sit alan kattoo sitä ja menen nukkumaan, tai miettimään miten pääsen tästä sh-kuopasta ylös.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 15.03.2019 klo 12:08

Ostin pari kirjaa ja tuningan itelleni. En tiä koska pydtyn kirjat lukee. Tuninkassa on kukkia. Se on melkein hame. Kesällä ja kotona on hyvä pitää pelkkää sitä.

Nyt kun joutusin kauppaan, en ehtiny ruokaa tekee. Enkä enää ehi tekee. Parin tunnin päästä tarvii olla jo isää vastassa.
Jos sen jälkeen jaksaisin, tai sit mussutan ton valkosipulipatongin va.

Mulla on maha ja selkä kipeenä. Kun olis puristava vanne kylkiluiden alla.

Join vettä kun tulin. Ehkä se tekee pahaa.

Käyttäjä Joie kirjoittanut 15.03.2019 klo 14:26

saloka kirjoitti 14.3.2019 19:42
laitoin siskolle viestin ja menemme alku viikolla kukkakauppaan. Saan lisää kukkia 🙂 Mahtaako oikee kukkakaupasta löytyy isompaa kukkapurkkii tolle peikolle. En uskalla oikee alkaa puolittaa sitä tai muuten pienentää.

Jos oikein suurta kukkaruukkua tarttee, niin ainaki Bauhausissa oli mielestäni hyvä valikoima. Itse löysin sieltä jukkapalmulle uuden ruukun, halkaisija 48 cm ja pyörät alla. Semmosia 20-30cm halkasijalla tai pienempiä varmaan saa melkein mistä vaan... Tokmannista vaikka. Kesää kohti mentäessä yhä paremmin. 🙂

Käyttäjä saloka kirjoittanut 16.03.2019 klo 11:29

Joie kirjoitti 15.3.2019 14:26

saloka kirjoitti 14.3.2019 19:42
laitoin siskolle viestin ja menemme alku viikolla kukkakauppaan. Saan lisää kukkia 🙂 Mahtaako oikee kukkakaupasta löytyy isompaa kukkapurkkii tolle peikolle. En uskalla oikee alkaa puolittaa sitä tai muuten pienentää.

Jos oikein suurta kukkaruukkua tarttee, niin ainaki Bauhausissa oli mielestäni hyvä valikoima. Itse löysin sieltä jukkapalmulle uuden ruukun, halkaisija 48 cm ja pyörät alla. Semmosia 20-30cm halkasijalla tai pienempiä varmaan saa melkein mistä vaan... Tokmannista vaikka. Kesää kohti mentäessä yhä paremmin. 🙂

Mun täytyy mitata kuinka leveän tarviin, niin ei sit tuu liian pientä ostettuu.

...
Eilen sain yhet sukat valmiiksi ja aloitin tänään sen ja edellisen sukan jämistä tekee sukkia. Ilmeisesti lankaa riittää vaan varteen.

Laitoin uuden tuningan päälle. Se on ennemmin hame. Ihana kotiasu. Ei purista mistään.

Pitäis alkaa ruokaa tekee jossain vaiheessa. Joskus tunnin päästä. Ei kyl millään jaksais.

Oon 8lta heränny tänään, mut silti jumitan. Selkä on kipeenä ja muutenki en saa mitään aikaiseksi.

Kaipa tämä päivä tässä menee...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 16.03.2019 klo 18:46

En o saanu mitään aikaseks selän takii. Pelkkä nojatuolilta kaukosäätimen nosto saa selän sattuu. Pelkkä se kumartaminen. Tiskivuori sen ku nousee, kun en pysty tiskikonetta tyhjentää enkä täyttää. Täytyy toivoo et huomenna on parempi päivä.
Yritän etten menis sohvalle maate. Se helpottais selkää, mut jalat alkaa sattuu.
Yritän istuu tässä tuolilla. Tunnen kivun koko ajan. Yritän tukahduttaa sen pois käsityöllä. Mut kädet ei jaksa kovin kauan. Nekin sattuu sormia myöten.

Kroppani alkaa olla kaput, kai. 😭

Kohta onneks pääsee sänkyyn koittaa nukkuu. Saa tämänkin päivän menneisyyteen. Enää pitää jua toi mehu. Söin iltapalaleivät jo.

Mut mä jatkan sukan kutomista....

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 16.03.2019 klo 21:49

Hei, Saloka! Auttaako sulla kipuihin Parasetamol? Käytätkö sitä kuinkapaljon/vähän? Mulla menee Buranaa paljon. En kestä kipua oikeastaan lainkaan.

Tytön synnytys oli ihan kauhea ja traumaattinen. Juuri sen kivun takia. Aika on vienyt voimakkaimmat muistot, mutta unohtuneet ne eivät ole. Ei ole niin, että vauvan synnyttyä synnyttämäisen kivut olisivat haihtuneet mielestä. Mielessä ne olivat pitkään tytön syntymän jälkeen paivittäin ja vaikuttivat voimakkaasti elämääni sen jälkeen. Ehkä ne vaikuttavat mun olemiseeni edelleen. Koin silloin selkeästi, että synnytys vei multa luottamuksen elämään. Luottamuksen erityisesti siihen, että elämä kantaa.

Elämä ei kantanut.

Mutta nyt mun on jo ihan pakko suunnata sänkyyn. Tämä viesti julkaistaneen todennäköisesti sunnuntaiaamuna, joten hyvää pyhää!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 17.03.2019 klo 11:42

Jardin Prive kirjoitti 16.3.2019 21:49

Hei, Saloka! Auttaako sulla kipuihin Parasetamol? Käytätkö sitä kuinkapaljon/vähän? Mulla menee Buranaa paljon. En kestä kipua oikeastaan lainkaan.

Tytön synnytys oli ihan kauhea ja traumaattinen. Juuri sen kivun takia. Aika on vienyt voimakkaimmat muistot, mutta unohtuneet ne eivät ole. Ei ole niin, että vauvan synnyttyä synnyttämäisen kivut olisivat haihtuneet mielestä. Mielessä ne olivat pitkään tytön syntymän jälkeen paivittäin ja vaikuttivat voimakkaasti elämääni sen jälkeen. Ehkä ne vaikuttavat mun olemiseeni edelleen. Koin silloin selkeästi, että synnytys vei multa luottamuksen elämään. Luottamuksen erityisesti siihen, että elämä kantaa.

Elämä ei kantanut.

Mutta nyt mun on jo ihan pakko suunnata sänkyyn. Tämä viesti julkaistaneen todennäköisesti sunnuntaiaamuna, joten hyvää pyhää!

Moi. Mä en voi käyttää kun parasetamolia, mut jos käytän kauan menee maha sekaisin. Eli ei sekään ole hyvää. Kyl mä ton selän kans pärjään, kun en liiku.

Mullakin oli synnytys vaikee ja sen jälkeen. Tyttö oli tulossa, kun kätilö lähti kadoksiin ja unohti. En tiä kuinka kauan tyttö oli ollu pää näkyvissä. Sen muistan että väkisin se otettiin pois ja en nähnyt ensi hetkiä. En muista koska tyttö ois huutanukaan. Jalka oli sininen ja kun sanoin nähneeni sen, vedettiin pois mun näkyvistä. Napanuora ne katkas, koska oli kiire. Lopuksi mut paikattiin toista kymmentä tikkiä. Verta menetin niin että sitä pumpattiin muhun. Ensimmäinen yö oli hoitajan kärrättävä sänky vessan viereen. Vaikka kuinka yritin, pissaa ei tullu. Onneks en joutunu katetriin. Olin jälkitarkastuksessa vielä todella kipee. Muistan synnytyksen jälkeen että menin vaikka keskellä yötä suihkuun. Olin todella kipee. Synnytyskivut ei ollu mahassa, va selässä. Ja ku selkäkipuja ei voinut hoitaa. Ei auttanu epiduraali kun vasta sit ku piti ponnistaa.

...
Ei se selkä parantunu. Eli ei tänäänkä tiskejä hoideta. Huomenna on pakko hoitaa ne, pyykit ja roskat.
Suihkussa ja hetki sen jälkeen oli hyvä olla, nyt ei enää.