Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 03.01.2018 klo 19:22

olen tosi väsynyt, mutta en pääse nukkuu vielä pitkään aikaa. Pitää siis keksii jotain tekemistä. Sukat sain jo kantapään yli. Nyt pitäisi alkaa seuraa ohjetta ja pitsineuletta. Maha huutaa kohta syötävää Mietin mitä mä söisin. Riittääkö pari leipää tänään.

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 03.01.2018 klo 19:53

Hei saloka.
Onko se avokado hyvää?

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 03.01.2018 klo 20:59

Hei, Saloka! Mä oon syönyt tänään pitkälti vain juustolla kuorrutettuja mikrossa kuuumennettuja leipäviipaleita. On mulla morkkis itsellänikin. Mulla ei ole tehosekoitinta. Ei onnistu smoothiet. Puuroon en ole koskenut ehkä kuukauteen.

Pitäisi saada aika varattua terveydenhoitajalle. Kaipaan päästä puhumaan. Terapia alkaa joulutauon jälkeen ensi viikolla.

Tänään mulla oli aika ahdistava päivä, mutta selvisin suunnilleen niillä lääkkeillä, mitä mulle on kirjoitettu. Kahdesti pelasin tietokoneella, ja se helpotti. Nyt otin viimeiset iltalääkkkeeet, niin pääsen piakkoin nukkumaan. Tai on mulla vielä jäljellä yöunta turvamaan lääkkeet. Otan ne sitten, kun menen sänkyyn.

Miten olet saanut nukuttua jalattomassa sängyssäsi?😉

Käyttäjä saloka kirjoittanut 04.01.2018 klo 17:38

jaana6 kirjoitti 3.1.2018 19:53

Hei saloka.
Onko se avokado hyvää?

En mä sellai avokadosta tykkää, mut smoothiessa se tuo hyvää kermaisuutta ja jotain ravintoarvoa, kai. TYttö syö sellaisenaan salaatissa sitä.

JP,
yö oli taas painajainen, kun ei oikee nukkumattia tullu. Nukuin ja heräsin ja nukuin ja heräsin jne...

perhetyö ehdotti, että tekisin kirjanpitoa ihan kaikesta mihin rahaa menee. En haluaisi. Tiedän että se alkaa ahdistaa, kun näen mihin sitä rahaa menee. TÄytyy katella.

Kävin nyt ostaa niitä avokadoja, harmi kun ne oli raakoja, joten joudun kypsentää niitä pari päivää. Mangotkin on vielä raakoja.

Äiti tuli taas tänne ja valitti kun on nii sekaista. Kohta mä hitto heitän kaiken tavaran pois, jätän vaan sängyn ja sit kutsun hänet teelle. Mitäs siihen sanoo kun en voi missään istuu ja joutuu teensä juomaan kämmeneltä
😉

Isä, siitä en ole puhunu pitkään aikaa. Syy siihen on, että se aihe ahdistaa. Näen, tunnen ja kuulen kun ihminen valuu omaan elämäänsä. Tai omaan maailmaansa ennemmin. Äiti sano että 2 kertaa on tänään lattian kautta haettu vauhtia. Isä käyttää 24//7 vaippoja nyt, koska pidätyskyky on huonontunut selvästi. Äiti sano että joka aamu isä on huonompi. Joitai asioita hän muistaa, mut joitai ei. Se on altzhaimerin sairautta.
Rupesi ahdistaa kun aloin miettii isää. Tällä kertaa se näkyy siinä että tärisen kylmyydessä. Hengitys on pinnallista. Pitäisi rauhottaa itteäni vaan jotenkin. Saada hengitys syvemmäksi ainakin nyt ekana.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 05.01.2018 klo 15:56

tänään ulkoilin isoon kauppaan. Käytiin prismassa ja tokmannilla ja kirpparilla. Prismasta jauhelihaa ja lankaa, tokmannilta vaatteita ja astiaptapletteja. Kirpparilta löysin tyynyliina/pussilakanasettejä. Harmi että äiti oli mukana niin en kehannut ottaa kun va 2.

Tyttö on aamusta asti ollu liikenteessä. Nyt hän on tukihenkilöllä.

Söin tossa eilistä keittoo. Aamupala jäi, en osaa syä ennen kun lähden. Huomenna saan avokadoa ja laitan sen kasvamaan.

laskut tuli maksettuu. jäi rahaakin, vaik oon sitä käyttänyt.

fiilis on väsy, mut ok. kettuuntunut kun maha ei kestänyt eilistä syömistä. vkl levätään tytön kanssa.

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 05.01.2018 klo 21:37

Hei saloka.
Kävin tänään city marketissa ostamassa kenkiä, huomasin alennukset ja ostin 2 paria,
toiset fitness tossut ja toiset kesäkengät, jotka pakkasin matkalaukkuuni.
Olen kuin lähtökäskyä vaille jäänyt.
Kiva että sait petivaatteita kirpputorilta, vaikka eivät toisten vanhat petivaatteet tunnu
oikein hyvältä idealta. Minusta sinä suhtaudut jotenkin kummasti äitiisi, joka sentään
yrittää pitää sinusta huolta. Tämä tuntuu varmaan ilkeältä, koska tiedänhän minä kuinka
perkeleen hankalia äidit ovat, on minullakin ollut äiti, mutta siitä on jo aikaa ja olen ehkä
toipunut siitä jo. Hyvää jatkoa sinulle.

Käyttäjä Tammyka kirjoittanut 06.01.2018 klo 10:49

Olen jaana6 kanssa samoilla linjoilla. Äitisi hyysää sinua ja lähes aikuista tytärtä koko ajan, Kotona vielä sairas mies ja työssäkin kaiketi käy.Pitäisi osata olla kiitollinenkin edes joskus.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 06.01.2018 klo 18:37

Ikin ei saa suunnitella.
Miksi mun täytyy tässä kuplassa asua. Miksi en saa rauhassa hengittää.
Miksi tämä paine va kasvaa ja sekoittaa pään.
Haluun pois.
Lähdenkö.
Kuka sitä ees huomaa jos lähtisin.
Minne lähtisin ees.
Ei mulla ole paikkaa mihin mennä.
Jään siis tähän kuplaan... en jaksa.

Mun ja äidin suhde on, en osaa sanoa. Olen kiitollinen hänelle ja teen ainakin 90% niistä töistä mitä hän käskee. Olen 24/7 valmiudessa koko ajan. Mutta en vaa enää jaksa kantaa tätä taakkaa. Tai no lokakuussa jo sanoin sitä. Mihin se siitä on hävinnyt? Mun pitäisi koko ajan olla supernainen, mennä tuli hännän alla sinne minne käsketään, vaan että toinen pääsee töihin tai kun toinen tarvii. Mulla on sisko, mut ei hän aina oo tavattavissa, tänään oli. Hän kyl vie isän mökille, joka kohta loppuu.

Mä olen kehittänyt ihmeellisiä äiti-tytär ja tytär-äiti suhteet. Tytär-isä suhde on murentunut aika pahaksi. Haluan nähdä ja olla isän kans mahdollisimman vähän.

En osaa sanoa mitä ajan takaa ja tiedän että tästäkin väännetään vääriä johtopäätöksiä.olen joka kerta äitiä kiittänyt, mut ikinä mä en saa sitä pientä kiitoksen sanaa.😭

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 07.01.2018 klo 06:30

Hei, Saloka!😍 Mullla on myös hankala äti-tytär-suhde. Voin ehkä kiittää äitiäni siitä, että olen hengissä, mutta nyt en haluaisi olla juuurikaan tekemisissä. Hän ei kuuuntele mun olojani enää juuri lainkaan. Suhde on muuttunut aika yksipuoliseksi.

Menen vielä yrittämään nukkumista...

Voimia sulle!☺️❤️☺️

Käyttäjä kirjoittanut 07.01.2018 klo 09:01

Teillä sentäs on äiti, siitäkin voi joskus kiittää.
Ehkä saoka väärinkäsitykset äidistäsi täällä syntyy siksi ettet sie koskaan kirjoita mitään positiivista äidistäsi. Jos häntä kiität luonnossa, kirjoita se tähän ketjuun edes silloin tällöin. Tyyliin olipa mukava, kun äiti kävi auttamassa. Ei silti tarvi teeskennellä, jos äitis on vaan iso paska ja häiritsee sun elämääsi, saa kai sen kirjoittaa.
Toisaalta olen aika usein sen täällä sanonut, aikuinen ihminen pääsee äidistään eroon, jos vaan haluaa.

Käyttäjä Tammyka kirjoittanut 07.01.2018 klo 10:43

Harvalla kai on äiti,joka on tyyliin "paras ystävä",mutta rajansa kaikella. Jos äitisi noin paljon osallistuu elämääsi kai sinä sen hyväksyt. Harva äiti noin paljon auttelee jo aikuista lastaan työnsä ja omien velvoitteiden lisäksi. Jos se sinusta tuntuu vastenmieliseltä sen voi estääkin ja elää ihan omaa elämää. Minusta pitää osata kiittääkin eikä aina vain valittaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.01.2018 klo 13:44

Sain kukat vihdoin kasteltuu. Olen laiminlyönyt ne, vaikka ne yrittää ilahduttaa mua kasvamisella. Avokado on taas kasvanut ja oottaa multaa ja purkkia. Ajattelin että jos ti jaksaisin, kävisin ptt:n kanssa läpi kukat ja laittaisin ne uuteen paikkaan. Ainakin avokado tarvii. Rönsyn juurrutus on onnistunut niin että saan viä ryhmään ne joku viikko.

Yö meni muutamalla heräämisellä. Illalla oli vaikeaa nukahtaa.

Huomenna meen ehkä siskon kans ikeaan, jos va sisko pääsee. Se olis kuulemma ainut vapaa ilta hänellä. Samalla täytyy isälle ostaa vaipparoskis mökille ja kotiin.

Huomenna tarvii vissiin mennä muutenkin vanhemmille kun tulee isän vaippakuorma. Jollei se ehi tulee ennen kun äiti lähtee.

Pääsin vihdoin unisukista siitä virheestä eroon. Oli se purkamista ja kattomista. Parsineulaa en ole löytäny viel mistään ja se harmittaa.

Tytöllä alkaa huomen koulu ja viikon päästä tet. Hä ei oikee tykkää tetti paikasta.

Tänään pitäis ruokaa tehä. Huomennakin, jollen mee matalemman kautta.

Onneks eilinen pissarumpa ja syömisvimma on ehkä hiukan laantunut. Ahdisti illalla tosi paljon kun alko peikko mylvii. Mut hei! En o vieläkään tänä vuonna oksentanu.pelottaa tavata ptt tiistaina. En o pysynyt ateriarytmis, saati aamupalas. Se aamupala va ahdistaa niin pirusti, vaikka ois smoothie. Ti joutuu kumminki syömään jotain ptt aikana, kun tulee aamusta ja olen ennen ollu verillä. Mitähän se tykkää jos teen smoothien. Hmm...

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 07.01.2018 klo 14:16

Hei. Minusta täällä saa valittaa asioista niin paljon kuin huvittaa; Oli se sitten äiti tai apteekki... En tiedä, miten Saloka kokee sen, että hänen kirjoituksiaan ja reaktioitaan moititaan, mutta minua se ainakin loukkaisi ja sattuisi. En ole niin hyvässä hapessa, etä kestäisin sitä.

Käyttäjä kirjoittanut 07.01.2018 klo 15:27

Niin tietenkin saa valittaa mistä asiasta haluaa mutta se oikeus on ihan kaikilla.
Minä itse olen kyllä eniten vertaistukea saanut just niistä viesteistä joista olen loukkaantunut. Varmaan, jos täällä olisi vaan hyssytelty ja silitelty päätäni äitini itsemurhan jälkeen, saisitte sitä vieläkin tehdä. Ja mie vaan luulisin, että niin se pitää ollakin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.01.2018 klo 22:44

Ulkona myrskyää ja se pelottaa.
Sain kaulahuivini valmiiksi. Sopivax pakkasex.