Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...
Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?
Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.
Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.
Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.
En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.
Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…
Voi v... . Onko tä tätä masennusta? Tätä vaikeaa masennusta. Mut oon ihan toimintakykyinen, vaikka vähän sekaisin. Tiistaina tarvii olla kondikses. En voi perhetyölle näyttää ja ke on lääkäri ja silloin pudotetaan ahdistuslääke pois. En jaksa enää...
Eilinen itsetuhoisuus näkyy ja tuntuu. Tuntuu sisällä, ku se piru ei päässy pois. Näkyy viiltelyjälkinä. Millä mä nekin peitän huomiseksi, jos oon jonnekki menossa.
Ahdistaa ku pientä sikaa. Tuntuu et pää alkaa taas räjähtää. Millä senki sais pois.
En voi ke lopettaa ahdistuslääkettä. Varmaan lääkäri lisää lääkkeitä, jos kuulee oloni. Mut tä johtuu va siitä ettei pää kestä enää isän hoitamista, tytön asioiden hoitamista, omien asioiden hoitamista. Jne jne.
Tiedän ettei kukaan mua ymmärrä, enkä pakotakaan. Päikyssä ne teki ihan selväksi sen, sillon ku olin. Sinne ei ole asiaa. Ja mitä se sanois, jos menisin sanoo et sisälläni on piru ja yritän saada sen pois.
saloka kirjoitti 18.11.2018 12:35
Tiedän ettei kukaan mua ymmärrä, enkä pakotakaan. Päikyssä ne teki ihan selväksi sen, sillon ku olin. Sinne ei ole asiaa. Ja mitä se sanois, jos menisin sanoo et sisälläni on piru ja yritän saada sen pois.
Jos sanoisit sen vakavalla naamalla, ehkä saisit jonkin muun diagnoosin ja erilaista hoitoa. En tiedä voisiko se olla pahempaa kuin nykytilanteesi, se kuulostaa aika kamalalta. On kyllä todella kurjaa että paikkakunnallasi psyk. päivystys (vai onko se yleispäivystys?) ei auta. En tiedä, auttaisiko se jos siellä kävisi uudestaan (ehkä niiden viiltoarpien näyttäminen auttaisi, vaikka viestisi perusteella en usko että sitä haluat tehdä). Luulen että jos terveydenhoidossa on pulaa resursseista, niissä helposti ajaudutaan sellaiseen tilanteeseen jossa apua ei saa ennen kuin sitä vaatii. Tai käy toistuvasti saman asian takia.
Olen huolissani sinusta saloka! Kunpa sinulle löytyisi jokin apu!
soroppi, en mä paljoo naureskele enkä hymyile kun joudun tapaa lääkärin. En pysty ees sitä kattomaan.
eikä tarvii olla huolissaan. Kyl mä hengissä pysyn, vaikka teenkin itelleni tyhmyyksiä.
...
pitäisi illalla saada jotenkin tytön pankkitunnukset, et saa sieltä se hänen reseptin. JOs kela hyväksyisi sellai sen, ettei mun tarvi mennä apteekkiin pyytää jotain ihme lappuu, minkä kela ei hyväksy.
EN o tänään oksentanut (vaik huono olo), olen syönyt ja juonut mehua. Olen kattonut töitäni mitä on jo aikast paljon. Tehnyt lisää töitä. Pessy koneellisen astioita. Isän luokse en menny, sai sisko mennä.
Olo alkaa taas väsymään. Revin haavojani auki. Mietin miten peitän ne tytöltä. kai mä jotain keksin.
Tyttö ei kysyny mitään, en tiä huomasiko ees. Ehkä parempi näin.
Taas saa ottaa hammassärkyyn lääkettä. Menin syömään liian kovaa leipää.
Musta kuulostaa, että yrität rankaista itseäsi.
soroppi kirjoitti 19.11.2018 8:3
Musta kuulostaa, että yrität rankaista itseäsi.
On tä kai jotain itsekidutusta ja rankaistusta.
...
Kävin kukkakaupassa, joka avattiin tänne tänään. Mukaan lähti joku koriste kuusen. Tyttö saa sen jos tahtoon.
Äitiltä hain 20 munaa. Ja kaupasta vähän sitä ja tätä... mm. Päivän ruuan.
Isä lähti intervallille. Joutusin auttaa pukemisessa. Samalla katoin et pääsee taksiin loukkaamatta.
Mun pitäis saada toi neiti nousee. Sen pitäis hakee ne avaimet.
Kilon joulutorttuja. Taitaa olla ensimmäiset ja viimiset jotka teen. Ei niitä tuu yksin ollessa sit tehtyy. Pitää heittää vanha ruuanloppu pois. Uutta ruokaa emme sit tehtykään tänään. Syödään mitä löydetään.
Olen surullinen ja onneton. Tyttö koittaa tsempata, kun näkee sen.
Huomenna olis aamulla perhetyö. Miten sekin mahtaa mennä. Onneks loppupäivä onki vapaata sitten. Keskiviikkona olis hoitaja, lääkäri ja ryhmä. Ei jaksa ryhmääkään. Ei jaksa mitään.
Olen yli puoli tuntia maanu ja yrittäny saada unesta taas kii, mut taitaa tulla @aldoksi vA 6 puoli tuntia. Reilu puolen h:n päästä voi nousta ja alkaa siivoo.
Heräsin siihen et ekana söin ja ahmisin ja sit mut kivitettiin.
Isä oli eilen huonona. Äitiki myönsi. Ei menny viestit perille asti. Sillä on otettu toinen muistilääke rinnalle ja äiti epäilee ettei se ehkä sopisi. Tai sit isä on taas tulossa kipeeksi.
Klo 9 pitäisi perhetyön tulla. Sitä ennen pitäis vähän siivota ja kattoo mitä päälle pistää.
Oloh. Kukat vois tänää kastella ja suihkuttaa. Jos siinä olisi tehtävä mulle täksi päivää....
Ei oikee jaksa kirjoittaa. Tyttö tulee koht kotiin ja ottaa tavaroita ja lähtee asunnolleen. Tulee joskus illalla takas. Mulla on huomenna sosiaalineuvojan tapaaminen. Pelottaa mennä sinne.
Kävin isää kattomassa tilhossa. Pirtee oli. Oli menossa jumppaan, mut meni meidän jälkeen sit.
Pesukoneen laitoin pyörii. Tytön vaatteita suurin osa, varmaa kaikki.
Olo on väsyny, vaikka nukuin ihan ok yön. Pitäis mennä pakastinta myllertää, et löytäisin soseita ruuaksi itelle. Riippuu syökö tyttö ennen lähtöö ni pitää muuta ruokaa tehä.
Revin viiltohaavoja melkein koko ajan. Joku mun päässä kieltää antaa ne parantuu.
Hei, Saloka! Miten sossussa meni? On aika stressaavaa asioida siellä. Tai oikeasti: ihan kamalan ahdistavaa!
Miten muuten olet voinut tänään? Muuttaako tyttösi samaan kaupunkiin vai toiselle paikkakunnalle? Miltä se nyt tuntuu?
Mun tyttö jäi vanhaan asuinpaikkaani. Asuu siellä omillaan. Ikävä välillä. Toivon hänen tulevan käymään täällä jossain vaiheessa...
Voimia ja olon helpotusta sinulle!😍
Jardin Prive kirjoitti 23.11.2018 12:35
Hei, Saloka! Miten sossussa meni? On aika stressaavaa asioida siellä. Tai oikeasti: ihan kamalan ahdistavaa!
Miten muuten olet voinut tänään? Muuttaako tyttösi samaan kaupunkiin vai toiselle paikkakunnalle? Miltä se nyt tuntuu?
Mun tyttö jäi vanhaan asuinpaikkaani. Asuu siellä omillaan. Ikävä välillä. Toivon hänen tulevan käymään täällä jossain vaiheessa...
Voimia ja olon helpotusta sinulle!😍
Sossu meni penkin alle.en voi vielä täyttää mitään papereita.
Molemmat pohkeet on tosi kipeet. En oikee pääse tuolilta ponnistamaan, ilman kipua . Liikaa kävelyy ehkä.
Tyttö muuttaa samalle paikkakunnalle. Meiltä on n. 40 minuuttia. Mä en tiedä miltä tuntuu. Sitä osaa vielä oottaa hänen tulevan kotiin.
Pakko alkaa nukkuu... ei ole lääkkeet väsyttäneet eikä muukaan. Tyttö tulee huomenna taas ainakin pikakäynnille. Hänen kaverilla on synttärit.
Pelottaa noi pohkeet. Kun yritän vetyttää varpaita kattoa kohti, sattuu. Ehkä ne on ylirasittuneet. No saan ehkä 2 pvä levätä, ni ei tarvi jalkoja paljo käyttää.
Kotitöitä tehny,ulkona käyny. Ajatukset päästä lähteny. En jaksa ajatella. Taidan men maate...
saloka kirjoitti 24.11.2018 1:45
Pelottaa noi pohkeet. Kun yritän vetyttää varpaita kattoa kohti, sattuu. Ehkä ne on ylirasittuneet. No saan ehkä 2 pvä levätä, ni ei tarvi jalkoja paljo käyttää.
Sulla on kireet pohkeet, kuten mullakin usein. Siihen auttaa jumppa mutta vain siihen asti ettei satu. Netistä löytyy vinkkejä.
Myös kylmä-kuuma suihku auttaa.
maanvaiva kirjoitti 24.11.2018 17:37
saloka kirjoitti 24.11.2018 1:45
Pelottaa noi pohkeet. Kun yritän vetyttää varpaita kattoa kohti, sattuu. Ehkä ne on ylirasittuneet. No saan ehkä 2 pvä levätä, ni ei tarvi jalkoja paljo käyttää.
Sulla on kireet pohkeet, kuten mullakin usein. Siihen auttaa jumppa mutta vain siihen asti ettei satu. Netistä löytyy vinkkejä.
Myös kylmä-kuuma suihku auttaa.
En mä tiä onko ne sellaiset. Painaes molemmat pohkeet kipeet ja nilkkaa kiikuttaes. Liikkeelle lähtö on kömpelöö, mut voi johtuu varovaisuudesta. Katon ma aamuun ja sit soitan tk:hon. Varmistaakseni va ettei ole esim tulppaa jossain.
Se ei ole omituisen värinen, joten ei ainakaan verisuoni o pinnalta katkennu. Se tuli yhtäkkii. Oliko se eilen. Tai siinä edellisyönnä, kun kaupungis ne oli jo kipeet.
Muutenki noi jalat on tollaset, tiellä olevat halot. Ei pysty syoraan kävelee, ei nousee jakkaralle. Portaat alas tarvii mennä varovasti. No niitä tosin on 5 kertaa leikattu.
En tiä jaksanko muumii lukee, vai pitäisikö va mennä nukkuu. Tyttö tuli kotiin yöksi. Saa nähä millainen yö on. Huomen hän menee maalaa viimisen kerran. Kyl on ahkera tyttö.
Taidan alkaa nukkuu.... öitä!