Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 26.08.2018 klo 02:16

September kirjoitti 25.8.2018 16:31

Kuulostaa kyllä raskaalta tuo isästäsi huolehtiminen. Hienoa ja arvokasta varmasti hänelle, mutta saatko oikein vapaapäiviä perheestäsi? Ilman että tapaat vanhempiasi tai soittelet äitisi tai siskosi kanssa? Näin ulkopuolisen korvaan kuulostaa, että olet uupunut.

Moi september 🙂🌻
Lauantaina eli eilen sain siskon menee isälle ruuan antaa. Sekin oli mun oma kysely, jos vaikka siskolla olis aikaa.
Soitan joka ilta äitille, jollei vastaa huolestun. Haluan va tietää et isä on ok.

Maanantaina äiti ja isä lähtee mökille ja tulee su takas. Silloin saan kodinhoidon ja muiden menojen ohessa hengittää.

2 tuntia sit otin lääkkeet. Hiukan alkaa väsyttää jo. Onneks aamulla saa nukkuu. Tyttö on kaverilla yötä.
Päivällä tarvii laittaa kirpparitavarat valmiiksi. Tai jättäiskö menemättä. Mua pelottaa mennä sinne. Vaikka se on pieni joukko.
Tein lisää patalappuja sinne. Huomenna täytyy koukun sauhuta heti herättyä.

Järjestin kukkia hiukan. Peikko pääsi isompaan ruukkuun ja samalla sisälle. Yksi kukka meni juurtuu kun oli varsi puoliks poikki. Olohuoneessa kukat on hiukan erinlailla. Keittiöön vein kunkun ja toin rönsyn olohuoneeseen. Vielä pitäis 3lle kukalle ja 2lle avokadolle paikka keksii. Päivällä tarvii kukat kastella.

Kai sitä tarvii nukkumaan mennä, et jaksaa virkkailla päivällä.

Käyttäjä September kirjoittanut 26.08.2018 klo 10:51

Hyvä, että saat hetken hengähtää, kun vanhempasi lähtevät mökille. Se tekee varmasti hyvää, vaikka huolesi on suuri.

Minullakin on kirppishommia tiedossa, kun olen varannut kirppispöydän viikoksi. Huomenna illalla saa käydä täyttämässä pöydän, mutta en ole edes aloittanut hinnoittelua. En pystyisi mennä live-kirppikselle myymään kasvotusten. Itsepalvelukirppis sopii minulle paremmin. Myyn lähinnä lasten pieneksi jääneitä vaatteita. Lapset voivat myös laittaa tavaroitaan myyntiin, jos haluavat.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.08.2018 klo 23:17

September 🙂🌻

Oli se kirppari kokemus. Rahaa tuli alle 40e. Mut kaikkein eniten.
Mua pyydettiin opettaa taitojani sinne. En luvannu mitään, enkä sitä että menisin ens viikolla uudelleen. Pitää kattoo onko sukkia tarpeeksi.

Yritin saada tutun tulee huomiseksi seuraksi. Hän miettii vielä.

Huomenna tarvii purkaa pyykkivuori ja laittaa astiat. Kerätä roskia ja viä ne. Tehä lasangee ruuaksi.upottaa siihen loput porkkanat ja paprikat.

Kuolemanhalu on vaan suuri. On jotenki hällävälii mennä esim. Tien yli. Mut silti mulla on joku, joka pelkää sitä kuolemaa. Ystävä kirjoitti et pelkää mun romahdusta. Sitä pelkään mäkin. Kuinka kauan jaksan näyttää toisille et kaikki on ok. Kuinka kauan se uskotaan.
Ensi viikolla tulee taas se perhetyö, joka osaa porautua mun pään sisälle. Se osaa kysyy oikeita kysymyksiä oikeen aikaan. Pelottaa...

Oottelen tyttöö kotiin. Huomen aikainen herätys. Ei sekään kauan jaksa tätä. Pitää taas muistuttaa häntä siitä et puhuu psykalle ahdistuskohtauksistaan.

Mun mä taidan mennä hampaiden pesuu, ja suunnata höyhensaarille..

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 28.08.2018 klo 07:16

saloka kirjoitti 26.8.2018 2:16
Peikko pääsi isompaan ruukkuun ja samalla sisälle.

Jotenkin onnistuin aamusilmillä lukemaan tuon että peikko pääsi sisälle nukkuun 😀 Kävin pyörähtämässä kasvimaalla kun tarvitsin sieltä työkaluja yhteen toiseen hommaan - yksi kesäkurpitsan taimi on edelleen hengissä ja yrittää kukkia mutta se on koiraspuoleinen eli tänä vuonna ei enää kurpitsoista kannata haaveilla. Olen laiminlyönyt kasvimaata totaalisesti tänä kesänä, mut ehkä kaikkeen ei tarvitse pystyä tai ehtiä. Pitää katsoa miltä ensi keväänä tuntuu, vieläkö haluan maksan palstavuokraa vai luovutanko tuon metsäviljelmän suhteen.

Hyvää kirpputoria jos päätät sinne mennä, ja jos et, niin mukavaa päivää muuten vaan 🙂🌻

Käyttäjä September kirjoittanut 28.08.2018 klo 08:47

Mä kävin eilen täyttämässä kirppispöytäni. Toivon, että sieltä jäisi pöytävuokran jälkeen jotain käteenkin. Ensisijaisesti kuitenkin kirppistelen huvin vuoksi pitkästä aikaa. Mun päivät on tällä hetkellä aika sisällöttömiä.

Tiedän hyvin ton tunteen, kun ylittää tietkin niin, että jättää elämän sattuman varaan. Minä teen sitä joskus vieläkin, vaikka oma olotilani on tällä hetkellä tasapainoinen. Tai sitten se voi myös olla epähuomiota, kun on hypomanian takia lääkitty kellon ympäri. Odotan jo, että lääkitystä pääsisi keventämään, mutta se ei ehkä ole vielä järkevää.

Voimia päiviisi ☺️❤️

Käyttäjä saloka kirjoittanut 28.08.2018 klo 17:19

soroppi kirjoitti 28.8.2018 7:16

saloka kirjoitti 26.8.2018 2:16
Peikko pääsi isompaan ruukkuun ja samalla sisälle.

Jotenkin onnistuin aamusilmillä lukemaan tuon että peikko pääsi sisälle nukkuun 😀 Kävin pyörähtämässä kasvimaalla kun tarvitsin sieltä työkaluja yhteen toiseen hommaan - yksi kesäkurpitsan taimi on edelleen hengissä ja yrittää kukkia mutta se on koiraspuoleinen eli tänä vuonna ei enää kurpitsoista kannata haaveilla. Olen laiminlyönyt kasvimaata totaalisesti tänä kesänä, mut ehkä kaikkeen ei tarvitse pystyä tai ehtiä. Pitää katsoa miltä ensi keväänä tuntuu, vieläkö haluan maksan palstavuokraa vai luovutanko tuon metsäviljelmän suhteen.

Hyvää kirpputoria jos päätät sinne mennä, ja jos et, niin mukavaa päivää muuten vaan 🙂🌻

mullakin välilllä tulee mitä sattuu luettuu ja sit saan ite hymyillä täällä niille.
Mukavaa päivää sinullekkin soroppi.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 28.08.2018 klo 17:25

September kirjoitti 28.8.2018 8:47

Mä kävin eilen täyttämässä kirppispöytäni. Toivon, että sieltä jäisi pöytävuokran jälkeen jotain käteenkin. Ensisijaisesti kuitenkin kirppistelen huvin vuoksi pitkästä aikaa. Mun päivät on tällä hetkellä aika sisällöttömiä.

Tiedän hyvin ton tunteen, kun ylittää tietkin niin, että jättää elämän sattuman varaan. Minä teen sitä joskus vieläkin, vaikka oma olotilani on tällä hetkellä tasapainoinen. Tai sitten se voi myös olla epähuomiota, kun on hypomanian takia lääkitty kellon ympäri. Odotan jo, että lääkitystä pääsisi keventämään, mutta se ei ehkä ole vielä järkevää.

Voimia päiviisi ☺️❤️

noista kirppisjutuista ei ikinä tiä meneekö hyvin vai huonosti. TOivottavasti sulla menee hyvin.
Voimia sinunkin päivääsi September.

...
mulla oottaa 2 koneellista pyykkiä, et jaksaisin laittaa ne kuivumaan. Vielä en ole jaksanut. Ruuan jaksoin tehä (lasange) mut syönnin jälkeen alko kaduttaa ja oksensin pois. Vaikka se oli hyvää. Nukuin tos päikkärit, en vaan jaksanut olla enää hereillä. Tytöllä iski migge ja tuli koulusta kotiin. Sitä miggekierrettä ei saa taas millään katki. Miettisin täs, pitäisikö mennä hakemaan juomista, tullu vähän turhan huonosti juotuu nyt. vähän jaksoin päivällä sukkii neuloo.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 29.08.2018 klo 07:40

Vähänkö siistiä saloka, että haluaisivat oppia taitojasi! Ymmärsinkö oikein että virkkaamisesta tai neulomisesta oli kyse? 🙂

saloka kirjoitti 27.8.2018 23:17
Kuolemanhalu on vaan suuri. On jotenki hällävälii mennä esim. Tien yli. Mut silti mulla on joku, joka pelkää sitä kuolemaa. Ystävä kirjoitti et pelkää mun romahdusta. Sitä pelkään mäkin. Kuinka kauan jaksan näyttää toisille et kaikki on ok. Kuinka kauan se uskotaan.
Ensi viikolla tulee taas se perhetyö, joka osaa porautua mun pään sisälle. Se osaa kysyy oikeita kysymyksiä oikeen aikaan. Pelottaa...

Mikä perhetyön esittämissä kysymyksissä pelottaa?

Ystäväsi välittää sinusta, eikä ole ainoa. ☺️❤️

Käyttäjä saloka kirjoittanut 29.08.2018 klo 17:00

soroppi kirjoitti 29.8.2018 7:40

Vähänkö siistiä saloka, että haluaisivat oppia taitojasi! Ymmärsinkö oikein että virkkaamisesta tai neulomisesta oli kyse? 🙂

saloka kirjoitti 27.8.2018 23:17
Kuolemanhalu on vaan suuri. On jotenki hällävälii mennä esim. Tien yli. Mut silti mulla on joku, joka pelkää sitä kuolemaa. Ystävä kirjoitti et pelkää mun romahdusta. Sitä pelkään mäkin. Kuinka kauan jaksan näyttää toisille et kaikki on ok. Kuinka kauan se uskotaan.
Ensi viikolla tulee taas se perhetyö, joka osaa porautua mun pään sisälle. Se osaa kysyy oikeita kysymyksiä oikeen aikaan. Pelottaa...

Mikä perhetyön esittämissä kysymyksissä pelottaa?

Ystäväsi välittää sinusta, eikä ole ainoa. ☺️❤️

Kiitos soroppi ☺️❤️☺️
Pelkään että meille käy jotain jos perhetyö menee liian syvälle mun sisimpääni.

...
tuttava tuli kylään. Siivosin kuivakaapin ja vaihdoin sen ja lautaskaapin paikkaa. Leiposin ruislastuja vielä. muuta en sit olekaan tänään tehny.

huomenna tyttö menee psykalle ja sieltä kouluun vielä. perjantaina ei tarvii mennä labran jälkeen.

oksensin taas ruuan pois, vaikka tuttu on täällä.

vois teet meille keittää ja sit syä noita ruislastuja joita leiposin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.08.2018 klo 17:43

tyttö osaa näköjään hoitaa aika hyvin asioitaan. Hänelle pitäisi teettää kuulemma lukihäiriötestit. En tiä mitä muuta ne oli puhellut koulussa hoxissa.

Söin tos tänään tehtyjä lihapulliani ja nuudelia. Mieli sanoo et söin liikaa. Mieli sanoo et oon tänään syönyt aivan liikaa. Yritän taistella mielen kanssa ja voittaa sen. En rupee menee rukoilee vessaan. Pelkäsin että laitoin liikaa suolaa lihapulliin, mut niissä on mun mielestäni sopivasti. TÄllä kertaa laitoin joukkoon perunamuusijauhetta ja porkkanaraastetta.

Kävin naapuri kaupungissa/kunnassa tämän "kadoksissa" olleen ystavan kanssa. Ei me mitään isoja ostoksia tehty, kun kummallakaan ei ollu rahaa.

aamulla kävin omassa kaupassa tarjousten perässä. Saatiin herkkua ja muutakin samalla.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.08.2018 klo 19:50

syöminen alkoi ahdistaa niin paljon, että potkisin seinää, hierosin päätäni, repisin hiuksiani ja nyt itken. Olen niin väsynyt, mutta en voi mennä sairaalaan. Kukaan ei usko sitä. Joojoo, tyttö tarvii mua, olenhan mä tässä. EI hän nytkään nähnyt mun romahusta. Kyl mä silti yritän hoitaa asiat, vaikka oon lopen uupunut, koska tiiän et jos mä en hoida niitä, ni ne joko jää hoitamatta tai sitten tyttö joutuu ottaa vastuuden.

Olen faces kirjoitellu olostani, mut ehkä ei tosiaan kannata kirjoittaa. Siellä on ihmisii joiden sana on vaan, mene osastolle tai he tekee lasun. Mitä lasu siihen auttaa, jos mä oon lopen uupunut. Ei se että täällä alkaa perhetyö käymää useammin, mun vointia paranna. Nukkuminen ei sitä paranna, sillä nukun nyt jo lähemmäs 10 + tuntii yössä.

Tekisi mieli riehuu niin paljon. Kaikki minkä jaksan nostaa ni heittää parvekkeelta alas, mut en rupee siihen. Ennemmin itken sitten yksin.

Laitoin äitillekkin viestin, etten jaksa eenää itteäni. Odotan jännittyneenä hänen reagointii. käskee varmaan ottaa lääkkeet ja mennä nukkumaan. Käskeä tytön kotiin. Tai luulee että tyttö on jotain tehnyt taas. Todellisuudessa olen vaan väsynyt elämään, hengittämään, olemaan. Mun voimavarat tai mitkä onkin, on loppu. Käyn vara-akulla jo.

Jollei tyttöä ja isää ei olis, olisi PALJON helppompi marssii päikkyyn. Mutta mihin mä tytön laitan. Ok, hän voisi kotona olla yksinkin, jos joku huolehtii hänen kouluun menemisestä. hyvin hän herää, mut aina ei mee niin hyvin. Ja sit on ne loppu viikot, kuka silloin huolehtii isästä? perjantaisin ei voi tyttö tehä sitä, kun on koulussa. Ei tä oo niin helppoo, mitä toiset ajattelee. Ja voi olla myös ni et päikky lähettää kotiin.

Ja jos menisin sinne, mitä mä sanoisin siellä? Hei, olen lopen uupunut elämään, vai? EI taida oikee mennä perille. Eihän ne silloin syksylläkään oikee olis ottanut, vaikka olin huonommassa kunnossa.

Ja kirjoittamisen piti auttaa, mun päähäni tuli ainakin enemmän solmuja. Ehkä meen kokeilee kutomista, jos se onnistuisi tässä tilanteessa ja olossa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 31.08.2018 klo 12:20

Vielä ainakin hiukan parempi olla. Olen silti väsyny. Jaksoin kaupunkireissun hyvin. Nyt oottaa uunissa mustikkajogurtti piirakka. Loppu päivän olen ja kutoon. Katon telkkarii kyllästymiseen asti. Silmät va tuuppaa menee kiinni...

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 31.08.2018 klo 17:03

Hei saloka! Kiva kun kirjoitit tuntojasi, niitä on mielenkiintoista lukea. Ymmärrän että olet huolissasi siitä miten avun hakeminen vaikuttaisi isäsi hoitoon ja tyttösi arkeen. En tiedä, haluaisin luvata että asiat järjestyvät mutta eihän sitä kukaan voi (rehellisesti) tehdä. Uskon kyllä, että keinoja ja vaihtoehtoja voi löytyä enemmän sitten kun niitä on useampi ihminen miettimässä, yksin puntaroidessa voi olla ettei kaikkia vaihtoehtoja tule mieleen. Voisiko esim. perhetyön kanssa miettiä, olisiko heillä ajatuksia tilanteesta?

Tyttösi vaikuttaa fiksulta nuorelta naiselta, uskon että hän auttaisi mielellään miettimään jotain sellaista järjestelyä jonka tavoitteena olisi että sinä pääsisit lepäämään. Ymmärrän hyvin että pelkäät hänen joutuvan sinun rooliisi, auttamaan äitiäsi isäsi hoidossa - mutta en tiedä, miten hän kokee isäsi hoitamisen? Onko se hänelle yhtä pelottavaa kuin sinulle? Tai ehkä sisaruksesi ottaisivat enemmän vastuuta sitten jos sinä olisit "virallisesti" sairaslomalla tai toipilaana.

Mukavaa kuulla että ystäväsi on ollut sinuun uudestaan yhteyksissä 🙂 On helpompaa jaksaa vaikeuksia, kun on joku ulkopuolinen joka ei liity niihin suoranaisesti niihin raskaimpiin asioihin, vaikka hänen kanssaan ei niitä varsinaisesti puhuisikaan.

Halauksin ☺️❤️,
s

Käyttäjä saloka kirjoittanut 31.08.2018 klo 19:54

Soroppi, kiitos kun kirjoitit. Mä tosiaan pelkään että tyttö joutuu mun tilanteeseen. Hän ku ei terve ole. Perhetyön kanssa ollaan puhuttu ja ne ehdottaa va laitosta.emme taho isää sinne vielä.

...
Ahdistaa taas kun söin, vaik söin pelkkää nuudelia. Sitä ennen yritin syä, mut huonolla menestyksellä.

Mä taidan mennä tänään aikaisin nukkuu. Oon niin väsy etten jaksa kauan olla hereillä.

Tytön verikoe oli ilmeisesti ok. Osittain hyvä, mut sit taas mistä toi paha olo johtuu. Olenko mä syyllinen siihen?

Käyttäjä saloka kirjoittanut 01.09.2018 klo 21:47

Tyttö kärsiny miggeä.

Olen ollu tänään todella huonos kunnos. Ystävä haluis mut viä päikkyyn, mut äiti ei "anna" lupaa. Joo, mun täytyy kysyy lupaa, koska mulla on alaikäinen ja sairas isä. Äiti ei näköjään pärjää ilman mua, jos rivien välistä kuunteli. Äiti perusteli että pystyn kotonakin lepää ja tulee halvemmaksi. Ja ettei ne kumminkaan tuu tekee mitään. Tiedä sitä sit.

Jaksoin aamulla laittaa pyykkikoneen päälle ja pyykit kuivuu.
Olen ainakin 3 kertaa yrittäny kutoo sukkaa, mut en ole paljoo jaksanu.

Millainen mahtaa huominen päivä olla. Kuinka vaikea. Jos liian, ni makaan sängyssä sit.

Eniten ketuttaa että äiti vertaa mua isään. Mun mielestä meitä ei voi verrata, paitti jos teen kuolemaa ja oon muistisairas.

Nyt alkaa pääkin sattuu. Pakko mennä taas tähän aikaa nukkuu ja nukkua se 11-12h. Silti en jaksa....