Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 14.01.2018 klo 10:41

saloka kirjoitti 13.1.2018 13:4

Soroppi, tulevaisuudessa pelottaa se, miten reagoin sit ku isä lähtee. Tulenko agressiiviseksi, tai vajoonko niin syvälle. Tiedän ettei tätä sais ajatella, mut on helpompi ehkä ettei se tuu yhtä yllätyksenä kun mamman, papan tai setien lähtö.

Mun mielestä on hirmu ymmärrettävää ja inhimillistä, että jos joku läheinen on vakavasti sairaana niin sitten sitä valmistautuu mielessään hänen kuolemaansa, vaikka toivookin että menisi mahdollisimman pitkään ennen kuin niin käy. Mieli käy läpi erilaisia tapoja reagoida, ja yrittää suojata itseään - ei kai siinä mitään pahaa ole.

Kivahan se on että toit tytölle pitsaa jos tyttö kerran sitä itse toivoi 🙂 Kyllä välillä voi herkutella, kunhan se ei ole ihan jatkuvaa.

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 14.01.2018 klo 11:58

Hei saloka.
Mitä varten teet lapasia?
Minun lomamatkastani uhkaa tulla fiasko, säätilan tähden, lupaavat että sataa vettä siellä
perillä Teneriffalla. Otan sateenvarjon mukaan.😳

Käyttäjä saloka kirjoittanut 14.01.2018 klo 13:18

Soroppi, ollaan tyttökin jo valmistauduttu siihen. En pimitä häneltä mitään. Tiedän millaista se on ku yhtäkkiä joku lähtee ja ei kerrota et toinen on ollu todella sairas.

Jaana, mulle toi neulominen on terapiaa. Antelen niitä sit porukalle lahjaksi tai myyn jollekkin.
Harmi että on luvattu sadetta. Onneksi ei sentään lunta. Toivottavasti tulee silti levollinen reissu sulla.

Olen pikku juttuja tehnyt täällä. Vielä pitäis suihkuun mennä. Luulin et pyhäpäivä on lepopäivä, mut ei ainakaan mun aivojen mukaan. Yö oli taas vaikea. Toivon ettei menis tämän vaikeemmaksi enää. Tyttö lähtee tänään ehkä isovanhemmille viikoks. En mä täällä saa rentoutuu, eikä oikeastaan pystyiskään.
Vois nyt mennä sinne suihkuun...

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 15.01.2018 klo 13:45

Olipa kivaa aamulla lukea mitä kirjoitit, sain itsekin käytyä suihkussa. Kiva että olet löytänyt
käsityöt, vaikka ajankuluksi tai terapiaksi, siitä on paljon iloa itsellesikin kuin teet käsitöitä.
Toivon sinulle mukavaa jatkoa käsitöiden parissa.☺️❤️

Käyttäjä saloka kirjoittanut 16.01.2018 klo 15:59

Eilen oli vaikee päivä. Illalla oli 3h bulimikointijakso. Virta alkaa mennä, eikä jaksa ees istuu. Peitto ja sänky ja uni maittaa. Ruoka tekee pahaa, juoma tekee pahaa. Olen kai tulossa masentuneeksi taas. Seinä taisi tulla vastaan tai lähenee koko ajan.

Heräsin 8 lta siivoo täällä vähän. 9ltä ptt tuli ja juttelimme. Käytiin viikkoo läpi. 10ltä mun piti men ulos, mut ulkon oli liian kylmä. 12sta aloin tekee ruokaa. Sit sammuin. 14sta huomasin ruuan edelleen hellalla, enkä ollu sammuttanu hellaa. Söin. Olen niin väsy kun voi vaan olla. Nyt pitäis men hakee taas ruokaa ja syä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 17.01.2018 klo 06:19

Voi sua, Saloka!☺️❤️☺️ Autaisin, jos voisin!

Mulla itselläni menee nyt kohtalaisesti. Ikävä miestä. Eilen oli aika rankka päivä. Kurssi ja siihen perään terapia. Hain välissä uudet silmälasit. Tänään mulla on kohtuu paljon hommia alkaen apteekissa käynnistä.

Voimia! Toivottavasti saat syötyä ja juotua, ettet ihan uuvu...

JP

Käyttäjä saloka kirjoittanut 17.01.2018 klo 21:25

Jp ☺️❤️☺️

Nukuin 11 asti. 12.30 ptt tuli hakemaan ja mentiin tutustuu yhteen nuorisotaloon. Siel oli avoimien ovien päivät ja tietenki vanhukset liikenteessä. Yks mies tuli sin rollon kans, samanlainen ku isällä. Hänellä on ollu aivohalvaus vissiin. Muistutti niin isää se mies ja sitä mitä isä oli v. 2012-13. En kertonu ptt:lle kuinka vaikeeta oli. Sain pieniä poissaolokohtauksia siellä. Mut pärjäsin.

Kotiin tultiin ns. Kiireellä kun oli palaveri polin ihmisten kanssa.se meni penkin alle. Lopulta minä ja tyttö nieltiin itkumme alas ja oltiin vahvoja.

17 aikoihin alettiin siivoo tytön kans. Katottiin mitä yks kaappi oli "syöny". Sit tyttö innostu siivoo huonetta ja mä kattoo mitä cd:tä ja dvd:tä laittaisimme myyntiin.

Puhuttiin tytön kanssa asioista.

Nyt illalla äiti vissiin suuttu mulle. Isä on joko kaatunu tai tiputtanu ruokalautasen olohuoneeseen. Oli yrittäny ite siivota imurilla. Ei ollu soittanu kenellekkään. Nyt tuntuu et äiti syyttää mua siitä mitä on tapahtunut. On paska olla.

Pitäis alkaa menee nukkuu. Huomenna raskas päivä kun pitää mennä kuviin iltapäivällä ja sitä ennen ryhmä. Kun vielä huomisen jaksan, ni pe on vapaata, ainakin luulisin.

Tyttö menee vissiin su naapuri kuntaan shoppailee tukihenkilön kanssa. Sen pitäis ettii itelleen urheiluliivit ja shortsit. Rahaa ei paljoo ole.

Muuten meillä on avoin vkl. Puhuttiin vähän et ainakin noi kukat kylppäristä laitetaan pois ja sit imuroitais.

Mut nyt alkaa päätä sattuu sen verta et parast men nukkuu...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 18.01.2018 klo 17:40

tulin kuvista ja oon ihan väsy. Haluaisin nyt jo tietää vastaukset kaikista, mut kaipa tämä välipäivät menee nopiaan ja ti saan ne tulokset.
Kuvissa oli jännä olla. Mulle laitettiin kanyyli käteen, josta laitettiin varjoainetta. Se tunne kun ainetta laitettiin, oli jännä. kaikki meni hyvin ja onn edelleen mennyt. Ootan koska teen vaikutus alkaa. Johta 1½ litraa juotu eikä vessa kutsu. Pitäisi kuulemma jua että aine poistuu kropasta.

Kävin ryhmässäkin. Pääsin hihattimessa hihoihin asti.

Kävin hesellä syömässä, joo tiän ettei se kannata 2 kertaa viikossa siel käydä. Mut en ollut oikee juonut eikä yhtään syönyt mitään.

Tyttö tuli tossa luistimet hakee. Samalla suunniteltiin, jos huomenna jaksettais siivoilla täällä. Mä varmaan alan herättyäni raivaamaan noita pusseja vaatekaapistani. Katon minkä roskiin ja minkä myyntiin ja minkä jätän. Alkaa ketuttaa jo tä kämppä. Halu olisi kova saada tä toimimaan, mutta kun ei niin ei.

mulla on taas pää hiukan kipee. Mulla on toi toinen olkapää kipee myös. Tä kirjoittaminen koneella tekee oikee nannaa siihen. Mietin tässä, jos ei su toi ole parempi, ni jos jätän ma väliin kässätöistä. EN tiä miten saisin ton kivun pois. Se on ku olisi olkapällä tonnin painonen kassi koko ajan. Sattuu kainaloa ja kättä ja niskaa ja päätä. Liikaa käsitöitä, tiedän. Olen nyt hiukan hellittänyt niitä, mut silti ryhmässä pitää lopetella aikaisemmin. Olen yrittänyt venytellä, mut ei se ainakaan kipeetä tee sen enempää. Panadolia en uskalla kuurina ottaa ennen ti aamua. muutenkin yritän välttää sitä ja lääkäriä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.01.2018 klo 13:11

Äiti haluu isoon kauppaan, mut ei suostu vastaa puhelimeen. Olkoon. Mä alan puolelta (kun linja.auto lähtee) purkaa tavaroita omasta kaapista. En tosiaan enää kolmen autolla lähe, kun aikaiemminki olis päässy.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.01.2018 klo 19:51

Äiti soitti 5 min ennen linja.auton lähtöä. Ehtisimme siihen just. Mut kauppareissu ei ollu ku kinaa ja suuttumusta. Mulla paloi päreet. Miksi se ihminen ei osaa ymmärtää mitä sille sanoo? Jos hänelle selvästi sanoo että shortsit tarvii olla lyhyet, ni ei ku hän aikoo ostaa leggareita yms. Sit ku siitä sanoo, ni vastaus on mitä "ihanin".

Muutenki paloi päreet kotonakin, kun ei saanu ennen 17.30 ruokaa. Hän yksinkertaisesti laitto mut tekee töitä täällä, etten ehtiny ruokaa laittaa uuniin.

Mut nyt on jalat tosi kipeet ja olo kivasti väsy. Huomenna pitäis siivota kaappeja.

Mut nyt meen kattoo tytön munii, millaisia niistä tuli.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.01.2018 klo 17:56

Nyt on taas siivottu. Ei kyl olkapää tykänny yhtään. Aamupäivällä siivosin ekana vaatekaappia löytäen treenivyön, mikä lie, ja huomaten että se menee mun mahan ympäri. Rupeen sitä käyttää aina kun aikaa. Jos vaikka sais mahaa pienemmäksi.

Isä on yöllä kaatunu vessas ja äiti oli vasta parin tunnin päästä herännyt. Äiti sano et nyt hän pelästy et onko se tässä. Isäl on lääkkeet ottamatta eilen aamun jälkeen. Mä en ymmärrä miksei sitä laiteta laitokseen, ku ei toinen enää pärjää kotona. Ehkä ei kävele enää ensi kesänä. Vaikka kuinka on hänen oma tahto, ni nyt pitäis alkaa meitäkin ajatella.tai no, sisko pystyy elämän omaa elämää, mut mä ja äiti mietitään ja pelätään koko ajan.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 20.01.2018 klo 19:17

Tuntuu että teille, sinulle, äidillesi ja tyttärellesi, on liian rankkaa, kun isäsi asuu kotona. Voitko tehdä mitään asian edistämiseksi?

Mulla on taas valvomiset ja nukkumíset sekaisin. Haluaisn nyt mennä nukkumaan, mutta mies tuli juuri skypeeen. Suihkuun en tänään ainakaan mene!

Laiskuus iski. Mun pitäisi saada ommeltua käsin tiistaihin mennessä aika pitkä pätkä kangasta. En vain tiedä, missä välissä sen tekisin. Millon ehtisin? Saisinpa minäkin siivottua täällä! Olen sulle kade!😳

JP

Käyttäjä saloka kirjoittanut 21.01.2018 klo 13:38

Jp, en pysty tekemään mitään asian eteen. En muuta kun hoitaa asioita kun pitää ja olla tavattavissa. Rankkaa tämä on ja sit ku se päättyy, pelkään romahusta.

Tulin just vanhemmilta. Isä on taantunu taas. Ajantaju ihan kateissa. Kyl hän tulostimen tunnisti, kun otin kaapista. Kaatumistaan ei ekana muistanu ajanjaksoa, mut sit jostain tuli oikea aika. Tuolistaan ei liikkunu mihinkään. Katteli hiihtoo ja osas kommentoida niitä. Muisti kristan voiton, et oli kuullu sen.

Tyttö lähti tukihenkilön kanssa shoppaamaan. Saan ite tässä olla va. Päivän ruokakin on suunniteltu, peruna-parsakaalikeittoo, soseena. Toivon et siitä tulee hyvää. Sitä syyään tänään ja huomenna. Ti laitan aamusta koipireidet uuniin, kun tuun lääkäristä. Siinä on taas parin päivän ruoka. Sit to voi jo jauhelihaa syä.

Olo on kipuinen, kroppaa sattuu. Maha, mitä treenasin melkein 30 min aamulla vyöllä, ei o yhtään kipee. Mut kaikki muu on. Olen myös tosi väsynyt. Yritän silti pysyy hereillä joten kuten. Haen vaikka teetä sit.

En tiedä lähenkö huomenna ryhmään. Jollei kropan väsy tällä tämän päivän levolla mee ohi, nii en tiä. Ensi viikko on taas joka päivä jotain ja ti puukattu tuplasti.

Mut kai mä meen teetä hakee ja otan vaik jogurtin. En o tänään syöny viel mitään mut juonu ison kupin teetä. Ei vaan o nälkä eikä ruokahalua. Ennemmin yököttää ajatuskin. Mut jos nyt saisin jotain alas...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.01.2018 klo 13:14

Olen nukkunut viime yönnä vähintään 13 tuntia. Silti on sellainen ventti olo ja väsyttää, mut kaipa se tässä menee pikku hiljaa ohi.
Join aamuteeksi kofeiinitonta teetä, ajattelin kattoo, mitä maha tykkää siitä. TOi normi tee tuuppaa sekoittaa mahaani aika pahasti. TÄllä hetkellä ei ole vielä tehnyt mitään.

Maksoin muutaman laskun. Jäi rahaakin kauppareissuun vielä. En kyl tiä koska jaksan sinne kauppaan mennä oikee. Pakko sinne kai tänään on mennä.

Mitä tässä. EN menny ryhmään.En vaan jaksanut mennä. Kaipa sitä vois sinne kauppaan lähtee tästä...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.01.2018 klo 21:07

Koht onneks pääsee nukkumaan. Olen tosi poikki, vaikka nukuin 17-18 välillä. Pitää vielä kattoo et keittiössä on kaik ok. Sit voin kömpii vällyjen sekaan...