Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.11.2017 klo 20:50

Pitäiskö yrittää, jos jaksais huomenna tehä mehua, sais pakastinta tyhjemmäksi.

Tällä hetkellä olo on sellainen et olisin kotona va. Peiton alla. Päätä sattuu sellai väsyneesti. Tee minkä join aikoja sit ei oikee imeytyny hyvin. Morkkis syömisestä ja sitä et iltapalaksi söin piparii paljon. Yritän repii haavaani, mut en onnistu saamaan muuta kun kipua. Yritän pitää käsiä erillään toisistaan.

Aamulla kuulin et tytön isä seurustelee ja on ehkä muuttanu muualle kun meidän "takapihalle". Onnea va hänelle. Toivon et hän pitää tätä ihmisenä eikä panokoneena, niin kun mua piti. Me ei jäädä kaipaamaan, eikä odottamaan mitään. Ennemmin huokastaan syvään n. Puolen vuoden jälkeen. En ole kamala, mutta tyttö inhoaa ja vihaa (hänen omia sanoja) sitä ihmistä. Mä olen alkanut sopeutuu, kuhan ei tuu eteen ja kuhan ei pidä yhteyttä.

Isä on taas pirteempi. Eilen oli vissiin taas nukkunu vähän enemmän. Tänään oli jumpalle päässy (ke tuli kielto mennä). Pystyin taas juttelee isän kanssa kasvotusten, ilman ahdistusta.

Linja.autossa, kun tulimme kaupoilta, oli hiukan ahdistusta kun auto oli täynnä vanhoja ihmisiä. Olisin varmaan selvinny siitä paremmin, jos olisin laittanu kuulokkeet korviin.

Nyt on tietääkseni 2 vp. Sit on 2 rankkaa päivää, to aamusta ennen 8 verikoe ja sit iltapäivällä ryhmä. Perjantaina on se iso kokous, josta yritän jotenkin selvitä.

Mun maha vaan on sitä mieltä ettei mikään tahdo kiinteenä pysyy. Murisee kun pesukone ja saa vessas ravata +5 kertaa. Vaikka söis tai jois mitä. Mulla on tälläsii aikoja aina silloin tällöin. Ne kestää parista päivästä viikkoihin. Nyt on vissiin 2-3 päivä menossa. Liitän sen jotenkin masennukseen. Miksi mä en liittäis, ku lääkärikin aina sanoo nii.

Innolla ootan munuaisarvoja. Kreatiinii se ei laittanu, mut jonku muun laitto. Mulla on toi krea ollu 100 viimeks ja se saa olla korkeintaan 90. En mä sokereita niin paljon pelkää kun tota munuaista.

On taas tullu kirjoitettuu ummet ja lammet. Taidan alkaa lukee vareksen huhtikuun tytöt kirjaa. Jos jaksais keskittyy hiukan ees.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 28.11.2017 klo 17:25

en sit saanut mehua tehtyy. Olen sitä vastoin tehnyt loppuun tuttavalle kaksipuoleisen pannan ja siskolle kaksinkertaisen heijastinpipon. Aloitin heijastinlangan jämistä tekee siskolle vielä ns. kynsikkäitä. Noi tiskirätitkin pitäisi viimeistellä ja s.pojan sukat päätellä. Kumpa saisin jonkun laatikon, mihin laittaisin noi siskolle ajatellut jutut. Tai sit menen ja astan kaikille pienet laatikot ja laitan niihin. Nyt vois johonkin pussiin kerätä että tässä on siskon lahja ja jne.

Jaa et mitä tein tänään. Nousin sängystä vasta klo 12 jälkeen. Ei taas käynnistyny moottori yhtään ja olisin voinut maata sängyssä ja nukkuu.
Tein hiton pahaa puuroa jonka heitin mäkeen.
Olen ollu yöpuvussa koko päivän.
MAha ei ole vielä ainakaan oireillu. Olisiko se ollu siitä kerma-aromista kumminkin. Voiko se olla maidollista.
Päätä sattuu ja on pirun väsy. Yritän taistella tohon lääkkeiden ottoon asti.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 29.11.2017 klo 00:02

Kello on puoliyö. Tyttö jo nukkuu. Mä syön kurkkuu, sen viimisen. Ei oikee väsytä. Pääs pyörii va, mitä ruokaa huomenna. Mahakin on ollu suht ok tänään. Ehkä pitää alkaa nukkuu...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 29.11.2017 klo 17:27

mietin tässä, pitäisikö mun ottaa yhteyttä tytön psykaan. jos otan, tulee lasu, taas, vaikka me ei olla mitään tehtykään. Tytöllä on niin paha olla pääkivun kanssa että puhelee jo huolestuttavia. En tiä onko hän 100% sitä mieltä, vai sanooko hän vaan niin.

Hän tuli taas tänään kotiin kun päätä särkee niin ettei koulusta tuu mitään. Äkkiä sit pronaxen ja pamol naamaan, mut kuulemma nyt kun kysyin, oli vaan kipu yltynyt.

Tyttö haluaisi huomenna olla ok, kun on koulussa tanssiharkat. Perjantaina sitten se tanssiesitys koululla.

Mä en vaan tiä miten saisin lääkärin, ees jonkun lääkärin uskomaan ja ottamaan kuvat meidän mielen rauhan vuoksi ja lähetteen neurolle. Noista migreenilääkkeistä ei ole ollu mitään hyötyy, tosin n elopetettiin viikko sitten. Hän on nukkunut, syönyt ja ulkoillu. SIlmät on kun haukan katse, eli näkee pienemmätkin. Tressii kyl on koko ajan, mut yritän sitäkin poistaa häneltä.

Jännittää huominen labra. Jännittää jaksanko sit mennä ryhmään iltapäivällä. Mulla ei kyl ole mitään sellaista kässäjuttuakaan, minkä voisin mukaani ottaa. Harvinaista. Kaikki on melkein hiukan kesken, eikä niitä sen takii oikee viitsi kuljettaa.

Olen vaihteeksi taas väsy. Tein ruokaa taas pitkästä aikaa ja tuli sitä ahmittuu aika paljon. Kanapojanpastaa. Piti jauhispastaa tehä, mut otin väärän paketin sulamaan. No ei se mitään. Mitähän sitä huomiseksi tekis ruuaksi sitten...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.11.2017 klo 16:04

labra tuloksia ei ole vielä tullu. Onko se hyvä asia, vai huono asia. Mä niin oisin toivonut ne jo. Ehkä ne tulee huomenna sitten.

Tytöllä näyttää olevan hyvä päivä. HÄn sai kaverinkin tulee tänne kotiin ja tuolla ne pelaa wiillä.

Leiposin äkkiä muffinisämpylöitä, mut ne taisi tulla liian hyviksi, taitaa loppuu tänään eikä jäädä myöhemmäksi. Mäkin söin niitä ja ne on ihanan kuohkeita ja kevyitä. Suosittelen. ainakin tolla ohjeella.

Aloitin tekee vielä tiskirättiä siskolle, kun niitä kaipaili. Sain ne kynsikkään (mikä lie) valmiiksi. Pitää vaa päätellä.

Syömishärö on sillä mitalla, etten taho oikee syä. Jos syön jotain väärää tai liikaa, niin tiedän oksentavani. Mut nyt kun tiän että noissa sämpylöissä ei ole kun ruokalusikka taikinaa, niin niitä voi syä huoletta 3:kin. Ja se taikina oli vielä kohotettuu. Mut jos syön vaikka 6 leipää, paahtoleipää, se tuntuu jo liialta. 4 on max. Ruuan kanssa on hiukan etsimistä vielä, mut en oksentanut eilistä ruokaa, vaikka suht paljon söinkin. Painoa tarkkailen melkein joka päivä. Ärsyttää tämmöinenkin härö. Olisi niin ihanaa olla koko ajan huoletta sitä mitä suuhun pistän, mut aina silmällä katon mikä vaihtoehto on kevyin.

Huomenna tyttö lähtee mökille. Pelottaa, miten ruokailu menee, jos mä syön ees mitään. Pitäisi jossain vaiheessa jaksaa niistä raparpereista ja maarjoista tehä sitä pirun mehuu. Mut yks on, etten tiä sellai mikä sopii keskenään ja miten sitä tehä.

Kattelin tota mun rönsyliljaa, joka on pikkusii tehnyt. Tarvii varmaan erottaa pikku hiljaa ainakin isot pikkuiset emostaan, ettei se oksa taitu puhki ja kaikki kuolee.
Toi iso kukka uhkaa taas kattoa. Tuttu sano että hän voi ostaa sen rontin, sen minkä juurtumaan laitetaan. EN sit tiä minkä hintaista voi n. ½ m kukan alusta pyytää. Onneksi mulla on viel n. 30 m aikaa miettii. Ite mä en tota halua, kun mulla on yksi jo ja tytöllä on toinen.

Aamulla oli ihan helppo herätä puol 7 ja hoitaa itteni puol 8 tk:hon. 7 purkkia verta tuli otettuu. Mut kotiin kun tulin, tuli väsy. Sit sain tunnin levätä ja piti jo vanhemmille mennä isän telkkaa kattoo ja hänen puhelinta kattoo.
Ryhmään en enää jaksanut mennä. Nukuin yli ja nousin vasta 13 aikoihin,

Maha on tänään taas oireilu päällä. Ei tainut eilistä hiukan maustettuu kanapastaa hyväksyy. Mut pakko munkin on jotain uutta joskus tehä. Mitä muuta voi broikun jauhelihasta /suikaleista tehä tai jauhelihasta. On mulla soijapaloja tuolla ja rouhetta. Palat taidan antaa tytön mukaan huomenna ennä sisko saa syä. Rouheesta olisi tarkoitus joku päivä kokeilla pyöryköiden tekoo, nyt kun VIHDOIN löysin kaupan, missä oli soijajauhoa. Nyt mulla pitäisi olla kaikki ainekset niihin, pitäisi vielä aikaa ja jaksamista kehittää jostain.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 01.12.2017 klo 16:44

verikokeet näyttää vieläkin vajista munuaisissa. Pitää ensi viikolla alkaa tehä asialle jotain, jos sais pikku hiljaa lähetteen erikoislääkärille, koska toi on näyttänyt tota jo vissiin keväästä asti ja kun tätä väsymystä ei saada pois.
SOkeritkin oli noussu 6. Saa nähä nouseeko siitä vielä vai onko tämä vaan joku oma juttu. Ennen on ollu 5 paikkeilla. Pitää vaan sanoo lääkärille että sokereita aletaan tarkkailla nyt enemmän, mitä ennen. Eihän toi ole vielä hengenhätä, mutta sukurasitus yms.

Tyttö saa tukihenkilön, toiottavasti tyttö hyväksyy sen.

Meille alkaa perhetyö.

mut nyt alkaa olo olla semmoinen että pitää mennä maate vähäksi aikaa... Jotenkin päässä tuntuu siltä nyt...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 02.12.2017 klo 22:25

Ei tä vkl ole menny nii ku mä ajattelin. Äiti tekee mitä lystää ja pompottaa. Vaikka sanois ei. Aamulla piti ennen 9 lähtee kaupungille. Nyt se tuli yöksi. Mitä huomenna. Mä nii oisin tarvinut tämän. Muutenkin päivä on menny tuol huussin puolel " rukoilessa".

Saamme toimentulotukee, mut ei vielä. Tai joo saadaan, mut se menee seuraavaan sairaalalaskuun melkein kaikki. Teen uuden tukianomuksen ensi viikolla joskus. Sit pääsee siitäkin ruljanssista pois. Mun pitäis laskee mikä se ylijäämä on, ni tiän koska tarvii anoa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 03.12.2017 klo 21:14

Äiti pisti mut 7 ltä siivoo. Sit kun olin siivonnu lähti hän kotiin.

Tyttö tuli kipeenä kotiin. Kurkku kipeenä ja yskii. Oi et ku on ihanaa.

Aloitin tekee jules-sukkia siskonpojalle. Saa nähä ehtiikö jouluksi, vai meneekö säilöön.

Huomen aamulla pitäis soittaa tk:hon ja sit pitäis aamulla mennä ryhmään. Ei yhtään huvittais, mut pakko.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 04.12.2017 klo 20:44

Tyttö jaksoi tunnin olla koulussa, teki kokeen ja tuli kotiin. Kurkkua valittaa ja se on punainen.

Lääkäriltä tuli tekstari että heti soitettava vastaanottoaika ja saan lähetteen urologille.

Olin ryhmäs kumminki ja kävin kaupassa kotimatkalla.

Huomen aamulla soitettava tytölle hoitaja-aika ja itelle se lääkäriaika. Mitenköhän sekin onnistuu.

Sit äiti haluis mut isoon kauppaan, tosin tolle avokadolle tarvii toinen lasinen purkki. Ajatuksen sain netistä.

Olo on surkee. Päätä jomottaa, väsyttää. Kaikki ruuat ällöttää eikä maistu. Kylmä. Jne jne. Taian alkaa nukkuu...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 05.12.2017 klo 13:02

Hiukan on levoton olo, kun istun vanhempien sohvalla. Tehtiin äskö äitin kaa 2 mansikkapiirakkaa. Tytölle toinen ja vanhemmille toinen.
Jotenki en tiä miks olo on tämmöne. Ei isäkään o kotona.

Käytiin tytön kaa tk:ssa. Tytöĺlä ärhäkkä virus, ootan koska muhun iskee. Mä sain lähetteen eteenpäin. Nyt myöhemmin soitti toinen lääkäri migge asioista ja se laittaa tytön lähetteen neurolle.

Ensi viikolla pitäis olla kunnossa. Niin paljo menoja. Varmaan ensi vuosi alkaa lääkärireissuilla.

Vois kokeilla nukkuu hiuka, jos se auttais. Tai nyt mä muistan. Mähän söin täytetyn patongin ennen klo 12. Tä on morkkista, ahdistusta ym. Yleensä syön vasta klo 17 aikoihin. Enkä ole eikä o tarvinu oksentaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 06.12.2017 klo 17:29

makaan 2:n peiton alla ja taas on kylmä. söin aika paljon ja se tekee olon huonoksi. olen väsynyt, mut en saa nukuttuu.

pyykit pitäis laittaa kuivuu, mut ei jaksa vielä. astioita sain onneks pestyy.

kohta on siskonpojan sukatkin valmiit.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.12.2017 klo 17:25

sukat valmiit, tais tulla liian isot. aloin tekee kämmekkäitä samantien.

aamupäivällä kävin leipomossa ja kaupassa äitin kanssa.

söin ruokaa liikaa. en oksentanu. maha silti kipee ja huono olo.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 08.12.2017 klo 15:49

saloka kirjoitti 7.12.2017 17:25

sukat valmiit, tais tulla liian isot. aloin tekee kämmekkäitä samantien.

aamupäivällä kävin leipomossa ja kaupassa äitin kanssa.

söin ruokaa liikaa. en oksentanu. maha silti kipee ja huono olo.

Hyvä ettet oksentanut 🙂 Ruokaähky on kelju tunne, mut onneksi se menee ajan kanssa ohi.

Kyllä sä ihan älyttömän ahkerasti jaksat neuloa. Kenelle ne sukat nyt menikään? Varmaan ilahtuu...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 09.12.2017 klo 14:31

Soroppi. Kiitos. Sukat menee siskonpojalle.

Olen hiukan kipee. Kurkku omituinen, maha kipee, ei o ruokahalua, ei ole oikeastaan mitään halua.
Äskön lämmitin pakkasesta kasvis ja peruna/kesäkurpitsasoseet. Söin kulhollisen. On ainakin jotain tänään syöty.

Tyttö lähti eilen illalla laivalle ja tulee tänään kotiin. Ei jaksa kiinnostaa sekään.

En tunne et olisin masentunut, ei va kiinnosta mikään ja pelkään näitä oireita ja kipuja.

En taida tehä tänään ees kässäjuttuja.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 10.12.2017 klo 15:16

taas syömisen jälkeen olen villapaita päällä ja peiton alla. Tätä tapahtuu joka halvatun kerta kun syön lämpimän ruuan. EI oikee tee mieli syä sitä muualla. Saa nähä miten torstaina onnistuu sitten, kun pitäisi mökillä syä lämmin ruoka.

Kävin "lenkillä" hakemassa pitseriasta kebabit meille. Nyt on molemmilla maha täys. EI oikee tuntunut suussa hyvältä se tulinen kastike, mut ainahan se tekee sitä.

Huomenna tarvii operaattorin kanssa puhuu yhdestä laskusta. Tein ite virheen. Toivottavasti saan sen 129 euroa jotenkin takasin.

Yritin aamupäivällä tehä kässäjuttuja, mut ei riitä voimia. Muutaman kerroksen tai puikon jaksan ja sitten se lopahtaa.