Olen nyt kättäni hoitanu vetypedoksilla, vai mitä se on. Joka kerta kuohuu, mut ei tunnu missään.

Tuhoisuutta on taas ilmassa. Halu vahingoittaa itteäni. En ole muuta ku nyppiny tota haavaa, mutta ei helpota.

Olen kotilomilla. Tulin eilen ja meen huomenna. Pää räjähtää täällä. Olen tänään melkein nukkunu. En o jaksanu vaihtaa vaatteita. Ruuaksi tein va makkaraa ja makaronia.
Olen isän hoitajana ollu eilisestä asti. Tänään hänen puhelin töppäs ja eikä saatu kii. Alko ahdistus. Pirun kuvat silmissä että hän makaa kuoleena kotona. Onneks nyt on yhteys saatu ja kaik ok.

Huomenna pitäis mennä takas ja ma on uloskirjoitus. Jos sanon et oon tuhoinen, ne luulee et haluan pitkittää va. En tosiaan haluu, kun mulle ei toimiteta omia ruokiakaan allergian vuoksi. Se on arpapeliä saanko ruokaa.

Huomenna lähtee voxran alasajo. Kuinka tuhoiseksi sitten tuun yksin ollessa. Kuka mua vahtii täällä ja kenelle puhua.

Että näin täällä menee, mites siellä?

Hei saloka,
Kysymyksesi kuulostaa retoriselta, mut vastaanpa silti. Mulla on huono ilta. Pelkään että päädyn satuttamaan kaikkia ihmisiä joita välitän. Panikoin muutama tunti sitten pahasti, mut kun olin juonut talviomenasiideriä niin en uskaltanut ottaa ahdistuslääkettä. Itsetuhoisia ajatuksia on, mutta en halua toimia niiden mukaan niin ehkä sillä ei ole niin väliä. Melatoniinia vaan, nyt nukuttaa jo. Ehkä mä jonkinlaiseen tasapainoonkin päätin, vaikka en kyllä yhtään tiedä päätinkö mitä teen mua askarruttavien ongelmien suhteen.

Toivottavasti sun lääkkeen vaihdosta on sulle apua. Multa lopetettiin voxra keväällä ja sen lopettaminenn laukaisi hirveen ahdistuksen. Sitä ja unettomuutta sitten yritettiin osastolla hoitaa mutta kesken kaiken mut siirrettiin toiselle osastolle ja siellä ei mihinkään otettu kantaa ja halusinkin sitten lähteä kotiin. Tuntui että olin ihan väärässä paikassa.

Nyt kotona on vointi pikkuhiljaa parantunut. Tai ainakin saan öisin nukuttua. Ahdistusta on vieläkin. Ja olen kyllä vieläkin aika masentunut. Mutta hyviä hetkiäkin on jo ollut ilmassa.

Toi sun uusi lääke on mulle tuntematon. Voikun se auttaisi sulla siihen itsensä satuttamiiseen. Että tulis sen verran parempi olo ettei tartteis itseään rankaista.

Tsemppiä sulle!

Huomenna aamulla sen näkee, otetaanko mut tosissaan vai ei. Kämppis kysy multa, viiltelenkö. Kysy mitä tahdon, lähteä tai jäädä.

Pitäis alkaa nukkuu. Päätä särkee. Käsi on hiukan kipeenä. Mut parempi ku pe. Kuuntelen 2 kämppiksen kuorsaamista. On rauhallinen ahdistava olo. Tiedän ettei mua haluta täällä pitää. Tunnen hylätyksi tulemista. En sit tiä mikä olis paras paikka.

Ajattelen kuolemaa koko ajan. Menen autotielle (suojatie) liian rohkeasti.

N. 2 ja puol tuntii tuli nukuttuu. Nyt ollu 1 1/2 h hereillä. Hoitsu tuli jo tunti sit kehottaa nukkumaan. Minkä sille tekee kun uni ei tuu. Katoin tos puol tuntii pimeetä huonetta.

6h päästä on palaveri. Saa nähä miten se menee.

Mitäs viel... ajatukset on ihan tyhjät. Ei tuhoisatkaan. Haluaisin vaa NUKKUU. Yleensä mulla on kesällä tätä ja talvisin nukun.

Pitää varmaan alkaa katella huonetta taas....

kotona, tai olen ollut jo jonkin aikaa. Alko päässä kiehuu, kun en päässy kotiin asti kun alkoi sama peeli. Äiti pompottaa ja tyttö käskyttää. Lopulta repisin haavani auki.

Onneksi mulla oli rahaa, se uusi lääke makso mulle melkein 80 euroa. Kallis lääke mun kukkarolle. Pitää hoitajan kanssa jutella. Sit unohin lääkelistan sinne, joten mulla ei ole hajuakaan mitä otan ja kuinka paljon. Pitää kattoo, jos kantaan olis kirjoitettu. Ai ni, pitää dosettikin täyttää.

Olo on ihan jees, tällä hetkellä ei ole paljoo itsetuhoajatuksia, ehkä siksi että saan olla rauhassa ja tehä omalla painolla kaikki.

Tiskit sain koneeseen ja koneen päälle. Vielä pitäisi pyykit lajitella ja pistää koneeseen pyörimään. Sitä hiukan pidennän, kun ei tee tosiaan tee mieli tehä mitään.

Saan varmaan ton siskon tuplapipon valmiiksi tänään. Laitan siihen liikutettavan heijastimen. Harmittaa, kun kavennukset on menny vähän huonosti ja on löysiä isompien puikkojen vuoksi. Kai se jotenkin kelpaa sitten synttärilahjaksi.

Tyttö meni ruokarahoilla ostaa itelleen 50e housut. Mä en jaksa tätä. En voi antaa sille yhtään rahaa, ku ei tuu takas sit. Kyl isovanhemmat saa.nyt mulla on nii paska fiilis.

En tiä itkenkö pahhaa oloa tai miksi.kyyneleet vaan tulvi silmistä ja rintaa ahistaa...

Pakko alkaa yrittää nukkuu... huomen tarvii men kuulokkeet ostaa ennen hoitajalle menoa. Mitä siitäkin tulee kun meen sinne. Mistä me voitais puhuu ees. En o yhtään juttelupäällä. Haluaisin nukkuu va omas sängys.

hoitajan kanssa oli ihan mielenkiintoisia juttuja. eikä ole sitä ketutusta ja pakko mennä tunnetta. puhuttiin lääkkeistä. hän sano et hänel onn sellainen tunne et syön mä lääkkeitä tai en, ole silti samassa olotilassa. sit hän puhu et tä on jotenkin mun persoonassa jo. en ymmärtänyt.

kotiin tullessa kävin taas kaupassa, mut unohin munat. äiti onneks tuo illalla.

ajattelin huomenna leipoo tiikerikakun ja tehä lasangee ruuaksi. Nyt meillä oli ruuaksi kasviksii ja nugettii, ihana kevyttä.

Olo on edelleen väsy, mut jaksan hiukan enemmän kun ennen ossaa. Yöt menee pätkissä. Onneks aamulla saan nukkuu. Söin aamupalaksi vanukkaan tänään, joka oli aika harvinaista.

en jaksanut leipoo, mut tein lasangen ja syötiin tytön kanssa se kahestaan loppuun. Mä tietenkin ahmisin sitä ja sit kävi niin kun kävi ja halailin posliinia. miksi en osaa kotona syä?

tänään oli päiällä energiaa ja jaksoin, mut sitten kun söin, lähti energiatkin. HUomasin sen ossallakin että syömisen jälkeen makoilin ja melkein nukahin, ennen sitä olin pirtee ja jaksoin.

isä menee tempuillaan alaspäin. TÄnään hän on unohtanut syä tai ei ollut syönyt. Sit kuulin että eilinen päivälääke on ollu ottamatta ja niin myös tänään. Saa nyt nähä kun äiti menee illalla kotiin, onko isä syönyt ja ottanut lääkkeen, kun soitin hänelle ja muistutin ja kehotin.

Mä revin kättäni verille ja sitten saan sen hyvän olon. Se varmaan tulehtuu taas jossain vaiheessa. Mut tä on jotenkin samaa kun viiltely, samantapaista kipua ja verta. mulla on pari paikkaa mistä voin tehä.

Siivosin tänään kämpän. Äiti tuli hoitaa pyykit ja sillä samalla aikaa mä imuroin ja siiosin lattiat.

Mulla on eilen ja tänään vihlonut lantion seutu. En menny siksi ryhmäänkään, kun en pysty millään asennossa olee. Siivoes en tuntenut kipua mut nyt kun oon koneella tunnen.

Voi sua. Voi mua. Voi meitä.☹️

Toivotavasti kipusi hellittävät. Kaaduitko tai jotain?

Mä menen yrittämään tehdä rentoutusharjoituksia. Tyttö tulee myöhemmin. En tiedä, jaksanko valvoa sinne asti...Mua kai ahdistaa. Ja pelottaa tuo tuleva lääkevaihto: Temestasta Opamoxiin. Tekee mieli viillellä.

Jp, en ole kaatunu enkä loukannu. En käsitä mikä meijän perhettä vaivaa. Tytöllä oli 4n pvä pääkipu, mulla 3n pvä kipu ja äiti oireilee pään ja mahan kanssa. Oksentaa ym. Tänään, tai eilen aloin aivastelee ja yskii. Se viel puuttuis et flunssa tulis.

En ole eilen saanu mitään aikaiseksi. Tai no oksensin illalla tahallaan.

Unet on viime ja tänä yönnä menny tähän et valvon yhteen ja sit alan pätkissä nukkuu.
Sit oon koko päivän väsy.

Haluaisin va tämän loppuvan. En ole lääkkeestä vieläkään huomannu sellaista erinlaista. Pitääkö mun ti sanoo hoitajalle, jos lääkkeet heitetään mäkeen. Hän kysy viime ti et uskonko niihin, sanoin en. Miten mä voin uskoo johonki pilleriin, kun se pettää mut kumminki.

Mitä tarkoittaa kroonistunu masennus. Mulla on ilmeisesti semmoinen. En oikeastaan tunne itteäni masentuneeksi. Olen va kuoleman väsynyt, uupunut, enkä saa levättyä sitä pois. Pelkään koko ajan et tytöllä on joku kasvain päässä, et siksi kipuilee niin paljon. Hän on monet kerrat itekkin sitä sanonut.
Pelkään et isä sekoaa muistisairaudessa ja tappaa äitin ja itsensä.

En mä voi näitä mennä kenellekään sanoo, ei kukaan ymmärrä tai nauraa päin naamaa.

Mut täytyy olla va kova ja jaksaa eteenpäin. Kirjoitella tänne, nehän siel ossalla sano et on hyvä ajatuksia kirjoitella. Mut en sit tiä kuinka hyödyttävää tämä on...

Hei, Saloka!😍 Mikä sun vointisi on? Mulla olo ailahtelee, mutta nyt on vielä aika hyvä olla. Tyttö nukkuu, ja tulee nukkumaan vielä pitkään. Mutta tuntuu jo nyt kipeältä, kun ajattelen hänen lähtevän pois tänään. Tulen varman oireilemaan sen jälkeen... ☹️

Miten isäsi voi?

Yritetään jaksaa!

Kivaa kuulla saloka sun ajatuksia ja huolia. Vaikka toivoisinkin ettei sun tartteisi olla niin vahva, tai kestävä, tai se joka kannattelee muita. 😭 Mä voin koettaa googlailla kroonistunutta masennusta vähän myöhemmin, jos saan siitä mitään tolkkua.