Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 04.02.2019 klo 15:30

Sain ruuan tehtyy. Maistettuani tuli huono olo. Jaon ruuan 3lle lautaselle ja mun silmään ne näyttää isolta annoksilta. Toivon etten saa huonoo oloo kun oon syöny.

Väsy alkaa voittaa. Siirryin sohvalle. Ehkä koht saan energiaa istuu taas, kun oon syöny.

Huomen tarvii täällä siivoilla.

Tytön puhallukset meni hyvin ja oli paremmat kun viimeksi. Kohta kuulen psykan kuulumiset, kun hänen pitäis yhtä juttuu kysyy.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 05.02.2019 klo 12:35

Pitäis siivota, mut en jaksa ryhtyy siihen. Just tulin prismasta ja jyskistä. Olen niin poikki. Mut ei auta itku markkinoilla, eikä sen takana. Laitan luurit korvaan ja alan ahertaa...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 05.02.2019 klo 19:19

Sain siivottuu aika hyvin täällä. Olen suht tyytyväinen.

Syömisiin en ole tyytyväinen. Olen syönyt aivan liian paljon ja väärin. Jos mahani kestäis, söisin salaattii va.

Päätä sattuu, ku en voi oksentaa. Ahdistaa. Mahaa sattuu.

Tunnin päästä pitäis viel iltapala syä. Lisää pahaa syötävää. Lisää tuhottavaa syötävää.

Huomenna ollaan taas lisättyny painoa varmaan 5 kiloo.

Olen huono. 😭

Käyttäjä Tiffany3 kirjoittanut 06.02.2019 klo 08:57

Olen usein miettinyt ihmisiä, joiden elämä velloo vain oman navan ympärillä, että huomaavatko he elämää ympärillä ollenkaan vai onko kyseessä vain minä-olen tärkein, maailman napa-ilmiö. Jos alkaa tajuta että muitakin on olemassa ja voisi jopa tehdä jotakin heidän hyväkseen voisi se vähän helpottaa omaakin tilannetta.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 06.02.2019 klo 10:11

Tiffany3 kirjoitti 6.2.2019 8:57

Olen usein miettinyt ihmisiä, joiden elämä velloo vain oman navan ympärillä, että huomaavatko he elämää ympärillä ollenkaan vai onko kyseessä vain minä-olen tärkein, maailman napa-ilmiö. Jos alkaa tajuta että muitakin on olemassa ja voisi jopa tehdä jotakin heidän hyväkseen voisi se vähän helpottaa omaakin tilannetta.

Minuako tarkoitat? Jos niin, ni kyl mä aika paljon, tai liikaakin ajattelen muita kun itteäni. Olen jopa saanu siitä sanomista.

...
Aurinko paistaa. Tytöllä enää 3 pvä töitä. Sit kutsuu koulunpenkki taas. Tänää hän menee taatan hiukset ajaa. Mua ei siihen pyydetty. Tyttö saa siitä laivarahaa "taskun pohjalle".

Ootan perhetyötä jotenki innolla. Saan ehkä kuulla, onko lääkäri tehny virkavirheen tai ei.

Heräsin 8 jälk. Olen silti väsy. Kai tä on sitä alku väsyä.

Ajattelin, jos leipois tänään. Ei ne runebergit tarvii kardemummaa. Kun kerta sitä ei ole, en voi viineriä tehdä. Sekin tarvii joku päivä tehä. Meen varmaan pe kun on isän vastaanotto taas.

Mut nyt tarvii soittaa tk:hon. Tytöllä ongelmia taas.

Käyttäjä kirjoittanut 06.02.2019 klo 11:22

Hei saloka.
Kiva et menee vähän paremmin tänään. Oon ollut kamalassa flunssassa, nukkunut 2 päivää.
Tänään olen jaksanut olla pari tuntia hereillä, ja olen lukenut. 🙂👍 Parempaa jatkoa sinulle.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 06.02.2019 klo 19:49

Hei, Saloka! 😍 Miten siinä lääkärin virkavirhe-asiassa kävi? Koskiko tuo asia sinua?

Mulla vaihtui tänään hoitaja. Tunnen itseni surulliseksi ja itsetuhoiseksi. Onkohan tämän taustalla tunne hylätyksi tulemisesta? 😑❓

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.02.2019 klo 10:42

Jaana, toivottavasti flunssa helpottaa jo. Flunssa on kamala tauti.

Jp, näillä näkymin ei ole tehnyt. Hyvä niin, en ois jaksanu sitä taisteluu enää käydä.

Kävin moikkaamassa tyttöö. Hän ite pyysi. Halittiin ja puhuttiin hiukan. Samalla matkalla kävin isää moikkaamassa.

Tänään on kotipäivä. En tiä jaksanko leipoo. Eiliset tortut lensi roskiin. Laskut on maksettu. Rahaa jäi ihan kiitettävästi. Olen tyytyväinen.

Ruokaa pitäis tänään tehä. Olisko se kanaa tänään taas. Kanaa ja riisii.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 08.02.2019 klo 13:06

Isää oottamas kerhosta. Pitkä aika oottaa kun pääsee tunnin päästä vasta.

Tänään on näköjään voimat pois päivä. Ei jaksa mitään tehä. Tuntuu polvista asti että jalat on väsyt.

Tytön työt loppuu tunnin päästä. Loppuu kohen moti meni. Kävin moikkaamassa ennen ku tulin.

Ulkona taitaa vettä sataa. Pirun liukasta. Meinasin 2 kertaa tulles kaatuu.

Mut nyt ei jaksa enempää kirjoittaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 08.02.2019 klo 18:45

Raskasta oli isän kanssa. Pitkä matka vessaan, kun jalat ei tykänny toimii. Mut kyl me päästiin vessaan ja sieltä poiski. Äiti soittaa tk:hon ma, jos koko vkl on tollasta. Soitin alkuillasta isälle, kaikki oli ok. En tiä onko ees liikkunu tuoliltaan mihinkään.
Ahdistaa ja pelottaa.

Aloitin uusia sukkii neuloo, kun edelliset sain valmiiksi. Nyt tulee varttakin, kun ei ole kun yhdet sukat säästössä. Varrettomii olisi ja palatossuja.

En jaksanu tehä ruokaa tänäänkää, ni ku en eilenkään. Jos huomenna jaksais. Vedin ruuaksi pari lihapiirakkaa, joita en oo ties koska viimeks syöny. Oli hyvii.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 09.02.2019 klo 11:44

Paha olo kun menin syömään nyt jo jotain. Ehkä söin liikaa.

Olen alkanu oksentaa nesteitä pihalle. En paljoo, mut kumminki. En tee sitä tahalleni.

Vanhempien talos on ollu tulipalo aamusta. Tuli muistot mieleen, kun heillä oli tulipalo v. 12.

Mietin, jaksanko tehä tänään nokkoslettuja. Vai meniskö taas mistä aita on matalin.

Ulkona on pääkallokeli. Jos ma on, ni en tosiaan me ryhmään. Olen aina sillä matkalla liukastunu.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 09.02.2019 klo 19:34

Nokkosletut olivat hyviä. Tein va tämän päivän annoksen, joten huomenna kehitettävä jotain. Huomen pitää astiatkin tiskata.

En ole ulkotilannetta katellu. Epäilen et pääkallokeli.

Otin tai pahoitin mieleni kun soitin tytölle. Kerroin hänelle siitä viestillä. Tyttö on alkanu töksäyttää asioita ja luulee että mä näen missä hä on ja mitä tekee milloinki. Voisi opetella kauniisti sanoo ettei nyt sovi tai jotain. Empä soittele tai viesteile vähään aikaa.

Sain sukan vartta aika paljon neulottuu. Hetken pystyn neuloo ja sit pitää taukoo olla jo.

Jätin iltapalan syömättä. Olen ni paljo syöny tänää jo. Säästän huomiseksi leivät.

Kuullostaa että ulkona satais vettä taas kiitettävästi.

Käyttäjä Tiffany3 kirjoittanut 10.02.2019 klo 10:16

Oletko koskaan kokeillut sitä työelämää kodin ulkopuolella, sitä 8-16 meininkiä ja usein ylityöt päälle, kaupassa käynnit ja kotityöt yms yms.. Kun panee asiat oikeisiin mittasuhteisiin alkaa jo ehkä tajuta jotakin ihan oikeasta elämästä ja omat murheetkin saavat erilaiset mittasuhteet.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 10.02.2019 klo 12:07

Paha olla, paha mieli. Tein masistestin, 53 pistettä. Huomenna pitäis aamulla lähtee, mut en halua mennä ulos. Pelkään että kaadun siellä. Itken, kun en voi muuta tehä. Asiat itkettää. Väsy vieläkin, vaik 12h nukkunu. En iloitse oikee mistään enää. Sain mä suihkus käytyy, mut ei se tuntunu ku pakkopullalta. Kai mä yritän jatkaa eilisien sukkien neulomista. Koitin tos jo neuloo, mut ei oikee onnistunu. Vai meniskö suosiolla sohvalle peittojen alle.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 10.02.2019 klo 22:19

Hei, Tiffany3! Viestisi kosketti ainakin mua. Tiesin sairastuttuani ja tiedän saman edelleen, että jos olisin töissä kaksikin viikkoa normaalilla työ-rasituksella, olisin kuollut. Tekisin itsemurhan. Yhteiskunta saa pitää mut elätettävänä sillä, että saan olla eläkkeellä. En sitten muista tiedä... 😑❓