Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 14.07.2018 klo 22:47

Ihanaa ku huomenna pitäis saada olla va. Ei tarvii kun tiskikone laittaa päälle ja ruokaa tehdä. Pyykkejä en voi pestä ku ei ole tilaa kuivattaa.

Jos nukkuis aamulla ja sit alkais tekee käsitöitä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 15.07.2018 klo 16:44

Ja kökkö. En mä mitään levänny ole. Aamupäivällä vein mehut äitille ja sit lähdettiin kattoo siirtolapuutarhoja kun oli avoimet ovet. Hyvin huomas et en jaksanu. Hiukan sekavuutta ja ajatus oli että saatava juotavaa. Lopulta löysin paikan missä sitä myytiin. Olo alko hiukan parantuu kun sain hiukan hernarii ja colaa. Jonkun matkan päästä tarjottiin vettä, jota join mukillisen. Selvisin sit kumminki kotiin. Kotona täytin pullon ja join vettä pikku hiljaa. Söin makkaran. Äskön join 700ml smoothieta. Kroppaa kiertää va kylmiä aaltoja ja väsy on kova.nyt saan onneksi olla va ja ajattelinkin alkaa kattoo jalkkiksen finaalia, vesipullo kainalossa.

Lämpöä täällä on 30-33, riippuu mistä kattoo.
Laitoin astiakoneen päälle.
Tyttö menee siskoni kanssa kaupoille ja vanhemmat on mökillä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 15.07.2018 klo 17:51

Juu, Saloka!😍 Lämmintä riittää! Kuulostaa siltä, että taisit saada aikamoisen nestepuutteen kävelyllä. Juomalla mäkin yritän selvitä. Täällä näyttää netin lämpömitari 30 astetta. Kaikki ikkunat ja ovi on auki.

Käyttäjä Syysaurinko2 kirjoittanut 15.07.2018 klo 19:53

Hei Saloka, tsemppiä sulle.Mulla omat probleemat niinkuin kai jokaisella on omat.Mä olen vaihtanut ympäristöä kun kumppani teki itsemurhan mutta täällä on yhtä kuuma kuin silellä, yritän saada läpivetoa aikaiseksi jotta olo hieman helpottuisi, odotan täällä pimeän tuloa ja katselen tyhjyyteen pelkään tuleeko uni yöllä vai ei, tsemppiä sulle Saloka nimim Syysaurinko 2 lta eiköhän tuo elämä vielä joskus kanna vaikka nyt ottaa päähän tämä elämä.

Käyttäjä September kirjoittanut 15.07.2018 klo 19:55

Saloka, täälläkin vähän nestehukan oireita. Aamulla oltiin lasten kanssa pari tuntia mökillä rantsussa. Puolen päivän aikaan kaikilla alkoi olla jo veto veks eikä ruokakaan maistunut. Päätä särkee, paha olo ja heikottaa.

Nyt ollaan kotiuduttu ja mies lähti hakemaan ruokaa, jos hampparit lapsille maistuisi. Yritän juoda vettä ja vahtia että lapsetkin juovat. Vieläkin on 30 astetta.

Toivotaan, että saat huomiseksi voimasi takaisin. Tosin tästähän se vasta kuumeneekin vielä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 15.07.2018 klo 20:38

Kiitos viesteistä jp, syysaurinko.

Olen syöny suolasta ja juonu vettä. Tyttö lähti poikien kans uimaan.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 15.07.2018 klo 20:41

September kirjoitti 15.7.2018 19:55

Saloka, täälläkin vähän nestehukan oireita. Aamulla oltiin lasten kanssa pari tuntia mökillä rantsussa. Puolen päivän aikaan kaikilla alkoi olla jo veto veks eikä ruokakaan maistunut. Päätä särkee, paha olo ja heikottaa.

Nyt ollaan kotiuduttu ja mies lähti hakemaan ruokaa, jos hampparit lapsille maistuisi. Yritän juoda vettä ja vahtia että lapsetkin juovat. Vieläkin on 30 astetta.

Toivotaan, että saat huomiseksi voimasi takaisin. Tosin tästähän se vasta kuumeneekin vielä.

Saa nähä kuinka kauan kroppa jaksaa, kun yötkin on huonoja. Täällä on koko alku viikon luvattu 30.

Onneks mun tyttö juo, mut hän ei oikein syö. Pitää kattoo ku tulee, että syö jotain.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 16.07.2018 klo 21:37

🙂🎂 olkaa hyvä.

Kuumuus taitaa nujertaa mut. Olen sitä heikompi.

Mulla on jalkapohjassa puhjennu rakko. Laitoin alkuillast rasvalaastarin siihen. Nyt pystyy astumaan hiukan paremmin.

Huomenna pitäis jaksaa mennä sossuun. Pitää ottaa vesipullo mukaan.

Halu ottaa liikaa lääkkeitä on suuri. Yritän pitää sen haluna.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 17.07.2018 klo 14:34

Sossureissu meni jalan kans ihan ok. Lopussa alko vasta tuntuu et laastari on lähtenyt.

Vanhemmat tulee nyt jo kotiin. Isä ei juo. Saa nähä mitä äiti sen kans tekee, viekö sairaalaan.

Laitoin pesukoneen päälle. Kamalasti tulee pyykkiä, kun tarvii jokapäivä vaihtaa vaatteet.

Olen nuuntunut. En sellai väsyneen väsy, mut voimaton. Yritän tos kohta tehä vähän käsitöitä. Jos se auttais.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 18.07.2018 klo 20:34

Mäkin pesin pyykkiä, ja vaatetta pyykissä riitti täälläkin...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.07.2018 klo 13:47

Jp🙂🌻

Mä syön ja oksennan. Ahdistaa ku on turvonnu. Paino noussu.

En jaksa muuta oikee ku maata sängyllä. Istuin tos hetken.

Leivoin aamupäivällä pienen pullataikinan ja ahmisin ne kaikki heti, oksensin 😞
En tiä teenkö ruokaa itelleni ees.

Tyttö kysy, meenkö sairaalaan. Hänki huomaa ku en jaksa mitään tehdä. Ei kuumuus o aina syyllinen. En voi mennä sairaalaan. Ei äiti päästäis,ku oon niin kondiksessa.

Pitää ottaa toi roskapussi ja korjata roskia, sit joskus ku jaksaa nousta...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.07.2018 klo 17:16

kyl mua on tunnin aikana peljästetty todella pahasti. Ekana isä, siis iSÄ soittaa mulle. Pelästyin et äitille on jotain tapahhtunut. Isä sano et äiti on ollut monta tuntia poissa, että soittaisin kampaajalle ja kysyisin onko siellä. Kysyin isältä onko kaikki ok, on kuulemma. Puhelun jälkeen sain äitin kiinni.

Äskön luin facesta että yhdellä uimarannalla on elvytys. Tiesin että tyttö on kaverinsa kanssa siinä kaupungissa/kunnassa. Mut en tienyt koska ja millä rannalla. Kiireesti soitin tytölle ja kysyin ja selitin tilanteen, hän ymmärsi. Olivat ilmeisesti ollu siinä uimarannalla mut tyttö ei uskaltanut sitä sanoo mulle.

Mulla alkaa viimisetkin voimat mennä. Hiki virtaa vaikka olisi aukinaisen ikkunan ääressä.Kuuma ei ole. Hiki irtaa vaa. Paita on ihan märkänä jo, en ole viittinyt sitä vaihtaa. Sain syötyy hiukan pottuja ja porkkanaa (uunissa) ja join kylmän lonkeron. Luulin sen juotavan antavan helpotuksen. Mut ei. Sama kun eilen suihkussa, ihan sama menikö sinne tai ei, sama hiki laskeutu päällensä vaikka kylmässä suihkussa olikin.

jotenkin tuntuu va, ettei kaikki ole ok. Tänään olen sentään pissalla käyny kerran enemmän. Eli harvoin. About alle 5 kertaa vuorokaudessa. vaikka joisin kuinka paljon.

makoilen siis loppu illan ikkunan vieres ja toivon jotain viilennystä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.07.2018 klo 18:00

luin juttuja uupumuksesta ja aika paljon niistä oireista kuvaa mun olotilaa. En sit saanut selvää mikä muu on hoitona kun lepo. Pitää varmaan tutkia enemmän.

Meinasin itkee puhelimessa, kun äiti sano että ei hän voi koko ajan olla mun valtakirjalla, että tarviin henkkarit. Et hän maksaa vaikka ne sitten ja mä maksan takas. Kysyin häneltä, voiko hän mennä valtakirjalla ees tytölle pankkikorttia ja pankkitunnuksia hakemaan, vai tarviiko odottaa monta kuukautta. Hän lupas jo ensi viikolla, jos pankissa on aikaa.

Sähköyhtiö yrittää kalastaa isältä taas yli 50 euroo, vaikka sopimus on purettu ja paperit tehty. Helppo kalastaa rahaa vanhalta ja muistisairaalta.

Isällä on kohta synttärit, olisiko teillä ideaa, mitä antaisin lahjaksi? Mulla lyö tyhjää ja lujaa. Tekisi mieli koota vaikka semmoinen kassi, missä olisi kaikkee mitä hän tarvii ja käyttää mm. nutreja. Mut onko se hiukan tyhmää sit? Isä täyttää pyöreitä, mutta meidän piirit on niin pienet, että mitään isoja kekkereitä ei vietetä, eikä isä ehkä jaksakaan.

Tyttö löysi naapurikunnasta, koulun läheltä asunnon, mut en nyt tiä mitä hän sen kanssa tekee. Hän ei haluaisi muuttaa niin kauas, mut silti haluaa muuttaa. Musta tuntuu että hän vähän pelkää muuttaa. Onkohan hän sittenkään valmis. Mut koulumatka tästä olisi yli 1 h suuntaansa. En tiä. Nyt hän on ulkona kävelemässä, tai jossain tuolla ulkona.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 20.07.2018 klo 18:37

Saloka, mun mielestä sun tyttösi on kyllä oikeassa tässä asiassa. Etkö voisi mennä sairaalaan, ihan vaikka hänen mielikseen? Hän on varmaan huolissaan sinusta. Sun äitisi ei päätä sitä meetkö sä sairaalaan vai et.

Mun terapeutti kysyi multa viime viikolla (kun valitin esimiehestä) mahtaakohan olla niin että pomoni on vaativa, vai että itse olen vaativa ja siksi tulkitsen kaikki hänen sanomisensa niin että minulta vaaditaan enemmän kuin pystyn antamaan. Että jotenkin kanavoisin omaa vaativuuttani (sitä että haluan työstäni tuloksia) ajatuksissani pomoni ajatuksiksi (kuvittelen että hän haluaisi että minun työstäni tulee tuloksia). Ja koska minulle on tärkeää, että hän ajattelisi minusta hyvää (tai koska itse haluaisin niitä tuloksia), yritän ja yritän saada niitä tuloksia aikaan, ja sitten tunnen oloni katkeraksi kun en (omasta mielestäni) onnistu tai päädyn hankalaan tilanteeseen.

Hitsit, nyt kun mietin asiaa niin muistan että poikakaverini on joskus tehnyt mun suhteesta esimieheen samanlaisia tulkintoja. Alkaa tosiaan tuntua siltä että teen niin! 😮

No, meni vähän ohi aiheen, mutta kerroin sillä kun tuli mieleen, tuntuisiko mahdolliselta että sun kävisi joskus äitisi kanssa samalla tavalla?

Toivon että olosi helpottuu 🙂🌻

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.07.2018 klo 23:28

Soroppi...
Me ollaan äitin kans molemmat rapuja, eli "sakset" vastakkain.
Äitini on myös "minä itse" tyyppiä. Eli jos hän on hiukan kipee, on maailmanloppu ja jos esim. (Mikä on tapahtunu) mä olen ollu päivällä leikkauksessa, ni hän pakottaa illalla mun keittää kahvia.
En voi sanoo et äitini on kamala. Hän on tänään auttanu mua ja auttaa ensi viikollakin.jollen muista tai jollei hän kuule että kiitän, teen sen facessa julkisesti.
Se miksi äitin mielipide tässä mun menemisessä on niin tärkeä, on, et kuka hoitaa isän menot. Olen pakolla lupautunut viemään hänet jalkahoitoon. Ja toinen asia on, mihin tyttö.äiti ei suostu siihen että hän on kotona yksin (saa olla, sossu sanonut). Mun vanhemmille ei voi mennä. Ei hän voi hoitaa sairasta isoisää tai kattoo sen perään. Siskoni luokse ei oikee mahu. Muuta paikkaa ei ole.

Mut joo, yritän jotenkin jaksaa ja olla. Sain tänään pitkästä aikaa neulottuu. Käytiin äitin kans kaupassa ja ostin uuden repun jota innoissani yritän käyttää ja siirrellä koko ajan (hullua).

Toi teini nyt vähän aiheuttaa harmaita hiuksii. En ole tottunu siihen et tulee klo 22 jälkeen kotiin. Yleensä olen nukkumassa silloin jo.

Mut joo, taidan käyd jääkaapilla ja sit nukkuu...