Olin jo eilen illalla vastaamassa tähän mutta sit totesin olevani niin vihainen että parempi rauhoittua ensin. Minua suututtaa (koska olen peloissani puolestasi) kun äitisi säätelee päikkyyn menemistäsi. Joo, apusi on hänelle varmaan korvaamatonta, ja joo, ei ole takeita millaista apua saisit jos päivystykseen menisit, mutta yrittämättä sitä ei tiedä. Olen ehkä huono arvioimaan ulkopuolelta tilannettasi, mutta minusta ei näytä siltä että vointisi kohentuisi vaan kotona lepäämällä.

Minusta äitisi on tässä asiassa vähän itsekäs/sokea sinun voinnillesi. Ehkä hän on joutunut joskus ohittamaan omat tarpeensa ja uhrautumaan auttaakseen muita, mutta (jos niin on) minusta ei ole oikein että hän siirtää traumaansa seuraavalle sukupolvelle.

Minusta salokan äiti lähinnä on realisti ja vähän saloka itsekin. Salokalla on alaikäinen lapsi ja jos hän lähtee sairaalaan, niin lapselle on löydyttävä hoitaja eikä se välttämättä ole mummo, joka käy töissä.

Ehkä salokan pitäisi nyt hieman olla ensin äiti ja soittaa vaikka päivystävälle sossulle ja kertoa hänelle, että lähen sairaalaan ja sitten sinne mennä, jos lääkärikin on sitä mieltä. Ja antaa sossun järjestää lapsen hoidon ja isän hoitaa sitten joku muu. Suurimmaksi osaksi isäkin näyttää pärjäävän hyvin yksin ja kun ei pärjää, kärrätään sairaalaan.

Kyllä kuulostaa Saloka, että sun tulee mennä lääkäriin tai sairaalaan saadaksesi tiedon hikoiluun, uupumukseen, ruokahaluttomuuteen ym. Sun äiti ei päätä, milloin sä menet lääkäriin vaan sinä itse. Äitisi hoitaa tyttöä sen aikaa ja isälläsi on kenties kotihoito turvana. Tuosta pitkäaikaisesta ruokahaluttomuudesta voi tulla anemia. Ja jos olo on voimaton, heikko ja vielä päälle masennus et saisi pitkään tuota katsella.
Tiedän mistä puhun. Minulta löytyi vakavampaa ja toivon enemmän kuin hartaasti että sinun vointisi paranee kevyemmillä hoidoilla ja lääkkeillä kuin mihin minä jouduin ja joudun.
Jaksatko enää kertoa mulle uutena, mitkä kaikki oireet sulla sekä mikä estää lähtemästä lääkäriin hetimiten kuule? Älä jää miettimään. Sinulla huoli lapsestasi ja isästäsi. Niin minullakin lapsestani ja isästäni ja muistisairaasta äidistäni. Samaa veneen kylkeä pidämme pystyssä siis😄

soroppi kirjoitti 2.9.2018 13:36

Olin jo eilen illalla vastaamassa tähän mutta sit totesin olevani niin vihainen että parempi rauhoittua ensin. Minua suututtaa (koska olen peloissani puolestasi) kun äitisi säätelee päikkyyn menemistäsi. Joo, apusi on hänelle varmaan korvaamatonta, ja joo, ei ole takeita millaista apua saisit jos päivystykseen menisit, mutta yrittämättä sitä ei tiedä. Olen ehkä huono arvioimaan ulkopuolelta tilannettasi, mutta minusta ei näytä siltä että vointisi kohentuisi vaan kotona lepäämällä.

Minusta äitisi on tässä asiassa vähän itsekäs/sokea sinun voinnillesi. Ehkä hän on joutunut joskus ohittamaan omat tarpeensa ja uhrautumaan auttaakseen muita, mutta (jos niin on) minusta ei ole oikein että hän siirtää traumaansa seuraavalle sukupolvelle.

Ei sun tarvi vihane olla. Tä on tilanne ja sille ei voi mitään. Huomenna jaksettava poliisin puheille ja ke tulee perhetyö taas. Laitoin toiselle viestiä, joten varmasti hän on siitä puhunu toiselle.
Äitini ei ikinä oo hyväksyny mun sairauksia.

aurora2018 kirjoitti 2.9.2018 19:34

Kyllä kuulostaa Saloka, että sun tulee mennä lääkäriin tai sairaalaan saadaksesi tiedon hikoiluun, uupumukseen, ruokahaluttomuuteen ym. Sun äiti ei päätä, milloin sä menet lääkäriin vaan sinä itse. Äitisi hoitaa tyttöä sen aikaa ja isälläsi on kenties kotihoito turvana. Tuosta pitkäaikaisesta ruokahaluttomuudesta voi tulla anemia. Ja jos olo on voimaton, heikko ja vielä päälle masennus et saisi pitkään tuota katsella.
Tiedän mistä puhun. Minulta löytyi vakavampaa ja toivon enemmän kuin hartaasti että sinun vointisi paranee kevyemmillä hoidoilla ja lääkkeillä kuin mihin minä jouduin ja joudun.
Jaksatko enää kertoa mulle uutena, mitkä kaikki oireet sulla sekä mikä estää lähtemästä lääkäriin hetimiten kuule? Älä jää miettimään. Sinulla huoli lapsestasi ja isästäsi. Niin minullakin lapsestani ja isästäni ja muistisairaasta äidistäni. Samaa veneen kylkeä pidämme pystyssä siis😄

Moi.
Mistä haluat että kerron? Koko masennus dg kun lapsi sairastu ja en jaksanu enää. Nyt tämä jakso alkoi ennen kesää, kun isä meinas 2 kertaa kuolla ja rampattiin sairaalassa. Silloin soitin lääkärille joka antoi risperalia uneen ja anksilonia ahdistukseen. Hän va kysy, kuinka kauan tarviin lääkkeitä. Olen siitä asti niitä syöny, mlnien muiden pillereiden ohella.

maanvaiva kirjoitti 2.9.2018 17:17

Minusta salokan äiti lähinnä on realisti ja vähän saloka itsekin. Salokalla on alaikäinen lapsi ja jos hän lähtee sairaalaan, niin lapselle on löydyttävä hoitaja eikä se välttämättä ole mummo, joka käy töissä.

Ehkä salokan pitäisi nyt hieman olla ensin äiti ja soittaa vaikka päivystävälle sossulle ja kertoa hänelle, että lähen sairaalaan ja sitten sinne mennä, jos lääkärikin on sitä mieltä. Ja antaa sossun järjestää lapsen hoidon ja isän hoitaa sitten joku muu. Suurimmaksi osaksi isäkin näyttää pärjäävän hyvin yksin ja kun ei pärjää, kärrätään sairaalaan.

Kiitos, että ymmärsit.

Tänään on hiukan parempi olo, ulkoisesti, mut ei sisäisesti.

Jaksoin hoitaa poliisiasian. Mennä sinne ihan yksin. Poliisilaitoksesta kävelin sit torille. Puhuin koko matkan tytön kans.

Tyttö on flunssas ja sai 2pv sairauslomaa. Aloitti astmalääkityksen, mikä näyttää auttavan.

Siivosin tos jääkaapin pakastinta. Lajittelin, mikä kuuluu minne. Paljon selkeempi nyt. Sit otin perunamuusipussin, riisivihannessekoituksen ja muutaman lihapullan ja tein niistä itelleni ruokaa. Nyt on huono olo, jota yritän taistella vastaa. En o 2-3 päivään syöny kun muutaman hapankorpun, joten ymmärrän mahan reagoinnin.

Huomen aamulla perhetyö tulee. Mennään ulos. Puhutaan ja ehkä soitetaan polille.

Eilen oli olo että olisi pakko päästä pois. Ehdotin mökkiä ja äiti suostu siihen. Mut en pääse sinne ku siskon pojalla on synttärit. Hän ei voi tuntia muhun uhrata. No olkoon. Onneks vielä on ihan seesteinen olo. Jollei pahaa oloo lasketa.

Huomenna teen jauhelihakeittoo. Tytön lempparia. Jos mä saisin pikku hiljaa elämästä taas kii...

Yhdet nilkkasukatki valmistu aamupäivällä.

Mielenkiintosta saloka kuulla mistä ensimmäinen masennuksesi lähti liikkeelle. Mikä lapsellesi tuli, ja milloin se tapahtui?

soroppi, En tiedä mikä hänelle tuli siloin. Aina kun näki isäänsä (oltiin erossa) niin 3 pvä hän oli osastolla korkeassa kuumeessa ja melkein tajuton. Muistan kerran kun vein hänet sairaalaan, yritettiin pissanäytettä saada, mut ei. Katoin vieressä sitten kun mahan läpi otettiin rakosta näyte. En reagoinut enää oikeastaan mitenkään. EN vaan jaksanut. Jotenkin tuntuu että nyt ollaan taas siinä tilassa, etten jaksa reagoida mihinkään. Aamulla menin vaan eteenpäin ja perhetyö seuras perässä. En jaksanut ajatella et mihin sitä kävellä. Lopulta kun tulimme kotiin oli yli 4700 askelta kuljettu. Sit sammuinkin pariksi tunniksi sänkyyn, kun voimat oli ihan menny. Ei sitä voimia takasin vieläkään ole tullu. Yritän jotenkin horroksessa tässä olla tohon kymppiin asti.

perhetyö ehotti akuuttipolia, mut pelkään mennä sinne, kun en tiä millainen se on. Mulla ois maanantaina hoitaja ja se ennenmin ketuttaa kun helpottaa. Varmaan taas sanoo että oon niin pirtee ja hyännäköinen ja jaksava. sitä perhetyökin sano alussa, mut lopussa lenkkiä ei enää. Ihmetteli kun kattelin pusikoita, sanoin että etin tietä pois, niin kun oli totta. Lopulta yhestä kohtaa löysin hiukan lyhyemmän reitin kotiin.

Tyttö menee huomenna kouluun taas.

Miten voi oa näin nukkuneen rukous. Hädin tuskin pystyn simii pitää auki. Tein yks päivä masistestin ja sain 52 pistettä. Ei järin hyvin menny. Ehkä täytyy mennä maate, kun istuu en jaksa näköjään. Join ison mukillisen sokeripitoista teetä ennen ku tulin koneelle. Nosti kai sokerit liian äkkii ylös. Tosin, eikö siinä pitäisi käydä toisinpäin.

Ihanaa, Saloka, että jaksat jotain kuitenkin tehdä! Laitat ruokaa ja kudot sukkia... Milloin perhetyä (vai mikä se nyt oli nimeltään) on tavannut sinua viimeksi? Koetko siitä olevan apua ihan oikeasti?

Sairaalaan meneminen on musta vaikeaa. Mulla tuntuu useimmiten siltä, että kun on olo, että sairaalaan pitäisi mennä, on samalla joku syy, etten voi niin tehdä. Tyttö on tulossa, kurssi on kesken... Aina jotain. Joskus on silti lähdettävä. Mulle on sanottu, että pitää huolehtia itsestäni. Tyttö on jo iso, ja kurssit jatkuvat... Ja sitten vielä se olo ja työ, kun pitää pystyä perustelemaan lääkärille, miksi pitäisi päästä sairaalaan.

Nyt mulla on huono olo. Tuntuu, että pitäisi soittaa Kriisipuhelimeen, kun lääkäriä en kuitenkaan saisi kiinni. Mutta se maksaa. Viimeisimmässä puhelinlaskussa on parikymppiä puheluita tuohon puhelimeen. Mutta hyvä, kun se kuitenkin on olemassa!

Voimia sinullle, Saloka! ☺️❤️☺️

moikka JP.

Tapasin eilen aamusta viimeksi perhetyön. Seuraavaksi torstaina, ensi viikolla.
Se siinä on just kamalaa, kun joutuu melkein anomaan lääkäriä että päästäisi ossalle. Kun en ole suljetulle kuuluva, ni en aina pääse kun tarvis. Mut nyt yritän vaan selvitä.

***
Tänään oli aamusta jo huono päivä. Niin väsynyt kroppa ja mieli, ettei oikee keksinyt mitä tekisi. Ei sujunut oikee mikään. Onneksi tuttu tuli sitten ja sain ton toisenkin pakastimen siivottua ja sain ruuan tehtyy. Ruuan kanssa kävikin sit köpelösti ja ahmisin melkein kaiken, tiedätte mitä siitä seuraa. On tuolla huomiseksi ruokaa myös.

Inventaario pakastimiin huomasin että lihaa on. Sitä ei tarvii ostaa. Kasviksia on myös ihan hyvin. Ei meidän tarvii kun maitoo, hapankorppuu ja leikkeleitä ostella vähän aikaa. Ja jos käy näin että tyttö jättää syömättä ruuan, ni sitä riittää. On pakkasessa myös mun tekemää sosekeiton aineksia ja jotain muuta ruokaa, joten emme kuole nälkään ainakaan. Pitäisi vaan keksiä erinlaisia ruokia. Niin kun nyt oli maidoton versio peppi pitkätossun voimavuuasta joka sisälsi pinaattii.

Olen vieläkin väsy. Yritin nukkuu, mut en onnistunut kun täällä oli porukkaa. Yksin se on paljon helpompaa.

Tyttö on vissiin tukiasunnon saanut naapurikaupungista. Näyttö on ensi viikolla. Hän ei ole mulle sitä sanonut vielä.

16 vuotta sitten oli laskettu aika vielä ei ollu aika.... Elettiin jännittäviä hetkiä, jotka murskautui sitten lopulta käteen. Ihana nyytti tuli, mut avoliitto meni ja terveys.

Tyhjä olo. Ootan tyttöää kotiin, tietämättä koska tulee. En voi ennen ottaa lääkkeitä. Juon vettä, kun en keksi muuta. Lihoan varmaan taas huomiseksi. Ei sais jua eikä syä yhtään. Pakko mennä tekee pari hapasta, että maha pysyy kondiksessa. Sit vois jäädä neuloskelee vähäksi aikaa...

saloka kirjoitti 6.9.2018 16:55

16 vuotta sitten oli laskettu aika vielä ei ollu aika.... Elettiin jännittäviä hetkiä, jotka murskautui sitten lopulta käteen. Ihana nyytti tuli, mut avoliitto meni ja terveys.

😭 Tämä on ikävää. Muista, että olet kuitenkin hyvä äiti ja pidät lapsestasi huolta, sitä ei kukaan sinulta voi viedä.🙂👍

Mietin tuota kun syöt huonsoti, sulla on varmaankin aliravitsemustila sen johdosta. Syötkö es mitään tosi vahvaa monivitamiinia, että saisit ravinteita? Entä proteiinia riittävästi?

Sympsymp kirjoitti 7.9.2018 16:42

Mietin tuota kun syöt huonsoti, sulla on varmaankin aliravitsemustila sen johdosta. Syötkö es mitään tosi vahvaa monivitamiinia, että saisit ravinteita? Entä proteiinia riittävästi?

Moi.
B12, foolihappoo, d vit, kalkkia ainakin menee. Yritän protskuu syä, mut mulla on tosi vaikea pitää ruokaa sisällä nyt. Turvaruokana on hapankorppu, mut sitäkään ei saa ku 4 palaa ottaa. Ihme säännöt tullu päähän taas.

Tyttö jäi kaverilleen yöksi. Mä kukun, vaikka saisin nukkua. Tein miesten vanttuita 00 asti, lopulta sormet oli ni kipeet et oli lopetettava.

Olen äitin kans erimielisyyksissä ja se harmittaa. Kyse on mun töistäni jotka kaluan itelleni ja äiti ei anna. Kuulemma pitää ne, mihin on langat hommannu. Enhän mä tiä kenen lankoja oon kutonut.

Huomen ajattelin kokeilla kuningassoppaa tehä. Jos se tekis mielelle hyvää.

Aamulla tuli 3700 ja risat askelta otettuu, kun jouduin kaupalle ja äitin (uo menee.

Mul on oikean nilkan se mötikän kohta kipee ja rohtunu. Iho vissiin rikki. Ei toisessa o. Eikä muualla jalassa, paitti kantapäät. Laitoin nyt dovee siihen. Huomenna, jos löydän, rasvalaastarin.

Alkaa väsy tulee kun otti iltalääkkeet. Tosin puolikas pilleri ja ahilääke meinas kurkkuun jäädä pyörii.

Elän jänniä aikoja. Tyttöhän sairastaa flunssaa, äitiki matkalla yski. Kotiin kun tulin kaupasta olen yskiny aika paljon. Ihan ku kurkun karvat on väärinpäin. Ei auta juoma eikä ruoka. Pystyn nielemään. Saa nähä millanen olo on kun herään...

Söin itetehtyy marjasoppaa ja mieli käskee oksentaa pois. Yritän taistella sitä vastaa. Mun on pakko.

Tyttö tuli, kävi suihkus ja lähti. En tiä koska tulee.

Tyttö ei saanu sitä tämän kaupungin kämppää. To menee kattoo naapuri kaupungin tukiasuntoa.

Olen ni väsy henkisesti. Olen 2 yötä nukkunu alle 10h. Sen tuntee kans.