Perhetyö jo epäilee et oon psykoosissa. En tiä. Jotenki maailma menee silmien ohi, enkä pysy perässä. Nytki tuntuu kaukaiselta se, et oon ollu isos kaupas ja sekin et olin isän luonna. Okei, kello on yksi, mut silti.

Kirjoittelin tos loppuillasta käsityöohjeita puhelimesta. Käsi ihan väsy.

Otin iltalääkkeet turhan myöhään. Oma vika. Tai oikeastaan tytön vika. Hänel on kotiintulo klo 23, mut tuli 24 aikoihin. Mitään sekään ei tottele. En ees jaksa taistella vastaan. Ja se tietää sen. Kumpa se sais asunnon äkkii...

Katon, jos jaksan puuroa tehä. En syöny ruokaa tänää.

Aamulääkkeet oksensin pois. Olis ollu ihan sama olla ottamatta kokonaan.

Isä huonona. En uskalla men sit ja olen kotona huolestunu. Sisko menee jossain vaiheessa.

Tyttö lähti heti ku heräs. Olen vissiin ni huonoo seuraa.

Peikonlehti alkoi taas itkee. Itkeekö mun puolestani.

Pyörin ku hyrrä täs tuolis. Hiukan keskittymisongelmii. Ajatukset laukkaa. Laitoin väliovenki ki, en tiä miksi. Toi pääsisällä on jotenki joku sekaisin.

Ylihuomenna pitkä raskas päivä, joka päättyy psykan lääkäriin. Miten selviin siellä. Pelottaa ni pirusti.

Isä hiukan parempi. Mä en.

Söin äskön turhan ison iltapalan, mut en oksenna. Pakko jotain pitää sisällä. Vaikka kuinka pää huutais mua vastaan.

Kirjoittelin tossa ruokaohjeita, mut selkä kipeyty niin tulin neuloskelee.

Huomen mun pitäis isää men kattoo. En haluis. Mut ei sinne ketään muukaan mee.

Kuulin vessas olles tytön ääntä, mut ei se täällä ole. Pistin sen ajatuksen mappi ö:hön. En haluu alkaa pelkäämään. Siitä ei tuu mitään sit.

Huomen vois puuroa tehä, kun herää. On se ihme et herään 8-9h päästä ku meen nukkuu. Mut en silti jaksa nousta sängystä aina. Mut yleensä mul on niin kova vessahätä et on pakko nousta.kaipaan niitä 12h unia.

Tein toimeentulohakemuksenki jo nyt. Pääsen ostaa tytölle lääkkeitä ja itelle sit täs kuus.

Kasvissosekeitto tulossa. Aamupäivällä tein vispipuuron. Isän luonna käyty. Pyykit pesty. Astiat pesty.

Oon ihan poikki. Tekis mieli mennä nukkuu, mut ei voi.

Suihkuun piti tänään mennä, mut en taida ehtii. Ollaan sit paskasia lääkärin ees. Näkeepähän kuinka hyvin jaksan itteäni hoitaa.

Pyykit tarvii laittaa kuivuu, mun inhokki työ.

Olen syöny aivan liikaa...

Huomen pitkä ja raskas päivä. En tiä miten selviin siitä.

Tyttö meni kaverille yöksi. Heillä sama koulumatka.

Kohta pääsee onneks nukkumaan. Aamulla aikainen herätys, ahdistava linsematka.

2h tein sukkaa ja nyt maistuu puulta tekeminen. Vielä pitäs 3h jaksaa.

Aamulla en ois mitenkää jaksanu nousta.

Huomenna alkaa lääkemuutos. Hiukan pelottaa, kun oon tässä kunnossa. Mut siitä voi tulla jotain hyvääkin.

Samalla huomasin ku dosettii jaon, et unohdin yhden lääkkeen nimen ja sanoin sitä vääräksi. Nyt ahdistaa.

Samalla jo lääkäriltä pyysin uutta voxra respaa ja uusisin netin kautta toisen lääkkeen. Saa nähä tuleeko siitä ongelmia taas, ni kun aina on tullu.

Tein tossa siskon lahja lapasia. Aloitin peukaloa tekee. Sit ei tarvii ku varret enää ja päättely. Ehdin 25. Pvä mennessä.pakko.

Ei sit o isän vastaanottoo huomenna, mut ei ole vapaatakaan. Mennään äitin kans pullakauppaan. Vois sielt ostaa leipääkin samalla, jos löytyy. Sen jälkeen tarvii tulla kotiin laittaa tiskit koneeseen. En o uskaltanu tänään, kun pää on koko päivän ollu kipee. Pahenee jos laittaa alaspäin.tai ponnistaa.

Haluaisin tehä yhden villapaidan itel ja tytölle, mut ohjeen lankaa ei enää valmisteta. Pitää varmaan koluu nettii. Tai mennä lankamaailmaan.

Ohjaaja jää kohta 3kk sairauslomalle kässäryhmäs. Tuuraaja on onneks kuulemma yhtä hyvä. Olis ni kivaa tehä se villapaita, mut.... voihan sitä muillakin ohjeilla tehä mut pelkään niiden olevan mulle liian vaikeita.

Sosekeitto mitä eilen tein, on ihan hyvää. Ihmeen hyvää. Pitää tehä tollai useamminki.

Täytyy varmaan ottaa lääkkeet ja mennä pesee hampaat ja painuu nukkumaan. Jos sit toi pääkin olis armollinen.

Hei saloka.

Tapasin tänään lääkärin täällä osastolla ja mullakin tehtiin lääkemuutos. Lääkkeet pysyi samana, mutta niiden annostuksia säädeltiin. Lisäksi sain Imovanen unilääkkeeksi.

Tsemppiä lääkemuutokseen.

September kirjoitti 6.11.2018 15:0

Hei saloka.

Tapasin tänään lääkärin täällä osastolla ja mullakin tehtiin lääkemuutos. Lääkkeet pysyi samana, mutta niiden annostuksia säädeltiin. Lisäksi sain Imovanen unilääkkeeksi.

Tsemppiä lääkemuutokseen.

September, voimia jaksolle ja toivottavasti saat avun.

...
Mitään suurta mullistavaa oireilua ei ole lääkkeen lopettamisesta. Ehkä en ole tarvinu tai hyötyny siitä. 2vko päästä lähtee toinen lääke, tai sit ku se loppuu.

Respoja ei olla uusittu vielä.

Aamupäivällä koettelin sietokysyäni, täydessä bussissa. Hyvin kai se meni, kun hengis oon.

Käytiin äitin kan vaasan leipomossa. Sieltä saa tuoretta ja monipuolista. Mä ostin 2 kassillista kaikkee ja meni va alle 30 e.

Tytön estolääke vaihdetaan. Meen huomenna hakemaan sen.

Mun niskat on nii kipeet et pään kääntäminen sattuu ja päätä sattuu. Olen myös tosi väsynyt, vaikka hiukan nukuin päikkäreitä.

Huominen ryhmä on vielä auki. Riippuu mihin toi niskan kipu muuttuu. Yritän tehä mahd. Vähän käsitöitäkin.

ei vieläkään tunnu lääkemuutos. Whkä tämä oli ihan hyvä asia.

tänään olen ollu kotona va, ja yrittänyt hoitaa asioita ja tekemällä kotitöitä hiukan. Mun mielestä olen onnistunut hyvin.

Huomenna olis apteekkikierros ja isän haku kirjstosta. Pitääkin ennen jo käydä apteekissa, sillä äitiltä tulee 30 kananmunaa meille.

Kattelin kukkiani keittiössä. Orkidea tekee kukkavanaa näköjään ja valkosipuleissa on isot töröt jo. Appelsiinit ei ole kasvaneet, mut ovat tuuheat ku rairuoho.

Tyttö sais tästä kaupungista asunnon heti, mutta koulumtka pitenis. Hän haluis sen, kun ei jaksa oottaa naapurikaupungilta asuntoo koulun läheltä. En tiä miten saisin sen pään käännettyy.

Terppa ei taaskaan uusinut yhtä lääkettä, kuulemma im riskin vuoksi. Onneksi sain polilta sit sen uusittuu. Samalla kyselin toista respaa. Huomenna pitää tytölle hakee estolääke ja sit vissiin astmalääke, jollen sit oota ton astmalääkkeen kans. Rahaa ei paljoo ole. Mut meillä on melkein kaikkee, eikä tyttö oikee enää syö mitään.

HUomiseksi yritän kaivaa sen nakkikeiton jostain pakkasesta. Syödä sen. EN jaksa alkaa kokkaileekaan.

Päätä ei enää särje niin paljon, mut määrätyissä tilanteissa sattuu. Väsynyt olen, kun en ole päikkäreitä nukkunu. Illalla kumminki kun pitää nukkumaan mennä ni oon pirtee. Söin tossa sosekeitosta loput. Maha täynnä ja tekee pahaa oikee, mut kyl se kohta asettuu. EIlen aloittamani tai ottamani uuden leivän, ei olekaan niin paljoo ongelmia mahaan tehnyt, mitä luulin.

Harkitsen lähtöä jonnekkin, mistä mua ei ikinä löydetä. Johonki, missä on rauha ja hiljaisuus.
Et ottaa päähän toi kellon tikityskin. Vois kohta heittää sen päin seinään. Mitähän naapuri tykkäis siitä. Ei jaksa välittää.

Juu, olen just itkeny ja itkin sitä ennenki. Lopetin lääkkeillä sen. Tai niin mä luulen.

Mä tiän et teinit osaa olla hankalia ja rasittavia ym. Mut kun yksin joutuu tekee 2 ihmisen työt ja hoitaa isän jutut ja omat jutut, ni ei jaksa. Ei jaksa hymyillä. Ei jaksa kohta enää reagoida. Alkaa olee olo ku silloin 15v sitten. Menen ropottina eteenpäin va.

Emme ole jutelleet tytön kotiintulon jälkeen sanallakaan. Ei ees hei:tä. Tyttö tuli 1,5 h myöhässä sovitusta ajasta. Ties missä ollu. Yhden pyynnön pyysin ja senki se jätti tekemättä.
Ei me enää oikee puhuta. Eikä nähdä. En pystyis kertoo millaiset vaatteet hänel on päivällä tai illalla päällä. Tosin en nytkään tiedä.

Mietin va, onko kaikilla yh:lla tämmöstä? Pitäisikö mun yrittää opetella huutamaan, jos sit menis viestit perille. Tyttö on sanonu etten o ikinä hänelle huutanu. Olen ilmeisesti liian kiltti ja sitä jokainen käyttää hyväksi.

Toi tikitys tosiaan käy päähän. Välillä hiljenee ja sit se kovenee. Vaikka todellisuudes se tikittää yhtä kovin.

Juu, huomen on isän haku ja pe vastaanotto. Ei oikee tee mieli men isän eteen. Se kumminki alkaa mäkättää. Mut pakko mun on velvollisuudet tehtävä. Tästä hyvästä saan ehkä vkl:n vapaaksi.

Mut huomenna lisää...

Kotona raskas tunnelma.

Kävin isän hakemassa kirjastosta ja vein kotiin. Ennen sitä kävin apteekissa.

Nyt laitoin tikkupottuja ja luomulihapullia uuniin. Pakko jotain syä.

Aloitin ihan peruslapasia tekee.

ongelmat kotona jatkuu, jotenkin tuntuu että tyttö haluaa niitä ja haluaa että mä sekoan lopullisesti. Kyl nyt koetellaan lääkeen purkuu ja kotioloja yhdistettynä.

Ajattelin lauantaina vierottautuu limusta, kofeiinista. En tiä miten se onnistuu. Olen niin kauan tota limuu juonu että varmaan tulee oireita.

Mä en enää tiä mitä voisin tehä täällä kotona, ton yhen kanssa. Jotenkin tuntuu että tämä on ylivoimainen suuri muuri, minkä yli mun pitäisi mennä yli. Mut sit ajattelen niitä muita yh ihmisii, onhan niilläkin ehkä samat ongelmat tai isommatkin vielä.

Olen väsynyt. aamulla tippusi joku pilleri jonnekkin, enkä ole sitä löytänyt vieläkään mistään. enkä tiä 100 varmasti mikä pilleri se oli, joka tippu.

TYttö on huomennakin kotona, kun ei kuulemma ole koulua. Saa tulla päivällä taataa ottaa vastaan, tosin äskön puhelimes se oli niin vihainen mulle ku voi vaa olla. Vihamielinen. En tiä koska tulee kotiin, en tiä missä on. Toivon ettei poliisit tuo kotiin.

äiti on ehkä soittanu sossuun tänään tai ehkä soittaa huomenna. En tiä. Uhkas ainakin ja sanoin, et sen kun. En mä pysty sitä estämään. Sille on numerot annettu, sossu ite.

kai mä jatkan ton tylsän pelin kattomista ja samalla menen kutomaan lapasia. SIskolta tarvii vielä kysyy sitä itsenäisyyspäivää, et soitanko sen pöydän itelleni yhdelle myyjäisille huomenna.

Kirjoitukseni on niin sekavaa taas. TUnnen itteni sekavaksi kans. AAjatukset lentelee ja snat menee väärässä järjestyksessä ja jotain sanoja ei osaa ees kirjoittaa...

Teen mä näin tai näin, ni aina teen väärin. Olisiko helpompi olla ajattelematta estoa ja vetästä kaikki kolmiolääkkeet naamaan. Omat ja tytön. En mä jaksa enää.

Äiti soitti sossuunki jo, joka oli ihan tiedoton asioista.

Taidan laittaa perhetyölle viestiä.

Puhuin perhetyön kans. Lupasin olla kiltti ja rauhallinen. Olla tässä nyt ku itkettää koko ajan ja on paha olla. Ku joku kuristaisi mua koko ajan.

Äiti hermoilee kans ja isältä pitää pimittää tietoja.