Tervehdys salokalle. Hieman sekaannun asioihisi mutta tuli vain mieleen että ovatko lääkärit koskaan tutkineet kilpirauhasarvojasi. Kuulostat ongelminesi siltä että kaiken taustalla voisi olla kilpirauhasen vajaatoiminta. Se on tosi yleinen vaiva mutta kaikki lääkärit eivät sitä tunnista. Siihen saattaa myös liittyä lisämunuaisen uupumus tai jokin muu lisämunuaissairaus. Noissa sairauksissa esim ylipainoa ei saa tippumaan, ei sitten millään. Ja mieliala on alhalla, jaksaminen on vähissä, saattaa tulla sydänoireiden tapaisia tuntemuksia jopa paniikkikohtauksia. Nivelsärkyjä ja lihasheikkoutta. Ja oirelista on vielä tätäkin pidempi. Mutta en osaa laitella linkkejä joten jos tuo asia kiinnostaa niin kannattaa googlata. Nuo vaivat ovat usein mielenterveysvaivojen takana mutta lääkärit eivät osaa niitä oikein tunnistaa.

Katinka, Kilpirauhasarvot on katottu. Niissä ei ongelmia. Samalla kaikki muutkin arvot oli mainiot.

Tänää alko päiväsit klo 6, kun äiti soitti. Isä huonossa kunnossa. Isä pääsi onneks lääkärille myöhemmin ja pääsi tutkimuksiin. Iltapäivällä lääkäri soitti ja sano et olis keuhkokuume.

Mulla meni ryhmä ihan ok. Vaihdoin toiseen ryhmään, ehkä hiukan huonompaan. TÄllä kerralla askarreltiin paperisydämiä http://teeitse.punomo.fi/home/hperunka/kahvipussi/kahvipussisydan.htm Tuolla linkin takana on kyl kahvipussista, mut me tehtiin aikakausilehtien kannesta.
Ensi kerralla teemme kahvipusseista pannunalusia.
Sitä seuraavalla kerralla huovutamme jotain, ihan kokeilumielessä.

Menitkös sinne kässäriin ja jos menit, miten se sujui?
Oletko ajatellut, että voisit ihan myydä niitä käsitöitäsi vaikka netin kautta.

Maanvaiva, olin mä siellä kässäryhmässä. Meni hiukan pitkäksi kun olin 3 tuntia siellä. Vaihdoin ryhmää siellä. Aika mielenkiintoista siellä on. Toivon saavani uusia ideoita. Ajatus olisi itsenäisyyspäivänä mennä myymään töitäni, jos saan kaikki kasaan siihen mennessä, eli pääteltyy ja hinnoteltuu. Olen pitänyt parin vuoden tauon.Olen kysynyt tuttua mukaan.

Ei mene mulla oikee hyvin. Alan ite nähdä niitä merkkejä, jossa näkee että mulla on paha olla tai jotain. Yritän silti hammasta purren tehdä kaikkea mitä multa vaaditaan. Saa nähdä koska sitten mun olotila paranee, tai paraneeko se. EN vaa osaa tai saa aikaiseksi soittaa hoitajalle, kertoakseni että ei tämä olo ole mitenkään kehuttava.

Äiti ja isä menee tänään taas pyytää pankilta lainaa. Niill on kiikarissa yks mökki.

Isä voi ihan ok. Eilinen kuume on taas laskenut. Vahvalla lääkekuurilla se on. Kaupungis kun oli ja kotiin tuli, ni oli hänellä paita ihan hiessä.Mun piti hänet riisuu, kun ei ite saanut sitä paitaa pois.

Huomenna ja tänään jo hiukan, pitää siivota tämä kämppä. Tytöll on huomenna synttärit ja lauantaina koulun jälkeen on lastenkutsut muutamalle kaverille. Isä lainas mulle rahaa ja pääsin tänään ostamaan jotain herkkuja heille. Tyttö oli toivonut dippejä (kurkku ja porkkana) ja sipsiä.

Mut kaipa sitä tarvii mennä ekana toi tiskikone tyhjentää ja sitten täyttää se ja laittaa päälle. Sit vois hiukan noita roskia korjata ja jne. Äiti ja isä tulee tekemään tupatarkastuksen ja saan taas nähdä, kuinka huono ihminen mä olen, kun en ole saanut mitään aikaiseksi täällä.

Vanhemmat kuulemma ostaa sen mökin, jos kuntotarkastus on hyvä. Eli ensi kesänä mäkin pääsen ehkä pois täältä kotoota jonnekkin rentoutuu.Toivossa on hyvä elää.

Vaikeeta on edelleen. Sain mä sentään astianp.koneen tyhjennettyy ja täytettyy ja päälle. Vielä pitäis alkaa siivoo.Tuttu ei sit tullu auttaa, joten mun tarvii yksin täällä pärjätä. Onneksi tämä kämppä ei ole räjähdyspartaalla ja voin delekoida tyttöä hiukan tekemään täällä jotain, jos hän on sillä päällä.

tytöllä on tänään synttärit. Lahjoja olen paljon ostanut.

Mut kaipa tässä tarvii alkaa jotain tekee...

vkl on mennyt niin vuoristorataa, kun voi vaan mennä. Olotila ja tunteet on vaihdellut.

Tytön synttärit meni penkin alle. Ketään ei tullut. Jouduimme sitten keksii hätäratkaisun, että tyttö ei itkis koko iltaa. Siskoni tuli poikansa japojan kaverin kanssa tänne ja katoimme yhden elokuvan. Meillä oli hauskaa.

Eilen isä tuli iltapäivää istuu.

No olipas törkeää kun eivät tulleet. Mikähän siihen oli syynä, ei tarvitse vastata, itsekseni mietin. Vika oli kuitenkin muissa kuin teissä.
Onneksi osasitte hoitaa asian hienosti.

Maanvaiva, olivat tytölle kertoneet että olivat kuulemma unohtaneet koko asian. Tiedä sit, onko se totta.

Olen laihtunut viikossa 2½ kiloo. Olen tosi tyytyväinen. TOsin nyt alko maha möyrii paha enteisesti. Saa nähä mitä siitä seuraa sitten.

Keskiviikkona olis kahvipussien taittelua. OOtan tosi paljon, mut nyt toi mahan tilanne hiukan huolestuttaa. Toion että pääsen. Ensi viikolla on sit huovitusta.

Mulla on ollut tosi raskaita aamuja, enkä ole tykännyt siitä että pitäisi lääkkeet ottaa ja ees nousta. Haluaisin vaan olla kotona, yksin. Olen katellut telkkarista leffoja ja vanhoja ohjelmia. Kutonut olen, mut en saa oikee mitään aikaiseksi.

Raskas päivä tänäänkin. Ja siten vielä kun mahani sanoi yhteistyönsä irti, ni olen kahden vaiheilla. Uskallanko/kykenenkö huomenna lähtee, vai jäänkö turvallisesti kotiin. Oloni on aika heikko. Söin ossa jauhelihaa ja kasviksia ja saa nähdä koska netin tulee pois kropasta. Yritän jua, mut tunuu et sekin menee läpi.

Tyttö tulee ja menee. Käy mua tervehtimässä ja menee menojaan. Joskus saan halin ja pusun, mut en enää niin usein.

Isä menee huomenna taas tutkimuksiin. Luin hänelle ohjeet, miten toimia ennen sitä.

Isän mökkiä on käyty kattelemassa ja liian alhanen hinta on annettu yhdeltä. 6 tonnia meidän pyyntihinnasta, joka mun mielestäni on liian matala. Uusi mökki on jo viittä vaille ostettu. Vaan pientä säätöä asioissa.

Päätin että peruun tämän päivän ryhmän. Olo on niin tukala. Jos jotenkin pystyy kuvaa, ni olen maanantaista yli kilon laihtunut, vaikka olen syönyt ja juonut. Ehkä toi kaikki meni eilen pois. Nyt jäljelle jäi va suolistokivut ja muu kroppa kivut.

Olo on tosi tukala. Täyttelin tossa tytön terkkari lappua. Olen koittanut kaakaota jua. Ei va jaksa keskittyy yhtikäs mihinkään. Kaipa tämä menee tässä.

Yläkerrassa porataan ni että lattiat tärisee. Sekin saa hermostumaan. Ei jaksais sitä ääntä kuunnella yhtään. Heräsin siihen aamulla.

Isä on tutkimuksessa. Toivon että hänellä menee kaikki hyvin.

Olen kun tyhjä kuori. Sisällä ei ole mitään. Ei tunteita eikä ajatuksia. Kädet tekee muuta kun ajattelen. Jalat menee tai kantaa jonkin verta. Välillä laitan silmät kii, kun en jaksa enää pitää niitä auki. Robottina teen ruokaa itelleni tai haen jotain syötävää. En jaksa kuunnella enkä välittää, jos mulle huudetaan. Haluan vaan vaipua tähän omaan maailmaan, mikä ei ole turvallinen. Mulla ei ole yhtään turvallinen olo. Olen täysin hukassa ja satutan välillä itteäni. En tiä mitä enää tekisin.

Voi miten ikävä kuulla, että sulla on nyt noin vaikeaa. ☹️ Koska sulla on seuraava tapaaminen hoitotahon kanssa? Toivottavasti pian. Muista, että jos oikein pahaksi tilanne menee, aina voi mennä päivystykseen ja sitä kautta hakea apua. Toivottavasti sun olo edes vähän paranisi.

Anteeksi saloka. En ollut huomannut viestiäsi "omassa" ketjussani. Anteeksi. Oikeesti tuli paha mieli kun huomasin ja tajusin että en oo aiemmin huomannut.

Voimia myös sinulle!

Repukka, mulla on viikon päästä hoitajalle aika.
Salaatti, ei se haittaa.

Päivät ne vyöryvät eteenpäin. Viime yönä meni kaikki hiukan pipariksi. Nukkumatti oli unohtanut mut kokonaan ja mä unohin iltalääkkeen (särkylääke), otin sen sitten aamuyöstä.
Tänään on sit ollut kaikki mullin mallin. TUtun piti tulla, mut ei tullu. Mikään ei kiinnosta ja enkä halua mihinkään mennä. Leipää tärvis tehä, mut en jaksa alkaa sitäkään tekee. Ruuan kanssa menen matalaa profiilia ja ostin maksalaatikkoa. En suuremin enää lihasta sellai välitä, mut en jaksa päätäni vaivata sillä, mitä loihdin.

Painoa oli miinuksella. Vaikka olen herkutellut. Sain kutsun ravintoterapeutille, mille lie. Kauhulla ootan sitä aikaa. Mitä se sanoo ja pystyykö se saamaan mut syömään niin kun ihmiset.

Mieliala on aika v-mäinen. Revin haavani auki ja teen lisää haavoja. Nautin siitä kun veri tippuu ja kulkee pitkin kroppaa. Tiedän että se on tyhmää ja ei sallittua. Mut ahdistus ja pahaolo tekee vaan mulle tämmöistä.

Jaksamisia saloka