11h nukuin ja oli nii vaikeeta nousta taas. Kävin suihkus hakee voimia. Onnittelin siskoa. Otin tohon jäähtyy teetä (aavikkokerma). Söin jo kääretortun palan. Muutama onnittelu on faces tullu, nimppari. Tyttö tekee aamupalaa. Lähtee maalaamaan muutaman tunnin päästä. Haluaisin vaan halata ja rutistaa tyttöö 6 päivää enää...

Vieläkään en o sisäistäny tytön muuttoa, vaikka eteinen on täynnä hänen tavaroita. En tiä koska alan ymmärtää. Vai ymmärränkö ollenkaan...

Mulla on siellä täällä kipua. Jalat, kyljet, selkä, kädet, sormet jne...

Huomenna taas asioiden hoitamista. Isäkin tulee kotiin. Äkkiä viikko meni.

Lääkkeet pitää jakaa. Tai sit jaan huomenna vasta.

Lasten muuttaminen omilleen tekee kipeää. Oli ainakin minulle monien tapaamisten jälkeen itkun paikka. Ehkä myös vielä tulevaisuudessakin.

jp. mä en ole oikee sisäistänyt sitä vielä. EN oikeastaan ymmärrä että hän tosiaan lähtee, vaikka näen hänen pakatut tavarat ja näen hänen pakkaavan. EN sit tiä kumpi on hyvä, se että itkee vollottaisin, tai sit se että en reagoi mitenkään.

---
Aamulla oli joka paikka kipeenä. Iltaa kohen alkanut yläkroppa toimii. Nyt ehkä tiän syyn kipeyteen.

Tyttö lähti taatan luo ja ulos. Ulkona on tänään satanut ensilumi.

Mä olen kutoillu. Äskön soin viimiset lihakeitosta. HUomisesta ruuasta ei ole tietoakaan. KOitin kelan asumistukihakemusta täyttää (paperi), mut eihän siitä mitään tullu. Pitää ens ma mennä sinne jonottaa ja pyytää heiltä apua. Samalla käydä vuokrafirmassa (asunnon) ja kysyy mitä papereita sinne tarvii täyttää ja mihin ilmoittaa.

Omakannasta luin että mun hoitoni on kuulemma ihan väärässä paikkaa ja väärät ihmiset hoitaa. Kivaa näin 15 vuoden jälkeen tietää se asia. Mut kuulemma hoito jatkuu tuolla toistaiseksi. TIedä sit koska lempataan kokonaan mt:ltä pois.

HUomenna pitää mennä isää vastaan. Samalla käyn kirjastossa ja palautan noi kirjani. SIt käyn varmaan kaupassa, kattoo onko siellä jotain. mummi oli ostanut ison säkillisen hamppareita tytölle, joten niistä ei ole puutetta. Leipää mun tarvii itelleni hakea.

Kipuja joka puolella, mut en halua lääkettä. Haluan tuntea sen kivun. Olen ansainnut sen.

Yli huomenna tyttö lähtee illasta. Pelkään et romahan. Joko pe tai sit myöhemmin.

Pesin viimisen kerran tytön pyykit. Lakanat pesee joko äiti tai mä.

Mietin, haenko enää voxraa, ku se ei ehi sulaa mun kropassa. Olen eilen selaillu nettii ja tutkinu pari juttua.

Ensi viikolla, kummisedän kuolinpäivänä, olis tapaaminen jonkun uuden hoitajan kans, joka on hoitajani siainen. Pelottaa mennä sinne.

Mulla on ikävä kummia ja mammaa. Muita en osaa kaivata kun ei niin läheisii. Mamman ruokia. Kummin höpinöitä.

Höpsistä saloka, et sä mitään kipuja ansaitse! (Niin kuin ei kukaan muukaan.)

Se ei tee asiasta varmaan helpompaa, mutta se on sellainen vaihe joka tulee jokaiselle vanhemmalle. Pidä itsestäsi huolta siellä, elämä jatkuu kyllä tytön lähdönkin jälkeen. ☺️❤️

kiitos soroppi ☺️❤️

tänään on ollu rankka päivä. yli 8000 askelta tullu täyteen.

Äiti sai isän raahattuu tk:hon. Mut röntgenist ei löytynyt mitään kuulemma. Lääkärin vastaus oli va, et pistäkää laitokseen. Ihan ku siellä järjetön kipu lakkais. Nyt isä on melkein sänkypotilas ja häntä joudutaan auttaa pukemisessa.

Mä kävin kivuista huolimatta aamulla pururadan ympäri, perhetyön kanssa. Sit nukuin muutaman tunnin. Ja taas lähin äitin luo ja mentiin kaupunkiin.

Nyt vasta syön ensimmäisen kerran tälle päivää, kyssäkaalilihapullia. Ei herkkuja, mut menettelee. Oli tahtojen taistelu että sain ensimmäisen palan suuhuni. Nyt on jo puolet 6sta syöty.
Mulle ei toteudu se, et kyl se syö sit kun nälkä tulee. Mulla ei ole koko päivää ollu yhtään nälkä. Huomasin vaan kotiin tullessa että NYT on juotava jotain ja äkkii. JOin vettä ja se helpotti oloa ja ihme, sain voimii lämmittää noi pullat.
Mulla on muutenkin syömiset menny ihanretuperälle. EI oikee innosta syä, kun ei ne mahassa kauan pysy. Juu olen tehnyt testin.

TYttö lähti viemää kämpilleen kuormaa linja-autolla kaverin kanssa. HUomenna lähtee loput kamppeet.

Meinasin itkee julkisesti kaupungissa. Tuli mieleen isä ja joulu. Onneksi sain nieltyy sen pahan olon pois.

En voi ajatella isää, muuten alan itkee.

Täällä on toista päivää kamala myrsky. Sisälläkin on kylmä.

Ensimmäinen yö ns. Virallisesti ilman tyttöö. 2 kuormaa lähti, kukat jäi. Siirsin patjani makuuhuoneeseen, kun sänkyy en saanu. Puhtaat petivaatteet löysin pit*än ettimisen jälkeen.

Syömiset menny harakoille. Söin leivän ja munkkn vasta n. 30 min sit. Ennen sitä en mitään.

Huomen pitäis tytön luo men, mut ei vastaa viesteihin e>kä puhelimeen. Kai sillä menee hyvin.

Olen juonu aika monta lonkeroo, ni pal ettei uskalla iltalääkkeitä ottaa. Onneks ne ei ole pakollisii, rauhottavii, ahistus ja pissalääke. Ja kalkki. Luulen pärjääväni jotenki ilman.

Huomenna on cohemi-päiväkin. Pitää ottaa se heti herättyä, jos ees nukun.

Pelkään tota tuulta, ku se hakkaa peltikattoon.

Unet tais loppua tunti sit. Tunnin pyörisin ennen ku otin puhelimen.

Mietin miten tyttö pärjää. Menen tänää käymää siel. Vien hänen nallen ja työkaluja.

Ehkä kaipaan tyttöö. Tääl on pelottavaa olla yksin.

Sain mä sit 6.30 unesta kii ja tyttö herätti 10-11 aikoihin. Lähdin sit samantien hänen luokse. Tulin vasta äske. Käytiin isossa kaupassa ostamassa hänelle ruokaa.

Reilu 2h päästä isän luo. Sit kotiin. En ole vallannu tätä kämppää vielä. Huomaan että mulla on paljon siivottavaa. En saa va aikaiseksi aloittaa mitään. Ehkä se tuntuu haikealta ja surulliselta.

Suihkus kävin sentään.

Huomen virastoihin. Ti hoitajalle, ke ptt ja to myymään. Työntäyteinen viikko eessä.

Haluan et paino laskee, mut teen sen väärin. Tiedän et pienii annoksii pitkin päivän, mut en kye siihen. Hyvä ku kyen iltapalan ja lämpimän ruuan syä. Voimat alkaa kohta menee.

Haikee olotila. Ihan ku joku olis kuollu, mut kukaan ei ole. Tarveisin tytön apua, mut en saa sitä. Tyttö tulee joskus viikolla,jos tulee. Ikävä ei ole, mut kaipaus on.

En saanu pysyy ruokaa sisäl. Oksentelen taas ja puntaroin. Oon jättäny teestä sokerin pois. Annokset pienenee ja vähenee. Jos syön hiuka enemmän, oksennan.

Kävin isää kattoo, mut nukku. En saanu hereille. Katoin et sillä oli hengityskatkoja.

En mee virastoihin vielä. Soitan ekana ja kokeilen jos nettii voi käyttää. Huomen olis ryhmäkin. Jostain on luovuttava. En ehi olee molemmis paikois yht aikaa.

Haluaisin vahingoittaa itteäni. Tuntuu pahalta. Onneks kohta pääsee nukkuu, tai sänkyyn. Yritän sukkia kutoo, mut ei siitä mitään tuu.

Lääkkeetki pitäis jakaa ja piikki ottaa. Tarvii nyt ottaa se....

Yritän keksii jotain iltarutiinia, mut saa nähdä kauanko kestää. Aamurutiinitki tarvis keksii.

Tein pienen pannarin tänään. Söin kaiken melke. Tyttö sitä hiuka söi ja kehu. Huomiseks olis sit broilerii.

Sain sängynki vihdoin siirrettyy makkariin. Täytyy va toivoo etten tipu yöllä. Löysin toimivan yölampunki, on kyl joku työvalo pöydällä, mut saa nut ajaa yövalon asemaa.

Aloin oireilla tytön luonna. En ymmärrä miksi. Kaikki oli ihan hyvin. Kynnys on mennä taas, jos silloinki alan oireilla.

Hoitajan (sijainen) kanssa meni ihan hyvin. Luulin et ois menny huonommin.

Käytiin tytön kans heseltä hakee ruuat ja syötiin hänen luonna.

Aamulla petasin sänkyni kauniisti. Pitää va torkkupeitto hankkii.

Nyt illalla tyttö soitti ja kysy miten menee. Oli ihana kuulla hänen ääntä. Lopuksi kiitin häntä kun soitti.