Nyyti78 kirjoitti 30.4.2018 18:47

Moikka,

sullakin on aika tosi pitkä ketju, joten en ole tarkemmin tutustunut tilanteeseesi. Siksi voi tulla hölmöjä ajatuksia tai jotain mitä joku on jo sanonut.

Mutta ei kai sun ole pakko isääsi hoitaa? Kai sen voi tehdä jo sairaalaan selväksi ennen kuin edes harkitsevat kotiutusta, että sulla ei ole voimia? Kurjalta se tietty voi tuntua, mutta joskus on oltava itsekäs. Oma vointi ykkösenä aina. Kyllä toisesta huolenpitäminen on aika vaativaa, kun itsellä menee huonosti. En jaksaisi. Itse pyöritän perhearkea ja olen ollut vuosia tietoinen, että onneksi lapseni eivät ole enää pieniä, en jaksaisi. En pystyisi huolehtimaan pikku lapsista tässä tilanteessa.

Onko sulla sisaruksia, jotka voisivat auttaa isääsi?
Kotihoito? Pakkohan niiden on sairaalasta jotain järjestää.

Jaksuja.

Moi nyyti.
On mulla isosisko, mut hän osaa olla niin ilkee, et hänellä on aina jotain muuta. Ja kun äiti tietää että mulla ei ole elämää. Sit ku olen aika herkkä.

Ei ne sairaalas paljoo pysty tekee, kun äiti sanoo et pärjää isän kans kotona. Eihän mun tarvii 24/7 kattoo, va silloin ku äiti on töissä. Käydä siellä pari kertaa.

....
Mulla on niin masis ja heikko päivä tänään. Tulin sänkyyn lepäämään, ja kerämään voimia. Koitin tos tehä käsitöitä, mut käsis ei tunnu voimia.

Tänään täytyy jotain ruokaa tehä. Vaikka ei yhtään jaksais.

Kai tämä tässä menee. Hhuomenna on raskas päivä ja pitkä päivä.

Isä taas huonompi. Kuumetta ja rintakipua.kuinka kauan ihmisruumis jaksaa.

Väsypäivä jatkuu.

Perhetyöntekijä huomasi mun olotilan. Juttelimme tunnin. Sit lähdin äitin luo hakee tytön takin ja topin.

Nyt makaan sängyssäni. Kuuntelen ku pesukone hyrrää. Toivon ettei se linkoes kävele.

Ruokaa pitäis jaksaa alkaa tekee. Pottuja kuorii ja porkkanoita. Muutamaksi päiväksi ruokaa.

Kai tämä päivä tässä menee...

taas pesukone päällä. enää jäi 2 pussilakanaa likaiseksi.

Tein ison satsin jauhiskeittoo. kuorisin kilon perunoita ja kilon porkkanaa ja paistoin 800g jauhista. Riittää hetkeks keitto meille. Olis pitänyt laittaa suolaa tai jotain vielä enemmän, on liemi aika mautonta.

Polin työntekijät kävivät. Kauhiasti puhuivat tytön juttuja. Mä olin hiljaa sit. En muutenkaan olis jaksanut ketään enää tavata, mut ei oikee peruukaan voi.

Huomenna olis ryhmä. Katon aamusta, jaksanko mennä sinne. Tosin sairaalalle on pakko vissiin mennä, vaikka se nyt ahdistaakin kun isä on huonona. Ryhmä on kävelymatkan päässä sairaalasta.

Jos huomenna menen ryhmään, hoitaja varmaan antaa uuden ajan, vaikka voisin sen jollekkin muullekkin antaa. Hän ei ole mitenkään reagoinut mun viestiin. EI kysynyt vointii eikä muutakaan. Ihme hoitaja. mitä mä nyt voisin voinnista sanoo. Kaikki kiinnostus on mennyt. On vaan jostain haettava sitä voimaa, että jaksaa seuraavallekkin päivää nousta sängystä. Perhetyö käski kertoo, mistä olen iloinnut kuluneen 2 vko aikana. Pakko oli sanoo etten oikee mistään.

Tavallaan ymmärrän äitiäsi siinä että hän haluaisi hoitaa isääsi kotona mutta vähän tuntuu kurjalta ettei hän tiedä tai pysty ottamaan huomioon miten raskaalta isäsi hoitaminen sinusta tuntuu. Käykö hän töissä päivittäin? Jos sinun pitäisi käydä joka päivä pari kertaa, se kuulostaa minusta aika paljolta pidemmän päälle. Monenlaiseen tilanteeseen tietysti voi sopeutua, eivätkä ne aina ole niin ikäviä kuin etukäteen pelkää, mutta olen huolissani siitä että siitä tulee turhan raskasta, että sinun hyvinvointisi yli kävellään tässä asiassa. Musta kuulostaa vähän siltä että äitisi (ja ehkä sisaresi) eivät ehkä ymmärrä syömishäiriötä sairaudeksi, josta kuntoutuminen kuluttaa paljon voimia. Jos siihen päädytään, onko jotain mikä tekisi isäsi hoitamisesta helpompaa?

Mukavaa kuulla että perhetyö tuntui huomioivan olotilasi! Tuntuuko siltä että pystyt myös juttelemaan heidän kanssaan asioista, vai puuhaatteko enimmäkseen käytännön juttuja?

Halauksin ☺️❤️

Kiitos Soroppi ☺️❤️

Jotenkin olen tosi väsynyt jo. Otan kohta lääkkeet kun keksin ekana jotain iltapalaa. On syömiset menny niin minimiin tänään, että pelottaa.
Hoitajasta ei ole kuulunut mitään. En jaksa enää ottaa häneen yhteyttä.

Isä oli virkeempi mutta surullinen.Ei oltu saatu koko päivänä kanyylii ja kädet oli pistoja täynnä. Onneksi anestesialääkäri sai sen sit vihdoin. näin isä pääsi kuvauksiin.

Hei, Saloka! Hali! ☺️❤️☺️

Jardin Prive kirjoitti 3.5.2018 20:53

Hei, Saloka! Hali! ☺️❤️☺️

Kiitos jp.☺️❤️

Jaksoin mennä kauppaan perhetyön kanssa. Loppu ajan juttelimme. Hän sano etten näytä masentuneelta. Mun pitäis olla verhot kii ja kämppä ja ite sekaisin että olisin masentunu. No jaa.

Sain tiskikoneen päälle. Äiti oli sitä täytellykkin jo.

Silmät lipoo kiinni. Pitää varmaan ton teen jälkeen mennä nukkumaan.

saloka kirjoitti 4.5.2018 11:16

Jaksoin mennä kauppaan perhetyön kanssa. Loppu ajan juttelimme. Hän sano etten näytä masentuneelta. Mun pitäis olla verhot kii ja kämppä ja ite sekaisin että olisin masentunu. No jaa.

Sain tiskikoneen päälle. Äiti oli sitä täytellykkin jo.

Silmät lipoo kiinni. Pitää varmaan ton teen jälkeen mennä nukkumaan.

Mua harmittaa, kun muut - terveet - määrittelee, milloin toinen on masentunut tai jotain muuta... Mulle on todettu, että ko. hoitaja kyllä tunnistaa paniikkikohtauksen; Eikä hän tunnistanut sitä. Annoin sitten vain mennä. Olen niin hyvä peittämään oloni. Ja sitten hän lupasi tulla luokseni huoneeseen, mutta ei hän tullut. Ei siinä ajassa kuin lupasi, eikä pitemmässäkään. En ymmärrä sen sairaalan toimintaa. En lainkaan! Pelottaa jos joutuisin tuohon sairaalaan vielä uudellen!

JP

Eipä se masennus aina näy päällepäin. Toivottavasti olet saanut/saat syötyä sen verran että pysyt tolpillasi.

Toivon sulle kaikkea hyvää 🙂🌻

Kiitos jp ja soroppi 🙂🌻

Kun se perhetyöntekijä vaan tietäis totuuden mun omasta hoidosta. Siitä että käyn tai saan raahattuu itteni suihkuun kerran viikossa. Hiuksia harjaan satunnaisesti. Vaatteet vaihan kun likaset. Tiedän et oon yököttävä. Mä en vaan jaksa huolehtii ittestäni enää.

Isä tulee vissiin viikolla kotiin. Sanoin äitil etten mä ole sit se, joka ramppaa. Hän ohitti sanomiseni kokonaan. Kivaa.

Ollaan tytön kans riidoissa keskenään. Tyttö suuttui kun en päästäny häntä muualle kuntaan illalla. Harvemmin mä rajat laitan, mut nyt oon joutunut ja hä ei tykkää ollenkaan. Saa nähä koska me puhutaan seuraavaks.

Olen tänään jaksanu, kunnes klo 18 sammuin sänkyyn pariksi tunniksi. Nyt sit ootan uutta unta ja poden kipuja.

Aamulla laitoin koneet päälle. Niiden jälkeen päivällä kävin kaupassa. En va osannut mitään ostaa. Sieltä kodin kautta sairaalaan. Sielt kiireesti kotio ruokaa tekee, mitä ei tarvinukaan tehä, sillä tyttö oli omatoimisesti alkanu riisii keittää ja laitto tonnikalaa joukkoon.

Isästä on tullu pirullinen. En kestä sitä. Äitikin sanoo et isä haukkuu ihan ketä vaan.onhan hänellä sairaus, mikä tekee hänet tollaiseksi. Toivottavasti koti rauhottais loppu viikolla.

Mulla on ollu todella kipuinen päivä. Otin ennen sairaalalle menoo lääkkeen siihen, mut ei oikeen auttanut. En ole huolissani. Otan kohta uuden lääkkeen ja toivon sen auttavan yön.

Mun pitäis tehä 2-3 vuotiaalle sukat. Äiti toi langat. Ite saan päättää kuvion. Pitäis katella noita lehtii puhelimesta. Tekis mieli kokeilla vadelmaisia, mut en tiä vielä silmukkamäärästä. Onneks kiire ei ole, kuhan ens syksyksi. Silti ajattelin alkaa aika äkkii tekee.

Äiti kattoo mun tekemät sukat ja vie isän kerhon vetäjille.

Hoitaja pitää hiljaiseloa, edelleen. Ryhmän vetäjä laittoi mulle viestin ja kysy miten menee. Tuntu lämpimältä että juuri hän kysy. Pelkäsin koko aamun et hän soittaa mulle.

Hei, Saloka! 😍 Joko isäsi on tullut kotiin? Jos kyllä niin, miten on mennyt?

Miten on, pystytkö pysymään isäsi hoidosta erillään. Kirjoitit joku lähipäivä sanoneesi äidillesi, ettet aio olla isänvahtina...eikä äitisi reagoinut sanomaasi... Miltä se nyt tuntuu? Toivotavasti voit tehdä valintasi mukaan, oli se mikä tahansa!🙂👍

Voimia sullle elämään! 😍

Jp, isä pääsee pe kotiin. Jollei uutta veritulppaa tule. Isä on ollu todella huonolla päällä viime aikoina.
Toivon että äiti kunnioittais mun päätöstä. Mut pelkään ettei.

Kävin hakemassa tytölle migreeniestolääkityksen. Eilen hain rasvan.

leiposin kakun nimeltään 7 minuutin kakku. Ihanan makuista, kun maistoin. Tyttö vei isoisälle palan sairaalaan.

Onneks huomenna on pyhä. Saa nukkua.

Mulla on ollu taas kurkku kipeenä. kuiva ehkä.

Huomenna isän pitäis kotiin tulla, ahdistaa.

Ulkona on +21 ja mä istun kotona melkein peitto korvilla.

Ahdistaa, väsyttää, on huono olla. Ei jaksa keskittyy. Yritän jua vettä, mut se tekee huonoo oloo. Yritän puhuu tutun kans, mut en saa sanottuu mikä on.päätä sattuu, käsiin sattuu, joka puolella on kipuja. Haluan kuolla pois tästä ahdistuksesta. Haluan elää normaalia elämää. Mut se ei enää onnistu ku sit ku isä kuolee. Se voi olla viikon, kuukauden tai vuoden päästä. Jos hän on 3vko aikana 2 kertaa romahtanu niin että portteja kolkutellu. Viimeks viikko sitten.

En ole tehny tänään mitään. Koneellisen pyykkejä pesin. Ruuaksi tein spaghettii ja tomaattijauhelihakastiketta. Helppo ja nopeaa.

En va tiä mitä tekisin.....