Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä kirjoittanut 01.08.2017 klo 09:17

Ethän sie yksin ole, sulle soittaa lääkäri- aika usein vieläpä. Tai verrattuna siihen mitä mulle lääkäri soittaa. Käyt hoitajalla, äitisi käy vaikka hänen apunsa ei sulle ole sopivaa. Vaikka kaikki äidit kai ovat tuollaisia hössöttäjiä kun yrittävät auttaa. Tai ainakin sun ja mun äiti, minä en vaan äitiäni herjaa.
Olet myös käynyt ravintoterapeutilla muistaakseni.

Ei mistään ole sulle mitään apua, jos et noudata mitään neuvoa. Eikä sairaalastakaan ole kuin sen hetkinen apu, kun siellä olet, jos taas palaat takaisin entiseen vellomiseen.
joku vastuu myös ihmisellä on itsestään, jos ei ole koomapotilas.

Käyttäjä Tammyka kirjoittanut 01.08.2017 klo 11:55

Kyllä minäkin olen sitä mieltä,että ihmisellä itselläänkin on vastuuta elämisestään ja olemisestaan. Ei kaikkea voi vain kaataa toisten päälle ja odottaa valmista. Monella on useita auttajatahoja,mutta mikää ei kelpaa. On yksilövalmentajaa,ravintoterapeuttia,fysikaalista hoitoa ja ties mitä kaikkea. Ei kai siinä mitään vikaa ole,jos joku näistä tuottaisi tulosta. Kun on itse aina yrittänyt pärjätä toisia vaivaamatta ja ei tuollaiset ylimääräiset tahot eivät ole elämässä olleet tukijoina tuntuu se marina kohtuuttomalta kuulla. Ei se elämä kenelläkään ole aina ruusuista ja ihanaa.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 01.08.2017 klo 17:39

saloka kirjoitti 31.7.2017 18:17

Soroppi, tä mirtza ei o uusi lääke.

Aa, no sillä se varmaan tutulta kuulostikin! 🙂

Käyttäjä saloka kirjoittanut 02.08.2017 klo 18:33

näin ystävää pitkästä aikaa ja käytiin muutamassa kaupassa ja syömässä. Nyt mulla on uusi imurikin. Oli vaihteluu nähdä häntä välillä. En ole täältä kotoota taas lähtenyt, kun toi ulko-oven takainen elämä pelottaa. Mut aamulla piti käydä labrassa. Voi vitsi sitä ahdistusta linja-autossa, mut sain sen jotenkin aisoihin. Hikinen kyl olin mennen tullen.

Olen nyt pari päivää ollu suht ok. TÄnään kyl on ollut olotiloja että kaikki ei o ok. Mutta tällä mennään.

Lääkärin pitäisi soittaa tänään vielä koetuloksista. Mä näin n ejo, mut en osaa tulkita kun että hb on 141 ja sokerit 5,6. Hyvin mulla menee niiden kanssa.

Sain koneellisen pyykkiä aamupäivällä pestyy, pitäisi vielä pikkuvaatteet laittaa kuivuu. Huomenna voisi kokeilla, jos jaksaa imuroida ja laittaa koneellinen tiskiä ja pyykkiä pyörii. On noita pyyheliinoja ja lakanoita joita pitäisi pestä.

Isä on 2 iltaa pärjännyt ihan hyvin, ainakin ni äiti on sanonut. TÄnään olikin äitillä aamuvuoro. Soitin päivällä ja isä ainakin oli jotain syönyt.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 03.08.2017 klo 11:23

Hei, Saloka.😍

Soittiko lääkäri?

Minä kirjoitan vielä sairaalasta. Olen kai ollut täällä nyt riittävän pitkään - viikon yhteensä - että olen valmis lähtemään kotiin. Se ei tunnu vaikealta. Eri asia sitten milloin tarvitsee lähteä taas päivystykseen...

Voimmia ja jaksamista sulle.

JP

Käyttäjä saloka kirjoittanut 03.08.2017 klo 21:09

Jarvin...
Ei ole lääkäri soittanu. Soitin polille ja sielt käskettiin va oottaa. Laitoin nyt illalla hoitajalle viestiä.

Lähdin aamusta äitin kaa kaupunkiin, vaikka tuskaa se oli. Yhden poissaolokohtauksen sain. Se olikin pelottava, ku oli erinlainen.

En eilen ottanu mirtzaa, ei tullu painajaisia yhtään. En ota tänäänkään. Saan nopeammin unesta ki, myös.

Syömiset on edelleen vaikeeta, mut en ole 2 päivään oksentanu.koko ajan on huono olla.

Olin päivällä ni väsy et nukahin. Se oli melkein samantien ku laitoin silmät ki. Harvemmin näin totaalinukahtaminen sattuu.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 04.08.2017 klo 16:01

Ruoka uunissa, mut ei tee mieli syä. Tekis mieli va nukkuu ja nukkuu.

Laitoin äitille kyselyn, pitäiskö olon kanssa mennä päikkyyn, mut ei kuulemma. Ollaan sit kotona ja levätään.

Yritän täs välillä siivota. Korjata lehtiä ja muoveja. Siivota pusseja lattialta. Samalla huomasin et oon ostanu väärää pesupulveria. En jaksa enää tarkistaa ja lukea. Pakko ostaa uusi ja kattoo mihin toi 5kg laittaa.

Olen ni maassa. Paha olla kaikesta.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 05.08.2017 klo 11:09

Toivottavasti sait saloka nukuttua 🙂 Mitä meinaat tehdä viikonloppuna?

Mäkin ostin eilen pesupulveria. En jaksanut ostaa uutta kun se viimeksi loppui, ja olin joskus saanut paketillisen pesupähkinöitä joten päätin kokeilla niitä. Ne saadessani asuin tyypin kanssa joka suhtautui skeptisesti kaikkeen ituhippeilyyn, joten ne jäi silloin käyttämättä. Ihan ok ne nyt on muutaman kuukauden enimmät pyykit pesseet, mutta nyt halusin kokeilla tepsiskö tekokuituisiin vaatteisiin kuitenkin ihan perinteinen pesupulveri paremmin (niihin alkaa pinttyä ikävä hienhaju).

Käyttäjä saloka kirjoittanut 05.08.2017 klo 16:00

Kävin aamulla kaupassa ja ostin hiukan kaikkee. Tyttö sai uuden huonekasvin. Itelle en ostanut ku soijamaitoo ja jätskii, ruuan ohella. Jätskii kokeilin syä, mut en saanu ees puolta syötyy.

Nyt söin ruuan ja alko ahdistaa. Otin liian paljon.

Ulkona on hirvee tuuli, mut suht lämmintä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 05.08.2017 klo 20:51

Mulla oli tänään paniikkikohtaus. Ja oksensin kertaalleen. Alkaaa väsyttää, mutta en halua nukkumaan. En halua herätä huomiseen päivään. Jos en nuku, en herää siiihen. Viilsin. Aion vielä vetää muovipussin päähäni. Perus itsetuhisuuus ei nyt riitä. En ole nyt tappamassa itseäni, mutta kokeilen... niin mitä.........?😑❓

Käyttäjä saloka kirjoittanut 06.08.2017 klo 12:31

Voi sua jp 😍

Täällä sataa saavista kaataen. Jotenkin toiki ahdistaa mua. Siksi ehkä että pelkään et alkaa ukkostaa. Pelkään ukkosta. Tänä kesänä ei ole ukkostanu vielä.

Yö meni jotenkuten. Heräsin sateeseen.

Koitin tehä sukkaa, ei onnistunu, virkata, ei onnistunu. Aamutee sai hikoilee ja se saa olon heikoksi. Tee sai mahanki toimii ja heikottaa siksikin.

Onneks telkkarist tulee urheiluu, voi huoletta maata sohvalla. Laitoin joku aika sitten astiakoneen päälle. Pesukoneeseen mahtuu pyykkiä vielä, joten en laittanu päälle.

Ystävä uhkasi viä mut päikkyyn. Onneksi sillä on omia juttuja, ettei voi. Ti on hoitajan aika taas. En haluis mennä. Ihan turhaa on mennä sinne. Siellä käydä. Niin ainakin musta tuntuu. Se bussimatka on jo kaameaa.

Eilen oksensin kaikki pois. Illalla söin salaatinlehtiä, joita nyrpin. Ja kurkkua. Sitä en oksentanu. Soijakaakao pysyi sisällä kans. Ei hyvin mene. En sais syä mitään. Tai sit ihan pieniä annoksia. Tänään on nugetteja ruuaksi. En tiä onko perunaa tai makaronia lisäks. Tekis kyl mieli kasviksia va laittaa. Täytyy vielä miettii.

Käyttäjä jerusalem kirjoittanut 06.08.2017 klo 19:27

Hej olen uusi kyllä luen täältä tarinoita kirjotin myös oman tarinani johonkin viime viikolla ytrin tuohon solmussa chat heti juu olin jonossa ,jonossa en ehtinyt sanoa siihen mitään kun se meni kiinni ahdisti olin surulinen aqpu on nyt täällä netissä vai onko luodaan se illuusio että on soitin kriisipuhelimeen juttelin jonkun aikaa en ottanut rauhoittavaa mulla on sekin palloin loppuun työelämässä ja jäjn pois joten mitä kohti menen minne omaiset heille en kelpaa he eivät koskaan kysy mitä kuuluu joskus lähetän viestin vastausta ei tule mihinkään en juo joskus teksi mieli vetää se pää täyteen mutta kuuntelen musiikkia sitä mielem mukaan ahdistavaa kovaa musiikkia kirjojtan raivokkaita texteiä kynällä paperille kuolemakin hiipii mielessä mietin kaipaako kukaan ei varmaan.
Täällä om paljon suriua ja tuskaa niin tuo solmussa chat en jaksa enään siihen edes yrittää
minun ja muiden tuska niin me vain yritämme vaan kukaan ei tiedä koska me lakkaamme yrittämistä.Oli mulla lääkkeitä lopetin kaikki kun uhteys katkesi aijattelin millään ei ole väliä.
Näin minä.

Käyttäjä mariella kirjoittanut 06.08.2017 klo 20:40

Rakas Prive Jardin: älä tee niin 😭
Tiedän, ettei sulla ole helppoa mutta tuo teko ei tee hyvää; ei sinulle, eikä läheisillesi. Aina on toivoa, vaikka elämä vaikuttaa vastoinkäymisten sarjalta tai hyvin epäonniseltakin.
Sinä et selvästi rakasta itseäsi, etkä pidä itseäsi arvokkaana.
Sinulla täytyy olla traumoja jo lapsuudesta lähtien. Se selittää itsetuhoisen käytöksesi.
Elämässäni on ollut myös vastoinkäymisiä; sairautta, lähisuhdeväkivaltaa, pettämistä mutta lasten vuoksi sinnittelen. Minulla on heikko itsetunto ja puolisoni on käytöksellään heikentänyt sitä entisestään. Olen miettinyt itsemurhaa mutta lapset ovat olleet pelastava tekijä siinä, etten ole sitä toteuttanut.
Onko sinulla ketään, jota ajatellen saisit itsesi vahingoittamishalun pois?
Minä niin toivon, että saisit iloa elämääsi 🙂👍

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 07.08.2017 klo 08:27

Hei, Saloka ja Mariella!

Sen verta kuitenkin välitän itsestäni, että menen tänään hierojalle. En tiedä oikestaan lainkaan, missä kunnossa mun selkä on. Mutta muutaman tunnin kuluesssa sekin selviää...

En ole vetänyt muovipussia päähän kuin yhtenä iltana. Siitä tuli vähän heikko olo. Viiltelin toissapäivänä. En halunnut pahimpia naarmuja esitellä tänään hierojalle. Jotainhan tuossa tietysti näkyy...

Lapsuus juopon isän tyttärenä. Miksei äiti suojellut meitä väkivallalta, joka kohdistui häneen?!😑❓ Liikaa pelkoa! Vuosien piina. Helpotus kun isä kuoli!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.08.2017 klo 11:05

jp 😍

sain laskut maksettuu ja jäi jopa alle 20 e rahaa. no huomenna tulee lisää ja 10 pvä lisää. onneks.

Ulkona taas sataa ja mua ahdistaa. Miten joku sade voi ahdistaa näin paljon.

Oottelen lääkärin soittoo. Soittaisko se tänään ku ei ke soittanut, eikä sen jälkeen. taas täytyy kulkee puhelin kourassa joka paikkaan. Mitään ei voi tehä ja mihinkään ei voi mennä. olen luurini vanki.

olen miettinyt päikkyä, olen miettinyt ryyppäjisiä. Olen miettinyt vähän kaikkee. Päässä myörii etenkin iltaisin kaikkee juttui, kun pitäisi rauhottuu ja nukahtaa.