Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.07.2017 klo 13:26

on tä elämä sit niin vaikeeta. Tekee miten tahansa niin aina on väärin.

Tyttö lähti kaverinsa luo ja tulee vissiin su takas ja sitten lähtee mökille heti. En tiä hänen suunnitelmii, kun hän ei mulle enää kerro.

Sain vihdoin raparperit kuorittuu ja paloiteltuu. Nyt ne on pakkasessa.

Olen väsy ja jaksamaton. Silti päässä soi että jaksaa pitäisi. Ehkä toi tee antaa voimia tai sitten yritys oksentaa romutti jaksamisen. Olen niin huono etten saa ees oksennettuu mahaani tyhjäksi. Tuli va kiukku ja kiukku kun tyttö ei kerro enää mitä ja mistään. Hän luuleee että saa mennä ja tulla ja sitten kun mä sanon jotain tulee armoton huutokonsertti ym. Tyypillistä murkulta. joo. Mut silti. En mä jaksa tuulimyllyä vastaan taistella.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 07.07.2017 klo 15:17

🙂 Mulle on tolkutettu että nukkumalla riittävästi ja pitämällä itsestään huolta, myös painonhallinta on helpompaa. Sit ei kroppa mene mihinkään paastotilaan, missä se ei kuluta yhtään energiaa. Eipä sillä, munkin pää uskoo välillä vähän hassuja.

Kanakastike ja ohrariisi kuulostaa ihan hyvältä. Mä söin just munakoiso-herne-piparjuuri-asiaa makaronin kanssa. Oli hyvää, riitti pakastimeenkin.

Murkkujen kanssa taitaa kyllä joutua ottamaan yhteen harva se päivä 😋 Toivottavasti helpottaa sit kun se aikuistuu ja kypsyy vähän.

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 08.07.2017 klo 14:06

Hei saloka pitkästä aikaa.
Olin juuri rannalla kävelyllä ja kävin syömässä salaattia. Oletko sinä nyt yksin kotona?
Ulkona meni pilveen aurinko, ja tulin sisälle. Vieläkö käyt oksentelemassa lihomisiasi?😯🗯️

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 10.07.2017 klo 07:57

Hei, saloka! Miten saat nukuttua tällä hetkelllä? Mä nukun periaatteessa ihan hyvin, mutta heräsin taas tänään viiden jälkeen, enkä enää unta saanut.

Tuntuu, että munkin tytöllä on nyt alkanut murrosikä. Äidistä ei niin väliä. Ei olle tavattu kuukauteen. On töissä, mikä vie tietysti aikaa. Ajatelin tällä viikolla ehdottaa tapaamista hänen töiden jälkeen. Edes puoli tuntia.

Mies tulee tänne suunnilleen viikon päästä. Saadaan suunnitella yhdessä sisustusta mun luo.

Voimia sinulle. Ja vähän iloakin!

JP

Käyttäjä saloka kirjoittanut 10.07.2017 klo 11:13

moikka JP, Jaana ja Soroppi. Kivaa että olette kirjoitelleet <3

Tyttö tuli kaverinsa luota ja lähti mökille. Sain ison halin. Sain halata häntä aika kauan. Nyt en vissiin näe häntä 3 viikkoon. Paha olo on, mut kai tämä tässä menee ajan kanssa.

Olen koko vkl:n ollu ystävän kanssa. Nyt tunnen "krapulaa" ja mietin mitä teen. Ei ole sitä menovaihetta, jolloin voi vaan mennä joka paikkaan. Olla huoleton ja saa puhua kaverin kanssa ummet ja lammet.

Jassoo tyttö tuli sittenkin vielä. Auto lähtee klo 12 ja päätti tulla vielä hakee loput tavarat. Oli unohtanut tärkeimpiä. Nyt hän lähti taas... 😭

Tytön rippi ryhmäkuvakin tuli. AIka yvä kuva hänestä. Pitääkin se samantien maksaa, ku kerta rahaa on sen verta.

Eilen oli syömisen kanssa ongelmia. Mun pitää vaan muistaa syä vähän kerrallaan. Jos hiukan enemmän syön, niin ahdistun. Tosin ystävän kanssa jouduin pakosta syömään ison annoksen. Mut yksin en siihen kye vielä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 11.07.2017 klo 12:58

tulin juuri kaupungista. Kävin antaa se munuaisarvon labraan ja nyt saa sit jännittää että onko vielä vajaalla vai normissa. Aika vaaleeta oli veri ja lapussa veri näytti siltä että olisi hiukan veellä laimennettu.

Tehtiin treffit tutun kanssa. Ei olla nähty varmaan vuoteen. Käytiin syömässä hesellä ja käveltiin hiukan.

Nyt olen sit kotona. Ulkona on kamalan trooppinen ilma. Muutenkin olo on kaamee. Linja-autossa meinasin jo väsähtää ja vajota, kun ei yksinkertaisesti enää jaksanut istuu tai olla. Onneks selvisin kotiin asti.

Miettisin, jos ottais pienet torkut tässä ja sitten ajattelis kotitöitä eteenpäin.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.07.2017 klo 00:06

Arvo on edelleen huono, eli vajaalla. Nyt pitäis tk.hon soittaa ja varata aika tutkimuksiin. Pelottaa...

Kävin ostaa synttäreiksi juomaa. Vedän pääni täyteen.

Mulla on jotenki sekava olo. Ei tee mieli syä mitään, juon va vettä tai harvoin teetä jos oon kotona. Olen eilen syöny minikana aterian ja muut oksensin pois. Tänään kana aterian. Senki söin pakosta ku ystävä hiukan ni ku pakotti. Pelkään huomista. Syönkö ollenkaan.

Mulla on kipuja. Alamahassa ja alaselässä. En o sanonu kellekkään. En tiä onko menkkakipuja vai mitä.

Pelottaa mennä nukkumaan. Pelottaa laittaa silmät kii.

Huomenna pitäis mennä ja tulla ja tehä kotitöitä. Paljon tekemistä.soittaakin pitäis pariin paikkaan. En jaksa. En halua.

Iloisuus on muuttunut suruksi. Suru ahdistukseksi. Onneksi on ystävä, joka jaksaa puhua ja joka jaksaa mun kans kaupassa käydä. Ennemmin olen omassa maailmassa. Ennemmin lukittautuisin kotiin. En tiä. Paha on olla...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.07.2017 klo 10:39

Pakko oli lähtee suoraan sängystä liikkeelle. Nyt oon saanut ärrä asiat tehtyy ja sit olen kastellu kukat, mitkä tarvis juotavaa. Sit väsähin. Kerään voimii tässä sohvalla että jaksan kaupan kautta mennä kävellen kotiin.

Yö meni ihan ok. Mä en o juhannuksen jälkeen yölääkkeitä ottanu enää. En melaa enkä mirtzaa.

Mahtaako tänään ukkostaa ku pääni on hiukan kipeenä. Tosin voi johtuu väsystäkin.

Mut nyt kerään kimpsut ja kampsut ja lähdet...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 15.07.2017 klo 15:38

Uuden pituiset hiukset ja uusi väri. Kohta teen lihapullataikinasta pihvejä ja sitä kautta hampurilaisia.

Oli ihanaa nähdä ja nauraa ystävän kanssa. Oltiin n 4 tuntia liikenteessä ja sit hän värjäsi mun hiukset ja lähti.

Olo on omituinen. Olen juonut, koska huomenna saisin juhlia. Mutta juhlin yksin. Baariin olisin saanut tai sain kutsun, mut ei mulla o ku euro rahaa kukkarossa.
Olen surullinen, mut helpottunit.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 16.07.2017 klo 07:03

Hyvää syntymäpäivää, Saloka!!!🌻🙂🌻 (olihan se tänään?)

Käyttäjä saloka kirjoittanut 16.07.2017 klo 18:18

Jp, juu. Hyvinkin tänään.

Eilen olin niin maassa. Ketutti ja masisti nii paljon. Jotenkin va puskin eteenpäin ja yeitin käsitöitä tehä.

Tänään join loput viinat. Ei tunnu missään.

Syömiset on retuperällään. Miksi en pysty syömään, ilman pahaa oloa. Miksi en salli itelleni sitä.

En tiä kuinka kauan enää jaksan. Tuntuu kello tikittävän.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 17.07.2017 klo 07:43

Hei, Saloka!☺️❤️☺️ Miltä maailma näyttää vuotta vanhempana? Ei ilmeisesti sen paremmalta kuin ennenkään?

Mä juoksentelen kodin ja pyykkituvan väliä tämän aamun. Kaksi pesukonetta ja kuivausrumpu. Riittää hommaa. Kohta on taas mentävä. Yritän olla viiltämättä tämän viikon. Mies tulee tänään tänne. Se tuntuu ihan mukavalta. Vaikka haluaisin toisaalta olla ihan yksin.

Meinasin unohtaa ottaa aamulääkkeet.

Voimia sinulle!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 17.07.2017 klo 11:47

Jarvin prive, oliko se ees noin. Ei tä vanhempana erikoisempaa ole. Aamu alkoi sateisena ja nyt paistaa aurinko. Kävin kädentaidossa hiukan aikaa. Sit kävin vanhemmilla kukat kastelee. Säykäytin siskonpojan, joka oli siel nukkunu. Nyt on loppu päivä vapaata. En tiä mitä tekisin. Pitäiskö ottaa soutulaite ja kuntoilla hetken. En va osaa olla tekemättä mitään.

Ystävä ehdotti et tekisin hampparii ruuaksi tänään. Sanoin et saan siitä morkkiksen. En tiä mitä syä enää. Eilen illalla ku söin leipää sain kramppeja ja huonon olon siitäkin. Nyt ku tulin, join pelkkää vettä ja sekin joko tekee pahan olon tai join liikaa kerralla. Mun ajatusmaailma on ihan sekaisin. Enkä tiä miten sen saisin kondikseen.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 18.07.2017 klo 12:02

Moi saloka,
Myöhästyneet synttärionnittelut! Mä näin viikonloppuna kavereita, ja niillä tuntui kaikilla olevan ikäkriisi. Ehkä se liittyi festari-viikonloppuun, kun se on jotenkin sellainen nuoruuteen liitettävä asia? Joillekin festareille saa kuulema ilmaislipun sitten kun ylittää jonkun tietyn ikärajan - mahtaakohan systeemi olla käytössä vielä sitten kun me ollaan siinä iässä? Ehkä mäkin siihen mennessä taas innostun festareilla käymisestä, just nyt ei pysty ei kykene. (En ole varma missä määrin kiinnostaisi.)

Mäkin olen tällä kertaa kotona flunssaa parantelemassa. Imusolmukkeet on kaulasta ihan turvoksissa, ja kurkku kipeä. Ihan mukavaa ettei tarvinnut käyttää lomaa sairasteluun, vaikka ehkä perhelomastressi ja turhan tiukat aikataulut vaikutti siihen että tulin kipeäksi, ken tietää. Kysyin just sähköpostilla terapeutilta mitä mieltä se on, perutaanko huominen aika vai voinko tulla vaikka olisinkin vähän flunssassa, ja se sanoi että saan tunnustella vointia iltaan asti, ja ilmoittaa sitten mitä haluan tehdä, vaikka suositteleekin (tietty!) etten kipeenä lähtisi liikkeelle ettei tauti pitkity. Tekisi kyllä mieli käydä pikkuisen kaupassa, jääkaapissa on ruokaa mut haluaisin syödä myös tuoreita asioita.

Se on hassua, kun välillä tekisi mieli tehdä niin kuin terapeutti sanoo ja levätä tarpeeksi, mutta jokin pieni osa mielestäni on huolissaan siitä että se on laiskuutta, pehmoilua tai jotain sellaista. Onneksi (?) tänään olis ollut ulkotöitä, niin musta tuntui helpommalta sanoa että oon kipeä, en uskalla tulla. Varsinkin kun säätiedotus näytti siltä että saattaa sataa. Toivottavasti ne pärjää siellä ilman mua.

Noh. Nyt päädyin vaan lavertelemaan omia kuulumisiani sun ketjuun, vaikka enemmänkin olin kiinnostunut siitä mitä sulle kuuluu. Kiitos ja anteeksi 😋

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.07.2017 klo 20:20

Kiitos soroppi ja ei haittaa että kirjoitit. Oli vaihteluu lukee muutakin kun omaa elämää.

Ystävä on sitä mieltä että mun pitäis men päivystykseen.mä en va halua.

Eilen illalla sain ahdistuksen kesken mäkkireissun. Sen kuulemma näki musta.
Tänään päivällä uuden kun katoin laskuja ja huomasin ettei rahaa ole.