Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...
Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?
Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.
Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.
Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.
En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.
Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…
Eilinen päivä ei ollut mitenkään kiva. KOva ahdistus ja sitten piti pitää isästä huoli koko päivän. Samalla siinä yritin tavaroita poltella ja kannella tavaroita siskoni kanssa. Huokasin helpotuksesta kotona, kun sinne pääsin. Mut sama ahdistus iski suihkussa päälle taas, enkä saanut pahaakaan suihkurauhaa. Onneks sain tutulle puhua hiukan, joten ei tarvinut yksin asian kanssa olla.
Nyt onneks on 2 viikon vapaa mökkeilystä ja sitten tulee ehto että menen sinne.
Tyttö on ollut kiltti täällä mun poissa ollessani. On totellut hoitajaa ja he on kuulemma ulkoillut todella paljon. Onneks mun ei tarvinut alkaa tytöstäkin huolehtii.
Muuten vkl meni ihan hyvin.
Eilen aloin vielä klo 20 jälkeen kokoamaan lipastoa. Sainkin sen melkein valmiiksi. Tänään jatkoin ja nyt on koulupöytä vuorossa.
Tuttu tuli hiukan vahtii mun tekemisiä.
Olen vaan niin maassa. Äiti kysy kaupunkiin menoa, jos olisin menny mukaan, mut en lähtenyt. En tahdo lähtee yhtään mihinkään.
Mut nyt jatkaa...
Saitko itse koottua kokonaan koko lipaston?
Ei vaan multa onnistu, kun en mitään ohjeista ymmärrä vaikka muuten olen taitava puukon kanssa. Osaan esim kaivertaa itselleni kuksan.
Mutta kaikki kokoaminen on aivan liian vaikeaa.
Ei kai sun joka päivä tarvitse jotain tehdä, muista myös laiskotella välillä.
Joko teillä on ruskaa ja tippuuko lehdet puista.
Täällä on mitä kaunein syyssää, hieman kylmää ja saa panna pipon päähän jo. Aurinko paistaa ja näkyy punaista ja oranssia ympäri metsää.
Maanvaiva, Koivuista on lehtiä tippunut ja pihalla kun kattoo ni kauempana on erinvärisiä lehtiä.
Kokosin mä melkein koko lipaston. Jatkoin tänään ja sit kokosin yhden pöydän ja siihen hyllyn. Tykkään koota huonekaluja ja saan siitä erinlaista energiaa. Silloin ku vanhemmilla oli tulipalo, ni kokosin heidän kaikki huonekalut ite yksin. Isä oli henkisenä tukena va.
Mulla on vierotusoireet päällä, enkä tiä miten päin tässä olisin. Mut jotenkin yritän kumminkin olla. Äiti toi mulle kurkkua ja jauhelihaa.
Kyl huomasi että sain rahaa. Kassit ja reppu oli täynnä kaikkea ruokaa. Herkutkin jäivät vähemmäksi, kun en oikeastaan muistanut ostaa.
Jaloissa tuntuu käveleminen, vaikka se pieni matka olikin. Muutenkin on aika heikko olo, kun maha on ihan kuralla. Joudun varmaan peruu huomisen ruuanjakelunkin.
Kävin tänään kaupungissa. Matka meni ihmeen kivuttomasti. Kaupastakin sain ostettuu kaikkea hyödyllistä ja hyödytöntä. Rahaa ainakin meni aika paljon. Ostin itelleni jotain ja sit ostin tytölle nimppari/synttäri lahjan, vaikka olenkin hänelle uuden kännykän ostanut jokin aika sitten. Ajattelin jotain pientä hänelle vielä.
Saa nähä kuinka kovaksi jalkojen kipu menee, kun en voi enää ottaa tota pitkävaikutteista särkylääkettä. Sain viikon ottaa sitä 2 tablettia ja nyt pitäis pärjätä korkeintaan yhdellä. Mä menin tyhmänä ottamaan sen aamulla. Huomenna tarvii ottaa sit illalla.
Tänään vietin aikaa tytön kanssa ja oli tuttukin mukana. Oltiin syömässä ja isossa kaupassa.
tänään on ollut tuskainen päivä.Jalat ei ole tykänneet musta yhtikäs mitään. Astumaan ei pysty kummallakaan, sit kokeilin varpailla kävellä, ni se ei onnistu yhtikäs.
Eilen olin hoitajalla. Puhuttiin asioista. Saan soittaa hänelle, jos huono olo tulee siedettäväksi. Mut enhän mä nytkään voi soittaa...
Miten tämän ahdistuksen saa pois? Sattuu niin paljon kun hengittää ja kokoajan on tunne ettei jaksa ottaa enää seuraavaa hengitystä. Samalla kroppa on niin väsy ja pää on ku tosi humalassa. Ajatukset ei oikee kulje. Mieli tekisi jotain kamalaa, mut vanhatkin jäljet näkyvät.
Oliko sulle määrätty sellainen pitkäaikainen kipulääke, joka otetaan vaan kerran päivässä.
Mulle sellainen määrättiin, ensin piti ottaa illalla mutta en nukkunut laisinkaan.
sitten piti ottaa aamulla ja huimasi ja aivan kaikki asiat ahdisti ja saatoin alkaa itkemään ilman syytä.
Lopetin sen syömisin ja olo parani heti.
Toivottavasti mie en taas onnistunut lisämään ahdistustasi.
Anteeksi ja parempaa vointeja.
Maanvaiva. Toi on jotain sellaista lääkettä jota viikon otin 2x vrk ja sit pitäis ottaa tarvittaessa, mut jäin hiukan niin sanotusti koukkuun siihen.
Täällä päässä on niin paljon tapahtunut, enkä voi niitä täällä kertoa. Se on lisännyt mun ahdistusta ja pahaa oloani.
Hyvin tämäkin laihdutus alko. 5 viikkoa laihtu ja nyt sit viikossa tuli yli 3 kiloo lisää. Eli lähdössä taas ollaan ja oikeastaan enemmän kun lähdössä. Miksi tämä on niin vaikeaa? En sais syä yhtään mitään. Viikko sitten lisäsin aamupalan ja tässä tulos. Pitää siis olla koko ajan va nälässä ja sit nälkään jua vetta vaan.
Mieli on masentunut. Haluaisin vaan mennä nukkumaan. Odotan että tyttö tulee ja sitten menen takasin nukkumaan. En jaksa olla ylhäällä ja kantaa tätä raskasta taakkaa. 😭
Voi saloka, tsemppiä! Kyllä se elämä vielä suttaantuu!!🙂👍
Viikossa ei voi tulla kolmea kiloa pelkkää läskiä, se on nestettä/turvotusta joka lähtee vähitellen kehosta. Joten en usko että oot oikeesti lihonu kolmea kiloa. Se paino vaan on noussu ja se sit laskeekin siitä vielä.
Ja ei kyllä kannata nälkäkuurilla laihuttaa.
Epäonnistumisia sattuu kaikille, uuteen nousuun vaan. Kyllä se vielä onnistuu!
Samaa mieltä kuin salaatti, jostain syystä sulle kertyy nesteitä ja yleensä ne lähtee pois juomalla esim. Ja aamupala ei lihota, kyllä sen voit syödä.
Miekin olen ihmeellinen nesteiden kerääjä, ehkä johtuu sydämestäni. Yleensä aamulla ihminen painaa vähiten mutta mulla tulee yön aikana lisäkiloja. Olen pysynyt hereillä ja oikein seurannut syönkö mie salaa yöllä ja siksi olen lihavampi aamulla mutta en syö,
Harmi kun sulla on murheita joista et voi kertoa. Onko sinulla joku jolle voit, ehkä tukihenkilö.
Ei kannata nyt liikaa sitä painoa tarkailla, jos muuten ei ole asiat kunnossa.
Tsemppiä.
Sitä aamupalaa ei tosiaankaan kannata jättää väliin. Mulle neuvoi laihdutusta yks ihminen joka on tosi paljon lukenu siitä ja ihmisen biologiasta ja kaikesta. Ja ku meinasin just samaa niin se sano että EI missään nimessä. Koska ihmisen peruskulutuksesta iso osa (en muista kuinka iso) tulee ruuansulatuksesta. Eli jos pitää liian pitkiä taukoja ettei syö, ja se pysähtyy niin sillon aina pysähtyy myös se osa kalorien kulutusta. Ja koska ihminen kuluttaa kaloreita koko päivän, niin melkeen ihan sama mitä syöt aamulla niin sun peruskulutus on sen kuluttanu illalla, vaikka makaisit koko päivän sängyssä. Eli ei kannata jättää aamupalaa väliin!! Siinä lähtee yön jälkeen peruskulutus käyntiin. Jos et halua paljoa syyä niin syöt aamulla vaikka ihan pikkusen jotain. Sitten kolmen tunnin päästä taas jotain. Pidät sen ruuansulatuselimistön käynnissä ja kuluttamassa kaloreita. Ja jos jostakin vähennät ruokailujen määrää niin illasta.
Kiitos salaatti ja maanvaiva. Ehkä mulla on nestettä kropassa, sillä eiliseen olen reilu kilon laihtunut. Katoin vaan huvikseni että vieläkö paino nousee. Yleensä punnitsen maanantaisin va. Olen kyl juonut vettä todella paljon, kun vierotan itteni pois limpsasta.
Ei mulla sellai ole mitään ihmistä jolle kertoisin asioita. Faces purkaan tuskaani välillä, mut tietsikan ulkopuolella en voi oikee puhuu kenellekään. Tai voin, mut ei äiti tai tuttu ymmärrä. Hoitajalle en osaa puhua, kun pelkään sitä kysymystulvaa häneltä. Täällä mulla on tukihenkilö ja hänen kanssa jutellaan.
Huomena olis sit se kässäryhmä. Saa nähä millainen se on. En laittaa odotusrimaa kovinkaan korkealle, etten sitten pety. Olen ottanut nyt sen, että menen sinne joka viikko. Yritän voittaa linja-.autokammon ja sen että olen ryhmässä ja muutenkin liikkuminen. Onneksi se on keskellä päivää, sillon ei ole liikennettä paljoo. Meen vaikka pää kainalossa sinne. Onneksi linja-autolla pääsee melkein oven eteen ja sitten kotiin päin pysääkki on kans melkein oven edessä, tien toisella puolen.
Tänään pitäis illalla mennä isää hakee kotiin. Pelottaa, missä kunnossa hän on. Emme ole mitään yhteyttä pitänyt ja tänään ku äiti yritti soittaa, ni ei saatu yhteyttä. TOivon todella että äiti ja isä sais kerättyy rahaa jostain ja ne pystyis ostaa uuden mökin. Sellaisen, missä mä ja tyttökin voitais käydä. Kiikarissa on kuulemma yksi.
Yritän tässä kannustaa tyttöä koululäksyissä. Hänellä on tullut uusia aineita kouluun ja hiukan ei kiinnosta ne. Ristikot on kuulemma kivoja ja on niitä tehnyt koko työkirjasta. Ehkä hän sit oppii kiinnostumaan pikku hiljaa.