Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.09.2017 klo 19:02

luulin et sekoitin lopullisesti tietsikan, mut onneks sain kaikki palautettua.

Ahmisin ja ...

Tyttö lähti kaverinsa luokse, tulee ehkä tänään tai sit aamulla kotiin.

Olo on kamala vieläkin, ääni on ihanan seksikäs. Ollaan sitä tutun kanssa naurettu. Ehkä mä joskus parannun tästä sitten.

Sain yhet lapaset valmiiksi. Nyt aloitan sitten niillä puikoilla tekee sohvalla siskonpojalle sukkia. Mulla on onneks monivärilankaa...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 28.09.2017 klo 21:10

Tänään en ahminu enkä oksentanu. Tosin jätin iltapalan pois, ettei tulis liikaa. Saa nähdä miten huomisen ruuan käy kun ajattelin paistaa pottuja.

Polin ihmiset kävi. Juteltiin. Mä oon huolissäni tytöstä ja hän musta. Mulle kai hankitaan lisää tukee kotiin. Ja jutteluseuraa. Sit se anto jotain lomalappuja, mut tyttö sano heti ettei hän lähe mun kans, mut mä voisin ite lähtee yksin. Ne on aika kaukana kyl...

Olen ollu taas väsy. Kävin aamusta isää moikkaamassa ja kaupassa. Sit kotona nukahin. Nyt oon valmis nukkumaan jo taas.

Ei tästä mun elämisestä mitään tuu. Tyttö näkee sen jo. Hän yritti selittää niille ihmisille et miksei mulle anneta hoitoo. Seuraava hoitajakäyntiä ei ole ja seuraavaa lääkärinkäyntiä ei ole. Ensi viikoĺla on viel ryhmäkin kiinni.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 29.09.2017 klo 17:47

maha on kipee ja haluan oksentaa, mut menin juomaan teetä, joten täytyy oottaa jonkin aikaa että se imeytyy tai että olo helpottuu. Menin syömään ruuan ja sitä ennen leipää. Jompi kumpi olisi pitänyt jättää mut tyhmä pää kesät talvet. Ehkä mä selviin tästä pahaasta olostani, enkä mee oksentaa. Yritän ainakin.

Olin leipomossa tänään. Ostin 10 viineriä ajatuksena hotkasta kaikki ite, mutta kun tyttö ei lähe mihinkään, ni ne pyörii tossa pöydällä ja tyttö käy niitä syömässä. Ehkä parempi näin sittenkin.

Äiti osti meille hiukan ruokaa ensi viikoksi. Rahat aika tiukilla. rahaa tulee, mut menee kans. liikaa laskuja.

oon ollu tosi väsyny tänään ja viluinen. leipomomatkalla heikotti ja mielessäni hoin että kuhan pääsee kotiin...

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 30.09.2017 klo 12:26

Aa, no taisin sit vaan ylitulkita (tai tulkita väärin) jotain mitä kirjoitit. Teen sellaista joskus, ja sit siitä seuraa sellaisia hämmentäviä tilanteita 🙂

Jaksamista sulle saloka! ☺️❤️

Mä palkitsin itseni eilen illalla ensin lakritsimunkilla ja myöhemmin vielä karkkipussilla. Ei siitä hyvä olo tullut, ja sitten kun herkuttelu harmitti, niin poikaystävä (jonka luona taas tulin käymään) joutui kuuntelemaan sellaista masentunutta "kun olen niin lihava"-valitusta. No, mut vaikka välillä repsahtaa, niin seuraavana päivänä voi sit taas alkaa syödä jotenkin järkevämmin, palata säännöllisiin aterioihin ja niin pois päin. 🙂

Hassua miten siihen painoon liittyy niin paljon hankalia ajatuksia. Kuvittelenkohan että ihmiset pitäisivät minusta enemmän, jos olisin laihempi, vai että minun olisi helpompi pitää itsestäni silloin? 🤨 Jotenkin tuntuu ettei se niin oo. Ehkä mä olen ihan hyvä tällaisena kuin olen, pikkuisen pullukkana. 🙂

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 30.09.2017 klo 18:42

Hei, Saloka!😍 Väsytää. Söin liikaa, mutta en oksentanut. Ajattelin, että päivällä olin syönyt niin vähän, että nyt ei tarvinnut oksentaa. Kaipa siihenkin voi olla tyytyväinen?

Iltaisin olen tosi väsynyt. Varsinkin, jos olen päivällä ollut useamman tunnin poissa kotoa. Kuten tänään, kun oli kurssipäivä. Tekisi mieli jotain hyvää, mutta mitään ei - onneksi - ole! Juon kahvin mustana, kun maito loppui. Kolmella eurolla ei paljon juhlita. Eikä osteta maitoakaan, kun pitää kurssisysteeemit maksaa. Onneksi maanantaina tulee rahaa, josta suurin osa on tosin jo budjetoitu laskuihin.

Hyvää viikkonlopun jatkoa, sinulle ja tytärellesi. Mun tyttö on niin kiireinen (eikä tuota puutu multakaan), ettei ehditä nähdä ennen syyslomaa...🌻🙂🌻

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.09.2017 klo 20:37

Kiitos soroppi ja jp.

Olen surullinen ja väsynyt. Juttelin tai kuuntelin äitii ku puhu, mä itkin. Koko ajan tekee itkuu, mut saan sen vaan kyynneleillä ulos.

Tein äkkii isälle huomiseksi kortin. Olen epävarma et kelpaako. Haluan heittää sen roskiin.

Ruuan sain pysyy jotenki sisällä, mut leivät en. Muutenki ahdistaa kun ruoka piti syä jo 14 aikoihin.

Olen väsynyt. Mut en uninen. Ei kiinnosta mikään. Haluaisin va maata ja nukkua. Äiti ehdotti et tyttö menis viikoks sinne. Äiti oli laskenu et menisin ke isän kans kuulokeskukseen, mut peruutti sen. Olen liian väsyny menemään mihinkään.

Löysin tietsikalta soijarouhepyöryköiden ohjeen. Haluaisin joskus tehdä.

Parvekkeen sisäovi on auki ja tuo kylmää sänkyyn. Toivon että tulisin taas kipeeksi. Silloin sain nukkua ja olla.

Temestatkin vanhenee tänään. Huomenna ne on jo vanhoja. Millä mä nukun sit yön? Äiti epäilee etten syö noita lääkkeitä. Käskin jakaa ite huomenna dosetin. Ei kuulemma kerkee.

Ystävästä ei kuulu mitään. Laitoin to viestin, eikä hän ole vastannu. Taisin menettää hänet. Nyt taidan olla taas yksin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 01.10.2017 klo 10:42

Yö oli vaikea,heräilin monen monta kertaa. Luulin ettei aamu tuu koskaan. Tosin olis ollu helpompi ettei olis tullu.

Neuloskelin tossa hiukan. En jaksanu kauempaa. Jos jonkun päästä uudelleen. Tarvii noita siskonpojan sukkia tehä.

Sisko tuo joskus mulle kuivattua sientä. Alan sitä laittaa joka paikkaan. En o sienen ystävä, mut kokeillaan.

Olen väsy. Toivon aamulääkkeistä voimaa. Join jo ison mukillisen teetä. Onneks sitä on kaapissa.
Haluaisin takasin nukkumaan.

Tänään on isän nimpparit. En muistanu lahjaa. Kortin tein. Olen inhottava tytär ja enkä mee sinne.

Suihkussa tarvis tänää mennä. Päänahka alkaa kuivuu ja kutisee. Pitäis alkaa 2 kertaa viikossa pestä hiukset, mut se on vaikeeta. Vois kokeilla laittaa petivaatteetki tänään.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 01.10.2017 klo 19:09

saloka kirjoitti 30.9.2017 20:37

Tein äkkii isälle huomiseksi kortin. Olen epävarma et kelpaako.
[lainaus]

Ajatushan siinä on tärkein, eikö? Olet kyllä viitseliäis, mä aina haaveilen että jaksaisin tehdä ihmisille merkkipäivinä kortteja mut yleensä en saa aikaiseksi 🙂 Mun mielestä et oo kyllä yhtään huono tytär vaikka jätit nimipäiväkahvit väliin, kortin laitoit kuitenkin - ehkä isäsi siitä tietää että välität siitä 🙂 . Mä olen ainakin välillä ihan tietoisesti etäännyttänyt itseäni vanhemmista, kun on tuntunut että kotona käyminen on mulle sillä hetkellä liian rankkaa.

Ehkä se ystävä vastaa joskus myöhemmin. Voihan se olla et se ei oo heti tiennyt mitä sanoa ja sit se asia on vaan unohtunut...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 01.10.2017 klo 23:21

Kiitos soroppi sanoista..

Mulla on paha olla. Enkä osaa mennä nukkumaan. Isä menee koko ajan huonompaan kuntoon. Oli tytöltä kysyny kuoleesta veljestään, koska tulee. Vkl:na ei ollu yksin syönyt. Tiedän ja tunnen sisälläni, et isä tahtoo jo pois. Mä muistelen vielä niitä aikoja, jolloin pystyin isän kanssa puhuu ja olee.

Miettisin, soittaisko lääkärille ti. Huomenna en voi ku oon illalla kaatopaikalla. Mut jos ti soittais ja sanois et on paha olla ja sänky tuntuu liian mukavalta.

Huomenna tarvii rahaa hakee jos on tullu ja puolukoita vanhemmilta ja kaupassa käydä. Vaan jos on rahaa. Jollei ole niin oon kuses.

Täytyy varmaan yrittää nukkuu...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 03.10.2017 klo 16:35

eilen oli toiminnallinen päivä. Aamupäivällä olin kaupassa ja vanhemmilla. Isän kanssa juttelin hänen sekoilemisesta. Sit illalla sisko tuli ja vietiin kaatikselle mun toinen sohva, pöytä ja sit lokerikon.

En soittanut lääkärille, en uskaltanut vielä. Katotaan huomenna jos rohkeus riittää.

Oksensin eilen melkein kaikki mitä söin. Tänään oksensin suurimmaksi osaksi ruuan. Ei tee mieli syä mitään, paha olo silti.

Isä on tänäänkin sekoillu, vaikka oli hoidossa. ahdistaa koko ajan...

Haluaisin vaa ppois tästä hullunpyörästä. Haluaisin johonkin hengittämään. Haluaisin saada itteni kuntoon. Kumpa olisi mahdollista laittaa lääkärille sähköpostia. tulisi aika ummet ja lammet sille tekstiä.

Kokosin siskolle sopivia leivonta reseptejä kansioon. Ajatuksena että annan n e hänen syntymäpäivänä lahjaksi.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 04.10.2017 klo 12:31

Hei musta toi lääkärille kirjoittaminen kuulostais tosi hyvältä idealta! Sähköpostisoitetta ei ehkä saa, mutta voisiko joskus nähdessään antaa vaikka paperin käteen? Aika monille kirjoittaminen on kuitenkin helpompaa kuin ääneen sanominen...

Jaksamista sulle!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 04.10.2017 klo 17:50

Kiitos Soroppi.

ulkona sataa, sisälläni sataa.
Kurkku on kipeenä. Miksi olen näin tyhmä.

Siivottiin äitin kanssa tä kämppä taas. Äiti laittoi parvekkeen kauniiksi. Miettisin, jos kohta tai myöhemmin laittaisin kynttilät lyhtyihin palaa sinne. TOsin tulee sellai pimee niin myöhään.

Käytiin äitin kanssa aamusta hakemassa taas kassillinen isälle lääkkeitä. Ei se "myyjä" osannut yhtään pakata niitä paketteja siihen kassiin.
Sieltä sitten mentiin isoon kauppaan. Äiti osti kassillisen meille kaikkea mm. ruokaa.

Matka oli aika rankka. Näin ilmeisesti viime yönnä 2 erii unta, jotka oli ihan todellisia. En tiä kumpaa uskoa. Tosin tytöltä kysyin toisesta unesta, ni hän ei tienyt asiasta mitään, joten ni ei ole tapahtunut sitten. ALkaako mun todellisuudentaju katomaan.

Huomenna aamusta ei pitäisi mitään olla ja pystyisin soittamaan lääkärille. En va tiä mitä sille muuta sanoo että vointi on huono ja huononee koko ajan. Hän ei tiä näistä rauhottavien popsimisista, vissiin. Pelkään mitä tapahtuu kuun lopulla kun lopetan niiden popsimisen, mitä mä sitten alan popsii. Sormianiko?

Isä on saanut tänään molempiin korviin kuulolaitteen. Äiti sano että nyt kämpässä on hiljaista. Isällä oli toisessa korvassa. Meneekö hänellä näön lisäksi kuulokin sit pikku hiljaa. Jollei alzzi ehi ekana. 😭

Käyttäjä saloka kirjoittanut 05.10.2017 klo 17:25

tänään on ollut päivä, jota en olisi halunnut elää...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 05.10.2017 klo 19:55

Vaikea-asteinen masennustila ilman psykoottisia oireita, on dg tällä hetkellä. En sit tiä noista psykoottisista jutuista.
Juttelin ja kerroin lääkärille tänään että menee huonosti. Yksi lääke tuplattiin, eli voi olla että luvassa on menoa ja meininkiä ensi viikolla. Silloin kun sen keväällä aloitin, sain vauhtia aika paljon ja sit tuli tämä romahus.
En ymmärrä miksi hän pitää mua kotona. No kaikilla on omat kriteerinsä, enkä olis voinu mennäkään mihinkään.

Sain aamulla nukkua suht pitkään. Herätin välissä tytön ja sitten nukuin. Tein ruuan (porkkanaa ja perunaa ja jauheliha-suppiskastiketta9. Sit yhtäkkii ovikello soi. Ajattelin et tytöllä on avain jäänyt. Oven takana oli väsynyt isä. Isä oli kävellyt meille ihan yksin, kun oli avain jääny kotiin. Hän sit kaatui vielä rapussa. Autoin sit jotenkin ylös hänet ja sitten autoin istumaan meille. Juttelin hänen kanssa ja annoin levätä. Sit hän jo haluasi lähtee kotiin. Matka kotiin oli vaarallinen. Alamäkeä rollon kanssa menijälle ja jota silti pitää kädestä pitää kiinni. Monta pysähdystä että hengitys kulkisi. Sit melkein kotona, housut kastui. Hän ei sitä ees huomannut, ennen kun sanoin että mennään kotiin ja katotaan kuivaa päälle. Päästiin kotiin, hän meni jonkin ajan päästä vessaan, kai itkemään. Autoin hänen sukat pois jalassta. Autoin laittamaan alushousut jalkaan ja kuivat sukat jalkaan. Lopuksi autoin housujen kanssa. Sit katoin että hänellä on puhelin vieressä kun meni omalle tuolilleen istuu. Hänellä oli kiire kun just alko kyselytunti. Sanoin että lähden, et pärjääkö hän. Pärjää kuulemma.

Tälläistä elämä on muistisairaan, aivoinfaktin, melkein sokeen, keuhkotautisen yms ihmisen elämä. Apua tarvitaan vaikka oma tahto on todella suuri.

Tämä päivä herätti äitillä taas ajatuksia. Mulle tämä päivä oli yksi muiden ahin lisäksi. Sanoin äitille että en jaksa enää...

Tyttö tuli valittaa päätään, taas. Saa nähä pääseekö hän huomenna kouluun.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 06.10.2017 klo 12:22

sain laskut maksettuu. ja onneks rahaa jäikin vielä.

Tyttö kävi koulussa. Valittaa kylmyyttä ja kuumuutta ja pääsärkyy. Tuleeko meille uudelleen se flunssa. Jos tulee ni sit pitää hänen puhalluskoe peruu.

Yö oli taas mitä oli. Koko ajan heräsin. Otin aamulla sen lääkekorotuksen. Saa nähä koska vauhti alkaa. Ja siitä sitten se romahus.

Pyykkiä pitäisi mennä pesee. Teetä vois keittää.