Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä…

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 27.06.2012 klo 17:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2012 klo 17:19

Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee…

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 17.06.2017 klo 19:26

Hei, Saloka! Mitä kuuluu? Et ole useampaan päivään kirjoittanut...Onko sulla suunnitelmia juhannukseksi? Mä yritin juuri miehelle ehdotella mökillä käymistä, mutta en onnistunut.

Onko sulla ohjelmaa ensi viikoksi? Mä käyn lääkärillä maanantaina. Sitten lähden reissuun. Tuttu käy joka päivä kastelemassa kukat. Se on hyvä, niin kestävät kunnollisina.

Paniikkeja ja oksentamista on. Molempia liikaa...

Suunnitelen tulevia, samalla haluaisin kuolla pois. Ristiriita, eikö?

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.06.2017 klo 12:17

Moi jp. Ei mulla ole suunnitelmia.

Olen vähän poissaoleva. Isä ollu tk:ssa tänään ja sieltä tks:ään labraan ja röntgeniin. Nyt äiti soitti et isä ottanu aamu ja päivälääkkeet kerralla. Arvaa ketä joutuu nyt koko päivän sitä vahtii, ketä joutuu menee sinne ja ketä joutuu soittaa yms.

Olen tosiaan täynnä tätä paskaa jo. Kroppa tärisee, ajatus ei kulje.

Aamun hammaslääkärireissu ei tehny olosta yhtään parempaa. Juurihoitoa taas, mut nyt ei sattunu. Mut ku puudutus loppui piti ottaa lääke.

Ei tästäkään mitään tuu...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.06.2017 klo 13:53

... Pesukone on nyt pesty. Laitoin jotain niiden pesuainetta sinne ja sitten koneen päälle. Astiat on kuivumassa. Mitähän sitä vielä tänään jaksaisi tehä.

Kysyin tytöltä mitä ruuaksi tänään. Hän saa nyt tunnin miettii ja sit sanoo mitä ostan kaupasta. Ite voisin olla vaan ja jua teetä. Juu olen tänään tai eilen jo aloittanut teenjjuonnin. En jaksa enää välittää mahasta ja siitä että ravaanko 10 kertaa tai kerran vessassa.

Toi hammas tai poski jomottaa, toivottavasti ei ala enempää, muuten joudun miettii, miten saan apteekista ab lääkkeen ulos. Rahat on ihan minimissä ja tänään joudun hiluilla ostaa ruokaa.

Tein tossa lapasia hiukan. Löysin tekeillä olleet lapaset ja jatkoin niitä. TÄrviin niistä puikot seuraaviin lapasiin. Päässä surisee, että minkälaisia tekisin. Mulla on yksi vajaa kerä monivärilankaa ja ajattelin siitä tehä siskonpojalle vaikka lapaset. Tai sit laitan ne myyntiin. Alkaa siskonpojalla lapasia olee enemmän ja vähemmän. Sit mulla on tota jenka-lankaa jäänyt sukista, ajattelin jos siitä lopusta tekis lapaset, mut millaiset. Aloittaisiko tolla jenkalla ja sit ku loppuu, ni jatkais toisella jämälangalla. En ihan vielä ole sitä päättänyt. Isän sukatkin pitäisi valmiiksi kutoo, mut ei oikee ole inspii tällä hetkellä sukkii kutoo ja yksiväristä. Ei niissä kyl paljoo ole tekemistä enää.

olen hikinen ja heikko. Tunnen heikkouden ja yritän murtaa sen panssarin pois että jaksaisin eteenpäin. Mun pitää vielä vanhemmilla käydä ja kaupassa, sitten saa vasta levätä rauhassa. Huomenna aamulla saa onneks nukkuu, jollei taas suunnitelmiin tu muutosta.

Tyttö lähtee joku päivä mökille maalaamaan mökkii. Isänki piti mennä, mut saa nyt nähä lähteekö se. Ei isä siellä maalaile. Sit sisko tulee maanantaina kotiin, ja äiti menee mökille ja näin vanhemmat ja tyttö jatkaisi sitten mökkeilyy eteenpäin. Mä saan hetken hengähtää.

Soitin tk:hon. Ei se pölvästi lääkäri ole mitään lähetettä labraan laittanut. Mulla oli joku semmoinen tunne että ei ole ja olen siksi soittanut sinne. Nyt sit se pistetään vissiin. Ihme touhuu taas. Muutenkin saa sydän kurkussa olla ja miettii mikä mulla on ja mikä mun tulevaisuus on. Olenko synttärini kotona vai olenko sairaalassa.

En tiä kuinka kauan jaksan enää. Pieniä ilonhetkiä olisi, mut muuten ei oikee. Ei jaksa kiinnostaa ihmiset ja heidän läsnäolonsa. Haluaisi olla vaan kotona omassa maailmassa, ikkunat ja ovet ki ja olla syömättä ja jua teetä va.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.06.2017 klo 23:16

Katon pakoa. En osaa rauhottuu yökuntoon. Ajatukset vilisee. Koko ajan on liikuttava. Siirreltävä kättä, päätä, kroppaa. heilutettava jalkaa. Mitä tästäkin yöstä tulee...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.06.2017 klo 23:59

Illat venyy kun ajatukset pyörii päässä. Olen tänään saanu paljon aikaan ja silti tuntuu etten mitään. Syöminen on jääny ja illalla söinki va leipää hiukan.

Aamulla tarvii herätä ja men isoon kauppaan äitin kans. Ei mul rahaa o, mut kumminki.

Mut nyt on koitettava nukkuu...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.06.2017 klo 18:22

nyt sain vihdoin lähetteen labraan, mutta siinä on päivämäärä 15.7 ja mulla on labra 11.7. Mä en jaksa tällästä. Maanantaina joudun taas jonnekkin soittelee ja kysyy, saako sitä päivämäärää siirrettyy niin että voisin mennä silloin 11. pvä labraan. Muuten se menee ties kuinka kauas. Enkä tiä koska se lääkäri mulle ees soittaa. Pitäisikö sittenkin luovuttaa omasta hoidosta ja antaa olla. Antaa olla munuaiset sökönö ja antaa olla kilpirauhanen sökönä. Lopettaa kaikki lääkkeet ja kaikki hoidot. sanoisi hoitotaholle va, että ei jaksa enää tätä menoa ja sitä että ite joutuu kaivelee ja vaatii asioita.

Olen aika masentunut tällä hetkellä. Olen oksennellut parin viikon tauon jälkeen. Vaikka kuinka yritän, en silti pysty pitää mitään sisällä, ainakaan vielä. Olen juonut kohta yhen karpalolonkun. Se ei ehkä o vaikuttanut mitenkään, kun oon oksentanut pois. Join lasillisen vettä ja kova tarve on sitäkin oksentaa pois. Kumminkin se lihottaa mua tai jotain. Sairas mielikuvitus.

Kävin kaupasta ostamassa hiukan sitä ja tätä. Oksentanut olen 1/3 ostoksista varmaan jo. En mene kauppaan ostaa enää mitään. Sokeria piti ostaa, mut kysyn jos äiti toisi sitä mulle.

Olin ryhmässä tänään. Sain vartin verran jutella hoitajan kanssa kahden. Ei se oikee auttanut. En voinut kertoo että mulle iski eilen isompi ahdistus linja-autoo kohtaan, kun yksi matkustaja sai kohtauksen. TÄnään linja-autossa oli yhtä helvettii. Koko ajan mielessäni huusin että haluun pois. Musiikki pauhasi korvissa niin et tärykalvot hajoo. Silti en pystynyt olee ja rentoutuu. Olin hiestä märkänä.

Jäin 1 1/2 vko yksin. Tai no äiti on ma asti täällä kaupungissa ja sitten hänkin lähtee pois viikoksi. Pelkään että se menee oksentamiseksi ja paastoamiseksi kokonaan. Yritän syä pieniä aterioita, mutta mulla ei ole nälkä. Ei ees ruokahalua. Omituista että silti ahmin roskaa suuhuni. Luulin että pystyn nauttimaan sipsistä ja kaikesta muusta, mut ei niin ei. Olen huono.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 25.06.2017 klo 15:25

perjantaina ystävä kysyi, lähetäänkö baariin. TIETENKIN. Ei mulla paljoo rahaa ollu, mut kumminkin. Ilta ja yö oli hauska. Ekana mentiin yhteen jokilaivaan, kun en o niissä ikinä käynnyt. Ekana käveltiin kirkolta sinne varmaan toista km, jollei enemmänkin. SIeltä sittten taksilla baariin jossa loppu ilta olimmekin. Yöllä hoipertelimme jäljellä olevaan heselle. TUli juotuu tosi paljon. Hauskaa meillä oli ja naureskeltiin.

Seuraavana päivänä...

Mulla ei oikee krapulaa ollu. EN tiä oliko ilmasta (sateisen mustat pilvet) että joku yritti kaivaa silmäni pois päästä. TUnne ei lähtenyt ees lääkkeellä pois. Tuttu tosin sano et hänenki päätä sattui ja epäilee että ukkosta oli ilmassa. Ystävä kärsi krapulaa, mut ihmeen vähän.

Kattelimme leffoja ja sitten alko tekee mieli jotain mättöö. Meidän lähellä oli kebab paikka, mutta sinne käveltyy huomasimme sen olevan KIINNI. EI muuta kun vanhempien kautta kotiin todeten että jalkapohjassa on vesikello. Lähdimme sitten autolla liikenteeseen. EKa paikka KIINNI, kaikki Heset KIINNI. Sit päätimme onneamme jota ei tosiaan ole ollut, Voin todeta tähän että sinne baariin mihin meidän piti mennä oli KIINNI. Löysimme kaupungista sitten hesen, joka oli AUKI. Äkkii sieltä ruuhkassa ruuat ja lähtö kotiin syömään. Taas pari leffaa ja illalla 21. ystävä kömpi omaan kotiinsa.

TÄnään olen tuntenut että virtaa riittää. Koko ajan pitää tehä jotain energista. En voi maaten kirjoittaa tätäkin, va pitää istua ja heiluu. Ystävä sanoikin, että mulle taitaa tulla virtaa. Hän ihmetteli mun virransaantii kun saan alkoa. Ainut mikä mua huolestutti koko baarireissun ja eilisen.Kun join, en käynyt oikee vessas ja jos kävin ni ei tullu paljoo mitään. ALoin baarissa tutulle laittaa viestii että pitäisikö huolestuu ku selkä on kipee ja ei pissa tuu... mut onneksi kipu alkoi sit helpottaa pikku hiljaa. TÄnään olen pissannut jo hiukan enemmän, mut en sellai kunnolla kummiskaan. TOsin tänään päätti mahakin räjähtää,jos ne nesteet meni siihen sitten.

Viikolla pitäisi soittaa ja tarkistaa labra-aika, jos pääsen 11. pä sinne sitten. Sit pitäisi soittaa hammaslääkäri itelleni tohon juurihoitoon. Enää ei onneks hammas vaivaa. Pystyn ainakin hampparii syömään oikein, mut varon tota hammasta.

Syömiset on tosi mihimit. En tiä miten mä oikeen jaksan päivässä. Baariin lähin 4llä leivällä ja sit yöllä sen minikanalla. Eilen pelkkää minikana ateria, josta osan oksensin pois. (tyhmää). Nyt söin metukkaa, mut sekin alko ällöö, mut en oksenna pois. Tarkoitus olisi pottuja keittää porkkanoiden kanssa tänään ja ehkä laittaa makkaraa joukkoon ja huomenna sitten paistaa loput perunat.
Puhuttiin eilen tästä sh mun ystävän kanssa. Hän sano että taitaa olla tosi rankkaa taistella sen kans. Mä sanoin hänelle, et on, ku välillä se peikko kieltää juomasta pelkkää vettäkin. Tunnen että sh on tällä hetkellä pahimmillaan. Se antaa syä yhen aterian päivässä.On se sit hiukan ruokaa tai sitten leipää. Illalla jos syön, ni en pysty pitää sisällä. Eilenkin herkuttelin suklaalla, mut...

Pitää varmaan mennä toi tee juomaan. maksoin laskut äskön. Yritän tehä patalappuja, mut ei niistä mitään järkevii tule...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 26.06.2017 klo 17:35

Oon huomannut että kun en syö tai kun oksennan sen pois, ni jaksan mahottoman hyvin. Silloin mulla on virtaa siirtää vaik talo. Mutta ku syön, väsyn ja ahdistun ja lamaannun täysin.

Aloitin 2 sukat tekee. Koko ajan haluis aloittaa uutta. Siivota uutta paikkaa ja jättää se vanha siihen.

Kävin ryhmässä aamulla. Mun piti nukkuu päikkärit, mut en pystyny rauhottuu.

Huomenna on kotipäivä. Ajattelin täällä jotain pientä tehä. Saada noi aloitetut työt loppuu.

En viitsi lääkärille soittaa. Mitä se voi tehä. Sanon, hei mulla on sh pahana ja energiaa silti. Kumminki se alkaisi muuttaa lääkkeitä. Ei ei ei...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.06.2017 klo 22:02

Tänään meni päivä hiukan pipariksi ku heräsin 14.00 vasta. Enkä o konetta saanu käyntiin. Ruuat tekee pahaa ku syö. Nyt kokeilen omia lihapullia. Illassa on va se huono puoli ettei ole sitä refleksiä enää. Se paha olo sit velloo mielessä ja kropassa.
Join noi vikat 4 lonkeroo. Saa nähä millainen yö on.

Puhuin 14 min tytön kanssa. Kaipaan häntä. Mut tiedän ku hä tulee, lukittuu hä omaan huoneeseen heti enkä mä saa olla hänen kans.

Alan väsymään pikku hiljaa ja menee nukkumaan... huomenna taas uusi päivä...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 29.06.2017 klo 11:43

2 yöhön olen 3 h yhteensä nukkunu. Et näin täällä. Eikä se riitä niin maha päätti alkaa reagoida. No tänään ei mennä mihinkään sitten. Ollaan kotona ja maataan.

Eilen illalla lähin ystävän kanssa kauppaan. Sieltä tultiin meille ja hetken päästä lähettiin taas kauppaan. Sit oltiin meillä.

Mun piti hampparii tehä tänään, mut tyydyn puuroon.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.06.2017 klo 02:44

Taas tunnin unilla mennään. Jollei psyyke ala reistaa, ni sit maha.

Sain eilen olon kohennettuu kun join ja sit myöhemmin söin itetehtyy hampparii. Eilen oli kyl semmoinen päivä että siihen riitti pissaa ja kaikkee muuta.

Tänään pitää siivoilla hiukan. Huomenna tyttö tulee viikoksi kotiin.

Mut joo. Mä taidan alkaa kattoo ohjelmii puhelimella.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 02.07.2017 klo 12:15

silmät on ku hedelmäpelit. Jos meen maate, niin menee väkisin kiinni. Mutta kun olen kehittänyt jo syyllisyyden uneen kohtaan ni en voi enää nukahtaa. Jos nukahan, torun itteäni ja masennun.

Vauhtia mulla ei ole enää. Jotenkin yritän vaan jaksaa.

Soitin pe lääkärille tästä ja se käänsi sen sellai että mulla olisi pissatulehus. En ymmärrä miten se käänsi sen niin. Kysy vaan onko jotain muuta ja sanoin että pissalla juoksen ahkeraan. Mut en sit tiä. En jaksa enää ajatella sellaisia enää. Haluaisin vaan rauhassa nukkua vaikka vuorokauden.

Huomenna on raskas päivä eessä. EIkä tämäkään päivä niin leppoinen ole. Eilen menin niin huonoon kuntoon että miettisin tänään jo päikkyyn menoa, mut tänään on taas hiukan irkeempi ja parempi olo. Ootan tässä että koska äiti tulee ja se laittaa kämpän taas uuteen uskoon, siivotaan. Huomenna tarvii ennen 8 lähtee labraan ja sieltä ryhmään, koittaa tekee käsitöitä. voi olla että labran jälkeen tulen sittenkin kotiin takasin... Ei oikee onnistu kauan noi käsitöiden tekemisetkään tällä hetkellä.

Tyttö tuli eilen illalla kotiin ja alko heti riehuu. Annoin hänen rauhottuu ja sitten myöhään illalla menin puhumaan hänen kanssa. Nyt on kaikki ok.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 03.07.2017 klo 16:32

paino laskee nyt VIHDOIN. Tosin alan epäillä jotain muuta kohta. Tosin voi tämä olla mirtzan lopetuksen oirekin. Pitää vaan tottua tähän, että paino tiippuu.

TÄnään kävin aamusta labrassa. EN ole saanut tuloksia vielä. Saa nähä mitä se näyttää. Labrasta menin ryhmään ja ryhmästä kaupungille tytön kanssa. TYttö tarvis passikuvat uusiin henkkareihin. Munki pitäis henkkarit joskus hommata. Sieltä mentiin torille ostaa äitille hedelmii ja kauppaan ostaa lihaa ja mehuu. Sit tyttö meni hammaslääkärille ja mä tulin kotiin.

Tein tossa tunti sitten ruokaa. ihan hyvää siitä tällä kertaa tuli.

Nyt yritän tuhota tämänkin päivän niin että saan miettii, tuleeko uni ensi yönnä. 2 yötä mennyt hiukan paremmin, jos sitä voi sanoa paremmaksi. 30-60 min jaksoissa tunuttu ja herätty.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 03.07.2017 klo 20:59

Kuulostaa saloka tosi fiksulta toi tapa jolla käsittelet tyttösi tunteenpurkauksia.

Miksi nukkuminen aiheuttaa syyllisyyttä?

Käyttäjä saloka kirjoittanut 05.07.2017 klo 17:16

Soroppi, en tiedä. Se on joku mörkö mussa. Nyt vielä kun lasken laihdutuksen siihen. Niin hulluulta ku se kuulostaa, ni laihtusin kun valvoin ja lihon ku nukun. Sama ruoka ym. Mun täytyy saada va pääkoppa aisoihin.

Tein kanakastiketta ja ohrariisiä ja hiukan porkkanaraastetta. Hyvää oli. Nyt voin loppu illan olla va.

Lääkäri ei o soittanu tuloksista, joten ei niissä kai mitään ole.

Olen tosi väsy taas. Yritän mennä tämä päivän va läpi. Kohta pitää men laittaa pyykit kuivuu. Muuten saa olla va.

Tyttö on ollu hiljainen ja vihaisen kuulonen. Otettiin eilen hiukan yhteen. Annan hänen olla. Käyn välillä hänen huoneessa, mut muuten saa olla.