Varastoon oli murtauduttu. Jotenki laittoi fiiliksen taas nollille se. Vaikka ilmeisesti mitään ei ole viety, ni silti. Tein heti ilmoituksen.

Sain äitin avustuksella siivottuu melkein loppuun. Huomenna pesen lattiat vielä.

Fiiliksen laski myös se, et äiti alkoi heti vaatii mua et isää on mun kärrättävä. Joka päivä, vaikka mulle ei sovi ti ja ke, ni mun on pakko sopii. Pakko mennä. Sisko ei tee asialle mitään.

Kiukkusena lähdin illalla vielä hakee raparperit äitiltä.

Nyt jalat on nii kipeet etten pysty astuu niillä enää. Liikkuminen tosi vaikeeta ja kivuliasta.

2 kukkastakin muutti kesäksi parvekkeelle.pitää va muistaa kastella niitä.

Ahdistaa. Jaoin lääkkeet ja huomasin kuinka paljon mun täytyy hommata huomenna lääkkeitä tai sit ootan muutama päivä ja kysyn sossusta apua.

Mä en tuu selvii rahallisesti tässä kuussa. Mä tiän se jo nyt.

Kaikki kaatuu mun käsistä. Mä en jaksa enää tätä. Haluan pois... väsymys ja tressi tuo pahat ajatukset. Pelkään etten pärjää enää...

Hei saloka.
Toivottasti saat apua tilanteeseesi. Olisi se aika kumma jos et apua saisi.😟

En käyny apteekissa. Yksi lääke loppui tänään. Onneks se ei ole hengenvaarallinen lääke jos jää, mut huomaan ajanmittaan sitä tarvitsevani.

Tein tänään ekan kerran mehumaijalla mehua, raparperista. Sain 3.5 litraa tehtyy.

Ptt:n kanssa pestiin meidän lattiat. Sit laitettiin oveen "tervetuloa"-kyltti. Ihan piruuttaan. Katotaan kuinka kauan on, ennen kun varastetaan...

Jalat on tosi kipeet.

Ei mun tarvinu kärrätä tänään isää, tuuli niin paljon ettei isä halunnu. Juteltiin sit isän kanssa hetken.

Olen kuulemma iloinen ja naurava. Musta saa käsityksen et kaikki on ok. Ehkä ne onkin, jollei murtoa, kipua, masennusta, ahdistusta, uupumusta ym ym katota. Yritän toisten seurassa olla iloinen ja hymyilevä. Ei sitä pahaa oloa kannata näyttää, kun ei se auta.

Saa nähä millainen helvetti tulee yöstä.. muutenki nukun huonosti, ni nyt ku jalat sattuu vielä. Sit aamulla herätys 7.30. Ja jalkojen päälle. Grr... 😯🗯️

Siinä että yrittää aina muiden seurassa olla iloinen ja jaksava on se ongelma, että jos muut ottavat sen todesta, he eivät osaa antaa tukea ja ymmärrystä, mitä heiltä jollekin väsyneemmältä tai masentuneemmalta vaikuttavalle liikenisi. Siinä voi jäädä vahingossa aivan todella yksin oman masennuksensa ja uupumuksensa kanssa, kun laittaa "julkikasvot" päälleen lähtiessään ihmisten ilmoille, eivätkä muut ihmiset tule nähneeksi sitä hätää.

Millaisia ajatuksia sulla saloka liittyy siihen että yrität vaikuttaa pärjäävältä?

Soroppi, puhuit/kirjoitit asiaa. Kumpa pääsisin siitä näyttelemisestä.

Jaana, apua saan, mut en isän asioissa. Äiti on päättänyt et syksyllä sit. Siihen asti mun on jaksettava.

...
Joudun pesee 3x päivässä hampaita. Kävin juur pesee ja en tiä, johtuko h.lääkärin käynnistä tai harjasta, peseminen sattui ja verta tuli. Sit ku huuhtelin, sekin sattui. Ikenet tosi kipeet. H.lääkäri paikkas 2-3 hammasta aamulla. Ja määräs apteekin hammastahnaa.

Sarjassamme murto, tapahtuu. Kävin kattoo paikkoja tänään. Joku perhana oli varaston oveeni laittanu polkupyörän lukon. Nyt en ainakaan pääs sinne. Soitin isännöitsijälle, mut ei sitä ovee ole vieläkään korjattu. Onneks se on niin hyvin laitettu siihen että ei ketään huomaa että se ovi on rikki.

Kävin apteekissa ostamassa ne lääkkeet. Sitä yhtä lääkettä en saanut, ku ei reseptii. Pitää huomenna lääkäriltä pyytää resepti siihen. Mut 60 e meni. Pahoin pelkään ettei mulla jää ruokaan rahaa, mut onneks meillä on nyt ruokaa taas ja äitin pakkasessa näyttää lisää löytyvän. Isä kun on lopettanu melkein syömisen kokonaan.

Tänään ei tarvii isää kärrätä ja toivon et sisko menee töitten jälkeen isälle. Et saan nyt illan olla ja rauhottuu.

Meillä oli perhe tapaaminen kotona, mä ja tyttö. Oli hiukan rankka tapaaminen. Onneks loppu kesällä on vasta seuraava.

Ei sisko sit mennykään. Isä on ollut yksin koko päivän. Mä itkin täällä 2 tuntia, ennen ku uusi ahdistuslääke auttoi. Kun tajusin että voin sitä kokeilla.nyt ei itketä enää. Nyt on vaa väsy ja pää kipeenä.

Joskus se munki kuppi menee nurin ja täyttyy. Tällä kertaa siskoni tempaus oli piste i:n päälle.

Virkkasin tossa vähän patalappuu. Oli pakko saada tehä jotain, vaik ei jaksanu.

Huomen on 9 herätys. Sossu tulee. Pitää ennen sitä laittaa sänky kuntoon. Huomen pitäis jaksaa isän luoksekin. Onneks ei tarvii lammelle viä, äiti sano.elokuun alussa tilataan yksityinen hoitaja kattoo isää illasta. Saamme mekin käydä, mut sitten ei ole enää pakko munkaa käydä.

Isän hoito on mulle herkkä paikka, kun mietin et hän odottaa jotain sinne ja ketään ei tuu. Mustakin tuntuis pahalta.hylätyltä. ajatukset käy, mikä mussa vikana ym. Huomisen kun jaksaisin, ja ehkä to. Sit äiti on vkl:n kotona. Mutta olen va nii helkutin väsy.

Lääkärikin soittaa huomenna. Antaa taas lämmintä kättä. Varmaan kysyy lääkenostosta, mut ei mulla ole varaa laittaa siihen ahilääkkeeseen joka kk 20+ e. Jollai,kun ei ole lääkkeitä ni ehkä onnistuisi, mut näinä kertoina kun lääkkeitä on, ni ei ole varaa. Jotain pitäisi syäkkin. Tyttö ilmoitti leikkeleen loppuvan, mut millä ostan uuden.onneks pe tulee rahaa, pääsen maksaa laskut ja kattoo paljonko jää velkaa.

Huomenna vois noi loput potut tehä muusiksi ja lisätä porkkanaa joukkoon. Sit paistaa makkarapihvit tai keksii jauhelihasta soosin. Tosin jauhiksesta vois tehä keittoo, jos löydän pakastejuureksia pakkasesta. Perunapussi siel ainakin on, ku äiti anto tänään. Kauhia sumplimista, mitä ruokaa ja koska.

Vähän ihmetyttää. Sinulla iso tyttö jo rippikoulun käynyt,kohta täysikäinen,eikö hän tee mitään yhteisten asioiden hyväksi. Onko kesätöissä tai osallistuuko ukkinsa hoitoon mitenkään. Ethän vain kasvata uusavutonta,joka ei osaa tai halua tehdä mitään!

Tammyka kirjoitti 6.6.2018 14:45

Vähän ihmetyttää. Sinulla iso tyttö jo rippikoulun käynyt,kohta täysikäinen,eikö hän tee mitään yhteisten asioiden hyväksi. Onko kesätöissä tai osallistuuko ukkinsa hoitoon mitenkään. Ethän vain kasvata uusavutonta,joka ei osaa tai halua tehdä mitään!

Tammyka, hän ei saanut kesätöitä. En voi noin nuorta vaatii joka päivä menee taataa kattomaan. Hän ahdistuu siellä niin kun mäkin.

...
Käytiin tytön kanssa isällä tänään. Isä oli väsy hieman ja valitti jalkaansa. Kerroin äitille tämän.

Apteekista sain lääkkeen. Huomasin et mun tarvii taas mennä apteekkiin. En muistanu lääkäriltä pyytää sitä reseptii, joten joudun kai ostaa sen ilman.

Lääkäri lisäs temen listoille. Saa nähdä missä kunnossa aamulla oon, ku vedän 2 ahdistuslääkettä illalla. Onneks toinen on pieni annos, mut silti 5x isompi ku teme. Olen ku narkkari, paitti en veä suonensisäisesti. Ainakin tuntuu siltä.

Leiposin tytölle sitruunakaakun. En tiä millainen tuli, en pystyny maistamaan. Jos huomenna kokeilis paremmalla menestyksellä.

Huomisex on ruokakin mietitty. Mut se tekijää en tiä.

Huomisen ku jaksais, sit 3 vp.

Huomen tarvii soittaa huoltoon ja kysyy siitä ovesta. Haluaisin varastooni.

Saloka en nyt sitä tarkoita. Onhan kotona töitä myös. Siivousta,ruoan laittoa,kaupassa käyntiä,pyykin pesua yms. joista et tunnu aina selviävän. Iso lähes aikuinen nainen talossa. Miten hän oppii oman taloutensa aikanaan hoitamaan.

Hei saloka.
Kuinka teillä pärjätään nyt?
Minulla kävi kodinhoitoapua, ja sain lattioita pestyä, ikkunoiden pesu viivästyy, kuin ei ole
oikein välineitä, pitäisi olla varrellinen ikkunanpesin. En tiedä mistä sellaisen ostaisin. ☺️❤️

Hei saloka,
Musta kuulostaa siltä että sä hoidat isääsi niin hyvin kuin pystyt ja jaksat - enempää ei tarvitse, se riittää. Rajat saa olla meillä jokaisella.

Mulle tuli mieleen yksi Anja Laurilan runo, minkä halusin jakaa sinulle:

"Lähdin lapsuuskodista
selässäni reppu
ja repussani mitta.

Sillä mittasin itseäni.
Ja aina oli tulos:
Ei riitä, ei riitä.

Kauan uskoin mittaani.
Sitten löysin uuden.

Se sanoi:
Riittää, riittää hyvinkin.

Silloin tajusin,
mittani oli virheellinen.
Sen ainoa lukema oli:
ei riitä

Vein sen takaisin,
ja äitini hämmästyi:
Ei se virheellinen ole,
se on perintömitta
ja kulkenut suvussa kauan."

Toivottavasti sulle tulee mukava viikonloppu ☺️❤️

Kiitos viesteistä.

Tänään oli vp. Lähdin aamusta äitin kans kaupunkiin. Sen jälkeen pesin pyykkikoneellisen pyykkii. Sit oon va ollu ja virkannut n. 5-6 tuplapatalappuu. Illalla kävin kaupassa ja samalla äitillä (isä nukkui jo). Oon saanut tänään mennä omalla painollani eteenpäin. On ollu hyvä olla, vaikka yö olikin pitkä ja "kivinen".

Huomenna mennään tytön kans varastoon ja haetaan mun langat sieltä. Sit purkaan tytön hiukset, jotka pienillä letein. Ruuan teen taas muutamaksi päiväksi.

Nyt pitäis rauhottuu, mut vielä se ei onnistu. Haluaisin virkata va enemmän. Onneks ei ole valoa, ni se hidastaa.

Ruokaa en anna tytön tehdä mulle, sairauteni vuoksi, mut kyl hän itelle välillä tonnikalaa ja makaronia/riisii tekee, mut se on sellainen ruoka jollen ole kotona tai en jaksa ajatella ruokaa. Ja tyttö ei pysty kaikkee tekemäänkään vaikean värisokeuden takia. Esim. Hän ei näe koska ruoka on uunissa kypsää ja koska liha pannulla kypsää. Ollaan me harjoiteltu munia keittämään myös. Lettuja hän paistelee aamupalaksi ja sen näkee kärystä sitten.

Pyykkii en anna kenenkään muun pestä meijän koneella ku mun. Jos liian vähän se pomppii ja jos liikaa ni se ei tykkää. Kuivat pyykit kokoon hänelle koppaan ja hän siitä laittaa niin liinavaatteet, pyyheliinat ku omat vaatteet kaappiin.

Ikenet ei niin kipeet enää. Ostin pehmeämmän harjan ja hiukan erinlaisen. Oli parempi illalla pestä hampaita nyt.

Ensi viikoks luvattu taas kylmää. Saa olla housut jalassa. Saa nähdä tuleeko sortsikelejä enää.

Pitäis tt hakemus tehä, kuhan h.lääkärilasku tulee. Kauhulla ootan kuinka paljon on yli 100e.

Huomenna vois käyd suihkussakin kunnolla ja vaihtaa petivaatteet. Taitaa lakana olla aika hikinen ku oli niitä kuumia öitä.

Hei, Saloka!😍

Tuosta lasten kasvatuksesta ja kasvusta. Mä hellittelin tyttöä oikeastaatn aina, kun hän oli mun luona. Isällään sai varmaan opit elämiseen, en tiedä. Mutta hyvin tuo näyttää pärjäävän elämässä ja omillaan. Ja kyllä hän osaa olla kohteliaskin.

Mulla on pyykkitupa varattu aamupäiväksi. Sitten lähden asioille. Käyn ainakin Tokmannilla. Ehkä IKEAssakin. Kirjastosta en vielä tiedä. Ja ruokakaupassa... Pitää ostaa ainakin maitoa ja leipää. Parsapastaan mulla on tarvikkeeet jo kaapissa.

On hankalaa, kun tuntuu, ettei lääkäri ymmärrä. Kun tulee väärin käsityksiä. Mulla lääkäri kuitenkin kuuuntelee mua. En tosin tiedä, tapahtuko totaalinen lääkevähennys heinäkuun alussa. Se vähän pelottaa. Tai oikeastaan pelottaa tosi kovasti. Ja itsetuhoisuuskin pelottaa.

Voimia sulle!☺️❤️☺️

Jp ☺️❤️

Aloin tekee äitille kauppakassii virkaten. En tiä käyttääkö sitä sit ikinä. Tuntuu turhalta tehdä. Mut teen silti.

Haettiin tytön kans mun langat kotiin. Niitä oli aika paljon.

Sain alle 8h unta viime yön. Illalla oli vaikeaa nukahtaa.

Oltiin äitin ja isän kanssa lähikaupassa.