Kiitos Salaatti, yritetään.

Mulla on 2 leipää uunissa. Sellaista mihin tuli omenahilloa. Saa nähä millaista ne on sitten. Yritän tai haluan yrittää löytää itelleni sopivaa ja maistuvaa leipäohjeen.

MÄ olen puhki. Jaksoin just ja just kävellä kauppaan ja kotiin takasin, vaikka mulla oli seuraa. Saa nähä miten huomenna jaksan mennä ryhmään. Onneks se ei ole aamusta ja siellä saa tehdä jotain koko ajan.

Tutun kanssa suunniteltiin viikonlopuksi siivous operaatiota tänne. Siirrettäis huonekaluja ja teen jotain hyvää herkkua. Pitää sit torstaina muistaa levätä kunnolla, että jaksaa.

Ongelmia tytön kanssa, mut me vedetään kaikki 4 yhtä köyttä ja yritetään tyttöä saada tajuamaan että hänellä on rajat ja säännöt ja niitä noudatetaan.

Eilen olin kässäryhmässä. Huovutin neulalla seinävaatetta. Sain melkein valmiiksi, mut enemmän on tekemättä vielä. Vielä pitäis 3 taulua tehdä.
Ensi kerralla olis kirjontaa. Katon, jos koitan kirjoa siihen tauluun jotain tai sit vaan jatkan tota tekemistä.

Kotona menee ihan ok. Iltaisin ei saa millään unta ja valvon aamuyöhön asti. Onneks tänään sai nukkua aamulla pitkään, ni sai hiukan univelkaa maksettua.
Huomenna katon, jaksanko mennä kaupunkiin. Pitäis hankkia hiukan tavaraa, noihin laukkukoristeihin, joita eilen aamuyöstä leikkelin ja suunnittelin.

Minkä ikänen sun tyttö on? Vai haluatko kertoa.

Kuulostat niin luovalta ihmiseltä! Muutenki kuulostaa kivuilta nuo sun käsityöjutut🙂

Salaatti, 11.v. Kiitos kommentista.

TÄnään on aika väsy päivä. Olen nukkunut päikkäritkin, vaikka nukuin pitkään aamulla. Syönyt olen leipää ja nyt on jäähtymässä kasviksia ja jauhelihaa. Löysin erinlaisia kasviksia pakkasesta ja keitin niitä ruuaksi.

Tyttö tossa pelailee Wiillä. Hän tietää että on arestissa. Ulkona hän kävi, mut tuli sisälle kavereiden puutteen takia.

Tuttu on ollut perjantaista meillä. Ollaan siivottu ja tehty kämpän eteen aika paljon. Hän on ulkoillut tytön kanssa.

Tänään on ollut väsy päivä. Ärsyttää kun jalka on kipeenä. Olen torkunnut sohvalla, kun en oikee mihinkään muuhun ole kyennyt. Ärsyttää kun tarviin apua pieniin asioihin.

Huomenna aamulla on taas aikainen herätys. Injektio ja hoitajan tapaaminen. En ole mitään tehnyt huomisen eteen. Kaikki asiat on päin honkia. Saa nähä pääsenkö huomenna kotiin ees.

Tsemppejä salokalle!! Mitä kuuluu?

Kiitos Salaatti

Ei hoitajan luonna mitään erikoista tapahtunut.Hän va kysy multa, olenko masentunut. Mä tässä mietin mitä hittoa hän tarkoitti. Olenhan mä ollut jo monen monta vuotta masentunut. Kyl se kysy viiltelystä ja siitä tuleeko verta. En viitsinyt oikein kunnolla hehkuttaa. Varmaan ensi kerralla teen sen.

Koko odotusajan olin niin väsy ja varmaan torkahdinkin muutaman kerran. Onneks ne ei ryhmässä sellai välitä.

Menin eilen tilamaan uuden telkkarin ja selättimen http://www.selatin.fi/. Mulla on ollut selkä aika jäykkä ja määrätyissä asennoissa kipee. Jos tolla sais hiukan liikkuvuutta ja vaikka joskus 100 vuoden päästä se sixbäkin itelleni.

Mä en oikeen tiä. Jotenkin on kipee olo, mut en silti ole kipee. Ehkä olen sit tulossa. Tiedä sitä sitten.

Kuulostaa hyvältä tuo selitin! 🙂👍 Toivottavasti auttaa!
Jospa et tulis kipeeksi. Se on niin ikävää aina.

Mä ihmettelen tuota väsymysasiaa. Sitä nimittäin on minullakin hyvin voimakkaana. En jaksa siivota enkä tehdä paljon mitään muutakaan. Ja jos minä en jaksa, ei perheessä kukaan muukaan tee, jos en ole esimerkkinä ja/tai pontevasti vaatimassa. Voimat ovat todella vähäiset, eikä mikään lepääminen tunnu auttavan. Ja kun tätä on jatkunut jo 7v, niin alkaa pikku hiljaa ärsyttää. Ei puhettakaan mistään ikkunoiden pesusta tai mattojen pesusta, kun en jaksa edes imuroida. Mutta ei kai tässä auta muu kuin olla kärsivällinen ja toivoa, että väsymys hellittäisi sitä mukaa, kun masennus paranee (jos se koskaan paranee).

kiitos salaatti.

Repukka, Voi olla että tämä väsymys ja jaksamattomuus on masennuksen pahentumisen merkki. Mut se, että kukaan ei tee mulle mitään, vaikka siitä olen puhunut ja sen on myös näkynyt, ni ihmettelen.
On mulla niitä päiviä, että pakolla teen asioita, mut sit se verottaa tosi paljon ja olen tosi poikki jälkeen päin.

Ihana herätä aamulla ja koittaa jollekkin puhelin myyjälle selittää, että EN tahdo tilata mitään. Onneksi se kymmenen kerran jälkeen tajus sen, muuten olisin lyönyt luurin korvaan.

Aamu ei alkanut muutenkaan mitenkään kivasti. Jalat on kipeenä ja astuminen on todella hankalaa. Nytkin kun istun tässä, toinen jalka sattuu lonkasta asti, ihan ku se ei olis mun jalkakaan.

Huomenna menen huovuttamaan taas. Päätin etten tee sitä kirjontaa, mikä olisi aiheena, va huovitan noita tauluja. Siinä menee monta tuntia että saan ne valmiiksi asti. Mut nyt tiän miten teen, ni pystyn tekemään.

Lauantaina pitäis mennä vanhalle ja uudelle mökille tekemään töitä. Mulle ei taas annettu yhtään vaihtoehtoa. TÄytyy vaan kerätä torstaina ja perjantaina tarpeeksi voimia siihen.

Mahakinon viikonloppuna ottanut nokkiinsa jostain. Täytyy tänään ottaa puurolinja, että jos se vihdoin alkais sitten rauhottuu.

Olo on kipuinen ja yritän kipuja uhmaten silti kävellä ja mennä. Tiedän että kauppamatka on yhtä tuskaa ja kaikki mitä pitää jalkojen kanssa tehdä. Silti uhmasin ja menin kauppaan tänään. Isoon kauppaan. Nyt on sit jalka todella kipuinen, oli jo matkalla. Onneksi reilu kk päästä pääsen ortopedille ja toivon että hän kertois mikä jalkojani vaivaa ja että ne voidaan parantaa. Muuten musta ei ole enää mitään hyötyä täällä maailmassa.

Ostin hiukan lankaakin, vaikka mulla on sitä ihan tuhottomasti ennestään. Mut kaikille niille on suunnitelmat. Tulee sukkia ja tyttö saa paksun pipon ja sit tulee lapasia. En tiä miten ehdin, mut kaipa mä jotenkin ehdin ennen joulukuuta. Pitää alkaa lapasia neuloo ja jättää toi sukkien neulomisen taka-alalle

Eilen illalla päätti hammas lohjeta. Kivaa ☹️

Yöllä äiti soitti klo 2 ja käski heille menee. Pelästyin että nyt isä on kuollut. Mutonneks ei. Äitillä oli vaan ni kovat kivut että tarvi apua. Nukuin loppu yön jotenkin heidän sohvalla, tytön viekussa. Aamulla tyttö ihmetteli, miksi olin siellä ja kaikkea muutakin.

Aamulla soitin hammaslääkäriin, mut en saanut aikaa. En ole akuutti ihminen. En ole mikään.

EIlen sain onneks telkkarit vaihdettua. Vanhemmat saa ton vanhan vietyä. En tiä, viedäänkö se jo huomenna sinne mökille tai mitä.

APUA, onko huomenna jo lauantain. Onkohan parempi vaan olla. Kerätä voimia huomiseen, tosin isä sano, että on iltapäivällä tulossa.

Aamukaakaokin maistui tosi pahalle ja oudolle. Soijakaakao. Toi merkki sen pahaksi kai teki.

Kaikki tuntuu ihan turhalta...
Haluan pois täältä...
En jaksa enää...
Miksi elämä on niin epäreilu mua kohtaan...

Lasken päiviä, tunteja, minuutteja, jolloin mulla alkaa "loma". Muut lähtee mökkeilemään ja mä jään yksin tänne kaupunkiin. Silloin saan nukkua pitkään ja olla muutenkin oman onneni nojalla.

Mut tätä "lomaa" haittaa yksin juttu. Jalka kipu. Tekisi tosiaan mieli avata se ja kattoa missä vika tai hakata vasaralla se tohjoksi. Ei se voi tehä enempää pipeeksi mitä se nyt jo on. Mieliala tässä menee alaspäin kun härän pylly.

Jossain vaiheessa pitäis noita kirjeitäkin alkaa kirjoittaa. Olen niin monta viikkoa niitä pitänyt itelläni. Ajattelin jos saisin ton tulostimen asennettuu tähän tietsikkaan ja sillä sit kirjoittaa ja tulostaa kirjeet. Sit pääsisin huomenna jo lähettää ne kaikki.

Kämppä on ku räjähdyksen partaalla. Pitäis jostain kerätä energiaa ja yrittää selvitä niin että saisin tämän kuntoon. Eilen illalla sain onneks suihkussa käytyy.

Jaksamattomuus on mullakin ongelma. Pienetkin asiat vaativat hurjaa ponnistelua ja sitten on ihan poikki. Elämä tuntuu raskaalta. Kunpa voisikin vain lakata olemasta. Tuntuu niin turhalta kaikki ponnistelu, kun mikään ei muutu ja aina vain on masentunut. Tuntuu toivottomalta. Mutta ehkä me voidaan toisiamme kannustaa kuitenkin yrittämään. Ainakaan emme ole yksin. 🙂👍