Muhun on iskenyt nyt kai jonkinlainen univaikeus. Se tästä vielä puuttui ☹️. Mut kai se tässä menee joskus ohi, jollei muuta ni sit kuljen tsombina pitkin katuja ja toivon joskus saavani kunnon yöunet ilman herätystä tai valvomista.

Äiti on kuulemma tulossa huomenna yöksi tänne. Onneks sitten kun herään, jos saan ees nukuttuu, hän on jo poissa. Ehkä mä pärjään ja jaksan täällä sen yön. Teen mitä ite lystään. Mut se hyvä puoli tässä on, et tyttö tulee huomenna sit kotiin myös.

Saloka tähtityttö, kuis tänään?

täällä sadepäivä ja lajittelin vielä keran jätesäkkien sisällön jotta ei tarttis viedä niin paljon kaatopaikalle vaan osa paperinkeräykseen jne.

Arvaas mitä, aloin haaveksia futonsängystä, mut siihen menis Aika paljon rahaa...mut se ois niin kaunis ja patja kovuudessaan varmaan mun selälle hyvä. kun melkeen kaikki patjat liian pehmeitä mulle. aion mennä tiistaina liikkeeseen katteleen...jos eläis pari kuukautta mahd. p-a ni vois olla mahiksia----.

oon koiran kans kaksin viikonlopun ja tekee hyvää. ihanaa kun ei ole mitään hulinaa ympärillä. Muuten ollu aika heikossakin kunnossa mutta jotain valoakin.

sitä toivon sinne myös!!!

A

Kiitos Animi 🌻🙂🌻

Kävin taas hakemassa "onnellisuus" piikin, joka tosin ei mulle tuo sitä onnellisuutta. Ehkä se auttaa jaksamaan. En tiä. auttaako tässä mikään enää jaksamaan.

Äiti oli täällä la-su yön. Lauantaina se pisti mut siivoo koko kämpän. imuroimaan ja laittaa matot lattialle (oli poissa ku Beni oli täällä). Äiti pesi su mun kaikki pyykit. On se ihanaa ku hän tekee, mut ei hän ajattele siinä sit mua ollenkaan.

Mulla iski ikävä piikillä ollessa. Näin puhelimest Benin kuvan ja iski ikävä. Mulla on puhelimessa monta kuvaa Benistä. Beni on tuhkattu jo, en tiä koska haudataan. Pelkkä ajatus siitä että se on poltettu poroksi tai että kun se makasi siinä uunissa ja liekit alkoivat polttaa 😭

Ajatuksissa on alkanut pyörii vanhempien asunnon palokin. Se pakastin mikä paloi, oli mun. Olen miettinyt että mä olisin ehkä tällä hetkellä asunnoton, jos se pakastin olis mulla vielä. Tai jos se olis räjähtänyt, ni varmaan suunniteltais tällä hetkellä tyttäreni hautajaisii. Tai jos ei tyttö olis menny tietsikalle, ni suunniteltais isäni hautajaisia. Tai jos olis syttynyt sillon ku tyttö olis ollu yksin, tai koira yksin tai isä päiväunien aikaa. Tiedän että nä on jossitteluita, en va saa päästäni näitä pois millään.

Oottelen tässä koska puhelin pirisee ja koska lähemme kauppaan. Olisin menny kävelen lähikauppaan, mut isä sano siskon ja äitin menevän isompaan kauppaan ja voin vissiin mennä mukaan.

Mahani alkoi eilen taas oireilla. EI se uus lääke teekää mua paremmaks, vaikka tossa olikin parempia päiviä. Mikään ei tee. Kaikki mitä suuhuni laitan, tekee mulle va pahaa. Mitä järkeä siinä on enää sit laittaa suuhun jotain?

Suunnittelen soittavani arvaukseen tällä viikolla, tosin ton jalkani takii. Se särkee iltaisin niin penteleesti ettei nukkumisesta tuu mitään. Ja mä en ala popsii särkylääkettä siihen, ku se ei vie särkyä pois ollenkaan. Samalla vois yrittää kertoo ja kysyy tosta mahastakin jotain.

jotenkin tuntuu että MT asiat painavat terveyskeskuksessa niin paljon, etten saa hoitoa.

Soitin aamulla sinne. Sain ajan ja olin ihan ihmeissään. Toinen kerta ku saan ajan. Olisi ehkä pitänyt pistää rasti seinään.
Menin sinne ja kerroin että jalkani on edelleen kipee ja särkylääkkeet ei auta. Se on turvonnukin. Kuulemma siinä ei ole mitään hätää ja pitää oireenmukaista hoitoa jatkaa. Eli suomeksi, kylmäpussi, särkylääkkeet ja lepo. Olen tätä tehnyt jo kuukauden, eikä ole auttanut. Kuinkahan kauan mä vielä joudun tätä tekee, ennen kun saan lähetteen kuviin tai kirralle?

Samalla sit ajattelin kommentoida ton mahan oireiluunkin. Lääkäri sanoi saman siihen että oireenmukaista hoitoa. Antoi yhen lääkkeen nimen et apteekista voi ostaa, mut ku kävin apteekis, ei siellä ollu semmoista. Jotain se kyseli et onko suvussa suolistotauteja, mut en mä tiä.

tällä käynnillä tuli selväksi, että lääkärinä olo on helppoa. Voisin itekin hankkia semmoisen ammatin.

Menimme, tai lähimme tytön kanssa kauppaan, mut koulun kentällä tai pihassa oli porukkaa. Siellä alkoi joku luontokerho ja sain jujutettuu tytön sinne. Tulee joskus 1½ tunnin päästä takas.

Ruokaa tarvis alkaa tekee jossain vaiheessa. Tällä kertaa spaghettia ja jauhelihakastiketta. Tyttö sitä pyysi.

Tyttö meni taas koulun pihalle. Näköjään siellä oli hauskaa. Kiva että hänellä on jotain tekemistä jossain muualla ku kotona tv:tä kattoessa ja samalla mäkin saan sitä omaa rauhaa levätä ja kerätä voimia.

Viime yö meni taas pipariksi. Tyttö tuli joskus mun viereeni, kun oli nähnyt painajaisii. Mun nukkumiset oli sit siinä. Koko ajan pelkäsin että hän tippuu mun sängyltä ja jne.

Mitään erikoista ei tänään ole. Laitoin riisipuuroo tulee itelleni, kun ei jaksa näkkäriä rouskuttaa. Pitäis ettii netistä itelle sopivaa teeleipää vaikka. Ruuaksi tarvis kehittää 2 eri ruokaa. itelleni ajattelin tehä bataattikeittoo, eikä tyttö tykkää siitä kuulemma, jotain hänelle tarvii kehittää jotain muuta sitten. En mäkään siitä bataattikeitosta niin tykkää, mut jotain vaihteluu kiitos mun ruokavalioon.

Pitäis noita pyykkejä laittaa kaappiin. Niitä alkaa kerääntyy joka nurkkaan. Olen va ollu niin maassa, ettei ole tehny oikee mieli ajatella vaatteiden laittoa. Tiskitkin tulee tiskattuu ku astiat loppuu ja keittiöön vallitsee armottoman paha haju. EN tiä sit, olenko näin pirun laiska, vai olenko va niin masentunut että en jaksa kotitöitä tehä.

Eilen soitin tutulle, joka on käyny täällä mua aina joskus auttamassa. Yleensä puhun hänen kans monet kerrat päivässä, mut nyt en. Miksi mä joudun olee aina se kysyjä? Miksei hän laita viestii? Ekaks se kysy multa miksen ole soittanut, siis What? Ei pahemmin kiinnosta puhuu tollasen kanssa sit. Hän leveili että on tallinnassa. Hän lähti semmoisen perheen matkaan, minkä se haukkus jo viime reissulla. Mitä ihmisiä vaivaa?

Mut just joo... taidan alkaa kattoo telkkaa ja sit chattaa...

heippa saloka!

kyl sä voit Vaatia et se sun jalka kuvataan, eihän toi nyt tollein voi mennä. etkö saa vaihettua toiselle lääkärille? tuo ei järin pätevältä kuulosta...
toivon todella että särkysi helpottaa, tiiän kokemuksesta et kipeen jalan kans elämä on aika rajottunutta ja toi turvotus viittaa et se on tulehtunut...

lasten lemppariruuat ei oo välttämättä vaikeita, kuten nugetit uuniin;) hyvä et saat ite sentään syötyä myös jotakin.
Mä oon vään elpynyt, jaksoin nähä kaveria vaik jouduin kyllä ottaan rauhottavaa sosiaaliseen paniikkiin. sellasta se on. ja uuvuin kyllä aika lailla. mutta ihan kiva päivä oli. pyöräiltiin ja käytiin kirpparilla ja mä menin ostamaan sen futonsängyn (!). heippa vaan kaikki säästöt. toivottavasti on hintansa väärtti...
huomenna yritän jaksaa koululle maalaamaan.

Kaikkea hyvää sun ja tytön tähän päivään, tähtiä;)

kuulemisiin !
Animi

Kiitos Animi.

Eilen lähin siskon ja äitin kanssa Saloon. Hiukan tyhmä reissu se oli, mut isä oikee pakotti mun lähteä matkaan. Kiireellä siellä juostiin kirppareista kauppoihin. Munhan jalat siinä kipeyty, mut onneksi kivut lähti lepäämällä pois. Muutenkin jalat on ollu paljon paremmat nyt.

Ostin samalla matkalla mahaani sitä Lopex lääkettä. En ole vielä ottanut yhtään, koska maha on ollut taas vaihteeks ihan hyvällä mallillaan, tai oikeastaan siedettävä. Aamulla oli kramppeja, mut ehkä se johtu eilisistä mansikoista joita söin.

Olen helpottunut ja iloinen. Sain kun sainkin pitää tyttöä ma asti tähän päivään. Nyt tyttö meni mun vanhemmille, kun oltiin ennalta jo se sovittu. tytön ja taatan piti mennä tänään saunaan, mut se onkin siirretty huomiseksi. TYttö on nyt ainakin ens ke asti heillä. Sit katotaan kuinka krapulassa ( 😉 ) mä oon. Viel ei ole tullu yhtään korttia eikä lahjaa, enkä tiä ees tuleeko niitä keneltäkään. Ehkä faces porukka onnittelee sit.

Mulla on ihan selvästi 2 ongelmaa ruokien ja juomien osalta. Olen jäänyt koukkuun siihen että mun tarvii jua joka ilta 1½ litraa jotain juotavaa, joko limpsaa tai sit mehua. Sit se että koukutun aika paljon johonkin ruokaan. Nyt se taitaa olla risotto. Mut se hyvä puoli risotossa on, et se on ainakin terveellistä kun sisältää yli puolet vihanneksia.

Mut just joo. Olen Animi ajatellut tota lääkärin vaihtoo, mut en tiä miten se tehään. TOssa arvauksessa on yks lääkäri mikä hoitaa mun vanhempia ja siskoa ja tahtoisin hänelle. Hän on tutkinut mun sydänoireitakin. Pitää varmaan äitiltä kysyy, miten se hoituu.

Ihanaa, saa olla loppu päivän ihan rauhassa huomiseen asti. Tätä mä oon niin odottanut monta viikkoa jo. Toivon va ettei tule mitään yllätyksiä sit.

Palasin yhdelle foorumille kun en ole varaan yli vuoteen siellä ollu. En tiä onko se ees oikee paikka mulle. EN tiä onko mikään paikka mulle tällä hetkellä oikea. On jotenkin hylätty fiilis.

Mitä sitä tekis tälle päivää?

Olen alkanut saamaan mahakipuja syömisen jälkeen. Ei mitenkään pieniä, va ihan lamaannuttavia ja kovia. EIkä siksi oikee kiinnosta suuhun pistää mitään.

Huomenna juhlitaa, eikös vaa? 🙂🎂

heippa Salokastar!

hyvä että sulla on nyt ollut hyviäki hetkiä- niitä kyllä tarvitaan. toivottavasti maha asettuu, onhan tuo tosi kurjaa noin kova kipu.

harmitti kun cattiä ei ollukkaan, höh... täytyy katella keskiviikkona. toiv. ois aihe vapaa... välillä vaikee jaksaa noita tarkemmin rajattuja...
yritin tänään mennä maalaan mut paikka olikin suursiivouksessa niin se siitä- täytyy yrittää muuna päivänä uusiksi.
ootko kattonut Isä Matteon tutkimuksia? mä katon areenalta ja oon ihan rakastunut siihen sarjaan- kumpa ois tommonen isä matteo nurkan takana;) onneks on Isä taivaan;)

kuulemisiin,
A

Juu olen mä niitä Isä Matteon tutkimuksii katellu, ni ku aika paljon muitakin rikos-sarjoja.

Mulla on taas tä viikko näköjään vaikee. Mikään ei onnistu. Eilen itkin, tänään itken. Varmaan huomennakin itken.Äiti kysyy koko ajan mikä on ja jne. En osaa vastata sille, kun en itekään tiedä. Asiat kasaantuu va mun päähäni.
Yks asia mikä on, on se että mun sanoja ei kunnioiteta ja niillä ei ole mitään valtaa.

Mut just joo, taidan jatkaa tätä itkemistä niin kauan että päätä alkaa taas särkee.

Elä nyt niin paljon itke sentäs. Huomenna on taas chattii. Tai, jos tää vasta huomenna julkastaan, niin asiat on vielä paremmin ja tänään on jo chattii.

Myöhästyneet onnittelut merkkipäivästäsi.
🌻🙂🌻 ja tästä löyty kukkakin sulle.

Kiitos Maanvaiva.

Väsy jatkuu vieläkin ja yritän jotenkin saada itteeni jotain. Yritin tossa syä soijavanukasta, mut se alko etoo ni paljon että luovutin. Mehua menee onneksi kurkusta alas.

Porukka on kaupoissa ja illalla sisko on vissiin menossa isompaan kauppaan. Mulla olis mahollisuus mennä kans, mut taidan jättää väliin.

armoton väsy sen kun jatkuu ja voimattomuus pikku hiljaa. Saa nähä mitä äiti sanoo, ottaako hän tytön pois multa taas. Tosin tällä hetkellä oikeastaan hiukan toivonkin sitä. Olen kamala äiti.

Eilen illalla/yöllä pelot taas valtas mielen. Joka armas kolahus sai mun sydämen hyppäämään. En uskaltanut liikkua mihinkään tai kattoa mihinkään. Pelkäsin oikeastaan ekaa kertaa itteni ja tyttöni puolesta, Vaikka meillä ei ollu täällä mitään hätää.

Olen vajonut aika umpikujaan. En keksi miten saisin tämän elämäni taas ennalleen. Ruoka ei maita, mut sitä on pakko syä silti. Kidutan itteäni nälässä, koska se ruoka tekee pahaa ja ällöttää. Paino laskee (JEE). Yritän kirjoitella sellaisiin paikkoihin mihin uskallan, mut en tiä sit kuinka paljon nämä auttavat mua.

Taidan sulkee tietsikan ja jäädä oottaa vanhempia, jotka kuulemma on tulossa jo.

Kiitos kun sain taas kirjoittaa tänne, ehkä joku tekee muutakin kun lukee tämän. Kirjttais vaikka PÖÖ, jollei muuta keksi.

Pöö saloka... mut kyl mä keksin muutakin 😉
rukoilen että sun umpikujasta tulisi Jumalan mahdollisuus auttaa sun avaralle. että löytyisi niitä keinoja ja apua, joka sua todella auttaisi. ja jotta uskaltaisit luottaa, että oot turvassa, sillonkin kun pelkotila on päällä. ja uskaltaisit tahtoa itsellesi hyvää ja ottaa niitä askelia jotka vie sua parempaan...
niitähän ei voi kukaan ulkoa päin sanella.
ite oon ollut tosi hidas toipuja, on aika rasittavan pitkä tie oppia luovuttamaan katkeruudesta ja uskaltaa kohdata sekä omat tunteet että muut ihmiset. vieläkin oon itsekin tosi pelkoinen ja usein pahassa jamassa, mutta kai luottamus elämään ja Jumalaan on matkan varrella jollain lailla kasvanut.. en ehkä enää usko tuhoutuvani vaikka ois minkälainen tila päällä.
Mut hei Saloka ONNEA näin myöhäseen, mitäs me tukinet-seniorit;)

🙂🌻
A
ps jos mun tekstistä uupuu HHHH jostain ni se on mun koneen vika. oon kai HHHuokaillu liikaa ja nappi hidastunu.