olen todella huonossa kunnossa. En osaa viä asioita loppuun asti. Yölläkin kun avasin tämän tietsikan, kun lopetin, en muistanut että piti sulkeekin tai jotain. Ihmettelin vaan kun ei sammunut. Aamulla lenteli tai tippui melkein kilon sokeria pitkin pöytää ja lattiata. Koko ajan onn pää kipee ja väsyttää. HEikko olotila. TIän että kaikki johtuu syömisestä. Tiedän että mun pitäisi syä, mut ku se lihottaa ja turvottaa. Eikä o ees ruokahalua yhtään. EIlen sain pakolla pidettyy nuudeleita sisällä. Päätin etten eilen oksenna niitä. TÄnään teen samoin. Tosin voi olla että keitän porkkanoita ruuaksi sittenkin, kun aikaakin on.

Eilinen ahdistus sai hieman lohtuu, Rahaa jäikin hiukan enemmän, mitä laskin. Nyt on laskut maksettu ne mitkä eräpäivä nyt on. Loput saa jäädä oottamaan.

Luin viime yönnä vanhoja epikriisejä kannasta. pitkälle ne on antanut asian mennä mun kohdallani aina, ennen kun mä ite olen alkanut ottaa ohjat käsiin. Pitääkö aina potilaan ite alkaa hoitoo kaivelee jostain. jos hän sanoo lääkärille tai hoitajalle ettei kaikki o ok, ni miksei ne tee mitään. EN oikee ymmärrä.

Tänään pitäisi porukoilla käydä kukkia kastelemassa. Saa nähä koska uskallan mennä sinne. nyt en ainakaan. Ehkä päivemmällä on jo parempi olotila ja varmempi olla. TOsin vois olla hyväkin mennä nyt heti sinne. En tiä. Olen ma ollut viimeksi siellä. Onneksi täällä ei ole ollu hellettä, ainakaan kovaa sellaista, ni noi ulkokukat kestää. Kun ei aurinko paista ollenkaan.

jaksoin jollai ihmeen eenergialla leipoo raparperipiirakan ja paistaa lettuja. Lettuja yritin syä mut ei siitä mitään tullu, katumus ja syyllisyys vaan. Illalla keitin porkkanaa ja nuudeleita ruuaksi. Ne täytti todella paljon ja ei tehnyt muuta kun täysinäise olon.

Huomenna tyttö tulee kotiin. Lupasin olla pari yötä kotona, että hän saa nukkuu. Tiistaina hoitajan luo ja sitten katotaan mitä se on mieltä.

Olen 2 yötä huonosti nukkunut. Epäilen että tämä syöminen vaikeuttaa unen saantiin, vaikka en ole nälkäinen.

Olen masentunut ja ahdistunut koko ajan. Saan pieniä ahdistuskohtauksia välillä kotona ja sit ulkona isompia. Mun on vaan pärjättävä niiden kanssa.

En usko että mirtzaan lopetus laukasi tätä. Ennemmin se, että tossa oli ihmeen hyvä olla jonkin aikaa, ni sitten pudottiin alas tänne jonnekkin. Pitää olla huolellinen asioissa, esim. kattoo että hella ja uuni on kiinni ja avaimet on mukana. Ne mitä kädestäni lasken, en ehkä muista mihin olen pistänyt. Päivällä ettisin jonkin aikaa puhelintani, mut lopulta löytyi selkänojalta.

Huomenna on vissiin yritettävä syä ees vähän normaali ruokaa. Kuulemma porkkanaa en saa syä.

Isäkään ei ole kohtauksia saanut pariin päivään, kun äiti lopetti nesteenpoistolääkkeen. Yksi huoli vähemmän, mut ei silti sydämeltä.

Menin lankaan huijausviestille, nyt oon paniikissa. Huomenna yritän soittaa pankkiin ja koittaa hoitaa asian.

Muutenki on kamala olo. En oikee syö ja enkä nuku oikein.

Sain kuoletettuu pankkikortin. Nyt ei ainakaa rahaa lähde. Nyt on va murhe, miten saan sen kortin pankista ku mulla ei o henkkareita eikä muitakaan.

Olen tänään syönyt ihan järjettömästi ja kaduttaa ja on huono olla. Kävin oksentamassa osan poiski. Silti päässä soi toru että miksi söin.

Olin hoitajalla tänään ja se on ihan ulapalla mun hoidosta. Mun pitäis mennä töihin, ni se olis ok. Tiedän että oon nuori, mut oon myös sairas. Enkä tosiaan haluis olla. Tekisin ihan mitä va, jos joku muu ottais tämän paskan itelleen. Mä haluaisin tosiaan joskus nauttia siitä ruuasta mitä teen. Tai mennä ulos syömään ilman ahdistusta tai kulkea linjurilla ilman että pelkään jonkun saavan sairauskohtauksen ja kuolevan. Mut ei se mun f.... hoitaja tajuu musta mitään. Hän ennemmin kannustaa laihtumaan ja jne. Mä kyl vaihdan hoitajaa jos siihen on mahdollisuus. Mun täytyy kyl ekana järjestellä asioita ja kysellä.

Viime yönnä sain hiukan paremmin nukuttuu. Ihme kyl.

Miettisin jo, että soittaisin huomenna lääkärille tästä sh, mut sit jos sanon millainen mieliala on, ni tuputtaa lisää lääkkeitä. Sitä en taho. Itten en pysty kontroloimaan enää itteäni. Olen nyt 3 pvä oksentanut, vaikka tyttö on kotona. En tiä miten olen pystynyt vielä peittämään sen, mut ei tyttö ainakaan o sanonut vielä mitään. Jotenkin tuntuu ettei mua estä mikään enää.

Ystävä puhuu koko ajan että pelkää mun puolestani ja mun ei kuulu olla kotona. Hän olisi halukas tulemaan mun kans päikkyyn, mut en voi mennä. Äitini kaaliin ei mene se, että olen sairas. Nytkin hän tuli ja käskytti että tee sitä ja tätä ja tota. Mä sit viimisillä voimillani tein.

Ruuankin tein, mut en pystynyt nauttimaan siitä ollenkaan. Ehkä sitten joskus. Jollen sitä ennen ole haudassa.

Äiti ostaa mulle ruokaa koko ajan. Luulee että se auttaisi sh:on. Se va kylvää sitä. Vaikka söisin kuinka pieniä annoksia, niin silti oksennan. se on ku pää koppa ei ole ihan ok.

Pitäisikö mun uskaltaa soittaa sille lääkärille huomenna. Ottaa se riski. Tosin voisin sanoa äitille että soitin ja lääkäri käski mennä päikkyyn, vaikka en soittaisi. Äiti ei vaan usko mihinkään mikä on hänestä kauempana. Hänen mielestä jos toinen pystyy tekee jotain, nii hän on ok.

☹️ saloka.

Mun(kin) mielestä sun kyllä kannattaisi mennä päivystykseen, ihan sama mitä äitisi siitä ajattelee. (Ymmärrän kyllä tavallaan et ilman äidin hyväksyntää toimiminen voi tuntua vaikealta. Mun edellisellä perhelomalla äiti kommentoi jotenkin ikävästi mun suunnitelmia, ja päädyin sit muuttamaan hylkäämään ne "lennossa" kun tuntui pahalta jättää äidin neuvot huomiotta.) Sun äiti yrittää varmaan auttaa sua omalla tavallaan, mut kuten sanoit se ei nyt ymmärrä tilannetta.

Kerrothan sit mitä päätit ja miten kävi, täälläkin ollaan vähän huolissaan susta! Kenenkään kroppa ei kestä loputtomiin, ja musta kuulostaa tosi järkevältä että haluat hakea apua jo ennen kuin tulee ihan totaalinen (fyysinen) stoppi!

Soroppi☺️❤️

Soitin aamulla lääkärille. Se soitti iltapäivällä takas. Puhuttiin aika kauan. Kerroin syömishäiriöstä ja sitä millä mallilla se on.lääkäri kysyi ja mä yritin vastata. Ajatukseni va nykyää harhailee muualle. "Kouraani" sain kehotuksen aloittaa taas mirtzapiinin. Nyt tuplataan annos. Sit sain lähetteen labraan taas. Ke lääkäri soittaa taas, ku aamulla käyn ekana labrassa. Sit se lääkäri on vaihtanu mun dg nyt se on vaikea-asteinen masennus, ilman psykoosia.
Nyt sit ollaan taas 4n lääkkeen loukussa ja mieli sekavan matala. Koko ajan pitäisi jotain tehä, enkä jaksa tehä.

Hyvä, Saloka!

Tuntuu jotenkin helpottavalta kuulla, että olet ollut yhteydessä lääkäriisi. Sun vointi tiedetään nyt ja sun tilanne otetaan mun mielestä kaiketi riittävällä vakavuudella.

Tuntuu siltä, että teit tosi oikein kun soitit!

JP

Kiitos jp, vaikka tuntuu etten tehny oikein tai jotain. Se on ilmeisesti masennus ku nostaa päätä.

Oli pakko laittaa äitille viestiä, etten jaksa. Ei mulla kuuma o, mut en va jaksa. Olen henkisesti ni finaalissa. Ja tyhmä menin soutaa n.5 min. Se oli ni väärin.

Yritin tossa syä, mut pipariksi se meni. Ilmeisesti päivällä syömät herneet on sisällä sentään ja jotain murto-osa ruuasta, koska en voi loppuun asti viä oksentamista tytön takii.
Verenpaineet on matalalla edelleen. Tiän mittaamattakin. Hiukan ku päätä heiluttaa ni tuntuu et taju menee. Tätä on ollu jo muutama kk jo, siitä pyörtymisestä lähtien.

En jaksa ees käsitöitä tehdä. Ehkä on parempi että vien tiskit keittiöön ja haen teetä ja tuun sohvalle lepää.maataan sit loppu päivä, ku muuhun ei kye. Tosin sekin on vaikeaa, kun pää huutaa koko ajan että pitäisi jotain tehdä.

Heippa saloka.
Sinulla tuntuu olevan aina samanlaiset probleemat.

Miten voi olla näin paska olla. Mieltä lannisti se, et ystävä sano et seukkaa. Nyt hänellä on muut kuviot, tai ollu jo. Jäin ihan yksin taas ja tästä tarvis jotenkin jaksaa nousta. En mä mee baariin, en hae miestä. Näin on ihan hyvä olla, ku toinen ei näe tätä paskaa. Mut koko ajan on rinnalla se möykky, jota en saa millään pois. En o mustis, iloitsen hänen puolesta ja toivon et tä on sellainen joka on hänelle hyväksi. Ehkä mut on tuomittu tähän.
En va enää jaksa tätä oloani yhtään. Haluan ton möykyn pois.

Moi saloka,
Kurjaa että sulla on/oli paha olla. Mun ahdistus alkoi helpottaa lauantai-iltana - tosin sitä ennen olin varmaan ihan sietämätön, tai ainakin vakuuttunut siitä että ei mun poikakaveri mua voi jaksaa kun olen omasta mielestäni ihan kurja. Hassua kyllä, se meni myös vähän naureskeluksi, kun kerroin siitä. Kai mä olen purkanut omaa huonommuuttani poikakaverille niin moneen kertaan että kumpikaan ei ota sitä enää ihan tosissaan? Tai sit mä vaan voin sen verran paremmin että osaan naureskella sille.

Tänään on ollut hirmu hieno sää, vähän harmi että en ole ehtinyt olemaan juurikaan ulkona.

Mä kotiuduin juuri, on sellainen pikkuisen levoton olo mutta koska ajattelin vetäytyä sängynnurkkaan katsomaan dekkarisarjoja ja napostelemaan loppuillaksi, se tuskin on vakavaa.

Jaana 🤗
Soroppi🤗

Sain mieleni hiukan aisoihin. Ei ahdista enää niin paljoo. Mutta on silti yksinäinen ja hylätty fiilis.

Illalla juotavaa hakies alko tuntuu et koht menee taju. Alko kihelmöidä kädet ja jalat ja korvissa kuulu kihelmöintii. Söin sit 3 kebabii.

Tuntuu et oon tänään syöny ihan sairaan paljon. Todellisuus on toista.

Ke aamusta on labra ja sit iltapäivällä lääkäri soittaa. Mun täytyy kysyy mitä tolla mirtzalla tehään. Olen joskus klo 20 ottanu sen ja missään ei tunnu. Se ei poista masennusta, eikä väsytä. Ennemmin se lihottaa ja valvottaa.

Saloka, hyvä et olo vähän helpottui.

Ahdistaako sua siinä kaverin seukkaamisessa se miten ajattelet sen vaikuttavan teidän väleihin, vai jokin muu?

Se on muuten hullua, miten joskus voi olla vähän kateellinen ystävilleen sellaisistakin asioista joita ei oikeastaan itselleen halua. Mä valitin vastikään terapeutilleni yhdestä kaverista, jonka kanssa mulla ei synkkaa kovin hyvin. Terapeutti kuunteli mitä kerroin ja sit se totesi, että kuulostaa siltä kuin tällä kaverilla olisi paljon asioita jotka multa puuttuu (paljon kavereita, sellainen joka käy paljon keikoilla ja tapahtumissa). En ole varma kadehdinko niitä asioita vai en, mut ne on sellaisia juttuja joihin jollakin tasolla toivoisin pystyväni.

Kävin muuten lukemassa mirtzapinista lääkeinfosta - vissiin se on niitä masennuslääkkeitä, joita pitää käyttää säännöllisesti 1-2 viikkoa ennen kuin ne alkavat vaikuttaa. Lääkeinfon ohjeessa oli et jos vaikutusta ei näy 2-4 viikossa, niin sit se ei luultavasti toimi ja pitää kokeilla jotain muuta.

Soroppi, tä mirtza ei o uusi lääke. Enkä tosiaan enää ke jälkeen ota. Ei se viimekskään auttanut.
Ehkä mä sit olen kateellinen. Hänellä on paljon asioita mitä mäkin tahtoisin.

Ei paljoo kehuttavaa. Yöl nukuin 3-4 tuntia. Olen oksentanu ruuan pois. Olo on heikko, väsyny. Ei jaksa ees käsitöitä tehä, ku se tarvii ni paljon voimaa.

Ihme täytyy tapahtuu, jos parannun kotona, yksin. Olen oravanpyörässä. Masennus ruokkii sh:ta ja sh ruokkii masennusta. Olen kai niin uupunut ja masentunu että elämä ei ole herkkua. Tänään olen miettinyt ja toivonut että en hengittäis enää. Jos vaikka laittaisin itteni sohvalle ja silmät kii ja lopettaisin hengittämisen. Niin raskasta se on. Ahdistaa.

Tyttö meni koittaa ulkoilua. Hänen päätä on särkeny koko päivän. Saa nähä kuinka monta päivää se nyt sit särkee...