Hei, Saloka!😍 Ikeaan vie munkin tieni lähiaikoina. Haluan vessaan isomman maton...

Ja tuo kodin järjestelyn-tarve tuntuu myös tutulta. Yritän kuitenkin nyt jatkaa ompelurintamalla. Leikata edes kankaan...

Voimia sulle ja vointeja!🌻🙂🌻

Hei... Saitko siivottua? Mä oon saanut vähän järjesteltyä paikkoja. Ostin eilen kukkia olkkarin pöydälle. Olen saanut pöydän pinnasta reilut puolet näkyviin. Mikä suoritus!😀

Mulla oli eilen kaksi paniikkikohtausta. Illalla olisi ollut kurssi, mutta en pystynyt lähtemään. Harmittaa! Ja jotenkin se, että jouduin paniikin takia luovuttamaan lähtemisestä, ei tunnu hyvältä. Pelkään, että siitä tulee tapa. Että aina paniikin tullessa luovutan ja lähden pois. Pystyin kuitenkin paniikista huolimatta hoitamaaan asiani KELAssa ja kaupassa, mutta sitten loppui pystyminen... Ei mennyt paniikki ohi. Kesti 2 ½ tuntia. Vastaavaa ahdistusta ei ole ollut aikoihin! Aivan hirveää!

Kiitti jp et jaksoit kirjoittaa.

Mä oon maassa. Mieli toivoton. Tuntuu et kaikki tahtoo va pahaa. Saan poissaolokohtauksia kun ahdistaa ja ahdistaa ku joudun olee sairaan isän kanssa. En tiä kuinka kauan enää jaksan. Valvon öisin, kun herään ja unta ei tuu muutamaan tuntiin. Tuntuu et pää hajoo. Se miten perhe kohtelee mua, on anteeksi antamatonta. Välillä tuntuu, olenko elossa. Olenko minä minä, vai olenko joku muu. 😯🗯️

Saloka, muakin ahdistaa ja mieli on taas vaihteeksi ihan maassa. Enkä pysty alkaan rauhoittumaan nukkumista varten. Ja sitten kun nukahdan nukun muutaman hassun tunnin ja sitten siinä saa miettiä että mitä sellaista tekis että uni vielä tulis takaisin. Nyt ei onneksi tarvitse sit aamulla nousta töihin, Yksi, ees yksi stressi poissa,

Tsemppiä sulle perheen kanssa. 🙂🌻

Sakira. Noi yövalvomiset on inhottavia. Sit ei tiedä millä saa ajan kulumaan. Sit oot lopulta liian väsyny nukahtamaan.

...
Tääl juhlat täydes käynnis ja mä oon makkaris. En va pysty. Se masentaa enemmän. Tuntuu et petin kaikki. Miksi en voi olla iloinen. Miksi en voi syä ni ku muut. Miksi miksi...

Mulla on henkisesti todella paha olla. Tunnen sen ja se varmaa näkyykin. Itkisin jos pystyisin. Se itku jää tonne sisälle.

Haluan va kotiin... haluan pois... tekisin nyt viimisen teon, jos olis mahdollista.

Mun tytär on kaunis tänään...

On hienoa että voit pahasta olosta hulimatta nähdä jotain hyvää elämässä, tyttäresi. Pidä siitä kiinni. Olet varmasti hänelle yhtätärkeä kuin hän sinulle. Pahoja hetkiä on ja pahoja ajatuksia. Itsekkin olen ajatellut kuolemaa mutta aina lapset ovat ajatuksissa ja ajattelen etten ikinä voisi heitä satuttaa itseäni vahingoittamalla.

Tsemppiä sulle!

Halaus sulle, saloka!

En mä kauan ollu siellä, lähdin pois. Tyttö antoi luvan. Eikä ketään vissiin kysyny perään joten ei mua varmaan ees kaivattu siel 😭
Kotona sain olla hetken ja sit äiti tuli ja päätti et nyt siivotaan. Onneks hä lähti aika äkkii.

Ollaan tytön kaa oltu täs. Hän omassa "yksiössä" ja mä omassa.

Olen ke lähössä ehkä äitin kans pariksi päivää pois. Aijon ottaa sit koko rahan eestä ja levätä ja olla. Äiti saa ite mennä minne menee vaikka sammakoita syömään. Mun matkani selvii siitä, onko isä ok ja saanko mä to tapaamisen järjestettyy muulle päivälle.

Auts... päivät on kiireisiä. Huomen soitan tk:hon ja ti soitan hammaslääkäriin. Äskön otin päivän ekan lääkkeen. Alko niin iso kipu kun kurkkuu söin.

En sit soittanu aamulla mihinkään. En jaksanu ku nukkuu, vaikka piti ryhmään mennä ja soitella. En o jaksanu ees vaatteita vaihtaa. Olen edelleen yökkäri päällä.

Huomenna olis hoitaja. Pitää sille yrittää sanoa missä mennään. Tosin se voi kääntää sen taas toisinpäin.

Ke on sossu. Sinne tulee äiti ja tytär mukaan. Siel kysytään va kuulumisia yms. Äiti on aina niissä käyny ns. Tytön edustajana. Ja kun mä en tykkää men yksin tollasiin.

Torstaina aamusta lähtis linja-auto kohti mökkikuntaa. 2 yön sijaan olemme va yhden. Parempi ni ku ei ollenkaan.

Pe tulemme jossain vaiheessa.

Vkl on vapaa.

Tein ruokaa ja söin. Alko tossa pissarummassa tuntuu et taju lähtee. Taisin jua liikaa teetä ( 1l ). Tyhjensi vissiin kaikki nesteet pois kerralla. Pitää olla varovaisempi teen kanssa.

Täällä sisälläkin on kuuman kosteaa. Kaikki toi kosteus ulkoota tullu sisälle.

Ei olis kannattanu men hoitajal tänään. Ei hän ymmärrä vieläkään mua. Hän ei ymmärrä miksi lähin juhlista. Olen loukkaantunut ja mustasukkainen.
Painosta kysy. Sanoin et on hiukan ristiriitainen kun oman ja isän vaaka heittää 3lla kilolla. Hä sit tokas että sulla on hyvä ruokavalio. Sanoin et just joo, hyvä ku ees syön jotain. Siihen hoitaja et kyl sä jotain syöt, viitaten taas isoon painooni.

Että näin ihana mun hoitotahoni on. Lääkärille en viitsi ees soittaa. Kummiski lisäis lääkkeitä va lisää.

Tuntuu, että tarttisin nyt apua. En selviä yksin. En vain tiedä, kuka auttaisi...☹️

Olen toista päivää ilman särkylääkkeitä vaikka sattuu. Tä on varmaan jotain omaa rangaistusta. Kun en pysty muuten vahingoittaa, ni kestetään kipu.
Olen paikallistanut kivun yhteen hampaaseen.
Tänään ihme kumma pystyin syömään jädee.

Täytyy kattoo, jos se ensi viikolla sattuu ni menen päivystykseen. Maksaa se, mut ei täkään o kivaa. Tällä viikolla en pääse.

Tyttö tais laittaa ekan kerran pyykit kuivuu ja on sen näköistä. Millä se isona saa pyykit kuivuu ilman hometta.

Mut nyt täytyy alkaa nukkuu.... musa päälle ja taju kankaalle.

Millasta musiikkia saloka tykkäät kuunnella?

Saloka laita ihmeessä jo tyttösi kotihommia tekemään,on puheesi perusteella jo sen ikäinen,että pitäisi jo auttaa askareissa ja ruoan laitossa ihan omastakin halustaan. Muuten kasvaa uusavuton ihminen,joka ei viitsi eikä halua tehdä mitään. Eihän se äiti lopun elämää ole passarina kenenkään elämässä!

En ole vähän aikaa kyenny eikä ole huvittanu käydä täällä.

Mökkireissu meni särkylääkkeissä ja yön valvoin. Muuten ihan hyvin.

Eilen jouduin menee päivystykseen hampaani takii. Se hammas mikä sattuu on kuollu, mut ei ne poista sitä. Tekivät juurihoidon ja vaikka oli puudute, ni se sattu.
Kotimatkalla alko jaloissa tuntuu kivun kovuus ja jännittäminen. Rapussa rupesin jo itkee ja itkin ja itkin. Kotona menin tytön sänkyyn itkee. Loppujen lopuksi joskus tyttö tuli ja käski ottaa lääkkeen ja yrittää nukkuu. Olin niin väsy ja kipuinen et äitille puhuminenkin sai mut itkee.
Sit se lääke alkoi helpottaa kipua ja pystyin menee nukkuu. Heräsin yöllä taas tavalliseen aikaan ja miettisin mitä tekis. Hammasta aavistuksen jomotti, otin lääkkeen ja menin nukkuu. Aamulla heräsin.

Tein tytölle kiitokseksi aamupalaksi lettuja ja 3 munaa.

Tä päivä on menny lääkkeillä, mut isoo kipua ei ole ollut. Tossa yritti alkaa särkee kun hiukan jätskii söin, mut otin lääkkeen heti. Tänä kesänä on siis jätskit syöty.

Mulla on hävinnyt tosta hampaasta 1/4 juurta pois. Hammaslääkäri oli itekkin kummissaan. Sen hampaan kohtalosta ei tiä. Se on pahassa kohtaa, joten poistaminen ei ole hymylle hyväksi. Mut kuollu se on. Kylmyystesti oli täysin nega. Itte voisin sen repästä pois, mut noi tohtorit ei oikee suostu siihen.

Ma aamulla meen taas näyttää sitä ja pistän lääkärit pyörittelee päätä.

Joudun ma peruu kässäryhmänki. Epäilen etten ole rääkkäämisen jälkeen käsityökunnossa.

Eilen olin jo lopettamassa kaiken ja suunnittelin pahoja. Kipu on mun pahin painajainen. Olen koko elämäni siitä kestäny ja sit ku se on huipussa, ni mun mieliala laskee nollaan ja kiinnostus ja kaikki.

Tänään olen levänny, juonnu, syöny, kattonu netflixiä ja kutonu isän sukkaa. Olen todella väsynyt, en tiä mistä. Onko huonosti syöminen, juominen tai lääkkeet syy. Tai onko mulla kipuja mitä en tunne.

Aamulla meinasin pitkin pituuttaani mennä ku kompuroin kenkiini.

Jotenkin tuntuu etten pärjää yksin tämän kivun kanssa. Koko ajan on halu ottaa lisää lääkkeitä että pääsis täältä pois. En va jaksa enää mitään, mutta silti mun on jaksettava.

Koittakaa tekin jaksella.