Sain VIHDOIN tehtyä niitä joulukortteja. EI ne kamalan kauniita ole, mut toivon että saajat ilahtuu ees hiukan. Huomenna katon kenelle lähetän / annan ja loput säästän ensi jouluun.

Ystavani pääkipu iski jälleen, tosin toiselle puolen päätä tällä kertaa. Saa nähä kuinka aikaisin menen tänään sänkyyn toivomaan "kuolemaa". EI oikee innosta mikään. Nytkin ootan että kello vaan kulkis eteenpäin ja pääsis sänkyyn.

Äiti ja isä kävi teellä. Sitten ne samalla istu ja katto telkkarii. Lähtivät onneks jo pois.

Eilen särki illalla päätä ja nyt taas tuntuu että alkais tänäänkin särkee. Onko tämä lääkkeistä johtuvaa, vai mitä. Yritän pärjätä ensi viikkoon ja sitten on lääkärin aika. Syön sit panadolia kipuun, vaikka se ei auta yhtään mua. Mut tulee ainakin jonkinlainen helpottava ja raukee olo kun ottaa sen pillerin.

Taustalla pyörii 3 kk vanhoja tv-ohjelmia. Olen niitä tallentanut. Ei vaan jaksa niitä seurata enää.

Tekis mieli tehä hiukan käsitöitä, mut en sit tiä, jaksanko. Olen tosi väsynyt, vaikka olen nukkunut. Tekis mieli mennä vaan sänkyyn takasnukkumaan.Ehkä menenkin, en mä muuten tätä päivää jaksa eteenpäin.

Mietin taas sitä, olenko kotikunnossa. Tai missä mulla on turvallista olla. TÄällä kotona olen itteni vihollinen.

Mut nyt meen hetkeks nukkuu...

Voimia Sinullekin🙂🌻

Minuakin on tänään väsyttänyt hirveästi. Aamusta jotain pientä värkkäsin ja sitten simahdin tähän sängylle. Tiedän, että pitäisi syödä terveellisesti ja ulkoilla ja ottaa vitamiinit ja blaa, blaa.. Mutta, kun ei nyt yksinkertaisesti jaksa ajatella edes mitään. Väsynyt ja masentunut vire. Tai vire kadoksissa. Tekis mieli tosiaan vaan nukkua. Herää taas kysymys, miten tästä elämästä selviää, kun on näin sökö? Alkaa taas pelottamaan, kun tuntuu, ettei saa otetta omasta elämästään. Kohta se on taas sitä, että "aivan sama kaikelle" ja siihen asenteeseen en haluais ajautua, en todellakaan. Välillä oli jo paljon paremmin.

Eihän se auta, kun mennä eteenpäin vaikka konttaamalla. Yritetään olla 😎!

Autiotalon Kuunvalo, kiitos vierailusta. Ehdit omaan ketjuusi kirjoittaa monta kertaa ennen kun ehdin yhtä lukea 🙂

Mun väsymykseen ei auta vitamiinit, ei ulkoilu eikä ruoka. TÄ on jo niin syvää etten tiä mitä tekisin. Sain hiukan nukuttuu, mut en tarpeeksi, koska vieläkin oon väsynyt.

Tyttö päätti että hän on kotona ensi yön. Se olis aamulla klo 7 herätys mulla ja pääsen sit onneks klo 8 nukkuu takas. Mut en tiä miten jaksan. Ei tyttö aiheuta paljookaan päävaivaa, va se että mun tarvii olla "terve" hänen läsnäolles. Katotaan.

Olen eilen illalla ja tänään aivastellut urakalla, mut siihen on jäänyt. Päätä ei onneks tällä hetkellä satu. Se aamuinen särky on poissa.

Lautasella jäähtyy kasviksia ja jauhelihaa. Mun pitäis molempia syä. Se on helppoa ruokaa ja hyvää. En jaksa mitään erikoista alkaa tekee. Tekisi mieli tehä taas itealianpataa, mut teen ehkä huomenna sitä, jos jaksan. Leipää tarvis tehä pakkaseen. Edellinen homehtui jääkaapissa 3 :ssa päivässä. Luulin että se säilyis, eikä tarvi pakastaa, mut ei noi gl leivät näköjään säily. Haluaisin kokeilla yhtä uutta leipäohjetta leipäkoneeseen. Mut katotaan millainen päivä huomenna on. Vois vaikka se laittaa jo klo 7 pyörimään.

olen niin väsy että voisin mennä sänkyyn maate. En nukkua, vaan olla siinä silmät kiinni ja toivoa ettei huomista päivää tule enää. Enemmän ahdistaa se, et tyttö päätti jäädä kotiin yöksi. Pitää olla hyvä äiti ja iloinen. Ehkä rysähdän sohvalle peiton alle ja alan huutaa ja pitää korvista kii, etten kuule huutoani.
Miten voi tämä väsymys alkaa ahdistaa näin paljon.
Alku kuusta mulla lohkesi yksi poskihammas ja nyt sekin on päättänyt vihotella. Kaikki sit tähän. Mitä seuraavaksi sitten. Antakaan koko maailman paskat mun niskaani nyt ja heti ja lopettakaa sitten!

Olen aika "maahan hakattu" tällä hetkellä. Päätä taas vaihteeks sattuu vähän. On näköjään sattunut joka päivä. Sit se loppuu, jos loppuu tai alkaa enemmän sattuu. Mieltä pitäisi jollai konstilla parantaa, mut minkä sille tekee kun ei jaksa eikä voimia ole. Aivot vielä toimii, ne haluais kaikkea tehä, mut kroppa ei tottele. Istun ja istun päivät pitkät. Katon telkkaria, ymmärtämättä siitä yhtään mitään. Teen tietsikalla juttuja. Joskus turhia tai sit ihan asiallisia. Joskus yritän pelata, mut jaksamatta sitten sitäkään.

Pitäis astiat vaihtaa koneesta ja pyykit laittaa koneeseen. Leipääkin tarvis tehä, että oliss jotain iltapalaa. Eilen söin muroja pitkästä aikaa iltapalalla. Join 2 mukillista kofeiinitonta teetä eilen. Hyvin huomaa kun kofeiinin jätti, niin olen tullut väsyneeksi. Ehkä tämä olen mä ite sieltä verhon takaa pois. Aijon tätä elämää jatkaa eteenpäin. En jaksa siellä verhon takaa enää olla.

Pitäis kirjeitä kirjoitella, et saa huomenna ne lähetettyy. Huomiseksi pitäis kerätä voimia, että jaksaa lähteä postiin viemään yhtä pakettia, yhdelle tärkeälle ihmiselle. Ei se ole kun parin tunnin keikka, mut silti raskasta, tässä kunnossa.

Heippa saloka! Halusin vain tulla kertomaan, että ihana, kun olet olemassa ja kirjoittelet tänne. Toivon, että väsymyksesi voisi hellittää ja jaksaisit puuhata asioita. Olen itse huomannut, että kun masennuksesta, ahdistuksesta, jännittämisestä, paniikista sun muusta huolimatta menee mukaan erilaisiin juttuihin, missä kohtaa muita ihmisiä, se nostaa mielialaa. Niinpä suosittelen sitä sinullekin. Erilaisten asioiden parissa touhuamista yhdessä muiden kanssa.

Ulkona on harmaa sää, mutta minun sisälläni paistaa tänään aurinko pitkästä pitkästä aikaa. Sitä samaa toivon sinullekin. 🙂🌻

Kiitos Repukka 🙂🌻

jaksoin kävellä kauppaan ja takasin. En kyl paljoo kaupasta ostanut mitään. Sopisimme samalla äitin kanssa, että lähdemme huomen aamusta postiin hoitaa asioita. Molemmilla on sinne asiaa. On ihanaa kun ei tarvitse yksin mennä.

Mulla meni maha taas sekaisin ja sit pyyhkies tuli aika paljon verta. En tiä mistä sitä tulee. Pukamia mulla ei pitäis olla. Täytyy seurata tilannetta vaan. Se tästä vielä puuttuis että se veri tulis suolistosta. Mut mä pelästyin todella, ku sitä oli niin paljon kun olis menkkavuoto ollut.

Mieli on hiukan apea ja matala, mut kaipa se tässä menee. Alan kattoo telkkarii ja tulostan vähän papereita.

Tervehdys ja Voimia🙂🌻

Kiva, kun jaksat hommailla. Minulla ollut nyt jaksaminen vähän huonoa ja tässä kotinurkissa nyhväilen vain kaikkea pientä. Olet sanonut aikaisemmin vatsaongelmista, joten kannattaa tarkkailla tuota verijuttua. Voi olla ihan vaaraton ärtynyt paksusuoli-syndrooma tai sitten jokin tulehduksellinen suolistosairaus. Silloin pitää viedä kakkelinäytteitä ja niistä katsovat onko tulehdussoluja ulosteessa, limaa, verta ym. Myöhemmin voi olla, että tekevät tähystyksen. Mutta yksi tai ihan satunnaiset kerrat tuskin mitään sellaista merkkaa, mutta seurata kannattaa ihan siinä työntövaiheessakin laittaa paperi tai jokin vati alle ja katsoa onko itse ulosteessa verta. Tätä kun ei aina huomaa jos ei tiedä seurata ja verta voi olla ulosteessa vain tosi vähän, ettei sitä tiedä jos ei oikein "läheltä" tutki. No, menipä tämä taas..toivottavasti et loukkaannu, kun tällaisia tänne kirjoittelen, mutta ihan hyvällä kyllä tarkoitin..🙂

Minulla nyt on tällainen lötkiskotipäivä meneillään. Eli otan "vapaata" koko tästä todellisuudesta, kun en aina sitä jaksa.

AK, ei haittaa että kirjoitat. Tiedän itekkin että sitä on seurattava. Mut ei ainakaan ollu housuihin tullu yön aikana mitään. Ehkä olin taas saanut sinne jonkun haavan ja aukassut sen.

Mä kävin äitin kanssa shoppailemassa. Molemmilla meni rahaa enemmän ja vähemmän. Ostettiin lahjoja ja kaikkea muuta. Vietiin paketteja postiin ja mä ostin uuden vuoden viinat. Oli ihanaa mennä äitin kanssa kahestaan, eikä mua ahistanut paljon yhtään. Jalat tosin tuli kipeeksi ja yritän nyt saada ne kuntoon, ettei tarvis purkilla käydä.

Äiti tulee ehkä vielä nyt illalla tänne.

Mä oon ihan jäässä. Pitäis jotain ruokaa kehittää, en ottanut lihaa sulaa eilen kun oli tarkoitus ostaa lihaa, mut en mä mitään muistanut. Pitää varmaan syä vaan kasviksia pelkästään.

Mulla on jalat todella kipeet ja toi kipempi jalka on todella turvonnut. Äiti ehotti kylmää ja varmaan joudun sitä laittamaankin vielä tämän illan aikana.

Äiti tuli ja on edelleen täällä. Katomme telkkaa ja puhumme siitä. On jotenkin turvallista olla, kun äiti on täällä.

Huomenna pitäis jaksaa mennä leipoo heille. Kaikki riippuu kunnosta. En lupaa yhtään mitään.

Toivottavasti ensi yönnä saan nukkua. Eilen illalla alkoi pyörii päässä niin paljon kuolema juttuja että oli pakko hakee radio ja laittaa se päälle. Aloin näkee itteni tekemässä pahaa itelleni. Päässä syöri isän kuoleminen, äitin kuoleminen, tytön kuoleminen. Kaikkea ahdistavaa.

Olen nähnyt pari yötä im aiheista unta. Olen siinä kirjoittanut viimisiä kirjoituksiani läheisille. Tiedän mitä siihen kirjoitan ja muistan, mut en viitti tähän kirjoittaa. Jotenkin ahdistaa.

Pitäis lähtee vanhemmille leipoo, mut olen rätti poikki väsynyt. Ei yhtään kiinnosta mennä. Äiti sit kirjoittaa että tyttö odottaa. Mut kyl tyttö varmaan tajuaa että olen väsynyt. Ihan kun mun oloani ei kukaan välitä.

Tässä päästään sit siihen, että paljonko musta välitetään. Mä voisin tehdä täällä ihan mitä vaan. Apua en saa niin helpolla. Vaikka äiti on nähnyt mun arvet, ni ei hän ole niistä mitään kysynyt eikä tehnyt asialle mitään. Vaikka vetäisin pillereitä, ni ei se varmaan siitä mitään älitä. Sanoin va et menisin sinne ahdistumaan enemmän. Jos päättäisin joku ilta tehä jotain, voi olla että seuraavaan iltapäivään tai kauemminkin saisin olla, ennen kun joku tulis kattomaan, jos silloinkaan. Sisko on, mut en ole häneen tällä hetkellä mitenkään yhteydessä. Eilen soitin pikapuhelun hänelle. EIlen kuulin että hän panttaa mun nimpparilahjaani siellä. No mä panttaan hänen synttärilahjaa 😀.

Hei Saloka! Pistäydyn taas lukemassa, kuten aina. Kyllä sinun kuulumiset kiinnostaa. Tuo i-m uni kyllä kuulostaa aika inhottavalle..Itse olisin varmaan aika romuna jos tuollaisia näkisin, vaikka on minullekin Mirtatsapiini välillä tehnyt tosi kummia ja yhden aivan hirveänkin unen, joka oli hyvin todentuntoinen.

Tuollaisen unen jälkeen päivä alkaa kyllä ahdistavasti. Mitä muuten teet silloin, kun sinua väsyttää, eikä huvittais tehdä mitään? Pakotatko itsesi tekemään vai olet vain tekemättä? Anteeksi kyselyni, mutta itsekin pohdin, että silloin kun väsyttää niin pitäisikö vain levätä vai aina pakottaa silloin itsensä tekemään jotain..Sehän on itsensä aktivointia, kuten osastolla aina jankuttivat, pitää aktivoida itseään. Minun mielestä se ei silloin toimi jos on aivan pohjalla mieli tai fyysisesti voimat pois. Siitä tulee vain huonompi olo. Silloin yleensä suosiolla elppaan vaikka siitä tuleekin sitten myös ankea (syyllinen?) olo.

Mutta silloin jos on jonkinverran virettä pohjalla ja siitä ponnistaa tekemään vaikka hieman puoliväkisten niin se saattaa toimiakin. Minulla ainakin nyt tuntuu taas olevan niin. Ja hen itselleni "toimi enemmän ja ajattele vähemmän". Minulla kun on taipumus jäädä vatvomaan ajatuksia ja siihen se aktiivisuus tyssää. Olen aina ollut sellainen terveenäkin. lapsena minua sanottiin aina "taas se vaan unelmoi" ja patistettiin tekemään.

Tsemppiä päivääsi🙂🌻

AK, jos olen yksin, niin istun vaan tai makaan ja yritän olla koneella tai sit keskittyä telkkariin. Mut jos äiti tulee, ni yritän viimisillä voimilla täällä siivota.

Pikku unet auttoi jaksamaan. Kävin tekemässä tytön kanssa 4 pellillistä pipareita. Tyttö olis vielä piparitalon halunnu koota, mut sit kotiin tullessa sovittiin että teemme ehkä keskiviikkona hänen koulun jälkeen, kun hänellä ei ole kuoroa. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää tänään mitään tehä.

Latasin faceen tytön tekemiä piirustuksia. Ekana oli hiukan ongelmia saada kuvat kamerasta, mut onneks äitini yks työkaveri sano että laittaa sen muistikortin tietokoneeseen ja näin saa kuvat koneelle. Eli enää ei ole kameran ja tietokoneen välillä mitään johtoa.

Huomenna tytöllä onkin raskas päivä, kun on esitys. Taata menee hänen kanssa sinne. Mä en pysty menee sinne, siihen väen paljouteen. Ensi viikolla taitaa olla tytön joulujuhlatkin. Tyttö sano mulle ettei häntä haittaa, vaikka kukaan ei tulekaan sinne. Mut äiti sano et hän menee sinne. Mä en taas pysty. Mä en ymmärrä, miksi ne ahtaa pieneen tilaan niin pirun paljon ihmisiä.

Sisko on kuulemma suuttunut meihin kaikkiin. Mua vaan surettaa ja ahdistaa se asia. Äiti suunnittelee, että lähtisimme väli viikolla mökille. Mä en oikee innostu siitä että menen sinne. Mun täytyy niin tarkkaan kattoo syömiset ja muutenkin häpeen sitä mitä syön.

Etkö pystyisi menemään niin, että ottaisit jonkun kiintopisteen siellä salissa. Katsoisit vaan sitä, etkä laisinkaan ympärillesi. Sinua ei siellä ainakaan kukaan katso, kun kaikki seuraa oman lapsensa esiitystä.
Minä kävin tuolla periaatteella katsomassa siskontytön esiityksen.