saloka kirjoitti 4.12.2018 21:18

Aloin oireilla tytön luonna. En ymmärrä miksi. Kaikki oli ihan hyvin. Kynnys on mennä taas, jos silloinki alan oireilla.

Millaista oireilua sulle tuli? Kivaa kuitenkin kuulla että on muuten mennyt hyvin 🙂

En tiedä susta mutta mulle on ihan tyypillistä että esim. itku tulee nimenomaan turvalliseksi kokemassani tilanteessa. Taisin säikäyttää vanhempani viime jouluna kun minua alkoi itkettämään kirkossa, enkä sit mummon luona (minne mentiin seuraavaksi) mennyt ollenkaan sisälle kun en vaan pystynyt itkua lopettamaan.

Huomenna on jännä päivä, mut onneks äiti tulee tueksi ja ehkä sisko. Menen myymään sukkiani ja lapasia. On siel muutama joulukorttikin ja patalappuja. Jännittää, miten selviydyn.
Tavarat on jo pakattu ja valmiina.

Tyttö tulee kotona käymään kun olen pois. Emme siis näe toisia, mut onneks hän menee taatan luokse käymään kanssa.

Ei mun siivouksesta tullu oikee mitään. Sain mä kukkasia levitettyy pitkin olohuonet ja ton kirjotuspöydän paikoilleen ja astiat pestyy, mut pyykkejä en jaksanu hoitaa.

Mitkäköhän vaatteet laitan huomenna. Tahtoisin laittaa yhet housut, mut en tiä mis ne on.

Ptt sano et oon hyvänvoiva. Juu, housut oli väärinpäin. Kyl se brinttelixin lopetus on auttanu. Yleensä silloin ku masennuslääke lopetetaan, vajotaan. Mä ennemmin menen. Voxrakin on vissiin sulanu taas. Tai en tiedä. Mä niin haluisin kokeilla ilman päivälääkkeitä, auttaisko ne uneen ja muuhun. Painoon ei ainakaan.

Olen taas "rukoillu" vessas. Joku pakkomielle tuli. En saanu sitä millään katkeemaan. Onneks äiti sit soitti ja se kierre loppu. Pakko alkaa totakin miettii, miten sen saa pois taas. Onko tä va oire yksin jäämiseen. Vai missä mättää.

Mut kai mä meen youtubeen kuluttaa akkuu ja sit nukkumaan...

Hei!Mulla on nyt lääkityksenä Seronil 60mg.Ei ole auttanut toivotulla tavalla.Kysyisinkin kannattaisiko mun kysyä Voxraa rinnalle?Olen aika epätoivoinen.En saa otetta elämään.Makaisin vaan sängyssä.

Inka65 kirjoitti 6.12.2018 11:0

Hei!Mulla on nyt lääkityksenä Seronil 60mg.Ei ole auttanut toivotulla tavalla.Kysyisinkin kannattaisiko mun kysyä Voxraa rinnalle?Olen aika epätoivoinen.En saa otetta elämään.Makaisin vaan sängyssä.

Inka, mulla ei vissiin ikin o ollu seronilia, enkä tiedä sopiiko voxran kanssa. Mut voit sä kysyy lääkäriltä, jos tahdot.

...
Kello on puol 9 ja mä jo sängys oottamas nukkumattii. Ei sielt telkust tuu muuta ku linnan juttui ja niitä en jaksa kattoo...

Huominen siivouspäiväkin taitaa siirtyy. Äiti pakottaa aamust lähtee kaupoille. Juu tiän ettei se voi pakottaa, muut ei sitä vikinää jaksa kuunnel sit. Vielki vikisee ku joutu ke menee yksin kaupoille. 12 h ja 30 min olis lähtö.

Olen myös väsy siitä et oon joutunu esittää iloista ja onnellista ihmistä. Tein ns. Töitä. Eli olin myyjäisis myymäs töitäni. Hyvin kauppa kävi.

Tänään taas on tullu käveltyy kaupunkii ristiin rastiin.

Ekana aamulla käytiin (mr.) Tokmannilla. Näin siel ihanat kengät, mut pohkeeni on liian jämptit. Näin kauniit housut, löyty koko xl ja seuraava oli 3xl. Mut sitä pirun 2xl ei ollu. Lankaa tuli ostettuu, juu.

Sit tulin muutamaks tunniks kotiin istuu, ennen ku talsisin vanhemmille. Siel otin isän vastaan. Meinas pikku haaveri käydä ku isä meni oloh. Tuolille, mut onneks sain työnnettyy isän tuoliin, ettei menny viereen.

Tytön luonna kävin pikasesti laittamas lampun pistokkeet. Samalla huomattiin et keittiön lattia lainehti ku äiti luvalla tiskasi. Kotimatka oli ahdistava.

Kotona äiti päätti et meijän tai mun keittiön ja oloh. Verhot vaihetaan ja keittiö sisustetaan uudelleen.

Nyt saan levätä. Katotaan soitetaanko huomenna et pitää mennä jonnekki taas, vai saanko vihdoin pestä pyykkiä.

Henkinen väsy tekee somaattista oireiluu, pääsärkyy. Aamulla en päässy melkee sängyst ylös ku selkä oli kipee. Kesti monta tuntii ennen ku se rauhottui.

Tytöllä on ollu paska päivä. Hukkasi taas bussikortin, tällä kertaa ei löytynykään, joten uuden kortin osto. Tytöllä myös polvi temppuilee. Psykan lääkäri oli myöhässä hänellä ja kirjoitti masis reseptin. Sitä en oikee sulata.

Mut kaipa tässä vähän aikaa ollaan hereillä ja sit nukkuu... jottei tarvis 3 aikoihin yöllä herätä.

Kiitti vastauksesta. T.Inka

Onko tämä se tunne, joka tulee kun tyttö lähti. En itke, mut mieli on niin paska kun olla voi. Sit kun en o pariin päivään pystyny oksentaa, se aiheuttaa painon nousuu. Se ahdistaa. Ahdistuslääke loppuu, eikä oikee ole varaa uutta hommata, joten lopetan sen. Se piti muutenki lopettaa jo aikoja sitten.
Siivosin alusvaatteet kaappiin. En jaksanu vaatteita laittaa vielä.

On niin paska ja tyhjä olo. Huoli tytöstä koko ajan. Mitä sit jos ne ei jotain huomaakaan.

Isä vissiin sekoilee kotona, enkä saa äitii kiinni. Antanu taskulampun tytölle.

Tekis mieli va myydä kaikki pois, ihan kaikki.

Hei saloka

Olen viime viikkojen aikana lukenut koko viestiketjusi läpi. Se herättää paljon ajatuksia.

Ketjusi otsikko on että tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä. Se hetki on kestänyt jo monta vuotta. Auttaisiko sinua paremmin eteenpäin että ihan tietoisesti yrittäisit tuoda päivästä esiin edes yhden pienen hyvän hetken. Jotain missä on siemen kaunista. Linnun laulu. Tytön hymy. Piparin tuoksu. Sillä mistä muustakaan elämä koostuu kuin niistä pienistä hetkistä ja asioista.

Olet kauan kipuillut jaksamisesi kanssa. Kun tyttö asui luonasi, toivoit että hän olisi enemmän äitisi luona. Kerroit väsymyksestäsi ja siitä että et jaksa pitää hänestä huolta. Mutta nyt kun tyttö on muuttanut, ei sekään tilanne ole hyvä.

Ymmärrän ristiriidan. Olen itsekin äiti. Olen itsekin sairastanut vaikeaa masennusta vuosia. Tiedän miten vaikeaa on yrittää selviytyä kun mieli tahtoisi kaiken kivun vain loppuvan.

Mutta meissä ihmisissä on uskomaton voima. Ja se on elämän voima. Se ei laske meistä irti vaikka välillä tahtoisimmekin. Se pitää meidät elossa pahimpienkin päivien yli.

Yritetään luottaa siihen sillä se on totta. Se on sinussakin saloka. Älä enää taistele vastaan.

Ota elämä vastaan sellaisena kuin se tulee. Kipuineen ja murheineen. Sillä niitä on meillä kaikilla.

rasitusvamma kirjoitti 8.12.2018 21:32

Hei saloka

Olen viime viikkojen aikana lukenut koko viestiketjusi läpi. Se herättää paljon ajatuksia.

Ketjusi otsikko on että tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä. Se hetki on kestänyt jo monta vuotta. Auttaisiko sinua paremmin eteenpäin että ihan tietoisesti yrittäisit tuoda päivästä esiin edes yhden pienen hyvän hetken. Jotain missä on siemen kaunista. Linnun laulu. Tytön hymy. Piparin tuoksu. Sillä mistä muustakaan elämä koostuu kuin niistä pienistä hetkistä ja asioista.

Olet kauan kipuillut jaksamisesi kanssa. Kun tyttö asui luonasi, toivoit että hän olisi enemmän äitisi luona. Kerroit väsymyksestäsi ja siitä että et jaksa pitää hänestä huolta. Mutta nyt kun tyttö on muuttanut, ei sekään tilanne ole hyvä.

Ymmärrän ristiriidan. Olen itsekin äiti. Olen itsekin sairastanut vaikeaa masennusta vuosia. Tiedän miten vaikeaa on yrittää selviytyä kun mieli tahtoisi kaiken kivun vain loppuvan.

Mutta meissä ihmisissä on uskomaton voima. Ja se on elämän voima. Se ei laske meistä irti vaikka välillä tahtoisimmekin. Se pitää meidät elossa pahimpienkin päivien yli.

Yritetään luottaa siihen sillä se on totta. Se on sinussakin saloka. Älä enää taistele vastaan.

Ota elämä vastaan sellaisena kuin se tulee. Kipuineen ja murheineen. Sillä niitä on meillä kaikilla.

Kiitos sanoista.

Tänään on ollu paska päivä. Olen niin maassa et itkinki ja en pystyny puhumaan. Äiti ilmoitti et mökki myydään ja hänen maat. Se iski muhun niin lujaa, et en voinu ku itkee.. en ole paljon mökillä käyny, kun en ole päässy sinne. Ehkä hyvä näin. Isä ei voi mennä sinne oikeastaan ollenkaan, ei kykene. Äiti ei pääse isän takii. Sit siitä on isoja laskuja ja ei heillä sitä rahaa paljoo isän takii o.

Huomisesta en tiä. Toivon ainakin ettei tä paska olo jatku. Yritin neuloo kynsikkäitä, mut niistä tulee ihan erii parii. En jaksanu kaivella samaa kohtaa raita langasta.

Tytöstä en tiä mitään, onko jo kämpillä.

Aamulla heräsin siihen, et kuulu askelia. Niitä kuulu n. 15 min enkä uskaltanu hengittää. Ajattelin va, et nyt se heppu on tosiaan päässy sisälle ja tulee tappaa mut.

Muuten päivä on menny ok. Yritän tehä läppälapasia, ilman ohjetta. Usko loppui, joten tulin sänkyyn jo.

Kävin isän luonna.matka pelotti, kun piti pimeellä mennä ja tulla, mut selvisin.

Tein mannapuurooo pariksi kolmeksi päivää. Vein hiukan isällekkin. Lopusta teen pannukakkuu.

Tääl on satanu ja myrskyny koko päivän. Virittelin jouluvalot telkkarin ympärille. On niiin masentava ilma ollu.

Olen ollu yksin kotona. Tyttö ei tullukaan kotona käymään. Hän aloitti masennuslääkityksen tänään. Hyvin on kuulemma menny ainakin siihen asti ku kysyin.

Huomenna peruun loppu vuoden ryhmät. Mun kroppa vaatii lepoo ja koko ajan olisi sit jotain. Kotia pitäis laittaa joulukuntoon ja kaappeja järjestellä.

keitin porkkanaa itelleni, kun söin niin paljon pannukakkuu. EN ees syö annosta puuroo. Leivät on pakko syä. Ahdistaa va, kun menin syömään koko pannukakun. Kun en oksentamaankaan pysty. Nyt on va kärsittävä sitten.

Pitäis jauhiskeittoo tehä joku päivä. Ostin aineksetkin jo, kun oltiin äitin kans cittaris. Samalla ostin siskolle, tytölle ja siskonpojalle ja isälle myös joululahjan.

Kelalta tuli viesti et hyväksynkö että lapsilisä menee muualle. Pakko oli hyväksyy. Ootan elatuksesta samaa.

Tänään ollu hiukan huono päivä. Jäätysin monta tuntia 2 peiton alla. Sit kuulin et tyttö on voinu huonosti melkein viikon. Eikä ole mulle kertonu mitään.

Isä on saanu eilen illalla kohtauksen. Mut äiti on jotenki se saanu sänkyyn.

Huomen pitäis olla kotipäivä ja pitäis mun saada siivota täällä vähän. Heitin papereita lattialle kun turhaannuin.

Toinen ilta ilman ahdistuslääkettä ja hyvin menee. Olikohan sekin ihan turha lääke mulla.

Mut taidan jäädä oottelee nukkumattii, jos vaikka tulis nopeedti.

pketointiin ptt:n kanssa joululahjat, kaikki. Sit siirrettiin toi yks lipasto. Äskön sain pari kassillista lankoja tyhjennettyy.

Isä voi hiukan huonosti, flunssa vissiin puukkaa. TOivottavasti ei joudu sairaalaan.

Tyttö voi kuulemma paremmin. EN ole nähnyt, mut puhelimes oon puhunu.

Ite oon väsynyt. mieli maassa. Odotan tyttöä, mut en halua patistaa häntä tänne. Koko ajan ootan että olisiko tänä hissin tuleminen tytön hissi. Mut ei se ovi sitten aukeakaan.

tuttu kuvasta ja ptt kehuivat mun olohuonetta. Nyt kun on noi valotkin. Ehkä ensi viikolla me leivotaan. Pitää vaan ostaa piparitaikinaa. Munia on, kun äitiltä just toin. Ajattelin, jos ton keiton jälkeen alkaisin syömään munaa proteiinina ja sit vaikka kasviksia rinnalle. Onneks maha kestaa kananmunaa.

nyt se taisi, se rätti tulla naamaan. On hirveen ikävä tyttöö. itken silmät päästäni ja yritän koota tteäni. Muutenkin tuntuu että oon epäonnistunut kaikessa.
😭

Ei tyttö tullukaan käymään, ja mä niin ootin. Illalla sit purkautus kaikki ikävä. Pelkkä ajatteleminen tytöstä sai itkun aikaan. Nyt ei, kun oon 2 rivatrilia ottanut.

En uskalla soittAa äitille. Olen maannu sohvalla peiton alla va valoketju valona. Nyt oon sängys jo ja kohta alan nukkuu.

En tiä kuinka kauan jaksan enää iloista ja hyvävoivaa näyttää. Facekamut sanoo et saan paljon aikaiseksi, mut en näe sitä. Koti on edelleen ku myrskyn jäljiltä. Vaatteet laittamatta ja tavarat kans. Vessa oottaa pesua. Mutta mistä saan sen energian, että jaksaisin niitä tehdä. Huomenna tarvii ainakin heti ku herää yrittää pesukone laittaa päälle.

Mulla on selvät suunnitelmat päässäni, mut en kykene niitä tekemään.

Mut nyt alkaa sen verta väsyttää jo.... hyvää yötä/ huomenta