Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...
Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?
Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.
Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.
Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.
En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.
Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…
Mansikat on kyllä hyviä, ku oon syöny niitä pariin otteeseen. Et kantsii ostaa..
Soroppi ja tyttönen ☺️❤️ kiitos viestistä. Mä olen 4 litraa mansikoita ostanu ja syöny teinin kans. Olivat hyviä.
Sain just operaatio mehun valmiiksi. On pullotettu. Jäljet pitäis jaksaa siivota ja syödäkin tälle päivää jotain. Ei oikee ole ruokahaluu.
Isä on kuulemma omituinen. Sisko menee huomenna sin. Isä nukkuu va.
Olen ni poikki. Ehkä tämä tässä menee...
Te(kusta ei tuu mitään. Iltatoimet suoritettu. Kohta varmaan nukkuu sit. Onneks huomen saa aamusta nukkuu.
Tuntuu pahalta. Isä taas sairaalassa. Yritin tehä käsitöitä, mut haistoin isän hajun. En tiedä miten se on mahdollista. Toivon va ettei ole enne. Tulin sänkyyn sit rauhottuu.
Tyttö meni mökille.
Yritän ottaa rennosti. Syömisien kans ei tuu yhtään mitään.
Mieli maassa ja elämänilo kateissa.
saloka kirjoitti 7.7.2018 23:53
Mieli maassa ja elämänilo kateissa.
Hei, Saloka!😍 Anteeksi, etten ole ollut aikoihin kirjoittamassa sinulle! Mutta olen ollut reissussa - ja sairaalassa.
Mun olo on aikasten sama kuin sulla...☹️
Jp, ei haittaa.
Mä täällä kukun vieläki. Kädet on hiuka kipeet ku koko päivän olen pöytäliinaa kutonu. En tiä kenelle se on, kuhan teen va.
Illalla söin vanhaa leipää, saa nähä mitä maha siihen huomenna sanoo. Sit join vettä ni, et pahaa tekee. Iltapillerit jäi taas kurkkuun.
En jaksa pitää silmii auki, vaikka olen hereillä. Aivot raksuttaa koko ajan uusia ideoita. En va jaksa toteuttaa niitä.
Huomenna (tänään) pitäis siivota. Pyykit pestä ja laittaa astiat koneeseen. Roskatki pitäis kai viä ja kukat kastella.
Isäl otetaan labrat ja sit jatkoa suunnitellaan. On ihmeen hyvässä kunnossa. Toivon ettei se kierre ala taas...
En saanu oikee mitään tehtyy. Haisevat tiskit on pois. Nukahin aamulla uudelleen ja heräsin 15 aikoihin.
Kannasta luin et yhen lääkkeen kans on ongelmia. Tekis niin mieli lopettaa ne kaikki. Rahaa säästyisi tosi paljon.
Otin jo iltalääkkeet ku aamulla aikaine herätys. Jos sais unen pääst kii hiukan aikaisemmin.
Ootan perjantai nollausta. Vedän överit jos pystyn. Mä en välitä silloin mistään. Kaikki loka hartioilta menee kurkusta alas.
Mä yritän pysyä erossa alkoholista. Mäkin vedän aina överit. En osaa kohtuukäyttöä. Joko mulla lähtee homma lapasesta tai sit muutun itsetuhoiseksi. Ikävät seuraukset molemmista.
September, mulla ei alkosta vielä ole tullu itsetuho juttuja, mut viimeks oli jotain harhoja. Mut saa nähä miten huomenna käy sit.
...
Olen ollu hiuka levoton ja maha ollu kipeenä. Ollaan puhuttu ja tekstailtu teinin kanssa tänään. Päätettiin että yhdessä pärjäämme.
Huomiseksi siirtyi nollaus. Tyttö ei saanu yöpaikkaa., joten näin hän voi pe olla kotona.
Sain vihdoin reseptin yhteen lääkkeeseen, ku lääkäri soitti. Kyseli paljonko syön bentsoja. Vastasin ja se oli siinä. En sit tiä mitkä lääkkeet tohon luokitellaan. Onko ahdistuslääke myös sitä, vai pelkät kolmiolääkkeet.
Inhottaa syä noita nappeja. Rahaa menee paljon niihin, eikä toikkaris saa kaikista ees takas. Nytki pitäis hakee, ei korvattava, lääke.
Olen yrittäny netissä ettii, saako suomalainen paperiton toimeentulotukee henkkareihin. Olen kysyny kelasta netin kautta, mut ei vastausta. Pitää varmaan soittaa sinne, mutta mihin niihin numeroihin.
Miksi elämä on vaikeeta?
Mieliala on tällä hetkel aika ok. Äänet ympärillä kovenee ja häirii. Miten toi kello aina illalla naputtaa niin kovin et pää hajoo. Tai miksi autoista lähtee niin pirun kova ääni näin öisin. Joku kulkee hissilläkin. Kuulen sen tänne perimmäiseen nurkkaan, jota en päivisin kuule. Äänet tuntuu porautuvan pään sisälle. Kuulen vaimeaa puhettakin. Ei nyt täytyy alkaa ajattelee jo muuta. Laittaa musa soimaan ja nukkumaan....
tuntuu ettei millään ole enää väliä. Läheiset (tai äiti) ei välitä, vaikka kuinka yritän kertoo. Ennemmin hän tekee lisää tekemistä mulle.
Suunnittelen, jos ottaisin jo nyt iltalääkkeet ja painuisin nukkumaan. En jaksa enää olla hereilläkään. En jaksa syä enää mitään (sekin menny penkin alle tänään). Veen juominen va tekee pahaa oloa, mut silti yritän jua. Huomaan etten käy vessassa kovinkaan usein, joten nestevajaus voi iskee kohta.
En ole viikkoon huolehtinut ittestäni. Ti pitäisi mennä sossun eteen. Ehkä mä tässä joku päivä jaksan suihkuun mennä.
Olen todella uupunut ja väsynyt. En pysty sitä enää peittelee. Joten menen nukkumaan....
Koko ajan vois nukkua. Hetken jaksaa olla hereillä. Sit olen jo niin poikki. Jos ottais päikkärit, onhan täs n. 2h oltu hereillä.
Sain puhuttuu tytön kanssa. Kerroin missä mennään mun kanssa.
Autoin häntä ja kasasin hänen pöydän. Siinä oli 21 työvaihetta. Raskasta se oli ja meni litran vettä juoden, mut sain sen kasattuu.
Sit kävin suihkussa. Nyt on hiukan viileämpi olotila.
Huomen tyttö menee isänsä häihin ja näkee isän sukua. Ei o tainu monia ikinä nähäkään. Kauan oli ettei hän mee, mut nyt hän menee sit.
Huomenna pitäis jaksaa siivota muuta kämppää. Keittiös on yli 20 l marjoja, jotka pitäis mehustaa. Kasseja on tyhjentämättä. En o vaa jaksanu. Mietin, menenkö huomenna kauppaan äitin ja siskon kans. Tällä hetkellä ei oikee kiinnosta ees. Ehkä laitan äitille viestii, etten mene. Saan sit heti laittaa marjat ku jaksan nousta.
Pelottaa tiistainen sossu, jos se kysyy jotain. Siis mun voinnistani. Ehkä se ois hyvä asia, mut silti en tiä. En osaa oikee arvioida sitä.
Mut nyt taidan alkaa ottaa lääkkeet ja mennä tutimaan...
Rupesin mehuu tekee ja kun tuli veden lisäys, poltin sormeni. On jo onneks hiukan parempi mitä äskö.
Yö oli huono. Koko ajan heräsin ja vilkuilin kelloa.
Nyt alkaa väsy tulee, mut pakko on yrittää pysyy hereillä.
Onneks hammas ei o tänään vaivannu.
Vähän sormi punottaa, mut ei kipee enää.
Kun sain mehut laitettuu, lähdin äitin kans isoon kauppaan.
Sieltä sit kotiin siivoamaan.
Ruokaa sain vasta äskö, paistoin makkaraa ja munaa ja söin turhan paljon. En varmaan ehkä syö enempää tänään.
Vielä pitäis pyykit laittaa kuivuu ja mehut keittää ja pullottaa.
Huomenna onneks vanhemmat lähtee mökille. Saa hiukan hengähtää.
Tytön kanssa menee ihan hyvin. Kohta saan kuulla hääkuulumiset. Tyttö taitaa ymmärtää et oon väsyny