Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...
Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?
Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.
Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.
Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.
En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.
Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…
Kunpa olisin siellä saloka niin voisin vaan halata sinua (jos siis sen sallit). Hiljaa ja rauhallisesti.
Hyvä että soitit perhetyölle! Ei tarvitse kantaa yksin ihan kaikkea.
Kuulostaa siltä että tyttösi on teini-iässä, vaikka en tiedä auttaako sen muistaminen paljoakaan silloin kun hän reagoi voimakkaasti ja herkästi, ja hänellä oleva turhautuminen purkautuu kiukkuna sinuun. Ehkä häntäkin vaivaa isäsi tilanne, tai stressaa omilleen muuttoon liittyvät asiat.
Kiitos soroppi ☺️❤️
Olen tänään miettiny, annanko periksi ja annan tytön muuttaa. Se tietää taas että hän saa mitä haluaa. Mutta se puolittais ainakin mun taakkaa.
Perhetyö ja hoitaja on kyselly miltä se tuntuu ku tyttö lähtee. En ole osannu sanoo. Tässä mielentilassa se olisi va helpotus.
Olen hiukan rauhottunu päiväsestä. Saatiin tytön kans puhuttuu.
Tyttö lähti yöksi "poikakaverille". Hän aloittaa ehkä miggen estolääkkeen tänään. Toivon ettei siitä tuu mitään.
Lainasin eilen kirjastosta muumisarjakuvakirjoja. Eilen luin melkein sen kokonaan yhden. Ne on kivoja, suosittelen. Luen ne kaikki mitä kirjastossa on. Sitten keksin jonkun taas helpon luettavan.
Mut nyt taian ottaa iltalääkkeet ja mennä lukee ja nukkumaan.
Ps. Sitä pilleriä ei o vieläkään löytyny. Katoin käsityökassin. Huomen tarvii kattoo varmaan tuoli ja sen ympäristö. Mut se on huomenna.
Hali, Saloka! 😍
Peskone pyörii. Päätä sattuu, käyn ylikierroksilla. En pysty oikee keskittyy. Koht haen teetä ja sit pakotan itteni tekee käsitöitä ja istuu. Mut mielessä on miljoona asiaa mitä voin tehä muuta.
En tiä onko tyttö aloittanu eston ja missä kunnos on. Huolestuttaa.
Äiti ja isä lähti yöksi mökille.
Grr... mun pää hajoo kohta 🙂
saloka kirjoitti 9.11.2018 22:27
Lainasin eilen kirjastosta muumisarjakuvakirjoja. Eilen luin melkein sen kokonaan yhden. Ne on kivoja, suosittelen. Luen ne kaikki mitä kirjastossa on. Sitten keksin jonkun taas helpon luettavan.
Ne on mainioita! 🙂👍 Itsekin oon joskus rohmunnu kirjastosta joka ainoan minkä löysin. 😀
Moikka jp ja joie!
Polvi on kipeenä, pää on kipeenä. Itken niin että kyyneleet kastaa tyynyn. Kyyneleet va valuu... samalla on kuristava tunne.
En o tehny mitään järkevää ja pyykitki oottaa koneessa viellä.
Haluaisin nukkuu va tän olon pois, mut se aina aamusin tulee takas. Onko tä lääkkeen lopetuksesta vai perhetilanteesta. En tiedä. Molemmat sopii.
Olen väsyny, väsyny hengittämään. Ootan koska ei tarvis enää hengittää. Mut aina se automaattisesti se veto tulee.
Ensi viikko on taas raskas. Pitää mennä ja tulla. Joka puolelle. Linja-autossa istumista monta tuntia... varmaan 6h.... ja minuuttiakaan en nauti. Ennemmin ahdistun ja toivon että pääsen perille nopeesti.
Pyykit... ehkä ne voi oottaa vielä hetken... kyyneleet loppui, mut kuristus ei. Olen hajalla....
Kun saat sä täällä luottaa taas uuteen ihmiseen,
niin aamu silloin tuntuu, kuin uusi saapuneen.
Jos päädyt pettymykseen, sen voit vain piilottaa.
Ei muut nää kyyneleitä, sillä yksikään ei sua voi lohduttaa.
Yössä yksin, siellä saapuu kyyneleet.
Siellä itket katkerimmat kyyneleet.
Luona pöydän valvoessas,
siinä kasvot käsiin peitä,
silloin tulee kyyneleet.
Kun uusi päivä nousee, et nää sä voimaa sen.
Ja suurta tuskaa tuottaa vain sääli ihmisten.
Kun taas nyt ilta saapuu ja jäät sä varjoon sen.
Et kuule rakkaan ääntä, olet huoneessas yksin sä surullinen.
Yössä yksin, siellä saapuu kyyneleet.
Siellä itket katkerimmat kyyneleet.
Luona pöydän valvoessas,
siinä kasvot käsiin peitä,
silloin tulee kyyneleet.
Kyyneleet..... Kyyneleet.
Luona pöydän valvoessas,
siinä kasvot käsiin peitä,
silloin tulee kyyneleet.
Yössä yksin, siellä saapuu kyyneleet.
Siellä itket katkerimmat kyyneleet.
Luona pöydän valvoessas,
siinä kasvot käsiin peitä,
silloin tulee kyyneleet.
maanvaiva kirjoitti 11.11.2018 7:54
Kun lainaa toisen tekstiä, pitäisi aina muistaa lähde eli näin.
https://lyrics.fi/kirka/kyyneleet
kiitos, puhelimella en osaa linkittää ja oli jäänyt yksi rivi kirjoittamatta.
...
selkä kipeenä, nyt se kipu meni sinne. Tänään on isänpäivä, mut oma isä on 70 km päässä.
tyttö nukkuu vielä, mäkin heräsin vasta tunti sitten. Silti voisin mennä takasin nukkuu koska tahansa. Olen hirveen väsynyt.
polvi on vielä kipeenä. Mikä siihenkin iski.
Huomenna pitäisi mennä ryhmään aamusta, mä olin jo tänään aamusta menossa. Ihan sekaisin päivistä ja ajoista.
kaipa sitä vois mennä kutomaan, jos sais hiukan ajatuksii muualle...
Ensi viikolla tapaan lääkärin pikaisesti. Saa nähä mitä sanoo. Hoitajakin pitäis tavata.
Olen tänään ihmeen väsy. Ku ei jaksais ees istuu. Onnex ruoka on puolix tehty.
Tilasin myyntipöytä 6.12. Onneks mul on noita töitä.
koko perhe varpasillaan, kun tyttö tuli kotiin ja kerto että taata on kaatunut ja loukannu itsensä. Sisko menee kattomaan mikä tilanne.
Mä menin ja rankaisin itteäni, oksentamalla. Oli tos muutaman päivän taukoa.
toivon todella ettei isällä ole kun mustelmia.
Selvittiin ilmeisesti säikahdyksellä.
Se mitä mä valvon tähän aikaa, ni en tiä. Onneks aamulla saa nukkuu...
Lyhyet yöunet ja nyt päätä särkee ja väsyttää. Päikkärille en pääse, kun pitää isää mennä vastaan ja hoitaa asioita siinä samalla. Tulee raskas päivä...
Isä selvis polvikivulla. Olis voinu lonkka men.
Isänp. Lahja ostettu. Saa nähä mitä sanoo isäntä.
Oottelen taas täällä isää. Ens viikon ti vielä ja sit on nä ti vapaat. Tosin äiti suunnittelee kotihoidon lopetusta ja se tietää sitä että varmaan mä joudun taas ravaa joka ilta täällä. En tiedä.
Tultiin vähän liian aikaisin, mut ei sitä tieny kuinka kauan menee kaupassa ja apteekissa.
mietin tässä, mitä sitä kirjoittaisi. On jotenkin sekava olotila. Kovalevy täynnä ja tuhoutunut. Yritän oikee ponnistaa, että muistan päivästäni jotain.
suurin saavutus siinä on yli 6300 askelta tänään. ne tuli suurin osa aamupäivällä kun äitin kanssa seikkailimme yhdessä kaupunginosassa.
linja-automatkat on ollu tuskaa tänään. Miksi jokainen haluaa samaan aikaa mun kans matkustaa.
Lääkkeen sain apteekista, mut en tiä haluanko ottaa sitä. Haluanko olla ilman. mun päänsisällä on joku olio, joka käskee olla ilman. Taistelen sitä vastaan varmaan huomen aamuun asti.
Nyt sain vihdoin pähkinäpussin avattuu ja syötyy sitä. En o ku ruuan syönyt. Juoda pitäisi, kun ei ole menny ees puolta litraa. hiukan olis kirittävää.