Heti aamusta pitää taas itkee ☹️ asiot itkettää ja ajatukset.

Sain mä pienen toscapiirakan tehtyy, mut en tiä heitänkö roskiin sen sit. Teki va mieli leipoo, mut syä ei. Koska pelkään ahmintaa ja... jos vaikka äiti tulis isälle ton hakemaan sitten.

Näin yöllä monenmoista unta ja heräilin koko ajan. Siksi kai olen hirmu väsynyt. Lääkkeitä eno o ottanu, vielä. Suihkuun pitäis mennä, mut en jaksa vielä.

Voi olla et joudun mökille viikolla. En millään haluu mennä äitille näyttää miten syön ja kuinka itkuinen olen. Ei se kumminkaan hyödytä näyttää sitä hänelle.

Ootan et kello löis 9 ja pääsis sohvalta sänkyyn. Tänään en o jaksanu ku maata sen aamutohinan jälkeen. Äiti tos toi mulle leipää, mut en jaksanu olla sosiaallinen. Koitin syä, mut oksenteluks se meni, söin uudestaan. Olen koko piirakan syöny ja tunnen ku se kaikki rasva ja sokeri imeytyy muhun. Vaikka se ei o totta. Tunnin pääst pitäis taas syä, mut taidan ottaa pienemmän iltapalan tällä kertaa. Lakkasin pitkästä aikaa kyntenikin.

Aamuitkut itketään taas. Tai onko tä päivää jo.

Ollaan huomen aamusta lähössä mökille ja tullaan to takas. Isä jää ihan yksin, jos tyttö ei töiden jälkeen käy. Sitä mä täs itken.

Samoin sitä että joudun näyttää syömiseni taas äitille. Mitä mä ees syön siellä? Puolikas maksalaatikon ti ja toinen ke. Siihen mehuu ja leipää.

Ei helvetti. Mihin mä oon ryhtyny. Pelottaa jo valmiiksi. Tästä ei tuu rentoo ja kivaa reissua. Sen tiän jo nyt.

Tänään tarvii pakata, mut mitä pakkaa.

Ei ei, en taho lähtee! Mut liput on ostettu jo. Mun on PAKKO lähtee.

Miten noin monisairas ihminen voidaan jättää näin pitkäksi aikaa yksin varmistamatta, että joku käy ihan oikeasti katsomassa. Vaipoissa olevan muistisairaan ihmisen hoito vaatii jatkuvaa silmällä pitoa. Aivan kauheaa...

Ehkä saloka ei kirjoita kaikkia, koska eihän se tosiaan voi olla mahdollista, että tuossa kunnossa olevan ihminen jätettäisiin yksin. Käy kai kotiapu tms.

Olen lepäilly paksun peiton alla koko päivän. Kakluuni (mikä lie) oli tuli ja lämmitti tämän talon. Oon pysynyt suht ruodussa syömisien kanssa, yks pieni suklaalevy meni lisäks.
Huomenna lepään kai taas peiton alla. Kutoon ehkä vähän.

Vitsi ku oli taas vaikeeta laittaa sukat jalkaan ja sömpii pediltä ylös. Ei mitenkään o selkä yhteistyökykyinen taas. Koht vois siirtyy sohvalle maate, ottaa lääkkeet matkalla mukaan.
Ulkona näyttää -5astetta. Joten mua ei saa sinne. En mä pakkasta pelkää.
Jotenki on flunssane olo taas vaihteeks.
Ostin eilen apteekista rasvaa kasvoille ja käsille. Harmiks se ei imeydy kovin hyvin.
Äitin kahvi tuoksuu hyvälle, mut maistuu pahalle.
Taidan laittaa vaatteet päälle ja mennä alakertaan, jos toi selkä ois notkistunu hiukan.

Puhuttiin äitin kan hiuka mt:stä ja im:stä. Sanoin et pitäiskö munki mennä ja ajaa rekan eteen. Olin just lukenu "uutisen" et perhesurma aiheuttaja oli mt ongelmia. Äiti siihen et helpompi olis ku menee pellolle ajaa romuautolla.

Äiti ei usko kui pal mietin im:aa. Enkä mä saa sitä ikinä sanottuu. Eikä hän uskois.

Nyt hä läx ulkoilee. Mulle riitti toi siivominen tähän päivään.

Ptt tulee 6.pvä tarkistaa mun tilanteen. En ees tiä mikä päivä se on. Ryhmään en voi soittaa, ku ei ole numeroita. Kaikki hävis kun joutusin puhelimen uudelleen laittaa enkä sit ollu numeroita laittanu simiin.

Huomenna aamusta kotiin. Mä voisin ihan hyvin jäädä tänne, mut velvollisuudet oottaa ja ruoka loppuu. Huomen pitää matkalla käydä kaupassakin, jos jotain ajattelin syä huomenna.

Nyt vois ottaa päivätorkut, ku äitiki on poissa.

kotona ollu jo jonkin aikaa ja oon ihan jäässä. matka meni hyvin. Ruuaksi söin smoothien. huomenna on pakko käydä kaupassa.

Lähin aamusta linja-autolla äitin kans isoon kauppaan. Tuli hiukan ostettuu sitä ja tätä.

Tänään palattiin taas "normaaliin " arkeen. Mitään ei sais syä, ei ees vähän. Tein tarkan suunnitelman, 250g broilerin fileesuikaleesta 3n pvä ruoka. Jaon ne kippoihin ja erikseen teen nuudelit tai kasviksii. Se oli liikaa. Sit kyllästyin ja annoin mennä ja söin tytön jätskin. Saa nähä miten iltapalan käy.

Tyttö ollu lääkärissä ja saanu pakkolevon nyt vkl:ksi. Saa nähä miten hän noudattaa sitä.

Koitin tos tehä vähän käsitöitä. Ei siitä mitään tuu. En jaksa keskittyy enkä tehä. Ehkä huomenna uudestaan.

Mielessä on luovuttaminen. En jaksa enää. En viitti äitille soittaa, pilaan kumminki sen illan. Itken ja yritän saada ajatukset jotenki kasaan.

Laitoin kumminki äitille viestin, mut ei siitä ollu hyötyy.

Ehkä on parempi mennä kohta lääkkeidenottoon ja hampaidenpesuun ja sänkyyn. Vaikka sit tunti liian aikaisin.

En va jaksa enää elää. Tuntuu et kaikki on mun syytä. Perheriita, tytön sijoitus, tytön sairastelu, tappelut virastojen kanssa ym. En pysty kun itkemään. Itkemään pääni kipeeksi. Saaden oloo enemmän huonommaksi.

Pelkään huomista, pelkään ensi viikkoa. Jollen jaksakaan enää mitään, syödä ym. Jollen jaksa nousta sängystä enää tai sohvalta. Nyt jo, en jaksa tehä käsitöitä, en istuu kauan saati seistä. En puhuu pidempii puheluita.

Tiedän ettei ymmärretä. Ei ole uusi asia mulle.

Sänky vaihtui sohvaksi. Olen ehkä koko päivän täs. En jaksanu aamumehuu jua. En eilenkään. Laskuja pitäisi maksaa, mut en jaksa... suihkussa käydä... ruokaa tehdä. Kroppa tuntuu miljoona kilolta. Ei jaksa kättä nostaa, sormii niin et saa kirjoitettuu. Taidan olla aika masis tällä hetkellä, enkä tiä miksi. Haluaisin nukkuu vaan......

Tein pari tuntia käsitöitä. Vaikka pystyin siihen, masentaa. Mietin itseni vahingoittamista.

Miten sinä voit?

Tänään näyttäis olevan parempi päivä. Tosin olen heti aamusta tehny pahoja. En makaa, istun jopa. Tein vähän käsitöitäkin. Olen käyny suihkussakin. Yleensä näin hyvä aamu ei pääty hyvin. Olen päivän aloittanu klo 6.30, eli 6h nukkumisen jälkeen. Yritän pitää ajatukset kurissa ja ottaa rennosti.
Koht ruuan tekoon....