Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 08.01.2018 klo 13:16

Ei kìitosta 😞

Yritin pysyä samalla kartalla isän kanssa, mut meidän maailmat on niin erilaiset.

Kävin kaupassa ja kävelin kotiin tulles todella ison ja jyrkän mäen ylös. Selvisin.

Nyt muutama tunti sohvalla ja sitten ikeaan siskon kanssa.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 08.01.2018 klo 21:03

Mitäpä menette siskon kanssa Ikeasta katselemaan? 🙂

Toivottavasti et syytä itseäsi siitä ettet pysy kartalla isäsi kanssa. Olen ymmärtänyt että jossakin Alzheimerin vaiheessa se voi muuttua aika vaikeaksi, kun sairastavan ajan tai paikan taju alkaa hävitä.

Mua on muuten jäänyt mietityttämään se kun sanoit joskus aikaisemmin että isäsi oli joskus väkivaltainen sinua kohtaan. Haluaisitko kertoa siitä tarkemmin? Minua kiinnostaisi kuulla. (On myös ihan ok jos et halua. Kiva tyyppi olet silti. ☺️❤️ )

Mä olen saanut torkkupeittoprojektiin (mikä on todennäköisesti liian kunnianhimoinen mulle mutta kokeillaan nyt, eihän siinä mitään menetä vaikkei se valmistuisikaan. Mukavaa ajankulua se on kuitenkin...) tilkuista jo kaksi virkattua. Olin ajatellut kuunnella musiikkia ja jatkaa kolmatta, mutta taisin unohtua kirjoittamaan päiväkirjaa ja lukemaan FB:ia niin pitkäksi aikaa että saa nähdä minkä verran ehdin sitä tehdä.

Tsemppiä syömisiin! 🙂

Käyttäjä saloka kirjoittanut 09.01.2018 klo 14:19

soroppi.
mentiin oikeastaan mun asioissa Ikeaan. Me tarvittiin uusiin sänkyihin lakanoita ja sit tarvisin laatikoita sängyn alle ja ostin mä jalkalampunkin.

isä on kerran ainakin käynyt muhun käsiksi, kun olin teini. En antanut papereita tarpeeksi äkkiä ja hän repi mun kädestä. Ikinä en muista että ois lyönyt, mut silloin hän repi mun kädestä niin että muistan että karkasin mökiltä moneksi tunniksi ja isä oli vihanen ja oli sanonut että mua ei saa hakea.

...
heräsin 7 ltä tänään, kun piti mennä linja-autolla keskus sairaalaan. Mulla oli verikoe tänään. Matkat onnistui ihan hyvin. 9 putkiloo verta otettiin.
Sieltä sit kiireesti kotiin, tein smoothien ja hiukan siivoskelin. 10ltä perhetyö tuli. HÄnen kanssa juteltiin ja siivoskeltiin. Sain tehtäväksi kirjoittaa viikon päiväkirjaa, muuten kun täällä koneella.
Perhetyön lähdettyy, luulin että sain levätä ja jua kupin teetä, mut ei, Äiti soitti ja pyysi mua sinne. Oli ostanut meille muutaman ruuan. No mitäpä kiltti tyttö tekee, kerää kimpsut ja kampsut ja lähtee kävelee.
Siellä hetken aikaa oltua kotiin takas kävellen, lämmitin sosekeiton ja broikkun koipireittä.
Sit mä ajattelin et olisiko ruokalevon aika, pah! Hoitaja soitti ja näin ollen mun huominen vapaapäivä siirtyy perjantaiksi vapaapäiväksi.

Mietin vaan, kuinka kauan mun pää kestää tätä menoa. Koska kroppa sanoo et ei enää. KOko ensi viikko on puukattu täyteen, ainut et perjantai on vapaa taas. Onneks ei ole kun torstai raskas päivä kun pitää ryhmään mennä ja sen jälkeen kuviin. Mua niin pelottaa ne kuvatkin, joudunko johonki putkeen ja miten pystyn siellä olee. Kaipa mä jaksan kun saan joten kuten viikonlopun olla vaan. TÄhän on normaalia, terveillä, ihmisillä, mut liian raskasta vakavasti sairaalla.

Mut nyt täytyy mennä laittaa pesukone päälle ja pyykkiä pestä. Samalla vois hakee teetä kupillisen ja levätä vihdoin. En ole sitäkään kun 3 tuntia yrittänyt.

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 09.01.2018 klo 15:14

Jaksamisii saloka ☺️❤️

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 09.01.2018 klo 17:15

Millään ei tosiaan oo väliä tällä hetkellä. Oon itsemurha pisteessä just tällä hetkellä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 10.01.2018 klo 06:53

Hei, Saloka! 😍 Oli sun eilienen päivä yhtä hurlumheitä. Niin oli kyllä mullakin. Kurssi, terapia ja apteekissa käynti, missä meni aikaa paljon, kun katsottiin lääkejakeluasiat. Haen perjantaina lääkkeet, jotka on jaettu dosetteihin.

Mulla oli eilen kohtuullisen paha ja pitkä ahdistuskohtaus. Jos ja kun en saa lääkkeitä ottaa enempää kuin mitä on kirjoitettu, pelkään etten pysty olemaan kursseilla. Pelottaa ja harmittaa... Pitää mietiä jokin toimintastrategia, ettei tulle vain dragedia...

Mä menen tänään kahdeksi yöksi sairalaan intervallille.

Voimia sinulle tämän päivän ja viikon puuhiin!☺️❤️☺️

Käyttäjä saloka kirjoittanut 10.01.2018 klo 11:13

Kiitos jaana

Tyttönen vaan, miten pystyn auttamaan? Haluaisin auttaa.

Jp, tänään taas mennään.

Olen tehny jo lihapullataikinan maustuu. Enkä o ku tunnin ollu hereillä. Olen va jotenki väsy. Yö meni monien ihmeellisten unien parissa. Mut silti nukuin 7 tuntia putkeen mikä on mulla luksusta. Tunnin päästä pitäis lähtee hoitajalle toisel puolen kaupunkii. Sitä ennen pedata sänky ja siivota hiukan. Vaatteetki vois vaihtaa. Katotaan jos tänään olis rauhallisempi päivä. Pitää hoitajalle yrittää puhuu tästä ja siitä että mulla ei ole varaa tohon lääkkeeseen. Hammaski päätti lohjeta enemmän jostain. Tällä kertaa vesi oli liian kovaa. Illalla pitää kattoo mistä huomenna tilaan h.lääkärin. olen va väsy ja paikat sattuu väsymyksestä. Jalat sattuu kävelemisestä. Haluaisin va nukkuu, mut en kye siihen ku sit ku se on totaallisesti siinä vaiheessa tai illalla temen jälkeen. Mut nyt tarvii alkaa nousta tosiaan.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 10.01.2018 klo 17:35

mielenkiintoisia mietteitä hoitajalla. Kuulemma mun pitäisi jostain rahat repiä joka 3 kk 100 e+ muut lääkkeet siihen vielä. Tiedän ettei ne vaiha mun lääkitystä, eikä ne saa tehtyy mitenkään, että saisin sen halvemmalla. Nyt mun täytyy miettii, tuhlaanko omiin nappeihini meidän ruokarahoja ja jätän ite syömättä sinä kk Vai mitä.

lihapullista tuli ihmeen hyviä, vaikka ruusukaalia oli puolet. Pysyi kasassakin hienosti. Kaikkein kauneempia ne ei o, mut on niitä jopa tyttö syöny.

Tyttö lähti elokuviin. Mulla ns. vapaa alku ilta. En osaa oikee tehä mitään. Hoidin lakanat jo pesuun ja kuivumaan, olen tehnyt kaikki jo. Nyt vois rentoutuu, mut ei osaa. Olen aika väsynyt, mut silti pitää koko ajan teh jotain. jollei muuta ni, sängys maata ja istuu vuorotellen.

huomenna olis tarkoitus ptt:n kanssa mennä ärrälle, jos hän haluaa lähtee. Sit samalla vois hakea pakastepusseja lisää. SIt tulla kotiin ja alkaa lasangee tekee. Siin huominen suunnitelma.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 11.01.2018 klo 17:31

tänään on ollut vähän rauhallisempi päivä, alkaako menojalka hyytyy. Tosin olen aivastellut ja kurkkukin kutiaa. Olisinko tulossa kipeeksi. Se tästä puuttuu.

Aamulla sain nukkuu puol 10.Tyttö jäi migreenin vuoksi kotio. Ptt tuli 10:ltä ja lähdimme heti ärrälle ja takas kotiin. Kotona alettiin tekee lasangee ja sitten ptt lähti jo. Mä menin suihkuun. Sit sammahin 13 jälkeen ja äskön vasta kunnolla heräsin. saa nähä millainen huominen päivä on.

huomenna pitäis vanhemmille mennä hoitaa nettiasioita. tosin jos kipeeksi tuun, peruun sen.

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 11.01.2018 klo 19:42

Hei saloka.
Miten meni ptt. kanssa, saitko pakastepusseja?
Minulla on aika tuliset paikat nyt, kuin alkaa viikonloppu, ja ens viikolla sit matkoille.
Tässä hässäkässä tuli katso lehdeltä matka tarjous, joka on vastustamaton ilmeisesti
monien mielestä. Yritin soittaa sinne, mutta oli 10 min. ennen sulkemisaikaa vielä ihan
kauhea jono puhelimessa.
Pitää katsoa huomenna, jos soittaisivat, kuin on soittopyyntö, tai ehkä on parempi vain
soittaa sinne aamulla itse. ☺️❤️

Käyttäjä saloka kirjoittanut 12.01.2018 klo 17:33

Jaana, arvaa muistinko koko pusseja? En ees tänään muistanu.hyvä muisti meikäläisellä 🙂👍

Olen hiukan allapäin. Haluaisin paeta todellisuutta, kun se pelottaa.

Isä kieltäyty uniapnea laitteesta. Nyt sil ei ole mitään turvaamassa hengitystä. Pelottaa kuinka äkkiä äiti soittaa tai tulee tuomaan viestin.

Käytiin äitin kanssa cittarissa. Ostin tytölle 29 euron talvikengät, vihdoin. Ruokaakin tuli hommattuu taas.

Söin salaattia ja nyt mietin jos hakis lasangee vielä...

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 12.01.2018 klo 22:41

Kuulostaapa hyvältä! Mä olen syönyt nyt illalla leipää vaan, niin vähän vieläkin nälkä (ehkä otan jugurttia ja mysliä. Ihan kohta.)

Mikä todellisuudessa pelottaa, vanhempien vointi vai jokin muu?

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 13.01.2018 klo 08:31

Hei saloka.
Sama juttu minulla. En vain muista ostaa. ☺️❤️

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.01.2018 klo 13:04

Soroppi, tulevaisuudessa pelottaa se, miten reagoin sit ku isä lähtee. Tulenko agressiiviseksi, tai vajoonko niin syvälle. Tiedän ettei tätä sais ajatella, mut on helpompi ehkä ettei se tuu yhtä yllätyksenä kun mamman, papan tai setien lähtö.
Tulevaisuus näyttää kuinka sAiras olen. Tulevaisuus näyttää kuinka sairas tyttö on. Kaikki tämä tapahtuu kk sisällä ehkä.

Jaana, ehkä se on tä masennus joka vie tilaa muistilta. Onneksi mulla on pusseja, niitä vääriä. Mut puikot olis kiva saada johonki siististi.

...
Tyttö tos ehotti et lähtisin rämpii ja hakee hänelle pitsaa ja mulle kebabii. Mikäs siinä, mut toi matka on hidas itsemurha. Siinä on niin jyrkkä ja iso mäki ettei tarvii ku se mennä ni on jo päivän lenkki tehty.

Aamun tai päivän aloitin smoothiella ja lasillisella klementtiini-appelsiinimehulla jonka olin ite puristanu...

Oon täs lapasia tehnyt. Kovin yritän kirjoneuletta tehä, onnistumatta siinä.

Ehkä mä lähen sinne pitseriaan...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.01.2018 klo 23:22

Kävin pitseriassa ja tuli huono äiti mieleen. Äiti joka syöttää lapselle ruuaksi pitsaa kun muutakin olis.

Olen koko illan kutonu lapasta. Purkasin kirjoneuleen ja aloitin onteloneuletta. Piirsin ekan kerran ite kaavion niihin. En malttanu lopettaa ja nyt oon ihan tööt. Huomenna jatkan iltaan asti, pitää va men aikaisin nukkumaan.