Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...
Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?
Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.
Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.
Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.
En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.
Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…
Hei, Saloka! Näetkkö tyttöä jouluna? Vietättekö sitä perinteisesti sukulaisten kesken?
Mulla menee velvollisuus ohi sen, mitä joulusta itse tahtoisin. Ei ehkä enää montaa vuotta. Enkä nyt viittaa omaan kuolemaani.
Tekisi mieli soittaa päivystykseen, mutta olo ei ole "riittävän" huono.
En ole vielä ottanut iltalääkkeitä. Ehkä pitäisi. Haluan vain voida huonosti... 😑❓
Jardin Prive kirjoitti 22.12.2018 23:2
Hei, Saloka! Näetkkö tyttöä jouluna? Vietättekö sitä perinteisesti sukulaisten kesken?
Mulla menee velvollisuus ohi sen, mitä joulusta itse tahtoisin. Ei ehkä enää montaa vuotta. Enkä nyt viittaa omaan kuolemaani.
Tekisi mieli soittaa päivystykseen, mutta olo ei ole "riittävän" huono.
En ole vielä ottanut iltalääkkeitä. Ehkä pitäisi. Haluan vain voida huonosti... 😑❓
jp☺️❤️
Tyttö menee ensi yöksi isovanhemmille. Sitä ennen luuhaa mis luuhaa. Yhdessä emme taida olla ollenkaan. Harmittaa ku ostin hänelle ruokaa, mut ei hä o koskenukaan siihen.
Ite aijon tänään pest pyykkii ja men sen jälkee suihkuun. Huomenna, katon jos herään. Olen yksin.
Ootan et tyttö heräis, vois liikkuu täällä. Hän nukkuu sohvalla, ku halus.
Eilen oksentelin taas. En mä paljoo pysty. Enää. Tekis mieli ni viiltää. Nähä ne seuraukset. Se veri ym. Mulla on tosi paha olla, enkä voi sille mitään. Ei oikeastaan ees ahdista. Ahdistuslääkkeet loppu kokonaan ja yritän pärjätä ilman.
Hyvää joulua, jos ei enää nähä.
Tyttö on jossain. Piti tunti sit tulla. En jaksa ajatella. Vajosin sohvan pohjalle kattoo vanhoja ohjelmia. Mikään ei kiinnosta, mikään ei huvita ja jne... haluis va kuolla pois.
En halua lahjoja, en antsaitse niitä.
Olen syöny itteni kipeeksi. Vaikka en o oikeastaan syöny muuta ku joulutorttuja. Oon lihonnu 3 kiloo jo....
Mulla on rytmit ihan sekaisin ja se ahdistaa.
Olen syöny niin paljon että mahaan sattuu.
Itkin alku illasta surkeaa jouluani ja sitä että tyttö on muualla enemmän ku mun kans. Joo tiän et on teini.
Nyt hän on isovanhemmilla yön ja sit tulee tänne kai yöksi vielä.
Pelkään ettei lahjani ole tarpeeksi hyvät. Kenellekkään. Mitä mä sit teen, jos jokainen heittää lahjansa roskiin.
Tyttö oli ostanu mulle 2t sukat ja kynttilän. Pitää huomenna tehdä tilaa oloh. Pöydälle, et saan kynttilän poltettuu. Kauan siihen menee, mut silloin voin muistella tyttöö aina.
Meillä ei sit jouluruokaa ollukaan. Ei tyttö jaksa syä. Hän saa ton pottulaatikon viä ja kalan kotiinsa.
Alan väsymään, kun otin aikoja sit lääkkeet. Jotenki tuntuu et ku en ota enää ahdistuslääkettä, ni rivatril puree nopeemmin. Olen n. 30 min taju kankaalla, jos tahdon. Ehkä mä annan unen tulla. Laitan räpin soimaan taustalle ja alan nukkuu ...
Laitoin tuikut palaa parvekkeelle ja 4 kynttilää on palanu jo klo 12 asti oloh. Pöydällä. Sammutin valon ja laitoin valoketjun päälle. Tääl mä melko pimeessä istun kudin kädessä.
Tyttö on taatalle pitäämässä seuraa. Ovat syöneet jo ja lahjat avaneet.
Mä en halua lahjoja, enkä mitään muutakaan. Mulla on niin masentunut fiilis, kun voi olla. Käyn välillä jääkaapilla ja vedenkeittimellä. Muuten istun täs nurkassa va. Telkkarista tulee tallennuksii. Mitään sellai ei tee mieli syä.
Haluaisin va pois täältä.
Mua pyydettiin vanhemmille, mut kieltäydyin. En halua pilata toisten jouluu, omalla paha ololla.
Jaon dosetin aamulla. Lääkkeitä loppuu, enkä taho hommata niitä. 3 lääkettä pitäisi hommata. Yks loppuu perjantaina, toinen ensi vikkon alussa ja kolmas ensi tai seuraavalla viikolla.
Mä olen ihan sekaisin päästäni.
Kaipa sitä vois jatkaa kutomista... niin kauan ku näkee vielä.
Hei saloka,
Mitä kudoit jouluaattona? Mä en ole tänä vuonna oikeastaan aloittanut mitään käsityöprojekteja (kuten yleensä mulla on tapana joskus joulukuussa, ja sit innostus kantaa jonnekin maaliskuulle asti ennen kuin lopahtaa ja laitan ne taas vuodeksi kaappiin). Meidän joulu meni hyvin perinteisesti, mutta vuosi vuodelta huomaa kyllä että isovanhemmat ovat huonommassa kunnossa. Leskeksi jäänyt mummo nukahteli joulupöytään kuin lapsi, ja herätessään söi taas haarukallisen tai pari ennen kuin jatkoi uniaan. Hän asuu kirkolla itsekseen rivitaloasunnossa, jossa käy kotipalvelu neljästi päivässä katsomassa että hän pääsee hereille, ottaa lääkkeet ja saa syödäkseen. Toinen mummo on Alzheimeria sairastavan ukin omaishoitaja, mutta ukki on joka toisen tai kolmannen viikon vanhainkodissa jotta mummo saisi pitää lomapäiviä hoitamisesta. Ukki alkoi avata heti kun sai sen käsiinsä, mummon toppuutteluista huolimatta.
Toivon sulle rauhallista joulunaikaa! Musta kuulostaa kyllä vähän huolestuttavalta että aiot jättää lääkkeet pois kun ne loppuvat. Onko siinä itsetuhoisuutta mukana vai onko aikeeseesi jokin muu syy? Sinä olet tärkeä ja sinun läsnäolollasi on perheellesi väliä, vaikka et heidän kanssa joulua viettäisikään. Mitä lääkkeitä ne ovat?
soroppi kirjoitti 25.12.2018 10:49
Hei saloka,
Mitä kudoit jouluaattona? Mä en ole tänä vuonna oikeastaan aloittanut mitään käsityöprojekteja (kuten yleensä mulla on tapana joskus joulukuussa, ja sit innostus kantaa jonnekin maaliskuulle asti ennen kuin lopahtaa ja laitan ne taas vuodeksi kaappiin). Meidän joulu meni hyvin perinteisesti, mutta vuosi vuodelta huomaa kyllä että isovanhemmat ovat huonommassa kunnossa. Leskeksi jäänyt mummo nukahteli joulupöytään kuin lapsi, ja herätessään söi taas haarukallisen tai pari ennen kuin jatkoi uniaan. Hän asuu kirkolla itsekseen rivitaloasunnossa, jossa käy kotipalvelu neljästi päivässä katsomassa että hän pääsee hereille, ottaa lääkkeet ja saa syödäkseen. Toinen mummo on Alzheimeria sairastavan ukin omaishoitaja, mutta ukki on joka toisen tai kolmannen viikon vanhainkodissa jotta mummo saisi pitää lomapäiviä hoitamisesta. Ukki alkoi avata heti kun sai sen käsiinsä, mummon toppuutteluista huolimatta.Toivon sulle rauhallista joulunaikaa! Musta kuulostaa kyllä vähän huolestuttavalta että aiot jättää lääkkeet pois kun ne loppuvat. Onko siinä itsetuhoisuutta mukana vai onko aikeeseesi jokin muu syy? Sinä olet tärkeä ja sinun läsnäolollasi on perheellesi väliä, vaikka et heidän kanssa joulua viettäisikään. Mitä lääkkeitä ne ovat?
Innostuin palatossuja tekee, kun miettisin mihin langanloppuja vois käyttää. Mut näist tulee aika rumii.
Mun isällä on se viimisen vaiheen alzhaimer. Pärjää jotenkuten yksin kotona, kuhan soitan n. 2h välein tai käyn. Soittaa hän ei osaa, mut vastata osaa ja sit sil on hälytin (senior) puhelimessa. Isä pärjää hyvin muuten, mut kävely ei aina pelaa. Kompastuu mattoihin kun ei saa jalkoja nostettuu.
Mulla on sisällä joku kapina, joka haluis jättää kaikki lääkkeet veks. Loppu viikosta loppuu voxra, ja seuraavalla viikolla yks pissalääke ja foolihappo. Kohta loppuu mahansuojalääkekin.
Olen va niin maassa nyt. Eilen putosin sinne "mustaan kuoppaan". Sieltä nouseminen kestää näköjään enemmän kun yksi yö. Yksi huono yö.
Hyvää ja rauhallista joulunaikaa sullekkin soroppi.
En ole kaikkia lahjoja avanu vielä, ku en ole saanu niitä. Eikä mua kiinnostakkaan.
Oon 4kg lihonnut kinkulla ja joulutortuilla. Ahdistaa.
Tyttö menee kotiin tänään. Oli yhden yön mun kans ja 2 isovanhemmilla. Eli ei ees vuorokautta mun kans. Kaikki ruoka mitä ostin, ostin turhaan. Ei hän ole ku metwurstii ja maitoa ja soijakaakaota ja klementtiineja käyttäny. Jääkaappi on edelleen täysi.
En ole lahjoja avanu vieläkään. Katotaan millainen päivä huomenna on, jos sit.
Pelottaa kävellä vessasta makkariin, ku ain tulee tunne et joku alkaa tulittaa ulko-oven takaa. Tai naapuritalon ikkunasta. Ihme pelkotiloja taas. Mut kaikesta huolimatta hampaat on pesty ja mä sängys.
Otin aqualan geelii sängyn viereen rasvaksi. Vanha joku alkaa loppuu. Kädet kuivuu veen ja käsitöiden takia korpuksi.
Tyttö on kotiutunu kotiinsa. Mummi oli antanu hänelle 2 kassillista herkkuja va.
Kaipaus ja ikävä. Viha sen takii että mussakin on vika ettei nähty.
Äiti painosti hakemaan lahjat tänään. Tuli niitä ihan kiitettävästi.
Olen kipee. Selkää sattuu taas. Mun syömiset aiheuttanu tämän. Nyt on ruotuun mentävä. Tänään lautaselle kasviksii.
Olen aamusta melke kilon laihtunu. Saanu mahan toimii ja nesteet liikkeelle vissiin. Tä tukala olo alkaa pikku hiljaa hiipuu. Selkäkipukin hellittämään, kun va on paikoillaan.
Neulon tossuja vähän hitaammalla tahdilla mitä pari päivää oon. Kainalot on kipeet jännityksestä. Jännitän myös millaiset tossut näistä tulee ja kuinka isot.
Olen ihan päivistä sekaisin ja melkein kellostakin. Onneks tänään aurinko näyttäyty hetken.
Oma fiilis on jotenki tasainen, kun ei ajattele tyttöö, iteäni, tai muuta sellaista surullista.
Jännään koska oma hoitajani tulee ja saan hänet. En oota innoissani. Perjantaina on vielä ainakin sijainen.
Menen psykan jälkeen perjantaina tytön luo. Ollaan se sovittu jo. Jutellaan ja hän saa näyttää mitä sai lahjaksi.
Selkä vieläkin kipee. Must tuntuu et mun selkä on sökö ja niska. Pelkään soittaa ja mennä lääkärille. On monenmoisia oireita just noihin liittyen. Pelottaa...
Kiva kun ei tiä tuleeko ptt aamulla. Pakko herätä, jos tulee.
2 lappua enää neulomatta. Sit jännätään millaisena nä on koottuna.
Tein ja söin ruuan. Olen syöny rasiallisen suklaata. Nyt enää juon mehuu loppu illan.
Olo on väsyny, ku ois isonki maratonin tehny.
Olen laiska tytär ja soitin isälle, enkä menny käymään. Saan kohta kuulla tästä. Mut, mä sentään soitan kun taas sisko ei tee sitäkään.
Taas itkettää. Taidan olla liian väsy. Parin tunnin päästä lääkkeet ja nukkumaan.
Äitipä teki tempun. Hä lähtee siskon kans mökille ja mä hoidan isää. 😭
Selkä edelleen paskana. Kivat kivut alko taas.
Pitäis lääkkeet ottaa. En haluis.
Pelkään että en pääse huomen tytön luo. Ja näin ollen hoitaja-aikakin menis.
En jaksa kirjoittaa. On huono olla.
Ei tykänny selkä kävelystä tai ruuan teosta. Mut pakko oli mennä kattoo isää.
Oon saanu painon alas about 3kg. Se on ku sai mahan toimii ja nesteet liikkeelle. Tai sit mulla on pahasti joku vialla kropassa.
Ruoka (maggara ja kasviksii) jäähtyy sylissä lautasella.
Hei saloka.
Kuinka sinulle pääsikään noin käymään. Toivottavasti ei se käy liian paljon selällesi. Voitko muuten hyvin?
Huomenna lähden ystävieni kanssa Tallinnan risteilylle, vain päiväksi pois kotoa. Mukavempaa jatkoa sinulle.😍
Mukavaa risteilyä jaana.
Jouduin peruu menot. Isän hoidin ja tulin hetki sit just hänen luotaan. Isä oli pärjänny hyvin, ainut et oli yöllä alitajuisesti vissiin pelänny ja näin ollen valvonut.
Ite heräsin aamuyöstä ja en saanu illalla unta. Sit tulin sohvalle torkkuu.
Tänään täytyy suihkuun mennä. Oon ni hikinen ton toppatakin kanssa. Täytyy vissiin vaihtaa takkia.
Muutenki täällä pitäisi siivota. Pakko yrittää, vaik ilkeetä tekeeki.
Kävin pikasesti kaupas kattomas, olisiko ollu jotain. Ei tehny mieli mitään. Ostin ketsuppii ja soija vanilja ja suklaavanukasta.
Alan laskee taas, koska pääsen nukkuu. Pari tuntia vielä. En haluis olla yhtään hereillä enää.
Tyttö on täällä päin, mut ei vissiin tuu moikkaa. Ens kuus on palaverikin.
Ootan maanantaita. Pystynkö juomaan, vai meneekö se itkuksi.