Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 19.11.2017 klo 16:33

Onko sun isällä muuten ollut taipumusta väkivaltaisuuteen tai kovakätisyyteen tai johonkin? Toi on kyllä ihan hirveä pelko kannettavaksi. Mun isältä meni varmaan aikoinaan aseenkantoluvat ja vastaavat kun äiti pelkäsi mitä se masennuksissaan/ päissään tekee. En ole koskaan pystynyt kysymään.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.11.2017 klo 17:03

Jardin Prive kirjoitti 19.11.2017 6:59

Hei, Saloka!😍 Mikä sun vointisi on? Mulla olo ailahtelee, mutta nyt on vielä aika hyvä olla. Tyttö nukkuu, ja tulee nukkumaan vielä pitkään. Mutta tuntuu jo nyt kipeältä, kun ajattelen hänen lähtevän pois tänään. Tulen varman oireilemaan sen jälkeen... ☹️

Miten isäsi voi?

Yritetään jaksaa!

Moi JP ja Kiitos.

Aamu oli ihan hyvä ja oikeastaan siihen asti kun tyttö lähti. HÄn lähti elokuviin siskoni kanssa, mutta meni taatan kautta. Taata oli menny huonommaksi eikä oikee reagoinut. Tyttö oli sit soittanut siskolleni, joka oli melkein vieressä hätiin. Äitille soitto joka oli jo kotiin tulossa (kipeenä). Kyl ne oli sit isän saanut jotenkin virkoomaan hiukan, mut kuulemma hidas oli. Jäi kotiin ainakin toistaiseksi. Ilmeisesti katotaan uudelleen elokuvan jälkeen.
mä ahdistuin ja mua ahdistaa koko ajan. On pala kurkussa joka sattuu hengittäessä. Ei ole missään hyvä olla. Tekee mieli riehuu ja jne...

Tällä hetkellä huomen aamun lähtö ryhmäänn on vaikeaa. Voinko soittaa sinne ja sanoo et oon niin ahdistunut ettei lähdöstä tuu mitään.

EN ole tänäänkään saanut kun koneellisen pyykkiä pestyy. Muuten olen nukkunut tai sitten maannu sohvalla. TOimintakyky on ihan olematon ja jaksaminen myös. Ei tästä tuu mitään. Söin tossa kaurapuuroa ja taistelin sen ajatuksen kanssa, että menisin oksentaa. En mennyt. Pakotin pitämään sen sisällä, koska se voi olla ainut ruoka mitä tänään saan alas. Muuten on teetä menny kurkusta alas. EIlen illalla olin heikko ja oksensin.
Olen niin väsy etten näe ees tietsikan tekstiä.

Viikolla pitäisi saada siskon synttärilahja valmiiksi. Pääteltävä toi pipo ja lapaset. Kirjoitettava reseptejä kansioon ja paketoitava kaikki.
Joululahjaksi pitäisi toi heijastinpipo tehä, muutama tiskirätti tai enemmänkin ja siskonpojalle sukat. Miten mä kk ehin kaikki tekee, kun en jaksa tehä.

Mulla on onneks yksi ystävä, joka täälläkin käy. Mulla oli livenä yksi ystää, mut en ole siitä yli kk kuullu mitään, enkä nähnyt. Pitääkö mun olla se, joka kysyy ja ottaa yhteyttä ja sitten oottaa koska ehkä vastaus tulisi. Ei tosiaan! Saa nähä nähäänkö huomenna, kun ja jos menen ryhmään.

Tytöllä on migreenin estolääke käytössä ja sitä otetaan 1/4 pilleri ja sit 2 vko päästä puolikas. TYttö oli eilen aamulla päättänyt että kokeilee ite ja otti koko 5mg pillerin. TUlos, hän oli energinen ja pääkipu oli poissa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.11.2017 klo 22:03

Soroppi. En tiedä onko isä ollu väkivaltainen kun kerran mua kohtaan. Mut altzhaimeriin kuuluu väkivaltaisuutta, siksi ajattelin semmoista.

Isä on sekoillu enemmänki. Tyttö sano et taata on vihannes. Eikä äitikään sitä kiistäny kun kerroin sille. Äiti sano et koittaa huomenna soittaa kummallekkin lääkärin. Äiti on vissiin saanut influenssarokotteesta jotain, kun yhtäkkii alkaa pää särkee ja laatta lentää.

Olen ahdistunu vieläki, vaikka otin temen. En jaksa mennä ees vessaan. Hengittäminen sattuu tai on epämukavaa. Äiti sano ettei heitä kannata ajatella. Pakko mun on. Rakkaat ihmiset mun elämässä. Vaikka oon lapsena ja teininä huutanu ja riehunu, ni en mä vihaa heitä.

Pitäis alkaa pikku hiljaa kokeilla nukkumista. Päätäkin sattuu. Kylmä viima tulee räppänästä, kun en jaksa kiinni pistää. Lakana käpertyny jonnekkin. Tyynyissä tyynyliinat lähteneet. Toi kellon tikitys tuntuu porautuvan päänsisälle.

Toivon yöstä hyvää, ettei tarvii "miljoona" kertaa herätä.
Toivon että äiti saisi apua hiomenna omiin juttuihin.
Toivon et isä saatais jotenki kartalle tai selvyys miksi näin.
Toivon että tyttö pystyy käymään koko viikon kouluu ilman kipuja.
Toivon että jaksaisin aamulla lähtee ryhmään.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.11.2017 klo 15:44

Äiti sai lähetteen neurolle. Meidän pahaks onneks silläkin ois joku aivosyöpä. Sit jos on, ni meidän korttitalo romahtaa. Tulee taas mieleen v.97. Odotin mamman kuolemaa ja sit kuolikin kummisetäni yhtäkkii...😭

Sain taas yhden osan siskon synttärilahjasta valmiiksi. Enää ei tarvi ku ettää ne lapasrt, päätellä ja laittaa heijastin pipoon ja paketoida ne reseptikansion kanssa. Olen ettinyt siskolle leivonta ym ohjeita hänen allergioita huomioon ottaen.

Tänään on ollu raskas päivä. Yön melkein valvominen alkaa näkyy mussa jo. Ahdistus tuo kroppaan kipuja ja mahan sekaisin. Halu ottaa koko ajan lisää lääkkeitä, enemmän kun sais.

Sairaalan papruissa luki et oon itsetuhoinen. Olenko mä sitä sit. Enää en pääse repimään mitään. Haavat alkaa paranemaan.

Jaksoin kaupassa käydä kotimatkalla, vaikka en siitä paljoo muistakaa. Saati kässäryhmästä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 21.11.2017 klo 17:03

aamu alkoi päivystyskeikalla, tällä kertaa tyttö, mut ei oikee saatu apua. särkylääkettä vaan...

ahmisin tossa hiukan kaikkea suuhuni ja sit... eikä helpottanu. koko ajan on tunne et siel on jotain...

olen tosi jaksamaton. huomenna pitäisi jaksaa hiukan siivota täällä, kun torstaina tulee ihmisii tänne. Pakko vaan jaksaa eteenpäin jotenkin.

TYttö lähti mummin kanssa siskoni luokse. Ei se auta tyttöä, että makaa kotona ja miettii sitä pääkipua. Hyvä että lähti. Siis hyvällä mielellä

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.11.2017 klo 14:50

Isä menee huonompaan kuntoon. Nyt makaa sängyssä tai nukkuu. Kuumetta ei ollu. Ihan ku hän on luovuttanut jo elämisen 😭

Tyttö meni kiltisti kouluun. Hoiti aamulla psykareissun. Hän on jo iso.

Mä tässä nielen itkua ja pahaa oloani pois. Jaksoin herätä ja nousta vasta 12 jälkeen. Jaksoin laittaa vihdoin astiakoneen päälle. Jaksoin tehä ruuan, ei ollakkaan varmaan viikkoon syöty lämmintä ruokaa.
Hermostuttaa miten huominen menee. En voi sanoa heille et kaik tuntuu lyyhistyvän käsissä. Että haluan va kuolla ennemmin ku katsoo tätä.

Sisko käskee mun huolehtii isästä ku hänellä muuta menoja. Nyt tekis mieli muuttaa johonki utsjoelle. Miksi aina minä oon se. En mä pahalla tarkoita, mutta en halua. En halua nähdä isää huonona.

En tiä sanoko tyttö eilen leikillä että haluaa kuolla. Hän kerto kaikkea miten se on mahdollista. Olen kauan nähny tytön käsissä raapimisjälkii. Syviä ja isoja. Viiltäny ei ole. En halua että tytöllä on paha olla, mut ymmärrän häntä. Jollen mä jaksa, miten tyttö voi jaksaa sitten.

Hakkaisin päätäni senään tai tekisin jotain itelleni. En va tiä mitä. Temee en saa ottaa.

Mulla on tosi paha olla nyt... 😯🗯️

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 22.11.2017 klo 16:49

Huomenta saloka! Toivottavasti sun äidillä ei ole mitään vakavaa. Halusin vaan piipahtaa sanomassa, et vaikka sairaalan papereissa sun kohdalla lukee että itsetuhoinen, se kertoo vaan senhetkisestä tilanteesta minkä ne teki sun vointia tarkkailemalla. Se ei tarkota että olisit itsetuhoinen nyt (ellet tunne olevasi), saati sitten aina ja koko ajan. 🙂

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.11.2017 klo 18:50

😭

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.11.2017 klo 17:58

soroppi, taidan mä hiukan olla itsetuhoinen. Tai ainakin kipua hakeva. Tänään kun ei muu auttanut, annoin tytön lyä mua. Leikkisimme ja hän leikillään löi käsivarteeni. Se sattui monet kerrat, mut jotenkin nauttisin siitä kivusta. Ollaan tytön kanssa ihan väleissä, ei riidelty eikä mitään.

tänään kävi polin ihmiset täällä. puhuttiin tytön jatkosuunnitelmista. Sitten kun tyttö lhti omaan huoneeseen, kerroin heille että isä on huonona. He jotenkin järkyttyi asiasta. Kuulin myös että 1. pvä mulla on joku iso palaveri. Siellä on mm. oma sossuni. Kiva tietää tälläi viikon varoajalla. No enpä pääse hunteeraamaan asiaa enempää. heillä on ajatus koko ajan kaikilla, että saisin apua kotiin ja itelleni. Siksi siis tä palaveri vissiin on.

siivosin käsityökoriani ja siellä löytyi ihan kaikkea. Vanha puhelimenikin. Nyt on taas tekemättömät korissa ja langanloput vuodelaatikossa.

Huomenna tarvii aamupäivästä mennä vanhemmille. En taho mennä sinne sellai että äiti on poissa. Jos en huomenna jaksa, ni mun tarvii viikonloppuna mennä sitten.

Olo on tosi väsy taas. Jotenkin heikko olo kans, vaikka oon syönyt enkä oksentanut.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 23.11.2017 klo 20:49

Halaus sulle saloka!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.11.2017 klo 13:47

Kiitos soroppi.

Pesukone pessee pyykkiä. Saa ton vessan vähän siistimmäksi.
Uunissa muhii kasvis jauheliha piirakka/laatikko. En tiä kumpi on. Suuritöinen ainakin oli.

Tä "kadoksissa"ollut ystävä tuli yllärikäynnille. Juttelimme ummet ja lammet. Molemmilla menee päin mäntyy.

Olen ihan hikinen. Tekis mieli men suihkuun mut ei voi tällä hetkellä. Tä on teehikeä.

Pitäis sairaalalasku maksaa tänään. Illalla vois chattiin tulla. Ei mulla ole muutakaan tekemistä.

Jos nyt lepäis hetken ja sit menis noi kuivat laittaa pois telineestä ja koht saa märät laittaa kuivuu. Ruoka on koht tunnin ollu uunissa, enkä tiä kuinka kauan se siellä kuuluu olla.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 25.11.2017 klo 08:05

Hei, Saloka!☺️❤️☺️ Tuliko laatikosta/piirakasta hyvää? Mikä on vointisi?

Mä lähden kohta kurssille. Otan tarvittavaa ennakkoon. Se riittänee päivälääkkeseen asti. Eväät ja kahvin olen pakannut jo mukaan. Pitkä päivä. Mutta odotan, että ihan mukava. Ja haastava.

Kirjoitit itsetuhoisuudesta... Mitä ajattelet siitä nyt? Koetko olevasi sellainen, itsetuhoinen? Minä olen kai perusasenteeltani jossain määrin itsetuhoinen jatkuvasti. Mutta tällä hetkellä en niin kovin...

Pitää alkaa lähteä. Voi hyvin!

JP

Käyttäjä saloka kirjoittanut 26.11.2017 klo 14:46

Jp
Ruuasta tuli ihan syötävää. Tyttö tosin ei syöny ku kerran, mä söin tänäänki.

Olen pirun väsy. Nukun kellon ympäri yöllä ja sit päivä päivä unet. Silti vois nukkuu koko ajan.

Kai tämä oksentelu ja ihon rikkominen on jotain muuta kun järkevää. Haava pitää repii monta kertaa auki ja mitä enemmän sattuu, sitä enemmän saa iloa.

...
Ahmisin 2 jätskii, oksensin. Ahmisin ruuan, oksensin. Nyt en syö vähään aikaa mitään.

Mun pitäis kai soittaa huomen tk:hon ja pyytää verille. En haluis.

Olen niin väsy. Olen eilenki ollu. Miten jaksan viikon eteenpäin. Pe tyttö lähtee mökille, jään yksin.
Rahaa ei oikee ole. Leipä loppuu, ku syödään sitä ni paljon. Pitäis varmaan tehä itelle omaa leipää. En jaksa. Taidan alkaa nukkuu taas....

Käyttäjä saloka kirjoittanut 26.11.2017 klo 17:06

tyttö ollu siskon synttäreillä ja toi äitin tänne. Pyykkiä laittaessa mun pääni tuntui niin et taju lähtis ja kaikki painaa. Olen heikossa kunnossa. En haluais soittaa huomen tk:hon, mut mun on ehkä pakko. En ainakaan kye menee ryhmään. Olen vaan niin väsynyt. Edellisen viestin jälkeen nukuin taas. En jaksa ees urheiluu kattoo, saati käsitöitä tehä. MIKÄ MUA VAIVAA?

piti tänään suihkussakin käydä, mut en jaksa seistä siellä ja lattialla istuminen ei oikee nappaa. Ehkä huomenna on voimia enemmän.

Maksoin ekan sairaalalaskun ja tilille jäi peräti alle 20 e. Onneks äiti osti leipää meille taas. Vois mennä hakemaan leipää ja kattoo, jos se siitä johtuu.

Nyt alkaa taas silmät menee kiinni ihan itessään. Ehkä mä illemmalla vielä päivitän tai sitten huomenna.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.11.2017 klo 16:13

Apaattinen ja passiivinen täällä kirjoittelee. Näin lääkäri näki mut aamulla. Verenpainetta musta ei saanu, mut sydän löi kovin. Sain lähetteen verikokeihin, menen to aamusta.

Tulin 15.30 aikoihin kotiin kun lähin 8.30 aikoihin.eli raskas päivä.

Sain toimeentulotukiliitteet lähetettyy. Toivottavasti kelpaavat. Nyt saa jännittää sitäkin sit.

Suolisto oireilee. Mikään ei "pysy" sisällä. Siksi kai olen huonossa hapessa. Vaikka en oksenna, ni ne menee läpi, tai ainakin siltä tuntuu. Tätäkö se kipu silloin enteili.

Nyt alan olee väsy. Söin tos ison lihapiirakan ja 5 kevytnakkia, juu oon possu. Katotaan syönkö mitään muuta enää.