Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...
Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?
Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.
Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.
Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.
En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.
Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…
Hei saloka.
Ymmärrän syyllisyyden joskus olevan aivan turhaan liian mahtava vastustettava. 😍
Koin joskus kovaa syyllisyyttä ja halusin tuottaa kipua itselleni. 😍 Ei se helpota sillä
tavalla. 😍 Mielentilassa täytyy tapahtua muutos, mutta ei väkisin. 😍
Sun ei tartte saloka hoitaa sun isää. En mä nyt mitään muuta osaa sanoa. Intervalli on olemassa sitä varten että omaiset saisivat levätä, että niillä saa olla omaa elämää sairastuneen hoitamisen lisäksi.
En oo varma olenko ymmärtänyt oikein että isäsi kanssa olemisessa sinua pelottaa se että isäsi saa jonkin sairauskohtauksen?
Jaana ☺️❤️
Soroppi, olen nähnyt niin paljon, tai tarpeeksi, isällä läheltä piti tilanteita, et niistä on iskostunu päälle että isällä tapahtuu jotain.
Tulin kaupasta ja hain subilta leivät. Ulkona tuulee ihan järkyttävän kovin. En tiä mitä ruokaa tekisin tänään. Jotenki tekis mieli tehä porkkanaa, perunaa ja jauhelihakastiketta.
Olen väsynyt. Ahdistaa ni et sattuu. Päätä sattuu. Voimaton.
Meille tuli tytön kans riita/sanominen ja nyt hän lähti ulos. En tiä mihin. Jos kysyn, tulee va v:tä.
Ahdistaa tämmöinen ku toinen on jossain.
Tyttö tuli reilu 30 minuutin seikkailun jälkeen kotiin. Ilta olikin mun osalta sängys pyörimistä.
Hei.
Eilen illalla teki mieli rommia, ja tänä aamuna kanssa. 😍
Jaana, kyl munki tekis mieli vetää tällä hetkellä pääni täyteen. Kuulin huonoja uutisia. Isä on sairaalassa, osastolla. Viiminen tieto on, ettei puhu.😭
Hei saloka.
Olen pahoillani isäsi puolesta, mutta yritän ymmärtää sinua. 😍
Hei, Saloka. Isäsi on sairastanut ja kärsinyt jo pitkään. Nyt hän ei puhu. Onko mahdollista, että hän toipuisi vielä koti-kuntoon?
Voimia ja toivoa sinulle ja läheisillesi!
JP
Isää ei saatu herätettyy, nukkuu va. Pelkään et päätepysääkki tuli eteen. Ettei isä jaksa taistella enää 😭
Kiitos jaana ja jp.
Isä on tosiaan sairastanut ja menny huonompaan koko ajan. Tiedämme että tämä voi olla viimiset hetket. Tyttökin tietää. Nyt on kaikki kyse isästä, jaksaako hän enää taistella "elävien" kirjoihin.
Mä en pysty mitään oikee tekee. Lämmitin eilisen ruuan meille. Kaadoin 6 litraa vettä olohuoneen kukille. Nyt vaan makaan sängyssä ja mietin koska jaksan laittaa lakanat sänkyyn.
Ahdistaa ja mietin tulevaa. Mietin isää. Tiedän etten sais ajatella ja ne ei muuksi muutu.
Kävit katsastaa lähikauppamme. Se uudisti itsensä. Ostin itelle 2 jätskii, mut ei tee mieli syä.
Voi ei, onpa ikävä kuulla! Voimia saloka sulle ja läheisillesi 😮
Saloka eikö sinun ja tyttösi pitäisi nyt olla isän vuoteen vieressä. Kyllä vakavasti sairaskin tiedostaa omaisten läsnä olon. Ja äitisikin tarvitsee tukea nyt. Ei voi vain ottaa, vaan pitää osata antaakin jotain. Tällaiset hetket ovat juuri niitä.
Tammyka kirjoitti 25.3.2018 20:5
Saloka eikö sinun ja tyttösi pitäisi nyt olla isän vuoteen vieressä. Kyllä vakavasti sairaskin tiedostaa omaisten läsnä olon. Ja äitisikin tarvitsee tukea nyt. Ei voi vain ottaa, vaan pitää osata antaakin jotain. Tällaiset hetket ovat juuri niitä.
Siellä osastolla on vierailuajat. Kyllä mä äitii tuen, kun va tiän miten. Eilen oltiin kaupassa ja kuuntelin häntä.
Kiitos soroppi.
Mun maha alko heti aamusta reagoimaan. Ahdistaa liikaa.
Pesin koneellisen pyykkiä. Laitoin äskön kuivuu.
Otin parvekkeelta selättimen pois. Jos yrittäis sitä käyttää välillä.
Perhetyö tulee tänään. Muutenki lyhyt viikko. Viikonloppuna tyttö lähtee vissiin pois.
Tytöllä terveystarkastus tänään. Saa nähä mitä ilta tuo tullessaan kun saa tehosterokotteen.
Tuli omituinen olo, kun ystävä kysy miten voin. Eilen hän kysy mun ajatuksiani.
Isästä en tiä mitään, ne ei kerro äitille onko ees hengissä. Aina on hoitaja tauolla tai jotain muuta. Sisko vie hoitotahdon sinne. Ekaa kertaa jouduttiin siitä sanomaan.
On asioita joita en voi isän tilasta täälläkään sanoa. On asioita mitä en voi itsestänikään sanoo.
Taidan ottaa lepoa ja kuunnella radiota, tosin katoin kelloo, pitää men ruokaa tekee...
Tammyka, minusta viestisi oli asiaton.🙄
Saloka! 😍 Uskon että teet sen, mitä parhaaksi näet, niissä rajoissa mihin nyt pystyt, ja mikä on mahdollista. Esim vierailuajoista ei voi luistaa...
Voimia sinulle, tyttärellesi ja äidillesi!