Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...
Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?
Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.
Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.
Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.
En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.
Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…
Ei tyttö tullukaan ☹️ katotaan tuleeko tänään sit.
Olen alla päin. Rahaa menny liikaa. Tänäänki. Laskuihin tässä kuussa jo lähemmäs 1000e. Siihen lisätään lääkkeet, ruoka ja muut menot. En mä o saanu ees noi paljo rahaa.
Joutusin vaihtaa isän kuiviin, ku äitil oli "muuta" tekemistä. Jouduin menee päivittää isän telkkarii.
Olen nii maassa tällä hetkellä. Ei mitään elämänhaluu. Taidan käydä vessas ja käpertyy sen jälkeen peittojen alle...
Ei se tyttö tullu eilenkään. Oli nii väsyny että käskin mennä nukkumaan ettei lähe itkuisena tonne 20 asteen pakkaseen. Herätin hänet 5.30 sit.
Sen verran tiän tämän päivästä on hänelle, luistelua. Saa nähä tuleeko tänäänkä yöksi.
Pelkään ettei tyttö jaksa enää. Hän on niin paljo muuttunu marraskuun jälkeen. Huonompaan. Mietin, pitäisikö hänen sittenki tulla kotiin kokonaan. Sitä paperisotkua sitten ja jne. Mut en tiä mikä on paras vaihtoehto. Tosin tyttö on sijoitettu, joten en tiä kuinka hyvin hänet saa kotiin enää.
Selkä on taas paskana. Koko ajan kipee. Pitää va jotenki pärjätä. Yritin jumpata jo eilen.
Laitoin uuden paidan päälle. Jota en ole ansainnu. Näytän nii hoikalta, mut silti läskiltä. Laitoin uudet liivitki, jotka on hiukan pienet ehkä.
Olin eilen illalla tosi itkuinen. Mulla ei tarvi enää ku vähän ni alan itkee. Eilen illalla itkin koko illan. Yritin koota itteni aina ku tyttö soitti, mut puhelun jälkeen putoukset valtoimena itkin. Loppujen lopuksi itkin pääni kipeeksi.
Tänään on yhtä surullinen fiilis. Mitään en antsaitse, mihinkään ei ole lupaa. Vaikea päivä siis tiedossa ja kaiken kruunaa bussiajelu yksinäni.
saloka kirjoitti 22.1.2019 10:30
Laitoin uuden paidan päälle. Jota en ole ansainnu. Näytän nii hoikalta, mut silti läskiltä.
Voi sinua, saloka! Tunnistan hyvin itseltäni tuon ajattelun ettei ansaitse uusia vaatteita tai mitään hyvää tai kaunista, mutta toivottavasti jaksat taistella sitä vastaan. En tiedä mitä sanoa, tekisi mieli kommentoida että on sulla ja perheelläsi on kamalan raskas tilanne mutta jotenkin pelkään että siitä tulee taas sanomista, tai ehkä enemmän ettei siitä ole sinun mielestäsi yhtään apua. Toivoisin vaan niin kovasti, että tilanteesi helpottaisi - en tiedä miten mutta jotenkin. Ettei tarvitsisi taistella niin kovasti ansaitakseen asioita, saadakseen lupaa olla ja hengittää ja elää omannäköistään arkea. ☹️
Kiitos soroppi 😍 mä en ehkä ikinä pääse elää normi elämää. Tai sellaista rauhallista kiireetöntä, ni ku haluisin. Siinä on monta muuttujaa matkassa. En ees tiä kuinka kauan jaksan elää tällästä elämää.
Puhuttiin hoitajan kanssa eilen ehkä viimistä kertaa. Sit tulee oma hoitaja taas. Kauhulla ootan, mitä niistäkin käynneistä tulee. Pitääkö mun aina men sinne teatterii esittää. Olla se suht kondikses oleva akka. Jolla on kaikki ok. Vaikka päänsisällä olisi tornaado.
Tyttö oli vihdoin yötä täällä. Tuli 20 jälkeen ja meni sänkyyn 21 jälkeen. Siinä ei paljoo puhuttu.
Selkäni on edelleen kipee. Joutusin yöksi ottaa pamolia. Joudun näköjään päiväksikin ottaa, jos aattelin alkaa siivoo. Piti leipooki,mut en tiä mitä yhest munasta voi leipoo.
Ei millään kiinnosta nousta täst. Ei mitenkään kiinnosta mikään. Haluaisin nukkuu va läpi loppu elämäni.
Huomenna vissiin isän haku taas. Nekin alkaa nyt. Sit pe isän vastaanotto ja kuiviin vaihtaminen. Miksi tämä on mun hoitoani, siksi koska ei ole ketään muutakaan. Onneks isä menee intervallil kohta. Mut sit äiti järjestää hommaa niin että kädet on täynnä. Siinä ei paljoo sanota et on kipuja ym. Se akka ei usko.
Lopettelen ja menen vetäsee vaik paketillisen pamolia naamaan. Sit laitan pesukoneen päälle ja tiskit koneeseen. Roskat korjaan ja voisin roskiksen viä tänään tai viimeistään huomenna. Itku saa näin loppuu ja raataminen alkaa.
Äiti sit keskeytti siivomisen ja piti sinne mennä. Olin varmaan 10 min ja lähin. Kävin kaupalla, mut en nähny tyttöö. Apteekissa kävin hakee yhden lääkkeen.
Nyt en saa tehtyy mitään. Olen väsyny haluttomuuden lisäksi. Itkin tossa, kun viesteilin tytön kans. Nykyään se näköjään menee siihen. Tunnen itteni avuttomaksi, kun tytöl on paha olla. Ja jos neuvon jotain, ni se on väärin.
Pitäis ruokaaki tehä. Mahtaako j.liha olla jo sulanu.
Kauppakassit on vielä purkaamatta.
En tiä mistä aloittaa...
Ruoka tehty. Pyykit hoidettu. Tiskit hoidettu.
Mieli niin surkee, et mahakin reagoi.
Tyttö soitti (en itkenyt). Tulee yöksi taas ja sit menee kotiin.
Mä meen tekee riisisuklaata...
Hei, Saloka! 😍 Menen tänään käymään Helsinkiin, tapaamaan tyttöä. Tuliko sun tyttösi sinulle yöksi?
Nousin taas aamuyöstä. 🙄 En tiedä, menenkö vielä nukkumaan. Luultavasti en, mutta katsotaan. Olo on vähän huono. Väsymyksestä kai. Eilenkin heräsin niin aikaisin. Nukuin illalla päiväunet. Se helpotti oloa. En haluaisi junassa nukkua.
Voimia sinulle!
JP
Jp, tyttö oli 2 yötä täällä. Ensi yöksi menee omaan kotiin taas.
Meillä on vähä laskutusongelmia. Yks firma väittää että lasku on maksamatta. Pitää sitäkin selvitellä. Ja mä ku jaksan ni hiivatin paljo.
Koht meen isän hakee kirjastosta. Sitä ennen vois men kukkakauppaan ja kirjastoon.
Oon niin järjettömän väsy. Muutenki olo on heikko. Pakko va jaksaa eteenpäin.
Ei sit millään jaksa, mut pakko on. Itken helposti nykyään. Päätä sattuu sen vuoksi. Haluaisin vaan olla. Nukkua niin kauan ku nukuttaa. Olla va. Se on liikaa vaadittu. Ei jaksa ees hengittää. Ilma tuntuu raskaalta. Kipuja on siellä täällä. Tällä hetkellä pahimmat on selkä ja nilkka. Miksi tä elämän pitää olla näin vaikeeta?
Mitä hittoo mä ees valvon vielä....
Oottelen isää. Milläköhän mielellä hä tulloo tänään. Saa nähä kuinka paljo joudun avustamaan. Veikkaan että paljon.
Äiti antoi aamulla taas 30min aikaa olla bussissa. Ei siin mitään muuta ku oisin halunnu nukkuu. Onneks äitil alkaa viikon loma ja he lähtee mökkeilee isän kans.
Tyttö lähteny kesken töiden kotiin. Päätä särkeny ku pientä sikaa. Nukkuu nyt ilmeisesti, kun ei viestiin reagoinu.
Saa nähä koska saan itkukohtauksen taas, vai saanko. On kyl ni epätoivoinen ja kivulias olo. Kylmäkin pentele. Koht meen ikkunalle kyttää koska isä tuodaan. Sit ku saan hänet kuntoon, ni voin lähtee onneks. Kasseineni ja reppuineni.
Mitä hittoa mä teen itteni ja elämäni kanssa? Ei näin voi jatkuu.
Koko ajan ajattelen mitä ahmisisin ja oksentaisin. Sit on kylmä, väsyny ja masentaa.
Miten ihminen voi näin paljo inhoo itteään?
Miksi en voi hyväksyy mitään.
Mikä on niin vaikeeta taas.
Huomenna pitää laittaa taas ruuat ojennukseen. Tarkkaan lajitella mitä syö ja kui paljon. Hitto, mun piti sitä toscapiirakkaa tehä. Ehkä vien sen va suosiolla vanhemmille.
Olen umpisolmussa. Enkä näe mihin mennä. Olen sokea.
Eikä se helpota yhtään oloo, et kela sotkee asioita.
Keneen voi enää luottaa, ku ei itteensäkään.
Vielä jalkeilla, tai sängyssä maannu jo toista tuntia. Miettiny asioita. Onneks aamul saa nukkuu... ehkä mä alan pikku hiljaa nukkua....
Voi saloka, ymmärrän jotenkin, miltä sinusta tuntuu. Sinulla on paljon taakkaa kannettavana. Myös minulla on ollut ja ehkä siksi ymmärrän. Minulla tilanne jo hiukan helpottanut mm.kun olen nyt kuntoutustuella, mutta elämän varrella ollut tämä oma sairaus, lapsen sairaudet, läheisen kuolemat,läheiseni altzheimer jne. Voin lohduttaa, että jotenkin tässä elämässä kuitenkin eteenpäin mennään ja hengissä on selvitty, vaikka se ei aina ole ollut niin selvää.Tarvitsisit apua ja tukea enemmän, sinulla tuntuu olevan paljon huolehdittavaa. Ei ihme, että oireilet. Paljon voimia ja iloa täältä sinulle, muista pitää itsestäsikin huolta.
Erilainennainen kirjoitti 26.1.2019 9:7
Voi saloka, ymmärrän jotenkin, miltä sinusta tuntuu. Sinulla on paljon taakkaa kannettavana. Myös minulla on ollut ja ehkä siksi ymmärrän. Minulla tilanne jo hiukan helpottanut mm.kun olen nyt kuntoutustuella, mutta elämän varrella ollut tämä oma sairaus, lapsen sairaudet, läheisen kuolemat,läheiseni altzheimer jne. Voin lohduttaa, että jotenkin tässä elämässä kuitenkin eteenpäin mennään ja hengissä on selvitty, vaikka se ei aina ole ollut niin selvää.Tarvitsisit apua ja tukea enemmän, sinulla tuntuu olevan paljon huolehdittavaa. Ei ihme, että oireilet. Paljon voimia ja iloa täältä sinulle, muista pitää itsestäsikin huolta.
Kiitos erinlainennainen.
Tämä päivä on sohvapäivä. Voimat ei vaan riitä istumiseen eikä muuhunkaan. Ruuan tos jaksoin jotenki tehä valmiiksi. Mut sekin epäonnistui. Ei ne näytä letuilta, mut syödään sit paistettuu pinaatti- perunamuusia jossa on munaa joukossa. En jaksa ajatella mitä tänään suuhuni laitan.
Mun piti leipoo tänään, mut se jää myöhemmäks. Taas.
Äiti kiukuttelee mulle, ku sisko ei ole vieny heitä mökille. Olen se roskakori taas joka kuuntelee.
Äiti tuli ja piti siivota kämppä 😠
Ex on vissiin eronut.
Joudun lähtemään viikolla äitin kans mökille, jos isälle saadaan hoitaja... isä ite ehotti.
Olen tänään taas itkeny. En tiä miksi enää itken. Onko se masennusta vai väsymystä.
Perunamuusipinaattiletut meni ihan pilalle, mut kyl mä noi syön. Huomen vois laittaa pitsasuikaleita joukkoon.