Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä kirjoittanut 29.12.2018 klo 12:12

Hei saloka.
Mitä sinä juot?
Eilinen ristely meni hyvin. En ostanut alkoholia, mutta tupakkaa ostin. 😍

Käyttäjä saloka kirjoittanut 29.12.2018 klo 15:31

Jaana, en mä muuta ku karpalo lonkeroa. Muutama vuosi sit meni leijonaa, mut en mä enää sitä.

...
Pottuja ja porkkanoita kiehumassa. Jos paistais ne sit. Riittää ylihuomiseksi noita kans, jollen ihan ahmatiks rupee. Pakko oli loput kasvikset käyttää, ettei mee huonoksi.

Oon tänään siivonnu. Pessy pyykkii ja astioita. Roskat pitäis joskus viä. Kirjoitin yhden kirjeen. Kastelin kukat.

Nyt ootan ruokaa ja alan rauhottuu.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 29.12.2018 klo 22:05

Toivottavasti en herää huomenna hirveeseen kurkku ja ruokatorven poltteluun. Tänään heräsin. Se oli tosi kamalaa. Äkkiä va lääkkeet kurkusta alas ja toivoo et se yksi lääke auttaa poltteluun. Auttoi onneks päivän mittaa...

En vieläkään saanu niitä tossuja valmiiksi. Kestää kauan saada. Miehillä on iso jalka, tai sit niistä tulee elefantin tossut.

Laitoin tekemäni tilkkuupeiton päiväpeitteeksi. Peitto on varmaan 5 vuotta vanha jo, eikä sitä o pääteltykään vielä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.12.2018 klo 17:56

Oon vähän surullinen ja vihane.

Vihane- siitä että jouduin laittaa puhelimeen tehdas-asetukset. Se vei kaikki salasanat ja sovellukset.

Surullinen- tytöstä. Soitin hänelle ja se sai mut surulliseks ja vihaiseks. Tyttö oli suunnitellu yhden kaverin kans uuden vuoden, mut ei se onnistukaan talon puolesta. Nyt hän ettii paikkaa mihin menis. Kotiin ei voi tulla, ku mä juon. Isovanhemmille ei halua mennä. Olenko liian itsekäs, että juon enkä ota tyttöö?

Tänään en ole oikee voinu tehä mitään. Maha oireilee. Olin mä aamulla enne vessaravia vanhemmilla. Sen jälkeen oon istunu tai nukkunu kotona. En tiä mikä mahaan iski. Varmaan joku jännitystila. Toivon et huomenna rauhottuisi.

Tilasin siskoni kautta virosta 3 kynsilakkaa. Jos yrittäis alkaa lakkailla kynsii. Jos ne pysyis paremmassa kuorissakin.

Tossut sen ku ei etene. Viel 2.5 palaa ja päättely ja kasaaminen. Näytin äitille noita kolmia tossuja joita olen jo tehny. Äiti kehu.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 31.12.2018 klo 10:42

On se kivaa et muilla on kivaa ja muita kutsutaan juhliin ym. Taikoitan perheen sisällä. Mä olen sit yksin kämpässä, kun en saa kutsua eikä ees kerrota mitään.

Yksi syy taas ottaa muutama lonkku lisää.

Tavallisesta poikkeavana join jo 5dl smoothien. Yleensä vedän tyhjään mahaan. Mut jotenki mun pääni haluaa oksentaa se pois.

Tänään tulee vaikea päivä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 31.12.2018 klo 20:04

Ei se itku tästäkään päivästä puuttunut. Itkin niin kauan, et nyt päätä särkee. Ei auta lonkero, ku se ei mee päähän. Kaikki epäonnistuu....

....taidan mennä ehkä ajoissa nukkuu. Mitä mä uudesta vuodesta. Se kumminkin on täyttä paskaa....

... tytön kans pienoisii ongelmii....

Käyttäjä saloka kirjoittanut 01.01.2019 klo 05:23

Oli sitä unta n. 4h ilman lääkkeitä. Vaik kui haukottelee, silti ei väsytä. Tulin sit kattoo suomen peliä. Nukutaan päivällä sit.

Ihmeen vähän on raketteja ammuttu täällä. Ite nukuin klo 00, heräsin klo 1 ja kaik oli ohi jo.

Juotuu tuli vissiin 8. Ei o ees huono olo. Herätessä vähän närästi.

Nyt on voxratki loppu kokonaan. Saa nähä kuinka sekaisin taas meen.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 01.01.2019 klo 20:10

Tyttö ilmoitti itkien et on saanu 2 pahoinvointikohtausta, eikä tiä mistä johtuu. Ja ne on kestäny tunteja. Huoli iski heti. Joko taas tätä. Yhdestä päästiin, tulee heti toinen ongelma.

Stressitaso hipoo pilvii. Mut hyvin olen ilman lääkkeitä pärjäny. Saa nähä koska ite kyen menee apteekkiin. Omaa kurkkua ja ruokatorvee taas tänään polttanu. Ruoka/juoma tuuppaa ylös ja mahaa sattuu. Oon googlettanu syövästä tulehdukseen ja ruokavalioita, ettei tarvis mennä lääkäriin. Mut luulen että löydän itteni sieltä joku päivä vielä. Mulla on mahasuojalääke käytössä, eli ei pitäis närästää. En sit tiä, pitäiskö mun tuplata se lääke viikoks ja kattoo auttaako. Isä syö samaa lääkettä refluksiin tupla-annoksella.

Olen aamulla saanu nukuttuu ja otin päivälläkin unet. Jotenki on liian heikko olo. Olen syöny ruokaa ja koittanu jua vihreetä teetä.

En va tiä missä mättää. Kaikki alko marraskuussa jo kun selkä alko oireilla silloin tällöin. Nyt mukaan tullu nä ns. Närästysoireet. Onko sattumaa vai onko nä yhtä vaan sairautta. Pelottaa. Mulla on myös muutakin oireita/ ongelmia, mitä en tähän viitsi kertoo. Siksi stressaan ja oon huolestunu.

Ehkä huomenna on taas kotipäivä. Ulkona on tuuli ja liukkaan näköistä. Kai mä pärjään vielä ilman lääkkeitä. Eikä mulla ole viekkareitakaan. On oikeastaan ihan hyvä olla.

Huomenna tarvii laittaa hoitajalle viestiä. En taida olla tapaamiskunnossa. Mun täytyy itteni saada ti kuntoon, kun perhetyö tulee vikan kerran. Sit 12 pvä on pakko men hammasl. Ja 14 pvä on tytön palaveri. Johonki pitää isän hoito järjestää, eli to ja pe joka viikko ja sit pitäis alkaa ryhmässäkin käymään. MÄ EN JAKSA 😯🗯️ .

Aloitin uusia tossuja tekee jämäjämälangoista. Tulee monen monta väriä.

Käyttäjä Tiffany3 kirjoittanut 02.01.2019 klo 12:01

Tuntuu käsittämättömältä, että oman isän hoito on noin vaikeaa, vaikka siellä ei tarvitse olla koko päivää ja vain kahtena päivänä viikossa käydä ja kun ei ole ansiotyössäkään. Monet hoitavat vanhempansa oman työnsä ja perheensä ohella ihan valittamatta, vaikka väsymys välillä painaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 02.01.2019 klo 12:25

Ihan ku yöllä tunsin jaloissani talon liikkuvan... onko se ees mahollista. Onhan siellä tuuli, mut tä on kivitalo. Tai tiilitalo. Taisin vaa tuntee omiani.

Mä en tosiaanka lähe tonne tuulee joidenki lääkkeiden ja paketin vuoksi. Mulla on oikeastaan hyvä olla näin. Ei ahista, pystyn itkee, ei pelota paljoo. Jne.

Pitäis sil hoitajalle laittaa viestiä, mut en tiä mitä laittaa. Aamuteetä tehdes tuntu et jalat lähtee just alta. On hiuka heikot jalat.

Mun piti eilen alkaa kuntoilee, mut ei tässä kunnossa uskalla. Se pillerin lisäys iltaan autto ainakin tämän aamun.

Tyttö laitto et voi paremmin tänään, mitä eilen. Ainakin vielä.

Verokorttikin tuli. Olisin halunnu äitin kans puhuu yhest jutust siitä, mut ei vastaa.

Tänään on vissiin makaronia tai spaghettii ruuaks.

Paino laski joulusta hyvin ja on aamu paino pysyny samoissa. Se joulunen paino oli katatrofi, mut silloin mun kroppani pysähtyikin kokonaan. Nyt on hyvä olla ku kroppakin toimii.

Kaipa haen toisen mukillisen teetä ja alan sit kutoo. Hiihtokin alkaa kohta joten siinä samassa on hyvä aika kutoo.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 02.01.2019 klo 18:21

päivä on sujunut ihan hyvin. ei kipuja muuta kun selässä. kuntoilin hiukan päivällä, joten ehkä selkä ott siitä nokkiinsa. maksoin laskut ja jopa vuokrankin jo. hyvin ole pystyny rahaa säästää tämän kuun isoihin laskuihin. Huomenna ois tarkoitus apteekkiin mennä ja ärrälle hakee tytön paketti. Rahaa ei paljoo ole, joten en voi kauppaan mennä. Noita lääkkeitä pitää ostaa. Ehkä käyn va sen voxrn hommaamassa. Kutonut olen aika paljon. Tossut on melkein kasaamista vaille valmit. Et kaikki on ihmeen hyvin...

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 03.01.2019 klo 13:01

Hei, Saloka, mitä kuuluu? Saitko haettua tytön lähetyksen? Mä oon kysellyt isomman lähetyksen perään, paljonko maksaisi lähettää se postitse. Ja onko lähetys edes mahdollinen.

Päänahka kutisee. Onneksi huomenna on sauna. En viitsi mennnä tänään suihkuun. Laiskako olen? Joo.

Voimia sulle!

JP

Käyttäjä saloka kirjoittanut 03.01.2019 klo 17:14

jp, en hakenut. jos huomenna sit. äiti kinusi mut isoon kauppaan. vaikka mul ei ole hirveesti rahaa. kävin ostaa voxrat samalla. yllätys oli suuri ku heti otettiin se 50 e omaavastuu. onneks äitillä oli antaa rahaa. en kyl haluis ottaa niitä myrkkyjä.

nyt makaan jäässä peiton alla. söin ruuan ja join litran soijakaakaoo.

huomen pitäis vöhön siivota täällä. saa nähä lykkääkö äiti ittensä tänne siivoo, vaikka yksinki pärjäisin.

tyttö menee mummille yöksi. ei tule kotiin, kun mulla ei o rahaa. sovittiin et tulee sit joku toinen kerta.

huomenna ajattelin tehä kesäkeittotyyppisen jauhelihakeiton, eli pakkasesta kasviksii kattilaan jauhelihan kanssa.

pakko ottaa toinen peitto päälle....

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 03.01.2019 klo 21:54

Tytön poissaolo on tuskallista. Olisin halunnut juoda pullollisen viiniä, mutta en sitten kuitenkaan koskenut siihen. Juon sitä joskus miehen kanssa. Miltä sinusta tuntuu nyt olla erossa tyttärestäsi?

JP

Käyttäjä saloka kirjoittanut 04.01.2019 klo 14:16

Jp. En tiä uskallanko tähän laittaa että on helpotus olla yksin, vaikka kaipaan tyttöö. Pelkään niin paljon et hän sairastuu ja etten osaa auttaa. Tyttö on koko ikänsä sairastellut jotain. Sit ku yksin ei tarvii vetää teatterii. Voi maata peittojen alla selittämättä kenellekään mitään. Olen tottunu, tai luulen ainakin, yksin oloon niin vahvasti. Mut ne harvat kerrat ku näemme ja halaamme, jää se kaipuu ja syyllisyys.

Alkaa itkettää ku yritän selittää etten ole paha ja että rakastan tyttöäni.

Näimme tänään vilauksella, tai halauksella. Hain sen paketin. Tyttö on ollu mummilla yön. He ovat saanu etittyy tytölle tet paikan tänne kaupunginosaan, lähikauppaan. Muualla ei vastattu. Se tietää sitä että tyttö on 5 vko täällä yötä päivää. Ehkä vkl:t kotonaan. Mä en tiä miten selviin siitä rahallisesti ja muutenkin.

En mä mitään siivonnu täällä o. Tiskit laitoin koneeseen ja koneen päälle. Muuten oon ihan pysähtyny. Otin aamulla, tai päivä se jo oli, voxrat. En saa taas mitään aikaiseksi kun väsyttää 13h yön jälkeen.

Ollaan kohta lähdössä äitin kans supermarketin tarjouksien perään. Tuhlaan ne pikkuhilut mitkä mul viel on.

On va pirun paska olla. Tuntuu ettei ketään ymmärrä mitä yritän sanoo. Mua pidetään hulluna akkana joka välttelee omaa tytärtään. Vaikka se ei o totta.

Ihan turhaa yrittää kirjoittaa tästä...