Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...
Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?
Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.
Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.
Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.
En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.
Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…
Voxrat tekee mut väsyneeksi. En jaksa tehä mitään. Pelkkä istuminen väsyttää. Aijon yrittää tiistaina sanoo hoitajalle. Tosin kannattaako mun ku hän on sijainen.
Soitin isälle. Siel se kattoo urheiluu. Lupasin myöhemmin soittaa vielä. Äitin antama tee oli jäähtyny kylmäksi.
Olen yrittäny kutoo noita tossuja hiuka ohuemmasta langasta. Ei oikee jaksa sitäkään tehä.
Soudin alle 4 minuuttia va. Alko polvet kipeytyy. Sen jälkeen polvet oli ku keitetyt spagetit. Mut päätin et toi oli tämän vuoden toinen kerta, ni mun ei tarvii mennä tunti tolkulla vielä. Meen selän ja polvien ehdolla. Nyt selkä ei tullu kipeeksi.
Ootan helmikuuta, että saan noi kuoleet avokadot heittää mäkeen. Muutenki saan tehä kukkaremppaa. Pitäis varmaan kattoo myös onko toi enkelisiipi liian pienessä purkissa. Pudottaa va lehtiä koko ajan.
Täksi päiväksi on eilistä "keittoa". Paljon kasviksii ja sit riisii ja naudan jauhelihaa. Pitäis useammin tehä. Huomenna teenkin sit sosekeittoo muutamaksi päivää. Ostin aleesta porkkana ja lanttu ja perunasosetta.
Miksi mulla on paska olo? Miksi mä itken taas? Miksi musta tuntuu ettei ketään ymmärrä mua?
Aamupäivän suihku.
Ruuaksi kasvissosekeittoo ja nugetteja.
Yritän ajatukset saada lankoihin ja puikkoihin, tai tällä hetkellä tossun kasaamisessa.
Huomenna pitäisi siivota.
Närästys, ilman närästystä, oireet vissiin palaa. Mitä teen väärin? Ei mulla ole aikaa mennä lääkärille. En ole tänä vuonna ees oksentanu kertaakaan.
Olen väsyny. Voxra väsyttää ja hidastaa mut. En haluu sitä myrkkyy enää syä.
saloka kirjoitti 4.1.2019 14:16
En tiä uskallanko tähän laittaa että on helpotus olla yksin, vaikka kaipaan tyttöö.
...Alkaa itkettää ku yritän selittää etten ole paha ja että rakastan tyttöäni.
Mä voin hyvin ymmärtää ettei rakkaiden kanssa oleminen aina ole helppoa tai yksinkertaista. Ainakin musta tuntuu että kaikki kahnaukset niiden tärkeimpien ihmisten kanssa satuttavat monta kertaa enemmän kuin vieraampien, koska niillä tärkeillä ihmisillä on eniten väliä.
soroppi kirjoitti 6.1.2019 15:10
saloka kirjoitti 4.1.2019 14:16
En tiä uskallanko tähän laittaa että on helpotus olla yksin, vaikka kaipaan tyttöö.
...Alkaa itkettää ku yritän selittää etten ole paha ja että rakastan tyttöäni.
Mä voin hyvin ymmärtää ettei rakkaiden kanssa oleminen aina ole helppoa tai yksinkertaista. Ainakin musta tuntuu että kaikki kahnaukset niiden tärkeimpien ihmisten kanssa satuttavat monta kertaa enemmän kuin vieraampien, koska niillä tärkeillä ihmisillä on eniten väliä.
Soroppi, huolehdin liikaa vanhemmista ja tytöstä ja se vie mut piippuun. Joka ilta soitan äitille ja päivällä. Päivällä soitan isälle, jos hereillä. Mä en vaa voi jättää soittamatta.
...
Aloin vaihteex tekee sukkia ja tein raidat päin honkii. Hyvä mä. Molemmat varret sain neulottuu, ennen ku aika loppu ja pitää tul sänkyyn.
Mul on ollu vähän huono olo tänään. Maha huutaa ruokaa koko ajan, kun on huonolla päällä. Oon syöny jopa jäisii pullii, kun en muuta keksiny.
Jotenki oon saanu aivasteltuu taas urakalla. Tiedä sit jos joku flunssa yrittää iskee vielä.
Närästysoireitakin tuuppaa taas olee. Illalla tuuppas ruuat ylös hiuka. Muutenki olo on, et se polte voi tulla minä aamuna tahansa.
Huomen ku herään, tarvii alkaa siivoo. Vaihtaa lakanat ja tehdä yleinsiivous. Lattia pestä myös. Pyykkiäkin taitaa olla sen verta et voi pestä.
Mut tälläst ankeeta täällä, mä taian men nukkuu ...
Paska olo jatkuu. Onneks sain itkien siivottuu. Nykyään itken tosi herkästi. Nyt makaan sohvalla selkä ja kädet kipeenä, miettien miten saan pyykkihuollon selvitettyy ja pytyn pestyy ja roskat vietyy. Ehkä pikku lepo on paikoillaan ennen ku ryhdyn taas hommiin...
Tyttö soitti et tulee tännepäin. Saa nähä tuleeko kotiin käymään. Hän sai saikkuuu ku silmä on huonona. Aamulla pitää soittaa tk:hon. Toivottavasti ei silmä ole pysyvästi vaurioitunu.
Hei, Saloka! 😍 Olosi kuulostaa surkealta. Auttaako mikään siihen? Tuliko tyttö käymään?
Mun päiväni on ollut tähän asti aika hyvä. Nyt alkaa ilmeisesti väsyttää, kun mieliala alkaa laskemaan. Olen vielä selvinnyt säädetyllä määrällä Opamoxia, mutta olen jo kokonaisuudessaan luovuttamassa sen vähentämisen suhteen. Pitää varata aika lääkärille. Ja jo sekin ahdistaa.
Nyt minä vuorostani rupean neulomaan. Voimia sinulle tiistaipäivään!
Jp, ei tullu tyttö, mut oikeastaan hyvä niin. Ettei nähny mua.
Koht pitäis jaksaa mennä linja-autolla hoitajalle. Noi bussimatkat on mulle aina kamalia. Olen tosi väsyny ja heikko. Sain päivän ekan poissaolokohtauksenki jo. Haluaisin va menna nukkuu. Ptt:t kävivät. En jaksanu/uskaltanu soittaa mihinkään. Nyt ootan sit sossun yhteydenottoo, joskus.
Äiti pyysi jo kauppaan, mut ei mulla ole aikaa.
Miten saan tämän väsymyksen ja olon pois. Ptt käski lopettaa voxran, mut sanoin ettei mulla ole lupaa siihen. Hekin vissiin näki mun olotilani.
Mut kaipa mä alan pakkailee ja lähtee...
Äiti kysy pitkään aikaa, onko tänään parempi päivä ku eilen. Silloin oli ehkä, mut nyt alkaa pikku hiljaa 12.5h nukkumisen jälkeen olo huonontuu. Kipuja ja väsymystä.
Eilen sain itteni aika sekaiseen kuntoon.. sekoilin apteekissa. Onneks sain tunnin oottaa hoitajaa, aloin palautuu maan pinnalle. Hoitajan jälkeen linja-auto oli tuskaa. Selkä sattui ja alamaha. Jos olis ollu kanttii, olisin huutanu kivusta ja ollu kaksinkerroin. Mut mun luonne ei antanu periksi va kärsin koko 45 minuuttii. Kotona makoilu peiton alla sai ihmeitä aikaa, taas.
Aamusta asti selkä on taas kipee ja nyt päivän mittaan levinny kylkiin.
Ehkä kysyn äitiltä, onko huomenna isän haku, vai joudunko oottaa tiistaihin asti. Jokin tossa selässä on nyt. Ei se seisten, istuen tai makuulta satu, mut ku nousee seisomaan tai nostaa jotain tai jos palautuu istumaan tai makuulle.
Olen 2 pvä oksentanu taas. Huono homma mun mahaa ajatellen. Tänään yritän olla oksentamatta. Yritän syä jotain pientä. Yritän tehä oman version italianpadasta. Tosin mulla ei o kai herne-maissi-paprikaa.
Mut kaipa mä meen kohta ruuan tekoon. Sitä ennen ehkä kutoisin vähän.
en tiä olenko masentunu, vai mikä mua vaivaa.
Ruuan tein ja on jäähtymässä. Söin, mut sit ahdisti kun otin lisää ja söin väärään aikaa ja jne... selityksiä, mut totuus on, etten saanut kierrettä katkastuu.
Makaan sohvalla, peitto päällä. Olo on paljon parempi mitä päivällä. Sain sen huonon olon pois, lepäämällä. Melkein nukkumalla.
Olenko tosiaan näin masentunut sit, et nukun ja tarviin sitä unta ja lepoa koko ajan. Että normaali päivärytmi on liikaa jo.
Yritän jaksaa aamulla nousta ja pimputtaa tk:hon. EN kyl 100% tiedä mitä neiti ajalle sanon. Mulla on niin paljon kaikkee ja sit kun se lukee et oon mt- potilas, ni en varmasti saa aikaa lääkärille, vaan jollekkin hoitaja pahaselle, joka ei tee mitään. Mut alan tähän vointiin kyllästyy. Vaikka oksennan, ni en ole ravnnotta. Syön iltaisin aikast paljon. En tiä.
Tiedän että kroppani yrittää viestittää jotain, mut en tiä mitä. Nytkin päässä tuntuu sekavalta. Onneksi olen kotona yksin, enkä tästä sohvalta mee mihinkään. Mulla on mehuu vieressä, jota juon välillä, kunnes tulee iltapalan aika ja sit juon taas pullollisen mehuu ja leipää.
TOivottavasti huominen tois jotain tähän asiaan selvyyden. Ainakin ne saa taas kirjoittaa että hiljainen ja apaattinen potilas yms. Ai niin, liikalihavakin vielä.
Onneks tänään on chat. EN ois muuten jaksanut tätä 2 h illasta. Sen jälkeen on hyvä tehä iltapala ja sitten mennä nukkumaan melkein.
Eilen chat oli mulle erinlainen. Mentiin vähän siihen suuntaan et lopulta itkin ja kirjoitin ja luin. Olen mä niistä täälläkin kertonu. Mun heikot kohat on nyt va isä ja tyttö. Olen muutenkin brintellixin jälkeen tullu herkäski ja siihen kun lisätään vielä armoton väsy.
Ajattelin kokeilla saada noi sukat tänään valmiiksi.
Tyttö sai tietää työaikansa 7-14 joka päivä. Sano et hän viettää kotona suurimmaksi osaksi tet jaksoa. Muuten hän joutuu lähtee kotoota klo 6 aikoihin.
Soitin aamulla tk:hon. En saanu lääkäriaikaa, enkä ees hoitajalle. Mut johonki fyssarille saan, joka voi kirjoittaa s-lomaa jos tarvii, mut ku mä et tarvi. En viittiny valittaa ku selkääni sille. Tässä näkyy, ettei mt potilas kannata mennä täällä tk:hon. Kärsin loput sitten ite, kauniisti. Voin mä psykan hoitajalta kysyy, laittaisko mut verille. En tiä kannattaako se ees.
sain ku sainkin ne sukat valmiiksi, aloitin samantien nessukoita kokeilee tekee. Alku on, öhöm, mielenkiintoinen. saa nähä mikä lopputulos sitten on.
Tein ruuan päälle pannukakun. SÖin palan äskö. Oli aika nannan makuista.
tänään tarvii yrittää mennä klo 21 nukkuu. Ottaa iltalääkkeet ajoissa.
taustalla pyörii pikku kakkonen. Ootan että peli alkaa.
Jouduin antaa tytölle hiukan rahaa, kun hänen kaulakorunsa oli menny rikki. hän sai uuden ketjun siihen koruunsa.
Mietin edelleen raha-asioitani. Ne ahdistaa ja ahdistaa sekin, kun ei yhtä tytön rahaa olla otettu pois. Mun täytyy kysyy maanantaina sossulta siitä. Olis ihanaa, jollei se oteta multa, mut tiedän että otetaan ja otetaan nyt 2 kk verran, vaikka olen sossulta jo aikaisemmin siitä kysynyt.
Kävin fysiossa ja ootan mielenkiinnolla sitä laskua. Ei tos seläs o mitään vikaa, hiuka vääntyny va. Pitäis jostain löytää vatsalihakset. Oli kyl noloo seist puol alastomana nuoren jätkän ees. Pitää seuraavalla kerralla panostaa alusvaatteihin tai johonki.
Nyt on puol 14 aikaa ja sit isää vastaan. Ei millään huvittais eikä jaksais. Mut pakko mikä pakko.
Olo on epätoivoinen. En näe mitään hyvää tulevaisuudelta. Joko oon sokee tai sit se on va musta.
Tunnin päästä isä pääsee vasta. Parin tunnin päästä oon kotona ehkä jo. Äiti tos sano et isällä on hiuka huono aamu ollu. Saa nähä millainen meidän kohtaaminen on sit. Vaippa pitää vaihtaa kuulemma ja sitä ja tätä ja tota.
Äiti antoi uuden sukanmallin ohjeen. Hän kuulemma tahtoo sellaiset, mut ei osaa kutoo niitä. Joten mun pitäis. Sama on, et mun pitää tehä nilkkasukkiakin taas varastoon. Pitää kaivaa lankavarastoa ja sit va tehä.
Kivaa ku ympäristö vaatii enemmän, mitä itellä on voimia.
Ens viikolla tulee joku hoitaja ehdokas, joka tulis isää kattoo ain ku äiti on töis. Tämän kuun isä ollu yksin.
Vitsi ku mahalla on nälkä, mut mulla ei. Tosin toi viereinen pitseria houkuttelee suuresti. Kebabia pitkästä aikaa. Pystynkö antaa itelleni luvan mennä syömään sitä? Olis mul kotona ruokaakin, mut sitä on aika vähä. Pitää kattoo ku lähtee, kumpaan suuntaan menee jalat.
saloka kirjoitti 11.1.2019 9:18
Kävin fysiossa ja ootan mielenkiinnolla sitä laskua. Ei tos seläs o mitään vikaa, hiuka vääntyny va. Pitäis jostain löytää vatsalihakset. Oli kyl noloo seist puol alastomana nuoren jätkän ees. Pitää seuraavalla kerralla panostaa alusvaatteihin tai johonki.
Heh, niinpä niin. Mä kävin kans kerran vuosia sitten fysioterapeutilla selvittelemässä juoksussa ilmenneitä polvikipuja. En arvannut, että siellä pitäis riisua. Oli kans nuori mies fysioterapeutti. Piti juosta juoksumatolla alushousuissa ja hän seuras takaapäin, miten askellan. Mulla oli sellaiset kalsarit, missä oli ankan kuvia persiissä ja oliko siinä sitten vielä joku hupaisa tekstikin. 😳
Joie kirjoitti 11.1.2019 13:42
saloka kirjoitti 11.1.2019 9:18
Kävin fysiossa ja ootan mielenkiinnolla sitä laskua. Ei tos seläs o mitään vikaa, hiuka vääntyny va. Pitäis jostain löytää vatsalihakset. Oli kyl noloo seist puol alastomana nuoren jätkän ees. Pitää seuraavalla kerralla panostaa alusvaatteihin tai johonki.
Heh, niinpä niin. Mä kävin kans kerran vuosia sitten fysioterapeutilla selvittelemässä juoksussa ilmenneitä polvikipuja. En arvannut, että siellä pitäis riisua. Oli kans nuori mies fysioterapeutti. Piti juosta juoksumatolla alushousuissa ja hän seuras takaapäin, miten askellan. Mulla oli sellaiset kalsarit, missä oli ankan kuvia persiissä ja oliko siinä sitten vielä joku hupaisa tekstikin. 😳
Toi oli joie paha. Siis noi housut. Miksen mä keksiny sellaista. Onneks mul ei ollu mummokalsareita sentään.
...
Silmistä vuotaa vesi, aivastelen ja on kylmä. Olenkohan tulos kipeeksi. Ei en tietenkään. Se vaa kiusaa mua tällä ololla taas.
Koht pääsee onneks nukkumaan. Hyvin jaksoin 14h olla hereillä. Vois seuraavat 12h sit nukkua.
Isäkin nukkuu jo. Tyttö tuli yllärikäynnil. Oli käyny taataa kattoo, mut nukkui jo. Mulle tyttö toi jätskin ja kasto lattiat lumella.
Mä taijan ottaa nyt lääkkeet ja alkaa suunnistaa pikku hiljaa vessan kautta sänkyyn...