mitäs tässä mietin. Tyttö toi 2 poikaa tänne ja ovat ihan hiljaa keskustelevat tytön huoneessa. Tullessaan moikkasivat mua.

Otin vanhan kalkin, silti tuntuu että maha oireilee, mut ei niin pahasti kun toisella kalkilla. Mitä lie lisäaineita siinä on. TÄytyy kattoo vkl;na uudeloleen ja jos oireilen, ni annan tutulle sen sitten ja ostan uuden. Samalla pelkään ton laktaasin puolesta, onko siitä mitään mulle hyötyy.

Mä en tiä, mitä sanon jos hoitaja ottaa huomenna puheeksi osaston. Jos sossu on hänen kanssa puhunut. Tai jos se ottaa muuten sen puhelun aiheeksi.

Olen tässä myös miettinyt, mitä siellä kuuluisi puhuu. Joskus kun saan neuvoja häneltä, hän sanoo et kyl sä tämän tiedät itsekkin. Jos mä kaikki tiän, ni mitä mä siellä teen sitten?

Otin iltapalan jo 18 jälkeen. Lääkkeet äskön. Saa nähä koska sammahan sitten. Aamulla tyttö lähtee tätilleen ja mä sitten myöhemmin sinne hoitajalle. Siinä huominen suunnitelma.

Imeskelen kalkkia juuri, otin iltalääkkeet. Haluan alkaa rauhottuu ja vaipua pikku hiljaa nukkumaan.

Hoitajalla meni ihan ok:sti. Mitään ei puhunut että sossu olisi soittanut. Puhuttiin siitä kuntoutusryhmäjuttua jossain pohjosessa päin meiltä. Kerroin että pelkään lähtee yksin uuteen kaupunkiin. Sain miettimisaikaa lisää.

Olen yrittänyt tänään syä, mut huonolta näyttää. Aamulla alkanut pieni ahdistus uuvutti linja-autossa mut totaallisesti. Kotiin kun tulin, maha meni sekaisin hiukan, pitkästä ahista, tai mistä lie.

Mökkiläiset on päässy hyvin perille. Taisi vaan olla isän viiminen linja-autoreissu sunnuntaina.

Mut alan kattoo hetken telkkaa ja sit menen maate...

Kivaa lukea saloka sun kuulumisia. Osaatko sanoa tai haluutko miettiä, mikä niissä linja-autoissa aiheuttaa sen että tulee ahdistus tai paniikki?

Soroppi, olen "todistanut" 2 sairaskohtausta linja-autossa, josta toinen jouduttiin elvyttää. Mä pienessä päässäni luulen ja panikoin että kaikki toisten elkeet ja yskimiset johtuu siitä että kohta ne saa jonkun kohtauksen ja kuolee. Olen alkanut istuu etupenkillä, kuulokkeet korvilla ja visusti pää edessä, mut ei auta. Ja tä TUrun puukotus teki enemmän va hallaa mun mielelle.

...
Läkäri soitti. Menee lomalle, joten itsenäisyyspäivän jälkeen on tavattavissa vasta. Hoitaja on n. 1kk, joten JIPPII, mikä hoitosuhde. Ei ole varmaan sossu soittanut hoitajalle vielä.

Tänään ois pitänyt mennä ryhmään, mut mun jalkani turposi eilen nilkasta ja sattui koko yön. Nyt on onneks jo parempi. Mutta olen tosi varovainen jalkojen kanssa ja hätäännyn aina niiden kivuista ja kolotuksista.

Otin seuraaviin lapasiin langat valmiiksi jo. Sain tänään tehtyy 6 palan palatossut.

Sain lääkäriltä lisää temee, en tiä kuinka paljon. Jouduin kyl selittää miksi syön sitä, mut onnek unilääkkeeksi meni läpi.

Tuntuu ettei kukaan ymmärrä mua. Annan niin paljon ristiriitaisia viestejä.

Kurkku on vielki kipee kun yritin syä vispipuuroa. Siitä tuli liian voimakasta. Ruuaksi tein kebab ranskiksilla. Mutta kaikki oli turhaa. Morkkis iski ja ahdistus että aamul olen lihonnut taas. Lopulta nyt illalla sain leipää syötyy ja hörpin mehuu pullosta.

Huomisesta en tiä mitään. Nousenko ees sängystä. Tällä hetkellä on sellainen fiilis ettei huvita tietää mitä ympärillä tapahtuu.auttaako lääkenosto vai ei, en tiä. Vittu, mä heitän huomen noi pillerit roskiin!!!

en kai o TAAS tulossa kipeeksi. Olo kyl olis semmoinen.

Sain 3 laskua maksettuu ja rahaa jäi tilille ihan kivasti.

Juon toista mukillista teetä. Maha kurnis, mut mitän ei tee mieli syä. Mietin mitä ruokaa yrittäis tänään syä, pitää kai pakastinta kaivaa sen verta ja kattoo. Ei jaksais.

Olen ihan ventti. Mielihaluton. Miettisin, jos pakolla yrittäis alkaa niitä lapasii tekee, mitä pakkopullaa siitäkin sit tulis. Olisin sairaalakamaa, mut en uskalla sinne mennä, kun aina uskottelen itelleni että huomenna on parempi päivä ja tä päivä on tämmöinen va.

Mökill'ä tytöllä on ihan ok. Hän kulkee kasvonaamio päässä. Äiti tekee ruokaa ja isä nukkuu. Mahtaako toi isän koko aikainen nukkuminen johtuu siitä että kun on hereillä niin väsyy hapenpuutteesta.

Paino oli tippunut eilisestä ja tulii hurraa fiilis. Tiedän ettei tämä ole tervettä. Ei ihminen kauan leivällä, teellä ja mehulla elä. En vaan saa mitään pysyy sisälläni. Kaikki kaduttaa ja tuntuu että se imeytyy kroppaan tekee hallaa. Ihan ku se olisi joku olio joka tulisi imeytyy muhun. Tai joku mikrosiru joka alkaa antaa käskyjä mulle. En pääse enää kontroloimaan itteäni. Nyt kontroloin. Pysyy langat käsissä niin kauan kun paino laskee, mut jos se nousee, on se olio vienyt voiton ja se on mussa. Ei ketään ymmärrä, ei tarvikaan.

Taidan mennä takas peiton alle....😭

saloka kirjoitti 19.10.2017 22:46

Tuntuu ettei kukaan ymmärrä mua. Annan niin paljon ristiriitaisia viestejä.

☺️❤️ saloka. En aina ymmärräkään, mutta ihan kiva sä olet silti. Mitä sä itse ajattelet, millaisesta avusta sulle olisi hyötyä?

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Mun on jo ikävä tyttöä, vaikka lähti vasta keskiviikkona. Välillä olo, että voisi ottaa itsensä hengiltä. Jotkut asiat vain tekee niin kipeää... Ja kipeintä tekee se, että on toiminut omia periaatteita vastaan, vaikka vähän pakotettuna, mutta silti. Toimia itseä vastaan...🤕 Sitä tyrmää itsensä. Ja sen anteeksi antaminen itselle on tosi vaikeaa mulle. Kuinka hemmetin monta kertaa olen itkenyt sitä!

Toivottavasti saat tänään syötyä jotain. Mä oon ollut valveilla neljä tuntia, eikä ole nälkä vieläkään. Kahvia olen juonut pari mukillista...

saloka kirjoitti 19.10.2017 22:46

Tuntuu ettei kukaan ymmärrä mua. Annan niin paljon ristiriitaisia viestejä.

Moi täälläkin (olen siis HK).
Tuo on niin tuttua. Musta tuntuu myös, että jos vaikka yritän viestiä jotain, niin ihmiset ei ymmärrä yhtään tai sitten ne ymmärtää ihan väärin sen, mitä yritin viestiä.

Kiitos viesteistä. Olette ihania ja kultaisia.

Painin tällä hetkellä isän tilan huonemisella, omien kipujen ja arjen pyörittämisen.
Olen itkenyt tänään pari kyynneltä, kun sisko sano et tä on isän oma tahto.

Katon vierestä ku joku vie ihmiseltä elämän. Vie näön, vie muistin, vie liikuntakyvyn, vie pidätyskyvyn ym ym. Miksi ihmisen pitää kärsii. Vaikka kuinka jo nyt kaipaan isää, ni silti antaisin hänen mennä jo. Se päivä kun koittaa, olen helvetin surullinen. Enkä tiä mitä teen. Voiko tämä ikävä kasvaa viel enemmän. Miten voi olla ihmistä ikävä, jota voi nähdä joka päivä tai jolle voi soittaa. Miten voi olla ikävä, jos hän istuu vieressä. Ehkä rakkaus toista kohtaan on vaan ni hemmetin iso. Mä pelkään sitä päivää. Pelkään että mä oon se, joka isän löytää. Pelkään sitä että romahdan. Pelkään että sekoan. Pelkään että riehun. Tai pelkään että olen tunteeton.

Tänään kivuista huolimatta siivottiin äitin kans tä kämppä.

Syöminen meni turhan myöhäiseksi ja muutenkin oon juonu liian vähän.

Tyttö tuli kotiin ja ei siltä tunnu. Molemmat omissa oloissa. Surullista, mutta totta.

Olen va tällä hetkellä tosi surullinen. Mulla on myös paha olla. En halua mennä ulos. En halua nähdä ihmisiä. En puhua oikee. Haluaisin lämpimän halauksen. Mutta en saa sitä.

Tällä viikolla pitäis tulla papa kokeen tuloksetki. Pelkään sitäkin. Mitä jos mulla on jotain.
Pelkään tota selkäkipuakin, jos se on munuaiset.

Olen pelon vallassa... onneksi saan temen ottaa vielä ennen ku menen nukkumaan. Toivottavasti se antaa rauhan. Rauhan pääni sisälle. Painolastin rintani päältä. Unen silmään....

Hyvää ja levollista yötä.

Lämmin halaus täältä, Saloka☺️❤️☺️

tähän voisi hyvin kirjoittaa Tommi Läntisen syvälle sydämeen sattuu biisin sanat, ainakin sen kertosäkeen. Ja kaikkea muutakin.
Eilen illalla kuuntelin Vesku Loirin Armo biisin sanoja ja meinasin itkee niitä kuunnellessani.

En menny ryhmään ja en soittanutkaan. Jotenkin halusin ohjaajan soittavan mulle. Hän soittikin. Sanoin että elämäni on nii kaaosta tällä hetkellä ettei tosikaan. Isä ja tytär vaatii veronsa. Oma kroppa näyttää merkkejä. Hän kysy jaksanko ja pärjäänkö, sanoin että en jaksa, mut pakko on pärjätä. Lupasin mennä tai ainakin kokeilla mennä torstaina ryhmään. Maanantaina meen ainakin ja teen pidemmän päivän, kun tytön psyka lääkäri on 13 aikoihin. Turha mun on kotiin tulla.

Tyttö soitti mun pyynnöstäni taatalle. Asiana oli kysyy miten menee, hyvin menee. Onko ottanut klo 14 lääkkeen, ei ollut. Pitääkö mun joka päivä alkaa soittaa sille, että nyt lääke aika ja kohta varmaan että nyt mentävä pissalle.

Mä en jaksa, tyttö ei jaksa. Tyttö oireilee migreeneillä (taas tänään). Mä erinlaisilla kivuilla ja mahaongelmilla. Osastolle en voi mennä, en halua että tyttö joutuu hoitaa taataa. Ainut on, että hän viettää koulun jälkeen aikaa kotona ja sit illalla kun mummi menee kotiin, ni menisi kans. En tiä.

Kirjoitan tätäkin itku kurkussa. Puhelimessa tulee viestejä siskolta koko ajan. Yhteistyötä ja hanhen paskat. Mun pitäisi hänen mielestä nyt mennä kattoo, että on lääkkeen ottanut ja että on syönyt ja ettei kusta ja paskoo ole joka puolella. Mun pitäisi olla Isän HOITAJA. Minä joka leikin muutenkin hengelläni koko ajan. Nyt en pysty enää pidättää 😭

Se tässä tilanteessa on "hyvää", en syö paljoo, ni en pääse oksentamaanka. En voi hoitajalle laittaa viestii, kun en tiä mitä sille laittaa. " hei olen ihan loppu, mitä tehä. En pysty mitään tekemään, mihinkään menemään. Ulkona en ole koht viikkoon käynyt, kun ahdistaa.. elämäni on päin helvettiä tällä hetkellä. "

Sain mä hien pestyy tänään ainakin pois. Nyt on puhtaat vaatteet ja (tarkistin) hiki ei haise.

Ei tästä tuu mitään. Hieron päätäni käsillä ja repelen kohta hiuksiani. maha huutaa ruokaa, joten kaipa on pakko mennä leipää hakee....

mitäpä täällä.

Laitoin hoitajalle viestin ja hän soitti. Hiukan aikaa juteltiin ja se jäi siihen. Yritän jaksaa mennä torstaina ryhmään.

Jaksoin käydä äitillä. Sieltä apteekin ja kaupan kautta kotiin. Nyt oon ihan poikki. Söin näkkärii, mut oksensin nekin pois. Koitan jua teetä, jos se vähän rentouttaa.

Isä oli eilen ihan ok:sti pärjännyt. Yöllä oli sit kastellu sängyn.

Pääsin lepäämään, mut en saa ainakaan tänä yönnä unta. Menee tä yö tässä musiikkia kuunnellessa.
Ne meinas lähettää mut kotiin, päivystyksestä.
Saa nähä ekan hoitokokouksen jälkeen, saanko lähtöpassit.

Pesin eilen pyykkiä talon pyykkituvalla. Useamman tunnin suhasin kodin ja kellarin väliä. Mutta nyt on taas puhdasta pyykkiä, jota voi laittaa kapppiin. Ja kun ne saa kaappiin, eivät ole levällään kaikkialla.

Mä oon oksentanut tälle viikolle vasta kerran. Terapian jälkeen.

Voimahali sinulle!