Tiffany3 kirjoitti 10.2.2019 10:16

Oletko koskaan kokeillut sitä työelämää kodin ulkopuolella, sitä 8-16 meininkiä ja usein ylityöt päälle, kaupassa käynnit ja kotityöt yms yms.. Kun panee asiat oikeisiin mittasuhteisiin alkaa jo ehkä tajuta jotakin ihan oikeasta elämästä ja omat murheetkin saavat erilaiset mittasuhteet.

Mun ei tarvitse, lääkäri on todennut sen. Enkä kykenis, koska arkikin on niin vaikeaa.

Jardin Prive kirjoitti 10.2.2019 22:19

Hei, Tiffany3! Viestisi kosketti ainakin mua. Tiesin sairastuttuani ja tiedän saman edelleen, että jos olisin töissä kaksikin viikkoa normaalilla työ-rasituksella, olisin kuollut. Tekisin itsemurhan. Yhteiskunta saa pitää mut elätettävänä sillä, että saan olla eläkkeellä. En sitten muista tiedä... 😑❓

Kuka nyt vapaaehtoisena haluaa olla sairas? En mä ainakaan. Tuntuu että me feikataan sairautta toisten mielestä. No jaa. Me jp tiedetään missä mennään ja se ei muille kuulu.

Tietokone sano sopimuksen irti. Olen tukeen soittanut ja ootan asähköpostii, jos sillä sais sen avattuu. Olen lokakuussa hommannu ton koneen, joten ei voi vielä mennä rikki jollei ole maanantai kappale.

Kävin äitin kans isos kaupassa. Äiti on hiukan murheissaan niin ku mäkin. Isällä on hirveet jalkakivut, eikä voi ku paratabsii ottaa. Yöt menee levottomasti. Äiti oli tänään isän kans lääkärissä. Isä menee arviointijaksolle, ku sopiva aika löytyy. Saa nähä miten intervallijaksolle käy.

Huomen tarvii pestä pyykkii ja sit tarvii siivoo. Toi yks kirjahylly vois yrittää tyhjentää makuuhuoneen kaappiin. Sais tämän oloh. Hiukan siistimmäksi.

Kyllä tässä olemisessa on sietämistä näinkin, vaikkei työhön pysty. Pakollisia menoja sairaudenhoidon puolella. Ei niitä voi jättää pois, tai sitten ei enää systeemit toimi tai ei vain enää pysy hengissä. Tarvitsen säännölliset tapaamiset eri ihmisten kanssa. Ja lisäksi on jotenkin selvittävä kotona ja kodin hoidossa, vaikka kaikki menee ylleensä niin maata viistäen kuin vain voi... Ja ei tämä ole huijaamista...

Kylläpä oli sitkeetä tai mikä lie nimi onkin, patonki. Hampaat meinas irrota ku repi paloja. Oli kaupan omaa leivontaa.

Tietsikka asia ei ole edennyt. Siskonkaverin mies epäilee et olis ehkä ajurit tai kovalevy menny. Jippii 😭

Huomenna tosiaan tarvii kotipäivä pitää ja siivoilla ja pestä pyykkii yms. Toivottavasti en herää huomen aamulla käärmeen kosketukseen. Eihän mulla sellaista olekaa.
Kukkia vois huomenna hoitaa myös. Suihkutella ja kastella.

Mut tunnin päästä sänkyyn.... hyvää yötä / huomenta.

Seuraava julkkis lähti tuonelaan. Koska mä pääsen?

Pitäis pyykit laittaa kuivuu. Olen tos kirjahyllyn siivonu ja siellä ei ollu sitä hakemaani lappua. Mut kaikkee muuta löyty.

Mietin isää, paljonkin ja itken. Mitä siel arviointijaksolla tehään ja sanotaan. Tuleeko isälle morfiini lääkitys. Tai mikä. Elääkö isä enää kauan. Olen va jotenki yhdistäny morfiinin ja kuoleman.

Nyt täytyy koota itteni ja jatkaa siivoamista...

saloka kirjoitti 12.2.2019 12:52

Seuraava julkkis lähti tuonelaan. Koska mä pääsen?

Joskus tämän foorumin itsekeskeisyys saa aikaan oksennuksen.
Olli Lindholm tuskin itse vielä halusi kuolla, joten voisitko olla hiljaa.

Hei, Maanvaiva... Toisinaan masennus saa ajatukset kiertymään oudoiksi. Mutta se on osa sairautta. En sitten ota kuitenkaan kantaa siihen, oliko Salokan kommentti kovinkaan outo...

Kävin pitkästä aikaa ryhmässä. En tiä pääsenkö ensi viikolla.

Ryhmän aikaa kotipuolessa oli härdelli. Isän häläri oli menny päälle ja puhelimes akku loppunu. Tyttö toisella paikkakunnalla, mä toisella puolen kaupunkii, siskoja äiti töissä. Onneks sisko sai järkättyy niin, että pääsi tilanteen kattoo. Onneks kaikki oli ok. Kävin sit parin h jälkeen uudelleen kattoo.

Mulla on koko vasen jalka kipee, tuolta takaata. On pohje, polvitaive ja reisi. Yritä tässä ettii sopiva asento nukkua. Muutenkin illalla huomasin että vessareissu oli kamalan kivulias, sohvalta nouseminen meinas taju lähtee, lattialta mainoksien poimiminen sai mieleen uusii kirosanoja. Huominen on avoin, mitä isän kans tehään. Tiedän että isä tahtoo ja nauttii kerhosta, mut tällä jalalla sitä ei sieltä haeta. Vaikka kuinka olis pieni matka.

Toivottavasti yö tuo ihmeitä aikaan ja lampunhenki tulisi ja toteuttaisi mun toiveet, eikä tulis mikään iljettävä käärme selkää pitkin.... sitäkin on tapahtunu lähiaikoina.

Mut nyt yritän nukkuu..

Ystävänpäivä, päivä jolloin tuntee pahaa oloa. Mulla on yksi ystävä, mut en tiä onko se menny kaveripohjaksi jo.

Tulin jokin aika sit isää hakemasta. Onneks yö paransi jalan. Isä menee ke sairaalaan.

En jaksanu kaupassa käydä. Vaikka takin alla oli hihaton, olen vieläki hiestä märkänä. Energiat ihan kadoksissa.

Tyttö on eilen kaatunu selälleen jäällä.

Hyvää ystävänpäivää 🙂

Kiitos soroppi. Myöhästynyttä ystävänpäivää sinulle.

..
Join niin pahaa shakepirtelöä, tai miten sitä lausutaanki. Ostin semmoisen pussin. Päätin että juon ton koko pussillisen. Vaikka tyyliin nenästä ki ja ykkösellä.

Käytiin äitin kans cittarissa. En mä paljoo mitään ostanut. Enemmän juotavaa, kun ruokaa.

Koht vois alkaa tekee jauhiskeittoo. En ole sitäkään pitkään aikaa tehny. Enkä jaksa hellan ees ollakkaan.

Siskon uusi mies selvisi. Nopeeta toimintaa.

Nyt on ruokaa tulossa. Ei tarvi vkl tehä ruokaa sit.

Mun maha oireilee ja kipuilee taas. Liikaa huolta päänsisällä. On asioita, kun en tiä kenelle sanoa. Kenelle uskallan luottaa, pelkäämättä että siitä tulee harmia mulle tai muille. Tällä hetkellä tästä yhdestä pelosta en uskalla kenellekkään kertoo. Pidän sen sisälläni ja se musertaa mua pala kerrallaan.

Sain äitiltä ystislahjan eilen ja kiitoksen avusta, luki kortissa. Lisää rasvaa, mahan olla pehmee ja "kaunis" joskus 100 vuoden päästä.

Tyttö ei taas vastaa viestiin. Ei mitään uutta häneltä enää nykyään. Siihen ei saa millään yhteyttä, ei viestein ei puheluin ei kasvotusten. Nytki olis aika tärkee kysymys, jonka oon klo 14 muistaakseni laittanu. 2h sitten. Olkoon. Kyl kavereil on aikaa, vaikka kui. Juu tiän et on teini ja plää plää plää. Mut joskus voi olla tosi tärkeää asiaa.

Taidan mennä kattoo sitä soppaa...

Ekat selvät kuuloharhat tänään. Tätä ennen ollu epämääräisiä. Nyt onneks suht lempeitä. Musiikkia. Aina kun laitoin silmät kii, hetken päästä alko musiikki. Kun avas, loppui. Tätä tei 3-4 kertaa.

Yritin saada jotain ihmiskontaktii tänne tänään, mut aika vaikeelta se näyttää. Kukaan ei halua puhuu mun kans puhelimes, saati sit nähdä. Ei ketään.

Menen kohta suihkuun ja sen jälkeen meen nojatuolilleni ja röhnötän siinä loppuillan. Sain eilen sopivasti sukat valmiiksi, ni voi aloittaa uusia tekemään.

Mut nyt sin suihkuun...

Tänään yritän olla oksentamatta. Yritän olla ahmimatta. Yritän olla "ihminen". Se et jaksanko, on eri asia. Mut yritys hyvä ainakin.

Sain eilen aika paljon sukkii tehtyy. Niistä tulee riemun kirjavat, vaikka olo ei semmoinen olekaan.

Pitäis tiskikone täyttää ja käynnistää. On tiskejä niin paljon jo ja ku toi mun vegeshake haisee niin kookokselle, et pahaa tekee.

Eilen kukat sai melkein 15 litraa yhteensä vettä, eikä oikeastaan riitä. Aurinko paistaa, joten kevät vissiin tulee ja kukat tarvii lisää vettä. Isommat purkitkin tarvii osa. Mut ei toi avokado o viel kuollu.

Huomenna iltapäivällä ptt tulee. Saa nähä ehinkö ennen sitä siivoo lattioita vähän.