Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä kirjoittanut 26.10.2018 klo 12:24

saloka kirjoitti 26.10.2018 10:55

Pitää varmaan tsekata saako tota puhelinta kytkettyy jotenkin tähän tietsikkaan. Vai onko harras haave vaan.

Kyllä saa yhdistettyä, mulla on niin. Pitää luoda se yhteys asetuksista. Tehdä jaettu yhteys.
Onpa vaikia selittää mutta kyllä sen osaat tehdä luulen.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.10.2018 klo 03:29

Sain vissiin yhdistettyy.
Kirjat vietyy.
Kaupas käytyy.
Isä hoidettuu.

Mut... mun lääkkeet ei tehoo. Olen voxran noston jälkeen huomannu et valvon iltaisin ja nukun 6-8h. Saa nähä kuinka kauan tänä yönnä nukutaan.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.10.2018 klo 14:28

Kyl mä sit 5 aikoihin sain unta. Toivon va, ettei tästä tuu valvomisjaksoo.

Neuloskelin tos hiukan. Ei oikee jaksa tehä mitään.

Koht isää moikkaamaan. Oli kyselly, menenkö. Samalla annan leivät.

Päätä hiuka sattuu, mut voi olla väsymystäkin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.10.2018 klo 16:46

Ulkona on kylmä. Eilen tuli lunta/räntääki. Puut ovat alastomat. Pieniä pyörretuulia kuljettaa lehtiä toiseen paikkaan.

Herätin isän. Juttelimme ja annoin leipää. Aina ei mun puhe menny perille. Välillä hän katto kattoon va liikkumatta.

Kauupasta vihdoin muistin mullan. Huomen vois istutella.

Mulla on syöminen vaikeaa. Onhan se ollukki jo kauan. En tiä mitä söisin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 28.10.2018 klo 13:54

Viime yönnä siirrettiin kelloja.

Sain nukuttuu ihan suht hyvin. Mut ei se tuonnu voimii.

4-5 litraa jauhiskeittoo tulossa. Tyttö oli iloinen ku kerroin.

Reilu tunnin päästä tarvis isän luo mennä, jos tyttö ei mee.

Alan pelätä että romahan viikon päästä. Kun on lääkäri. Alkaa väsymyskuppi täyttyy. Silti on vaan jaksettava. Ilman mua, isä istuis kotona tai nukkuis koko päivän.

Suihkussa tuli käytyy. Taas ollaan puhtaampi.

Kaipa tämä täs menee...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 28.10.2018 klo 15:26

Isä oli yöunille jo menossa. Joka kerta aikaisemmin.

Täällä on porukkaa taas. Mua ahdistaa.

Jospa yrittäis sukkaa kutoo, jos auttais ahiin. Huomiseks pitäis työki kattoo.

En kykene...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 29.10.2018 klo 12:06

Olen jo ryhmässä käyny ja tiskikone on päällä. Join kupillisen teetä, kun kurkku tuntuu kipeeltä. Olis pitäny aamulla laittaa pipo.

Mietin täs, jaksaisinko alkaa tekee vadelma vispipuuroa. Ehkä mä otan pienet levot ekana.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.10.2018 klo 10:03

Aina ku jotain suunnittelee, menee se mönkään.
Tyttö migreeniä nukkuu pois. Ei mikään ihme.
Äiti haluis mut kaupunkiin.
Perhetyö tulossa
Ruokaa piti tehä

Ei mun kädet eikä pää yksinkertaisesti riitä.

Tuli taas vähän valvottuu,mut 8h unet silti. Vaikka loppu puolella oliki 2h jaksoja.
Väsyttää silti tosi paljo.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.10.2018 klo 15:29

Pelkään et joudun ensi viikol osastolle. Mun ajatusmaailma on niin sekaisin. En tiä olenko vaaraks itelleni jo.

Miksei mua jätetä rauhaan. En jaksa joka päivä men ja tul. Haluan olla va. Ees hetken.

Ruoka on uunissa. Mitä siitäkin tulee. Lasangen ja makaronilaatikon sekoitus. Aika pieni annos tuli. Olis pitäny tehä kastiketta lisää.

En jaksanu ajatella.

Melkein 6000 askelta menty kaupunkiin ristiin ja rastiin. Mulle toi 6000 askelta on paljon, alkaa jalat sattuu ja väsy painaa niissä kohin.

Äiti anto repullisen lankaa ja pari paitaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 31.10.2018 klo 09:35

Maidotonta kerroskiisseliä ajattelin alkaa tekee. En tiä miten onnistun. Eka kerta meinaan.

Yö meni ok. Nukuin reilu 8h vaan. Katotaan, kauanko jaksan.

Mietin, millaiseen kippoon pistän ton kiisselin. Haluaisin annoksina laittaa. Täytyy varmaan ikean sivuja selata, jos siellä olisi. Nyt täytyy kai joihinki laseihin vaan laittaa.

Mut nyt ylös ja kuulokkeet korviin ja tekemään jotain. Pyykkikonekin pitää laittaa päälle.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 31.10.2018 klo 17:48

pitäis ite leipoo pakkaseen pullaa, tulisi paljon halvemmaksi.

Kerroskiisseli epäonnistu, mut vadelmakiisseli onnistui.

Siivottiin äitin kanssa täällä, tai äiti siivos vessan ja lajitteli pyykit, mä tein loput.

saa nähdä millaisen sopan kela nyt järjestää mun hakemuksesta. Huomenna pitäisi selvitä. Huomenna tulee vissiin rahaa ja maksan ainakin tytön linja-autokortin. Muutakin maksn, miten rahaa jää. TÄytyy kattoo. On tulossa oikee tiukka kuukausi rahan kanssa. Kyl mä jotenkin selviin. Teen sit vaikka joka päivä riisipuuroa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 31.10.2018 klo 19:48

Se on mun päätös taivas vaiko tuonela
Mitä jää jäljelle jos lähden näin nuorena
Tuhkaa vai kaipaus
Niinku Winehouse, sekin lähti nuorena
Mua pelottaa ja haluun juosta karkuun
Oon elossa, pahaa ulos täytyy parkuu
Mun on vaikea hengittää,
olla selvinpäin
Mä uskon hyvä voittaa

masentaa, haluan pois, kipuja... ei jaksa...😭

Käyttäjä saloka kirjoittanut 01.11.2018 klo 14:15

Laitoin jauhiskiusauksen uuniin.

Tyttö miggessä, taas. Huomenna lääkäri vasta sain.

Mun kurkku omituinen. Juominen ei paranna sitä. Onko taas kipeeksi tulossa. Mä en ala jos oon.

Mun pitäis laskut maksaa, mut en uskalla. Pelkään rahojen loppuvan kesken.

Oon aika sekaisin. Tai muisti menny. En muistanu eilen miten astiakone käynnistetään. Tänään tytön henkkareissa sössötin muuta henkkarii. Viikonpäivät menny ihan sekaisin. En va jaksa enää muistaa. Muistikortti täynnä.

Täällä tuoksuu hyvältä. Laitoin kuivayrttejä ruokaan.

Oon tosi väsyny. Yritän tehä siskon lapasia.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 01.11.2018 klo 19:38

kurkku ehkä hiukan parempi, mut kauan ollut kainalokipu äitynyt taas. Onko se somaattista tai psykoottista. En tiä. pelottaa. Aamulla soitan tk:hon ja annan heidän tehdä päätöksen. Tarviinko lääkäriä tai en. EI meillä kyl ole varaa lääkäriin.

Pitäisi iltapalaa mennä hakee. EI oikein maistu mikään, mut pakko on jotain syä. Huomenna voisi kokeilla vadelma vispipuuroa, jos riittää aika. Vois koittaa tehä isällekkin samalla. Huomenna olisi isän vastaanotto taas.

Olenko tosiaan tulossa sekoksi. Kipua siellä sit se poistuu ja kipu siirtyy toiseen paikkaan ja sit se siirtyy ja siirtyy. Mitä kumma tämä on. Turha ottaa pamolia, menee maha va rikki.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 02.11.2018 klo 13:58

Ja taas mentiin. Ei sitä ehtiny ku 2h olla kotona. Tämä keikka ja siihen kirjasto/apteekki/kauppa, sit pääsen kotiin. Huomen sisko lupas hoitaa isän.

Saan ees yhen lepopäivän. Mut osaanko pitää sen levona.

Tyttö sai lisää pillereitä lääkäriltä.

Ulkona sataa ja tuulee. Niin masentava ilma ku voi va olla.