Söin äskön jauhelihakasvispöperöä. Oli ihan hyvää. Pystyn sitä syömään kun se ei täytä mahaa niin paljon ja kun tiedän että se on terveellistä. Mitään jauhelihakastiketta en pysty syömään. Huomenna koitan syä kanapuikkoja, jos sais hiukan vaihteluu jauhelihan asemasta. Katoin että ne kanapuikot on sallittuja mulle.

En o tänään muuta kun koneellisen pyykkiä pessy. Nukahin päiväunille, kun kropassa oli kiputila. Kun heräsin, oli särkylääke auttanut ja vienyt kivut pois. Onneks.

Huomenna vois tehä sämpylöitä taas. Kattoo jos löytäis jonkun kivan ohjeen netistä. Tai sit meen näppituntumalla. EN oikein tykännyt noista sämpyläjauhoista, kun niissä ne rouheet oli niin kovia uunista huolimatta. Ehkä sihtaan ne pois homenna.
Huomenna vois leikkii viherpeukaloo ja laittaa toi kunkku isompaan purkkiin ja sit avokado purkkiin. TOi mun yksi kukka on ihan punainen, lehdet. On ollut niin aurinkoista. Se muuttaa itteensä punaiseksi valosta.

Olen tossa koukunnut noita lapasiakin. Hidasta se tuntuu olevan, kun oottaa kärkikavennuksia. Se on hidasta normilapasissakin. Jännään koko ajan riittääkö toi toinen lanka, vai tarviiko peukku tehä vihreällä. Ja sit jännään, miten teen sen peukalon. Netistä en ole löytänyt ollenkaan videota sellaiseen, muuhun on. Ehkä mä jotenkin säädän tai sit ootan niin kauan että pääsen ryhmään. TÄytyy kattoo. Jos vähänkin mut joku tuntuu, ni mä en todellakaan oota ensi viikkoon.

Voisin kirjoittaa tässä hiukan syömishäiriöstä, joka on ihan selvästi kun mun elämästä kirjoitettu. EI tarvii lukea, jollei tahdo.

Syömishäiriö tarkoittaa sääntöjä ja käskyjä: paljonko, milloin ja mitä saa syödä, paljonko pitää jaksaa, suorittaa ja tehdä ollakseen riittävä ja hyvä. RUoka ja lepo pitää ansaita. Syömishäiriössä ne eivät enää ole ihmisen perustarpeita, vaan ne alkavat määrittää ihmisen ksitystä itsestään.
Syömishäiriön sääntöihin on helppo jäädä kiinni. varsinkin kun niiden uhmaaminen aiheuttaa ahdistusta, itsesyytöksiä, epäonnistumisen tunteita ja pelkoa hallinnan menettämisestä. On helpompi totella kuin vastustaa. Syömishäiriön edetessä mustavalkoiset säännöt ja käskyt kuitenkin tiukentavat otettaan. Syömiseen, syömättömyyteen ja liikkumiseen liittyvät pakkoajatukset ja käyttäytyminen alkavat hallita elämää.
Mieli täyttää ajatuksista, jotka eivät anna hetken rauhaa. Syömiset suunnitellaan ja aikataulutetaan usein jo edellisenä päivänä. Lipsahdus suunnitelmissa suistaa helposti kaiken raiteiltaan. Syömishäiriön oireet: kuten paastoaminen, ahmiminen, oksentaminen ja pakonomainen liikunta, tuovat helpostusta mielessä vellovaan tauottomaan käskyjen ja kieltojen kaaokseen. TÄstä syntyy syömishäiriön noidankehää.

Niin kun jotkut ehkä huomaavat että olen aika noidankehässä. Yritän tästä pois, mut en tiä miten. En tiä auttaako jotkut luennot tai kahvilat mua. Mulle yritetään takoo uusia ajatuksia päähän, mut noidankehä on suuri. Jos tänään se onnistuu, ni huomenna ei.

Luin tuon syömishärön juttusi ja sopiiko se sinuun mielestäsi? Pääsisitkö pois ns. noidankehästäsi muuttamalla ajatustasi että syöt kyllä ihan normaalisti, kun lukee tätä päiväkirjaasi. Leivoit esim. sämpylöitä ja ne on kohta jo syöty, koska leivot huomenna jo uusia. Käyt kylillä kahvilla, hodarilla, hampurilaisilla, syöt jauhelihaa jne.
Mitä, jos oletkin ihan normaali, olisiko se liian raskas ajatus.

Hei saloka.
Minä olen www. happy pancake.fi ssä, siellä treffipalvelussa. Se on ilmainen, miehet ovat
aika ronkeleita, mutta kyllä sieltä seuraa saa. Liity mukaan vaan joukkoon, saa sieltä myös
naisseuraa jos haluaa. Ja siellä on paljon väkeä syrjäseuduilta, jos niitä kaipaat. ☺️❤️☺️

Saloka, kun lukee juttujasi, ne keskittyvät paljolti siihen, mitä et voi syödä tai juoda. Joskus tuntuu, että et syö mitään päiväkausiin. Kuitenkin jossakin tilanteessa kerrot olevasi runsaasti ylipainoinen. Miten se on mahdollista. Syömättömyys johtaa laihtumiseen ja alipainoisuuteen. Jotakin tosi lihottavaa sinun täytyy syödä, ei tämä tilanne muuten ole mahdollinen.

maanvaiva kirjoitti 22.2.2018 8:21

Luin tuon syömishärön juttusi ja sopiiko se sinuun mielestäsi? Pääsisitkö pois ns. noidankehästäsi muuttamalla ajatustasi että syöt kyllä ihan normaalisti, kun lukee tätä päiväkirjaasi. Leivoit esim. sämpylöitä ja ne on kohta jo syöty, koska leivot huomenna jo uusia. Käyt kylillä kahvilla, hodarilla, hampurilaisilla, syöt jauhelihaa jne.
Mitä, jos oletkin ihan normaali, olisiko se liian raskas ajatus.

Olen yrittäny laajentaa syömisiäni. Kun taas tämän viikon oon syöny va kasviksii ja lihaa ja niitä sämpylöitä. Kyl toi teksti mitä kirjoitin on melkein suoraa mun päästäni. Mulla on vääristyny kuva syömisestäni ja ruokailuun. Aina kun käyn hesellä, petyn itteeni. Enkä mä silloinkaan ota mitä kerrosateriaa va mahdollisimman pienen aterian.

Mut kiitos ajatuksista. Mun mielestä tä on mulle normaalia, mut muiden mielestä ei.

Tammyka kirjoitti 22.2.2018 10:3

Saloka, kun lukee juttujasi, ne keskittyvät paljolti siihen, mitä et voi syödä tai juoda. Joskus tuntuu, että et syö mitään päiväkausiin. Kuitenkin jossakin tilanteessa kerrot olevasi runsaasti ylipainoinen. Miten se on mahdollista. Syömättömyys johtaa laihtumiseen ja alipainoisuuteen. Jotakin tosi lihottavaa sinun täytyy syödä, ei tämä tilanne muuten ole mahdollinen.

Mä syön päivässä 2 kertaa tai joskus voin 3 kertaa jos teen smoothien. Nyt tosin olen alkanu iltapalaakin missaa välillä. Alan syömään joskus 15-17 aikoihin, eli ruuan. Sit iltapala 20 aikoihin. Mulla on ylipainoa, juu. Sitä on n. 40 kg. Sitä oli 70 kg yhdessä vaiheessa, mut kun yksi lääke otettiin pois, paino tippui. En tiä onko mun lääkkeillä osuutta tähän painoon nytkin. Paino heittelee +-3kg.

jaana6 kirjoitti 22.2.2018 8:23

Hei saloka.
Minä olen www. happy pancake.fi ssä, siellä treffipalvelussa. Se on ilmainen, miehet ovat
aika ronkeleita, mutta kyllä sieltä seuraa saa. Liity mukaan vaan joukkoon, saa sieltä myös
naisseuraa jos haluaa. Ja siellä on paljon väkeä syrjäseuduilta, jos niitä kaipaat. ☺️❤️☺️

En taida tällä kertaa ainakaan vielä hakea kumppania enkä seuraa. Kiitos.

...
Leipätaikina kohomassa, et olis leipää iltapalalla. Eilen ei ollu. Kauppaan en jaksa mennä. Olen innostunu vesikaakaosta, ku soija on loppunut. Saan lämmintä juotavaa. Tiskikone on tyhjennetty ja täytelty. Vielä pitäis lakanapyykkiä saada lisää ja sit saa koneen päälle. Kipuja on taas, joten tarvii lääkettä ottaa siihen. En tiä mitä söisin tänään. Jotenkin ne kanapuikot on kiellettyä, vaikka ei ole. Tosin mulla ei ole muutakaan lihaa tarjottavana. Pitää miettii. Kauppaanki ehtis menee ennen ruokailua. Onkohan siel kova pakkanen. Täytyy kattoo ku leipä on valmis, et mitä tekee.

saloka kirjoitti 22.2.2018 10:59

Olen yrittäny laajentaa syömisiäni. Kun taas tämän viikon oon syöny va kasviksii ja lihaa ja niitä sämpylöitä. Kyl toi teksti mitä kirjoitin on melkein suoraa mun päästäni. Mulla on vääristyny kuva syömisestäni ja ruokailuun. Aina kun käyn hesellä, petyn itteeni. Enkä mä silloinkaan ota mitä kerrosateriaa va mahdollisimman pienen aterian.

Mut kiitos ajatuksista. Mun mielestä tä on mulle normaalia, mut muiden mielestä ei.

No kenen muiden mielestä syömiseni ei ole normaalia? Minusta tuo taas näyttää ihan normaalita, jos syö viikon lihaa, kasviksia ja sämpylöitä. Mitä sitä pitäisi syödä, jos tuo ei ole normaalia? Tuo minusta on ihan terveellistä syömistä. Mun syömiset pääasiassa on juureksia, lihaa ja kalaa, ei mitään sen kummoisempaa.
Hesburgerin pienemmässäkin ateriassa on paljon kaloreita eikä sinä päivänäkö sen syö, en paljon muuta enää tarvihe.

Vastaapa nyt ihan rehellisesti, että voisiko vääristänyt kuva syömisestäsi olla se, että syötkin enempi mitä luulet? Et ehkä syö liikaa mutta syöt normaali määrän.

Saloka, nuo syöntikertasi, 2 tai 3 kuulostaa tosi vähältä.Jos et sitten nauti mitään herkkuja siinä ohessa, kuten karkkeja, pullaa sipsejä jne. Tuntuu tosi oudolta, ettei painosi putoa noilla eväillä. Ne annokset on ehkä sitten jättisuuria tai sitten on kyse jostakin lääketieteellisestä ongelmasta jonka syy pitäisi selvittää.

Hei saloka.
Oletko kokeillut lämpimiä voileipiä ruuaksi pitkään aikaan? Niihin voi sitten laittaa kaikenlaista.😍

Mä en enää tiä mitä ajatella. Ahdistaa nii pirusti eikä lääke auta. En pystyny sitä leipää syömään, huomenna heitän ehkä roskiin sen. Ruuanki oksensin pois. Huomenna täytyy yrittää pitää kuria. Ottaa ohjat taas.

Pitää yrittää nukkuu, jos olo huomenna olisi parempi.

Nyt harmittaa kun en ole vähään aikaan ehtinyt kirjoittamaan sulle saloka, olen ollut vähän tauolla tukinetistä 🙂

Se mitä kirjoitit syömishäiriön kokemuksesta, siitä millainen syömishäiriö on, sopii kyllä hirmu hyvin yhteen sen kanssa millaista tänne yleensä kirjoitat. Sen perusteella musta on ihan selvää että sulla on syömishäiriö - Kaikki ne säännöt ja ajatus siitä että lepo tai ravinto pitää ansaita sääntöjä noudattamalla... Ei kuulosta helpolta, niin kuin ei tilanteesi muutenkaan.

En tiedä ihan hirveästi syömishäiriöasioista mutta musta tuntuu että siitä puhuminen mitä sun pitäisi (tai ei pitäisi) syödä, tai miten paljon, ei auta yhtään, vaan vain pahentaa tilannetta. Pahimmillaan siitä tulee sulle vain lisää sääntöjä noudatettavaksi, lisää asioita joita ottaa huomioon - enkä mä usko että kukaan täällä haluaa sitä.

Tuntuuko susta saloka yhtään mahdolliselta ajatella, että olisit hyvä ja arvokas tyyppi, ihan riippumatta siitä mitä tai miten syöt? Mulle sä nimittäin olet sellainen, tärkeä nimittäin, ja musta on kivaa kun olet olemassa. 🙂 Ei sun arvo liity mitenkään siihen minkä painoinen tai mallinen olet, tai miten hyvin pystyt sääntöjäsi noudattamaan.

Ehkä syömiseen olisi helpompi suhtautua vähän rennommin, jos pitäisit itsestäsi vähän enemmän 🙂 En tiedä tuntuuko se hirveän kaukaiselta ajatukselta nyt, mutta mä luulisin että niissä Sylin tapahtumissa käymisestä voisi olla apua siihenkin. Sä olet tärkeä, älä unohda sitä.

Halauksin, ☺️❤️
soroppi

soroppi kirjoitti 23.2.2018 13:46

Nyt harmittaa kun en ole vähään aikaan ehtinyt kirjoittamaan sulle saloka, olen ollut vähän tauolla tukinetistä 🙂

Se mitä kirjoitit syömishäiriön kokemuksesta, siitä millainen syömishäiriö on, sopii kyllä hirmu hyvin yhteen sen kanssa millaista tänne yleensä kirjoitat. Sen perusteella musta on ihan selvää että sulla on syömishäiriö - Kaikki ne säännöt ja ajatus siitä että lepo tai ravinto pitää ansaita sääntöjä noudattamalla... Ei kuulosta helpolta, niin kuin ei tilanteesi muutenkaan.

En tiedä ihan hirveästi syömishäiriöasioista mutta musta tuntuu että siitä puhuminen mitä sun pitäisi (tai ei pitäisi) syödä, tai miten paljon, ei auta yhtään, vaan vain pahentaa tilannetta. Pahimmillaan siitä tulee sulle vain lisää sääntöjä noudatettavaksi, lisää asioita joita ottaa huomioon - enkä mä usko että kukaan täällä haluaa sitä.

Tuntuuko susta saloka yhtään mahdolliselta ajatella, että olisit hyvä ja arvokas tyyppi, ihan riippumatta siitä mitä tai miten syöt? Mulle sä nimittäin olet sellainen, tärkeä nimittäin, ja musta on kivaa kun olet olemassa. 🙂 Ei sun arvo liity mitenkään siihen minkä painoinen tai mallinen olet, tai miten hyvin pystyt sääntöjäsi noudattamaan.

Ehkä syömiseen olisi helpompi suhtautua vähän rennommin, jos pitäisit itsestäsi vähän enemmän 🙂 En tiedä tuntuuko se hirveän kaukaiselta ajatukselta nyt, mutta mä luulisin että niissä Sylin tapahtumissa käymisestä voisi olla apua siihenkin. Sä olet tärkeä, älä unohda sitä.

Halauksin, ☺️❤️
soroppi

Jaana, me ei oikee tykätä lämpimistä leivistä ja kun siihen tarvitaan juustoa, enkä oikee tykkää kasvisjuustoista. Kiitos ehdotuksesta. ☺️❤️☺️

Soroppi. Kiitos viestistä.☺️❤️☺️

...
Olen tässä saanut syömisasiat huonompaan suuntaan, jos niitä huonommaksi voi saada. Ahdistaa isän tilanne ja pelottaa se myös. En haluais olla tekemisissä isän kanssa, vaikka häntä syvästi rakastan. Läheiset eivät vaan ymmärrä mun tilannetta ja päätöstäni.

Yöt menee päin mäntyy. Nukun muutaman tunnin ja sitten herään ja sekoilen. Taas tätä samaa mitä marraskuussa.

Huomasin et 2 kukkasta tarvii pian uudet purkit. Juuret tulee läpi purkin pohjan. Olen laiminlyöny kukkani, itteni ja kai tyttönikin.

Olen surullinen ja masentunut. Sain ruuan tehtyy ja syötyy, mut silti haluan ahmia sen ja oksentaa pois. En syö enempää. Pitää olla lujana. Otan sit vaikka leipää.

Huomenna aamusta olisi ryhmä. En jaksais lähteä sinnekään. Haluaisin olla va kotona. Olla omissa oloissa.

Sain käytyy suihkus. Tyttö sano et haisin jo pahalle. En ollu viikkoon käynykään suihkussa. Siellä miettisin, miksi se on niin vaikeaa.

Taidan ottaa virkkuukoukun ja alkaa patalappuu jämälangasta virkkaamaan. Minkäköhän työn otan huomenna, jos menen.

Tänään yritän olla aktiivinen. Kävin jo toimeent. Hakemuksen ja paperit laittamassa. Tyhjensin ja täytin tiskikoneen. Pesukone on päällä. Nyt pitäis hiukan siivoilla tätä olohuonetta. Parin tunnin päästä tulee perhetyö ja me pelataan.

Olo on ihan ok. Aivastelen taas kiitettävästi. Saa nähä mihin se joutaa. Nielessa ainakin on räkää, mut nenässä ei. Juon lämmintä kaakaota, jos tappais pöpöt.

Äiti sano et isällä on taas yksi oire, aika vaarallinen. Mitä seuraavaksi.

Mulla sattuu pää. Alko taas iltaa kohden sattuu. Helpottaa ehkä kun pääsee nukkuu reilu tunnin päästä.

Huomenna on onneks vapaata. Isällä neuro taas. Äiti menee sinne. Saa nähä mitä sanotaan.

Tein tänään aika paljon timanttimaalausta. Ajattelin jos huomennakin tekisi. Sukkaa en jaksanu kamalan kauan neuloo, reilu tunnin. Mut se eteni hyvin.

Olen lopettanut iltapalan syönnin, mikä on tyhmää. Enää en syö ku kerran, lämpimän. Kyl maha siihen tottuu kohta. Juon senkin eestä. Koko ajan on taas jano ja ku juo, ni tulee paha olo. Yritän jossain vaiheessa mahduttaa iltapalan. En tee tätä laihduttaakseni, sillä en laihu. Olen niin kauan ollu energiavajeella, etten laihu. Enemmin juominen nostaa painoo pari kiloo.

Oli ihana tunne ku tyttö tuli antaa halin pyytämättä. Tunsin itteni tärkeäksi.

Mulla on henkisesti paha olla. Haluan va käpertyy ja nukahtaa ikiuneen. Tuntuu ettei olisi yhtään voimii, mut sit taas kun alkaa tekee jotain, löytyy voimia. En haluis herätä aamulla. Haluaisin kuolla kivuttomasti ja nopeesti. Mutta en voi jättää tyttöä yksin tähän maailmaan. Vaikka olen alkanu pelkäämään joka kerta kun hän lähtee ulos tai kun hän on hiljaa huoneessa. En uskalla hänelle kertoo, että pelkään että hän kuolee. Jotenkin tuntuu että sisimmässäni pelkään kaikkien kuolevan ympärilläni niin että jään yksin taistelee pahaa maailmaa vastaan. Tämänkin joku ymmärtää väärin.

Mut jatkan pelin kattomista. Meen ottaa iltalääkkeet ja ootan et tytön kaverit kohta lähtevät, että pääsen nukkumaan tunnin päästä.