Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...
Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?
Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.
Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.
Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.
En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.
Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…
Kirjoitin sulle pitemmälti, muutta se katosi...
Koetko perhetyön voimavaraksi vai viekö se voimia? Itse ottaisin sen mielelläni vastaan
Rahatilanne sama kuin sulla. Mulla on mennyt tässä kuusa läkkeisiin reilut 150 e. Eli aika paljon. Mutta pakko masennusläääkkeet oli ostaa.
Voimia päivääsi!
JP
Jardin Prive kirjoitti 18.4.2018 9:1
Kirjoitin sulle pitemmälti, muutta se katosi...
Koetko perhetyön voimavaraksi vai viekö se voimia? Itse ottaisin sen mielelläni vastaan
Rahatilanne sama kuin sulla. Mulla on mennyt tässä kuusa läkkeisiin reilut 150 e. Eli aika paljon. Mutta pakko masennusläääkkeet oli ostaa.
Voimia päivääsi!
JP
Moi JP.
En osaa selittää miksi koen perhetyön. Ei se ainakaan kettumaista o ett'ä he tulee. Välillä salaa ootankin heitä.
...
Mun kurkussa on jotain, mut en tiä mikä. Äänikin on omituinen.
Ilmeisesti söin väärään aikaa ja siksi ei kurkku antanu ja pää periksi.
Kävin äitii auttaa, ku isä huonona taas vaihteeks. Äiti miettii mitä sen kans tekee. Nyt raahattiin isä vessaan ja takas sänkyyn. Puettiin siinä välissä. Aamutreeniksi hyvin huolestuttava. Nyt ootan äitiltä, mitä hän tekee.
Onko lähtölaskenta taas alkanu. Nouseeko isä tästä vielä.
Kävin taas isää siirtämäs vessasta sänkyyn. Äiti oli lastenlapsien kanssa saanu sen jotenkin oloh. Äiti oli saanu syötettyy sosekeittoo. Sit olivat saanu vessaan ja silloin tyttö soitti mulle.
Isä on todella huonona nyt. Äiti tarkkailee. Ei ne oikee ota sitä mihinkään, kun ei ole muuta ku hengityskatkoja. Täytyy tunnin päästä soittaa ja kysyy tilanne.
Tein pienen puolukkavispipuuron. Sain annoksen syötyy, mut patonki sen jälkeen tekee pahaa. Tänään on taas ääni värissy. Tuttu puhelimes käski jua, ettei se katoa.
Tyttö tuli kesken koulusta. Kipeenä. Onko tä mun kurkkuhommeli sitä että olen itekkin tulos kipeeksi. Tai onko tä sitä että kun lisäsin yhtä lääkettä ja se kuivattaa suuta ja kurkkuu. Tiedä sitä sit.
Isä joutu sit takas sairaalaan. Emme tiä hänen kunnosta vielä mitään.
Yö meni painajaisissa.
Päässä pyörii, jos menetän nyt isän.
Sitten kun en enää muista nimeäni, sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen, sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen, sitten kun en enää ole tuottava yksilö! Kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä, välittäkää minusta, antakaa rakkautta, koskettakaa hellästi. Kello hidastaa, eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan, mutta siihen on vielä aikaa! Antakaa minulle arvokas vanhuus!
Äiti oli etsinyt tätä netistä, mä löysin sen. Sopii kuulemma isälle.
Ei uutta tietoa sairaalasta, muuta ku et on osastolla,vihdoin. En tiä missä kunnossa, kun joko äiti ei tiä tai sit se ei sano.
Tyttö lähti mökkeilee, tulee su takas. Nyt on mulla omaa aikaa. Lettutaikina on turpoomassa, että saisin jotain muutakin ku paahtoleipää nakertaa.
Ihana saada puhelin soitto et isä vaipunu tajuttomuuteen. Sitä ei saada hereille ja uskon et sairaalassa sitä yritetään kaikin keinoin. Äiti ääni väristen sano et taitaa olla viimisiä päiviä, koska tä on ehkä aivoissa tapahtuvaa. Nyt vaan toivotaan et olisi sit rauhallinen tie, jos hän oikean kaistan valitsee. Nä viimiset päivät on ollu mulle raskaita ja enkä tahtois muistella niitä, mut ne piirtyy mieleeni ja eteeni koko ajan.
Olen menossa sairaalalle tänään, vaikka se ahdistaisi kui. En haluis mennä, mut äiti pakottaa ja hän ei uskalla yksin mennä.
Toivon ettei mitään kamalaa satu. Ja että isä vielä heräisi. Tosin tiedän että se tarkoittaa sitten taas uutta kohtausta ja jne. En ole valmis menettää isää vielä....😭
....
Olin sairaalalla. Isä oli hiukan piristyny ja äiti syötti perunaa ja mustikkakeittoo. Sit isä jo laittoi silmät kiinni. Äiti laittoi isän jalkaan mun tekemät villasukat. Nyt vaan odotetaan ja odotetaan....
Koitahan jaksella saloka ☺️❤️
Voimia sulle Saloka ja äidillesi. Tyttösi taisi olla mökillä tämän viikonlopun. Voimia myös hänelle.
Mietin, mitä kirjoittaa... Elämä menee niin kuin sen on tarkoitus mennä. Toivoa on... mutta mihin... En tiedä.. Löydätkö itse paremman toteamuksen?
Kiitos tyttönen ☺️❤️
Jp ☺️❤️, se tuntuu hyvältä, että ilmeisesti isällä ei ole kipuja.
En tiä mitä ajatella. Paino laskee kun oon koko vkl oksennellu. En pysty kaikkee ruokia syömään. Kovat ja kuivat on pannassa. Varmaan tarvii puurolknjalle ruveta tai keittolinjalle.
Isä menny taas huonompaa. Kävin kattomassa. Nyt on siinä kunnossa et lähtö voi olla minä hetkenä hyvänsä.
Hoidot lopetettiin klo 18 aikoihin. Huomenna lopetetaan lääkkeet niin ettei mene kun epi ja särkylääkkeet. Heräämistä ootellaan, mut ehkä sitä ei tule enää.
Sain syötyy päivällä makkaraa (kuori meinas jäädä kurkkuun) ja muusia. Nyt söin paahtoleipää joka komeilee kurkussa.
Ikävä tilanne sulla saloka ☹️ mut tsemppiä sinne päin ja koitahan jaksella 🙂🌻
Tyttönen, juu koitetaan jaksaa.
...
Otin pienen porkkananpalan ja sekin jäi kurkkuun. Tein ruuan uuniin.saa nähdä saanko siitä tarpeeksi pehmeää ja märkää. Pakko on jotain syä joskus.
Kävin äitin kans lääkärissä. Tai äiti oli. Pyörin vaa muiden mukana ja teen mitä toiset käskee.
Tänään on päivä ku äiti juttelee lääkärin kanssa paremmin. Yö on menny vissikn jotenkuten. Ei ole soittoo tullu.
Perusin viikon menot. En halua livenä nähdä enempää ihmisii mitä on pakko.
Ruoka poltti ja sattuu. Kylkiä puristaa kädet tekee omaa liikettä. Koko ajan pitää tehä jotain, vaik jalat ei kantais. Tuttu ahdistus se siellä.
Oon nyt päivän aikana miettiny, jos soittaisin huomen psykan lääkärille. Mut sit eteen tulee kysymys, miksi. Voiko tätä mun ahdistusta auttaa enää. Temee vois lisätä päivään, mut sit väsyn. Pelkään soittaa sille lääkärille.
Isä on piristynyt, mut silti huonona. Teen varmaan väärin ku en tänään mee sairaalalle. En va kye. Tärisen niin paljon ja oon niin huonos kunnos.
Tässä aamuyön tunteina ajatukset ahdistuneena valtaa mielen. Kun silmät laittaa kii, näkee isän. Joten en pistä silmiä kii.